PROFILPELAJAR.COM

Tatra T26 ja T26/30
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Tšekkoslovakia
Valmistaja	Závody Tatra a.s., Kopřivnice
Valmistusvuodet	1927 – 1933
Tuotantomäärä	181 kappaletta
Suunnittelija	Hans Ledwinka
Seuraaja	Tatra T72
Mitat ja massat
Kantavuus	1 500 kg
Omamassa	1 300 – 1 400 kg
Pituus	komentoauto: 4 620 mm;; kuorma-auto: 4 760 mm
Leveys	komentoauto: 1 670 mm;; kuorma-auto: 1 800 mm
Korkeus	komentoauto: 1 810 mm;; kuorma-auto: 2 380 mm
Akseliväli	2 200+850 mm tai 2 900+850 mm
Maavara	220 mm
Moottori, voimansiirto ja alusta
Iskutilavuus	T26: 1 057 cm³;; T26/30: 1 679 cm³
Teho	T26: 9,5 – 10,2 kW / 2800 1/min;; T26/30: 17,6 kW /3000 1/min
Polttoaine	bensiini
Kulutus	T26/30, maantiellä: 14–16 l /100 km; T26/30, maastossa: 28–30
Vetotapa	6×4
Vaihteisto	4+1 sekä kaksiportainen alennusvaihde
Jarrut	mekaanisesti toimivat rumpujarrut
	Infobox OK

Tatra T26 oli tšekkoslovakialaisen Tatran vuosina 1927 – 1933 valmistama kolmiakselinen auto, jota tehtiin pääasiassa Tšekkoslovakian asevoimien käyttöön. Samalle alustalle rakennettiin kevyitä, hyötykuormaltaan 1 500 kg maastokuorma-autoja sekä komentoautoja.^[2] Sen korvasi tehokkaammalla moottorilla varustettu Tatra T72.^[5]

Suunnittelu

1920-luvulla Tšekkoslovakiassa haluttiin panostaa armeijan motorisointiin. Tuohon aikaan Tatran tehtaalla valmistettiin modernia T11-pikkuautoa, jossa oli uudenlainen kantava rakenne, keskusputkirunko, joka oli perinteistä tikapuurunkoa vääntöjäykempi ja kevyempi. Lisäksi runkoon voitiin integroida myös voimansiirtojärjestelmän komponentteja.^[2]

Vuonna 1925 Tšekkoslovakian asevoimat pyysi Tatraa suunnittelemaan vastaavaan rakenteeseen perustuvan, mutta kuusipyöräisen ajoneuvon maastoajoon. Vuoden päästä valmistui kuusi vetävillä teleillä varustettua prototyyppialustaa mallinimeltään T26, joita testattiin armeijan edustajien kanssa. Koska tulokset olivat lupaavia, armeija päätti ostaa yhden alustoista perusteellisia kokeita varten. Tuloksista saamansa palautteen perusteella Tatra päätti korvata T12:sta peräisin olleen kaksisylinterisen bokserimoottorin tehokkaammalla, T30-mallin nelisylinterisellä moottorilla. Samalla mallinimeksi vaihtui T26/30. Parannetun mallin maastokelpoisuus todettiin erinomaiseksi, ja armeija tilasi kymmenen alustaa, jotka laitettiin vaativiin testeihin. Yhden alustan päälle oli rakennettu kuusipaikkainen, avomallinen, alas käännettävällä katolla varustettu kaksiovinen kori.^[2]

Tšekkoslovakian asevarustelusta vastaava komitea kokoontui Sotilasteknisessä instituutissa 11. joulukuuta 1930 päättämään jatkotilauksista. Komitean johdossa istui kenraali Jan Netík. T26/30 hyväksyttiin yksimielisesti armeijan ajoneuvoksi, ja se muodosti pohjan usealle erilaiselle sotilassovellukselle. Alustalle kaavaillut sovellukset olivat kevyt kuorma-auto, komentoauto, puhelinauto, konekiväärinkuljetusauto ja panssariauto.^[2]

Teknisiä tietoja

Moottori

T26

Ensimmäisissä T26-prototyypeissä oli kaksisylinterinen, 1 057-kuutioinen, ilmajäähdytteinen bokserimoottori, jonka teho oli noin 10 kW. Moottorissa oli magneettosytytys, joka oli 6-volttinen joko Boschin tai Scintillan valmistama. Autossa oli sähköinen käynnistin. Polttoaineensyötöstä vastasi Zenith 26 ABC -kaasutin.^[4]

T26/30

Paranneltuun T26/30-malliin laitettiin voimanlähteeksi nelisylinterinen, 1 679-kuutioinen, 17,6-kilowattinen ilmajäähdytteinen bokserimoottori. Magneettosytytys oli Boschin valmistama ja 12-volttinen. Kaasuttimena oli joko Zenith KB 30 tai U30.^[1]

Voimansiirto ja alusta

Moottorin takana oli nelilevyinen kuiva kytkin, josta voima siirtyi nelivaihteisen vaihteiston kautta voimansiirtoakselille, joka kulki auton keskusputkirungon sisällä.^[1]

Kaksiportainen alennusvaihde sijaitsi taka-akselien välillä. Taka-akseli oli varustettu heilurityyppisellä erillisjousituksella. Kummallakin sivulla oli pitkittäin asennetut puolielliptiset lehtijouset, jotka oli kytketty päistään akseleihin ja keskeltä runkoon toimien samalla telin keinuvipuina.^[1]

Järjestelmässä erillisjousitus oli toteutettu ilman nivelakseleita, rakenne oli yksinkertainen ja kestävä sekä jakoi akselikuorman tasaisesti.^[2]

Jäykällä etuakselilla oli poikittain asennettu puolielliptinen lehtijousi, joka oli tuettu keskeltä alumiinisen moottorinlohkon alapuolelle. Iskunvaimentimet olivat vipumalliset.^[1]

Jarruina olivat mekaanisesti toimivat rumpujarrut, jotka vaikuttivat kaikkiin pyöriin.^[1] Seisontajarru vaikutti kaikkiin neljään takapyörään.^[3]

Suorituskyky

Auton huippunopeus tiellä oli 35–45 km/h, maastossa 25 km/h. Toimintasäde oli 250 km. Hyvällä alustalla mäennousukyky oli jopa 50 %.^[2]^[3]

Armeijan kuorma-autot

Vuonna 1929 armeija testasi menestyksellisesti kantavuudeltaan 1,5 tonnin T26/30-prototyyppiä 51. tykistörykmentissä, jossa sitä käytettiin puhelinautona.^[3]

Seuraavana vuonna esitelty sarjatuotantoversio, kapasiteetiltaan 1,5-tonninen kuorma-auto oli suunniteltu erityisesti motorisoitujen tykistöpatterien ammusten kuljetukseen. Ohjaamossa oli kuljettajan vieressä yksi istumapaikka. Katto oli kiinteä ja sen päälle oli asetettu kaksi varapyörää. Takana oli puurakenteinen lava, jonka sivuissa oli alas taitettavat penkit yhteensä kahdeksalle henkilölle. Katteena oli neljän tukikaaren päälle pingotettu pressu. Lavan takana oli paikka kahdelle laatikolle, joissa pidettiin takapyörille tarkoitettuja telaketjuja. Telaketjut paransivat etenemiskykyä pehmeässä maastossa.^[3]

Kussakin Tšekkoslovakian asevoimien polkupyöräjoukkueessa oli konekivääriryhmä, jolla oli käytössään kaksi raskasta vz.24-konekivääriä. Kuutta T26/30-yksilöä käytettiin polkupyöräyksikköjen konekiväärien kuljetukseen. Auton lavaan oli muotoiltu erityinen paikka konekiväärille ja sen tarvikkeille.^[3]

Armeijan komentoautot

Komentoauton tunnus Tšekkoslovakian armeijassa oli velitelský automobil vz.30. Komentoautoja valmistettiin vain 13 kappaletta, joista kaikki olivat avomallisia. Niitä käytettiin motorisoitujen tykistöpatterien komentoryhmien ja heidän varusteidensa kuljettamiseen. Kuljettajan vieressä oli istuin yhdelle ja takana neljälle matkustajalle. Kummallakin puolella oli yksi ovi. Sivuilla oli erilliset lokasuojat ja astinlaudat. Istuimet oli päällystetty mustalla nahalla. Alas taitettavassa katossa oli irrotettavat sivukankaat, joissa oli selluloidiset ikkunat. Ikkunat sai tarvittaessa peitettyä öljykankaisin suojuksin. Auton takaosassa oli erillinen irrotettava tavaratila, jossa oli teline kahta varapyörää varten. Komentoauton varustukseen kuului suuntausvälineistö, kylkeen kiinnitetyt kaksi kolmijalkaa sekä viisi merkkikeppiä.^[2]

Armeija osti vuonna 1928 kuusi kappaletta pitkärunkoisia alustoja ilman koreja. Pidennetty malli oli nimeltään Break ja suunniteltu 8–10 hengelle. Alustojen päälle rakennettiin panssariajoneuvon näköismallit ja ne toimitettiin Hyökkäysvaunudivisioonalle Miloviceen testattaviksi. Testien jälkeen päälirakenteet purettiin ja alustojen päälle asennettiin vuonna 1934 toimitetut korit.^[2]

Muut armeijat

Puolan asevoimat osoitti kiinnostusta T26/30-kuorma-autoon. Autosta valmistettiin yksi Puolan asevoimien vaatimusten mukainen koeyksilö, mutta sinne mahdollisesti myydyistä määristä ei ole säilynyt tietoja.^[3]

Siviilisovellukset

T26/30:n alustalle tiedetään rakennetun ainakin kiertoajelukäyttöön tehtyjä linja-autoja sekä paloautoja.^[1]

Korvaaja

Useat T26/30:n alustalle kaavaillut sovellukset eivät toteutuneet, sillä autoon haluttiin tehdä parannuksia.^[3] Tämän tuloksena syntyi parannettu T72-malli, jonka keulalla oli tehokkaampi T52:n 1 911-kuutioinen ja 22-kilowattinen moottori.^[5]

Säilyneet yksilöt

Autoja valmistettiin alun perinkin hyvin vähän, joten vain muutamia yksilöitä on säilynyt näihin päiviin. Niitä arvioidaan olevan viidestä kymmeneen. Yhdysvalloissa on eräs yksilö, joka kulkeutui sinne alun perin Studebakerin maahantuomana. Se hankittiin alun perin rakennetarkastelua varten, sillä Studebaker oli merkittävä Yhdysvaltain armeijan sotilasajoneuvojen toimittaja. Auto löytyi myöhemmin Ohiosta Studebakerin nimellä varustettuna.^[6]