Julius Mackerle rakensi jo opiskeluaikanaan Brnon teknillisessä korkeakoulussa kaksipaikkaisen urheiluauton, jonka voimanlähteenä oli 1 000-kuutioinen JAP-moottoripyöränmoottori. Valmistuttuaan vuonna 1935 Mackerle pääsii töihin ŠkodallePlzeňiin. Sieltä hän siirtyi saman yrityksen Prahan yksikköön.
Mackerle suunnitteli uuden moottorin Tatran kuorma-autoja varten. Ilmajäähdytteinen, 11 762-kuutioinen V8-moottori oli mallinimeltään Tatra T928. Erikoisuutena moottorissa oli kampiakselinvierintälaakerit. Sitä käytettiin muun muassa Tatra T138- ja T148-malleissa. Alkusarjan moottorien suurin teho oli 132,5 kW ja vääntö 720 Nm.[2] Myöhemmin moottorin iskunpituutta kasvatettiin 10 mm. Tämän avulla iskutilavuudeksi saatiin 12 667 cm³, tehoksi 148,6 kW ja vääntömomentiksi 813 Nm.[3]
Moottori T928 on edelleen tuotannossa. Vuosien varrella siihen on lisätty muun muassa turboahdin ja välijäähdytin. Mallin T3D-928-30 suurin teho on 325 kW ja vääntömomentti 2 100 Nm.[4] Moottori on tällä hetkellä ainoa ilmajäähdytteinen ja ainoa mekaanisella polttoaineenruiskutuksella varustettu moottori joka täyttää Euro V -päästönormit.[5]
Ejektorijäähdytysjärjestelmä
Mackerle suunnitteli vuonna 1949T607- ja T607-2 -kilpa-autoissa käytettyyn Tatraplanin moottoriin ejektorijäähdytysjärjestelmän. Moottorin jäähdytys toimi pakokaasujen virtauksen avulla. Ratkaisun avulla moottorin tehoa saatiin kasvatettua, sillä erillisiä jäähdytyspuhaltimia ei tällöin tarvittu.[6] Haittapuolena oli autojen korviahuumaava melu, sillä rakenne teki äänenvaimentimien käytön mahdottomaksi.
Tatra T603
Vuosina 1948–1949 Mackerle suunnitteli T603-moottorin yhteistyössä Jiří Klosin kanssa. Se oli alun perin tarkoitettu Tatran sotilasajoneuvoprojektin voimanlähteeksi. Moottori oli ilmajäähdytteinen V8 jossa oli puolipallon muotoiset palotilat. Nokka-akseli oli sijoitettu lohkoon ja se käytti venttiileitä työntötankojen välityksellä. Palotiloissa imu- ja pakoventtiilit oli asetettu vastakkaisille puolille (niin sanottu Hemi). Suunnittelussa tavoitteena oli yksinkertaisuus, hyvä huollettavuus ja keveys. Tässä onnistuttiinkin ilmeisen hyvin, sillä moottori painoi vain 160 kg kaikkine apulaitteineen, mikä oli vain neljä kiloa enemmän kuin Tatraplanin nelisylinterisen bokserimoottorin massa.
Sotilassovellus ei toteutunut, ja moottoria käytettiin aluksi T607-kilpa-autoissa ejektorijäähdytyksellä varustettuna. Moottoreita vaihdettiin myös tehdaskunnostettuihin T87-malleihin keveytensä ja paremman polttoainetaloutensa takia. Malli otettiin sarjavalmistukseen 1955 kun se tuli Tatran samannimisen henkilöautomallin, T603:n voimanlähteeksi. Sitä käytettiin myös T805-mallisessa kevyessä kuorma-autossa.[7][8]
Tutkijanura
Vuonna 1958 Mackerle työskenteli Autotekniikan Tutkimus- ja Kehitysinstituutissa (Ústav pro výzkum motorových vozidel) jossa hän suunnitteli Rotoped-tutkielma-auton. Hän kävi luennoimassa Prahan, Brnon ja Bratislavan teknillisissä korkeakouluissa.
Mackerle laati moottorinsuunnitteluun liittyvää kirjallisuutta ja kirjoitti lukuisia alan artikkeleja.
Julkaisut
Tšekinkieliset julkaisut
Julius Mackerle - V. Grečenko: Americký automobil, Praha 1947
Julius Mackerle: Automobilové vzduchem chlazené motory, Praha 1961
Julius Mackerle: Automobil dneška a zítřka, Praha 1977
Julius Mackerle: Motory závodních automobilů, Praha 1980
Julius Mackerle: Automobil s lepší účinností, Praha 1985
Julius Mackerle: Malý universální kovoobráběcí stroj, Bratislava 1988
Englanniksi käännetyt julkaisut
Julius Mackerle: Air-Cooled Motor Engines, Cleaver-Hume Press, Lontoo 1961
Julius Mackerle: Air-Cooled Automobile Engines, The Institute of Mechanical Engineers, Lontoo 1961-2
