Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. Tarkennus: Mallineet suomennettava
Pienet vihreät miehet (ven.зелёные человечки, zeljonyje tšelovetški, ukr.зелені чоловічки, zeleni tšolovitšky) kuvaa passiivisia hyvin aseistettuja naamioituneita miehitysjoukkoja maastopuvuissa ilman kansallisia tai muitakaan tunnuksia. Käsitettä käytettiin alun perin Venäjän suorittaman Krimin valtauksen yhteydessä alkuvuodesta 2014.
Myöhemmin viittaukset tiettyyn konfliktiin ovat käsitteestä poistuneet varsinkin puhuttaessa tunnuksettoman sodankäynnin taktiikasta. Samankaltaisiin tehtäviin Yhdysvallat on käyttänyt yksityisiä turvallisuusalan yrityksiä kuten Academi.
Termiä 'pienet vihreät miehet' käytettiin ensimmäisen kerran Krimin miehityksen yhteydessä, kun nämä tunnuksettomat joukot miehittivät Simferopolin kansainvälisen lentokentän, useimmat sotilastukikohdat Krimillä[1] ja Krimin parlamentin rakennuksen. Venäjällä näitä joukkoja kutsutaan myös kohteliaiksi ihmisiksi (ven.вежливые люди, vežlivyje ljudi, ukr.ввічливі люди, vvitšlyvi ljudy), koska he käyttäytyivät rauhallisesti ja eivät juuri häirinneet asukkaiden päivittäistä elämää.[1][2]
Suomen lainsäädännön puutteet
Myöhemmin käsitettä 'pienet vihreät miehet' on käytetty muun muassa Suomen puolustuspolitiikasta keskusteltaessa. Tässä keskustelussa ei ole viitattu suoraan Venäjään. Kyseessä onkin 2000-luvun Troijan hevonen, jossa käytetään valeuutisia, vastapuolen hämäystä ja lainsäädännön puutteita.lähde?
'Pienistä vihreistä miehistä' muodostui käsite, kun Venäjä anasti Ukrainalta Krimin niemimaan. Venäläisiä tunnuksettomia sotilaita ilmaantui Krimille runsaasti ennen niemimaan anastusta. Suomen presidentti Sauli Niinistö ei maininnut Venäjää eikä Krimiä puhuessaan "pienistä vihreistä miehistä" tiedotustilaisuudessa lokakuussa 2016.[3]
Pienet vihreät miehet ovat kuitenkin vaikuttaneet Suomen puolustuspolitiikkaan. Venäjän Krimin-valtausoperaatiossa käyttämät "vihreät miehet" eivät tule Suomeen ainakaan lain porsaanreikää hyväksikäyttäen, totesi Olli AinolaIltalehdessä 23. maaliskuuta 2017. Sipilän hallitus antoi eduskunnalle toukokuun 2017 alussa lakiesityksen aluevalvontalain muuttamisesta, minkä tarkoitus oli tilkitä Suomen laissa oleva, "vihreiden miesten" mentävä aukko.[4] Laki aluevalvontalain muuttamisesta tuli voimaan heinäkuussa 2017. Lain mukaan tunnukseton sotilaallinen ryhmä tai sen jäsen ei saa tulla Suomen alueelle.[5]
Kun virallisia joukkoja ei voitu käyttää
Huhtikuussa 2015 eläkkeellä oleva Venäjän amiraali Igor Kasatonov totesi, että "pienet vihreät miehet" olivat Venäjän Spetsnaz-erikoisjoukkojen jäseniä. Hänen tietojensa mukaan venäläisten joukkojen lähettäminen Krimille käsitti kuusi helikopterilaskua, kolmeIljušin Il-76:n laskua ja yhteensä 500 sotilasta.[6]
Venäjän presidentti Vladimir Putin vahvisti 17. joulukuuta 2015 Venäjän kansan läsnäolon tietyissä tehtävissä, myös sotilasalalla, vaikka elliptisetkin, ja lisäsi, ettei tämä tarkoittanut säännöllisen Venäjän armeijan läsnäoloa Ukrainassa.[7]
Aseiden ja laitteiden analyysi
Maaliskuussa 2014 Suomen Sotilas -lehti julkaisi analyysin aseista ja varusteista, jotka oli nähty lehtikuvissa "pienistä vihreistä miehistä". Artikkelin mukaan osa kuvissa nähdyistä aseista ja laitteista on käytössä vain Venäjän federaation asevoimilla:
6Sh92-5 taktinen liivi (käytetään vain Venäjän ilmavoimien joukossa)
Gorka-3-taistelupuku (vain venäläiset erikoisjoukot ja vuoristorot)
Smersh AK / VOG taktinen liivi (vain venäläiset erikoisjoukot)
Artikkelissa päädytään siihen, että erittäin suurella todennäköisyydellä "nämä joukot kuuluvat VDV:n 45. vartiokohtainen tiedustelujoukkoon, joka sijaitsee Kubinassa Moskovassa. [8]
Muut tiedotusvälineet ovat julkaisseet kuvan merkitsemättömästä venäläisestä sotilasta, joka on aseistettu VSS Vintorezilla todisteeksi venäläisten erikoisjoukkojen käytöstä.[9]
Virallinen Venäjän reaktio
Alun perin Venäjän presidentti Vladimir Putin totesi, etteivät vihreät miehet kuuluneet Venäjän asevoimiin, vaan kyseessä olivat paikallisten sotilasjoukkojen ryhmät, jotka olivat takavarikoineet aseensa Ukrainan armeijalta. Naton joukkojen komentaja kenraali Philip Breedlove kuitenkin totesi, että nämä "vihreät miehet" olivat todellisuudessa Venäjän joukkoja.[10][11]
Maaliskuussa 2014 Putin jatkoi väittäessään, ettei mitään suunniteltua väliintuloa ollut[12], mutta että "voimakkaasti aseistetut, tiiviisti koordinoidut ryhmät, jotka ottivat Krimin lentokentät ja satamat vastaan hyökkäyksen alkaessa, olivat vain spontaania" itseään,selvennä jotka ovat voineet saada venäläisilmeiset univormut paikallisilta [sotilaallisilta] kaupoilta (voyentorg).[13] Ukrainalaisten aseiden omistajien järjestön mukaan Ukrainan laki ei salli ampuma-aseiden myyntiä tai kuljettamista muuhun kuin metsästykseen.[14]
Laittoman kansanäänestyksen järjestäminen
Pieniä vihreitä miehiä käytettiin turvaamaan Venäjän järjestämä laiton kansanäänestys Krimin liittämiseksi Venäjään. Presidentti Putin myönsi 17. huhtikuuta julkisesti, että Venäjän erikoisjoukot osallistuivat Krimin tapahtumiin paikallisten ihmisten suojelemiseksi ja kansanäänestysedellytysten luomiseksi.[15]
Äänestäjien kohtelias uhka ja lahjonta
Krimin Ukrainasta irtautumisen kansanäänestyksessä käytettiin 'pienten vihreiden miesten' luomaa uhkaa ja äänestäjien lahjontaa, jotta heidät saataisiin "vapaaehtoisesti" äänestyspaikoille. Myöhemmin Putin myönsi Venäjän asevoimien käytöstä Krimin tapahtumien aikana.[16] Äänestyksen onnistumiseksi käytettiin myös äänestäjien lahjontaa. Helsingin Sanomat haastatteli marraskuussa 2014 muun muassa Krimin tataareja. Eräs haastateltava kertoi äänestystilaisuudesta: "Heitä agitoitiin jakamalla jokaiselle kilo tattaria. Sanoin, että kylläpä te rakastatte tattaria, kun olette valmis siitä myymään maanne".[17]
Vastatessaan Venäjän joukkojen läsnäoloon Krimillä, Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu sanoi: "Venäjän erikoisjoukkojen käytöstä ukrainalaisissa tapahtumissa käytettävien lausuntojen osalta voin vain sanoa yhden asian - on vaikea etsiä musta kissa pimeässä huoneessa, varsinkin jos se ei ole siellä" ja lisäsi salaa, että kissan etsiminen olisi "tyhmää", jos kissa on "älykäs, rohkea ja kohtelias".[18]
Pienten vihreiden miesten uusi ilmestyminen
Myöhemmin Donbassin sotatoimien aikaan Reutersin kirjeenvaihtaja raportoi Koloskyssä Donetskin alueella 26. elokuuta 2014, että kymmeniä raskaasti aseistautuneita joukkoja, jotka puhuivat Venäjän murteella oli ilmestynyt viikonloppuna alueelle ja perusti tiesulkuja (noin 10 kilometrin päässä Venäjän rajasta).[19] Miehillä oli valkoiset käsivarsinauhat. Sama tunnistusmerkki, jota kymmenen miestä oli käyttänyt. He ottivat haltuunsa muutamia kilometrejä aluetta ukrainalaisilta joukoilta. Tiistaina 26. elokuuta 2014 julkaistussa videossa, nämä sanoivat olevansa venäläisiä laskuvarjojääkäreitä.[19]
Ukrainalainen verkkolehti censor.net raportoi 13. tammikuuta 2015 Venäjän erikoisjoukoista Luhanskissa yhdessä kahdeksan merkitsemättömän sotilaan kanssa, jotka partioivat kadulla, ja useat heistä kantoivat AS Valia, asetta, joka on yksinomaan Venäjän asevoimien käytössä.[20]
Kansainväliset reaktiot
Lännessä ja Ukrainassa katsottiin laajalti Venäjän käyvän Ukrainassa salaista sotaa tuhansien sotilaiden voimin.[21]
Venäjä kiisti jatkuvasti käyvänsä sotaa Ukrainassa, sanoen yksittäisten venäläisten "militaarien" ja vapaaehtoisten sotivan siellä.[22] Kuitenkin muun muassa Amnesty Internationalin mukaan Venäjä ruokki kriisiä.[23]
Venäjän rajan takaa virtasi miehiä ja aseita Donbassin alueen taisteluihin. Ajatusta Venäjän peitetystä toiminnasta Ukrainassa tukee esimerkiksi se, että Slovjanskin kapinajohtaja Igor Girkin, alias Strelkov, on Venäjän sotilastiedustelun upseeri.[24] Girkin kuitenkin lähti elokuussa 2014 pois maasta. Myös se, että Malesian lehtoyhtiön matkustajakone ammuttiin alas luultavasti Venäjältä tuodulla Buk-ohjuksella viittaa siihen, että ainakin osa Venäjän armeijan upseereista tukee Donbassin kapinaa.
Venäjän varusmiehiä painostettiin sopimussotilaiksi sotimaan Ukrainassa. Taisteluun menevien venäläisten sotilaiden piti hankkia toisenlainen univormu.[25] Venäläisiä sotilaita haudattiin yöllä[26] tai suljetuissa tilaisuuksissa, joita vartioivat poliisit.[27] Sotilaita kuoli "sotaharjoituksissa" Donin Rostovin alueella, joka on Ukrainasta itään. He olivat allekirjoittaneet vaitiolosopimuksen.[28]
Venäläisten sotilaiden kuolemia tutkivia journalisteja ja muita kriitikoita häirittiin useasti Venäjällä seuraamalla ja kimppuun käymällä.[29][30]
Silminnäkijät
Myös suomalaiset uutisryhmät näkivät venäläisjoukkoja Venäjän ja Ukrainan rajalla. Helsingin Sanomien toimittaja näki osin tunnuksettomista ajoneuvoista koostuvan saattueen, jossa oli kuorma-autoja ja raketinheittimiä.[31]Yleisradion kuvausryhmä kuvasi esimerkiksi helmikuun lopulla 2015 taisteluiden etulinjaan Mariupolin kaupunkiin johtavalla tiellä videolle venäläisiä raketteja ja venäläissotilaita. Venäläiset rajaviranomaiset yrittivät estää kuvaamista.[32]
Pihkovalainen paikallislehti kertoi, että esimerkiksi 16. elokuuta 2014 Pihkovasta lähetettiin 1 000 laskuvarjojääkäriä kohti Ukrainan Luhanskia. Lehden edustaja on pitänyt uskottavimpana selityksenä venäläisjoukkojen läsnäololle menettelyä, jossa sopimussotilaina Venäjän armeijassa palvelevien sopimukset irtisanotaan ja solmitaan uudet jonkin kolmannen tahon kanssa. Venäjän lain mukaan palkkasotilaana toimimisesta saisi jopa seitsemän vuotta vankeutta, joten sopimukset pidetään visusti salassa.[33] Eräs Ukrainassa haavoittunut venäläinen sotilas kertoi että heidät oli määrätty muka harjoituksiin, vaikka oli lähetetty taistelemaan Ukrainaan.[34] Venäläiset sotilaat kertoivat salaisesta sodastaan tiedotusvälineissä.[35][36][37][38][39] Tämä ei viitannut vapaaehtoisiin, vaan siihen että sotilaat komennettiin taistelemaan Itä-Ukrainassa.
Venäjän mukaan sotilaat olivat Ukrainassa "lomilla"[41][42][43] tai "harjoituksissa".[44]. Venäjän erikoissotilaita jäi kiinni Ukrainan puolelta rajaa[45] Sotilaiden äidit-järjestön mukaan satoja muun muassa "harjoitusonnettomuuksissa" kuolleita sotilaita olisi taistellut ja kaatunut Ukrainassa[46], ja että Itä-Ukrainassa olisi taistellut tuhansia venäläissotilaita. Järjestön mukaan kesä-elokuussa 2014 yli kymmenentuhatta venäläissotilasta taisteli Ukrainassa.[47] Itä-Ukrainan kapinajohtaja Aleksandr Zahartšenko sanoi 28. elokuuta 2014, että kolme tuhatta venäläissotilasta oli ottanut lomaa taistellakseen kapinallisten riveissä.[48]
Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves antoi helmikuussa 2015 Yleisradiolle haastattelun, jossa kertoi Venäjän joukoista Ukrainassa seuraavasti: "Toisella puolella on nykyaikainen kalusto ja Spetsnaz-erikoisjoukot. Toisella [Ukrainan] puolella on vapaaehtoisia, joilla on puutteellinen koulutus ja parhaimmillaan 1980-lukulaisia eli 30 vuotta vanhoja aseita. Heillä ei ole sitä huipputekniikkaa, jota on Venäjän puolella ja jonka käyttöä ei muuten opi ihan tuosta vain. Ajatellaan vaikka Buk-ohjusta, joka ampui malesialaiskoneen. Ei sitä kuka vain laukaise. Bukin kaltaisten ohjusjärjestelmien hallinnan opettelu vie yli vuoden, koska kyse on huipputeknologiasta."[49] Presidentti Ilves on taustaltaan radiotoimittaja.
Luvattomat autosaattueet
Ensimmäisen kerran Venäjä lähetti Ukrainan rajalle noin 270 kuorma-autoa 12. elokuuta 2014.[50] Saattue ylitti Ukrainan rajan ilman lupaa Ukrainalta 22. elokuuta 2014 ilman Ukrainan rajavartioston tai Kansainvälisen Punaisen Ristin suunniteltua tarkastusta.[51]
Venäjä lähetti useita kertoja autosaattueita Itä-Ukrainan rajan yli. Venäjän hätätilaministeriön mukaan joulukuussa 2014 se oli lähettänyt Itä-Ukrainaan jo 9 500 tonnia ruokaa, rakennusmateriaaleja ja lääkkeitä. Ukrainan mukaan rekoissa oli mukana taistelutarvikkeita, esimerkiksi tykistön ammuksia. Marraskuun 2014 loppuun mennessä Venäjä oli lähettänyt kahdeksan rekisterikilvetöntä rekkasaattuetta, joista viimeisimmässä oli 106 tunnuksetonta autoa.[52]
Helmikuussa 2015 allekirjoitetussa Minskin sopimuksessa mainitaan Tornado S-raketinheitinjärjestelmä, jollaisia ei ole tiettävästi kuin Venäjän armeijalla[53].
↑Pulkki, Arto: Crimea Invaded By High Readiness Forces of the Russian Federation. Suomen Sotilas (Soldier of Finland), 3.3.2014. Helsinki. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21 September 2015. Arkistoitu 30.3.2015.
↑Vaux, Pierre: Ukraine Presents Russian Sniper Rifle Taken From Captured Soldiers, Will Charge Them With 'Terrorism'. Määritä julkaisu!Määritä ajankohta!Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.4.2017. Arkistoitu 20.4.2017. (Arkistoitu – Internet Archive)
↑Путин: в Крыму действовали российские военныеRadio Svoboda. 17 April 2014. Viitattu 19 November 2015. (venäjä) - Lally, Kathy: Putin's remarks raise fears of future moves against Ukraine. The Washington Post, 17 April 2014. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19 November 2015. - Direct Line with Vladimir PutinPresident of Russia. 17 April 2014. Viitattu 19 November 2015. - Проблемы жителей КрымаCouncil under the President of the Russian Federation. 21 April 2014. Arkistoitu 15 marraskuu 2015. Viitattu 19 November 2015. - Gregory, Paul Roderick: Putin's 'Human Rights Council' Accidentally Posts Real Crimean Election Results. Forbes, 5 May 2014. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27 February 2016. Arkistoitu 28 June 2014. - Putin acknowledges Russian military serviceman were in CrimeaRussia Today. 17 April 2014. ”Putin had to touch upon the Crimea topic multiple times throughout his Q&A session. He emphasized that Russia did not acquire Crimea by force, but created, with the help of its special forces, conditions for Crimeans to decide upon their own future.”
↑Шойгу о "зелёных человечках" на Украине: глупо искать чёрную вежливую кошку в тёмной комнате. Moskovskij Komsomolets, 17 April 2014. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10 April 2015. Arkistoitu 25 April 2014. (venäjä) - Kiev's claims over special forces 'resemble paranoia': Russia. Määritä julkaisu!17 May 2014. Zee News. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.3.2015.
↑Russian special forces in Luhansk: so called insurgents armed with AS "Val" assault rifles - the weapon used by the Russian Federation Army only. VIDEO. Censor.net, 13 January 2015. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5 February 2015.
↑A-studio Jakso 5/1872 (Linkki vanhenee, mutta saatavilla Elävästä Arkistosta myöhemmin.) Yle uutiset. 9.2.2015. Arkistoitu 11.2.2015. Viitattu 2.8.2017.