Ensimmäinen prototyyppi autosta valmistui vuonna 1960. Se oli ensimmäinen bulldog-ohjaamollaselvennä ja myös ensimmäinen neljällä vetävällä akselilla varustettu Tatra. Auto perustui pitkälti T111:n ja T138:n komponentteihin valmistuskustannusten minimoimiseksi. Hyvin pian kuitenkin huomattiin että monet osat vaativat uudelleensuunnittelua.
Voimanlähteenä autossa oli nelitahtinen, ilmajäähdytteinen V12-dieselmoottori mallinimeltään T930. Se oli kehitetty T138-mallissa käytetyn, Julius Mackerlen suunnitteleman V8-moottorin pohjalta kahdella sylinteriparilla jatkamalla. Jäähdytyspuhallin sijaitsi sylinteririvien välissä ja se sai voimansa kampiakseliltahammaspyöräparin välityksellä. Puhaltimessa oli nestemäinen termostaattikytkin, joka sääti puhaltimen kierrosnopeutta moottorin lämpötilan mukaan.
Moottori oli varustettu kahdella 4,4 kW tehoisella käynnistysmoottorilla. Ratkaisu paransi kylmäkäynnistysominaisuuksia ja toimintavarmuutta.
Alusta ja voimansiirto
Kantavana rakenteena oli Tatralle tuttuun tapaan keskusputkirunko. Rungon modulaarisuus mahdollisti useita eri akselivälivaihtoehtoja. Jokaisella akselilla oli heilurityyppinen erillisjousitus ja tasauspyörästöjen lukot. Etu- ja taka-akselistojen välillä oli myös pitkittäistasaus, jonka niin ikään sai lukittua. Pyörien navoissa oli planeettavälitys, mikä mahdollisti suuren momentinsiirtokyvyn. Autosta suunniteltiin 4×4-, 6×6-, 8×8-vetoiset versiot. Nelivetoisissa malleissa oli edessä vääntösauvajousitus. Kuusi- ja kahdeksanpyörävetoisissa kaksi etummaista akselia olivat ohjaavia, ja niissä oli pitkittäiset, puolielliptiset lehtijouset. Kahdeksanvetoisen mallin takana oli telin kummankin akselin välille asetetut pitkittäiset puolielliptiset lehtijouset, neli- ja kuusipyörävetoisten taka-akselilla käytettiin lehtijousitusta. Joissain nelivetoisissa sovelluksissa käytettiin takana ilmajousitusta.
Auton sähköjärjestelmä oli 24-volttinen ja autossa oli kaksi 12 voltin akkua. Sähkölaitteet olivat PAL Magnetonin valmistamat.[1]
Sovellukset
Sotilassovellukset
Armeijan autot oli varustettu renkaiden keskustäyttöjärjestelmällä, jolla rengaspaineita kyettiin säätämään ajon aikana.[1] Tämän lisäksi keulalla oli vetokyvyltään 20 tonnin vinssi.[4] Nämä paransivat entisestään auton muutenkin erinomaista maastokelpoisuutta.
Tšekkoslovakian armeija
Vuonna 1967 autosta alettiin valmistaa armeijan käyttöön muunneltua KOLOS-mallia, joka suunniteltiin korvaajaksi T141B-mallille. Niitä käytettiin tela-ajoneuvojen, kuten panssarivaunujen kuljetuslavettien vetämiseen. Tykistön käytössä niillä vedettiin esimerkiksi ML-20-mallisia 152 mm haupitseja ja myöhemmin myös 130 mm M-46-kenttäkanuunoita. Merkittävin rooli ajoneuvoilla oli kuitenkin pioneerikäytössä, jossa ne kuljettivat koottavia ponttonisiltoja ja muita vastaavia järjestelmiä sekä raivasivat kulku-uria. Erikoisversiolla IP-T813-1 kuljetettiin SCUD-ohjustentaistelukärkiä. Huoltojoukkojen käytössä oli malli jossa oli päälle rakennettu pesula.
Siviilipuolella merkittävä asiakas oli saksalainen Semex, joka rakensi niiden päälle lentokoneensiirtoajoneuvoja, nosturiautoja sekä erilaisiin erikoistehtäviin, kuten öljynporauskaluston siirtoon ja pystytykseen suunniteltuja ajoneuvoja.[1]
Hyvä etenemiskyky on tehnyt vanhoista T813-yksilöistä suosittuja off road -ajoneuvoja.
