Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Laskuvarjojoukkojen käyttöönotto tapahtui ensimmäisenä 1930-luvun Neuvostoliitossa, jossa saksalaisia sotilaita koulutettiin erityisesti lentäjiksi kiertäen Weimarin tasavallalle asetettuja rauhansopimuksen kieltoja. Tätä kautta oppi tuli Saksan armeijalle, joka käytti sitä salamasotansa ilma-maa-sotaopin osana.
Suomen Puolustusvoimissa laskuvarjojääkärikoulutusta antavat Utin jääkärirykmentin Erikoisjääkäripataljoonaan kuuluvat Laskuvarjojääkärikomppania ja Erikoisjääkärikomppania. Suomessa laskuvarjojääkäreitä ei ole tarkoitus pudottaa suurena joukkona etulinjaan muun muassa Normandian maihinnousun tapaan, vaan pienissä ryhmissä vihollisen selustaan tiedustelu- ja sissitehtäviin.
Laskuvarjojääkäreitä kutsutaan toisinaan lempinimellä ”punaiset paholaiset” (engl. Red Devils), koska useissa maissa heidän tunnuksenaan on punainen baretti.[1] Suomessa sen käyttöoikeuden saa ensimmäisen laskuvarjohypyn jälkeen ja se on palveluksen suorittaneille suuri ylpeyden aihe. Baretin väri kuitenkin vaihtelee eri maissa. Esimerkiksi Ranskan muukalaislegioonassa laskuvarjojääkärit käyttävät vihreää barettia, brittiläisten erikoisjoukkoyksikkö SAS vaalean kellanruskeaa ja venäläinen VDV vaaleansinistä barettia.lähde?
Lähteet
Norton, G.G.: The Red Devils: From Bruneval to the Falklands. Pen and Sword, 1984. ISBN 978-0-436-31525-1(englanniksi)
Quarrie, Bruce: Fallschirmjäger: German Paratrooper 1935–45. Oxford: Osprey Publishing, 2001. ISBN 978-1-84176-326-2(englanniksi)