Viljo Frithiof Salminen (11. elokuuta 1905 Askola – 8. lokakuuta 1991 Lahti) oli Suomen ilmavoimien lentäjä ja Mannerheim-ristin ritari.

Viljo Salminen oli ylennetty lentomestariksi 16. toukokuuta 1931. Hän osallistui talvi- ja jatkosotaan pommitus- ja tiedustelulentäjänä. Hänelle esitettiin jo jatkosodan alussa toisen luokan Mannerheim-ristiä, lähinnä talvisodan ansioista, mutta sotamarsalkka Mannerheim ei 18. elokuuta 1941 hyväksynyt esitystä vaan myönsi Salmiselle 3. luokan Vapaudenristin. Ilmavoimienkomentajan uusintaesityksesta lentomestari Salminen nimitettiin 5. marraskuuta 1941 Mannerheim-ristin ritariksi numero 33. Hänen sotalentojensa määrä oli tuolloin 105, joista 49 talvisodassa.

Salminen suoritti päämajan kaukotiedustelu- ja valokuvauslentoja Bristol Blenheim BL-106:lla (Kaarina) ja Dornier Do 17 DN-64:llä (Pataässä). Hänen pääasiallinen sijoitusyksikkönsä oli Lentolaivue 44. Hän lensi talvisodassa 49 sotalentoa; jatkosodan päätyttyä lentoja oli 197. Vuosina 1944–1945 hän palveli Pommituslentolaivue 41:ssä ohjaaja-aliupseerina.

Siviiliammatiltaan Salminen oli autonkuljettaja. Hän työskenteli hankintamiehenä ja autonkuljettajana Asko Oy:ssä 1945–1969. Hänet on haudattu Lahteen, Levon hautausmaan ritarilehtoon.

• Hurmerinta, Ilmari – Viitanen, Jukka (toim.): Suomen puolesta: Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. (4. painos) Ajatus Kirjat, 2004. ISBN 951-20-6224-0
• Porvali, Seppo: Sotalentäjä Ville Salminen. Apali, 2005. ISBN 952-5026-43-4