Hynninen kävi reserviupseerikurssi 20:n vuonna 1931 ja Kadettikoulun 16. kadettikurssin 1932–1934. Hynninen toimi jo ennen sotaa nuorempana upseerina Jääkäripataljoona 3:ssa ja talvisodassa komppanianpäällikkönä. Jatkosodan ja Lapin sodan ajan Hynninen toimi Jääkäripataljoona 3:n komentajana.[3] Mannerheim-ristin ritariksi hänet nimitettiin jatkosodan hyökkäysvaiheen jälkeen 14. tammikuuta 1942.[1] Hän haavoittui sodan aikana kahdesti: 13. heinäkuuta 1941 Jalovaarassa sekä 13. heinäkuuta 1944 Vuosalmella.
Sodan jälkeen Hynninen jatkoi vielä vuoteen 1946 JP 3:n komentajana. 1946–1949 hän toimi JR 7:ssä ja 1949–1952 JR 9:ssä pataljoonankomentajana. 1952–1955 hän palveli 6. prikaatissa. Hynninen komensi Savon prikaatia 1955–1965. Uransa päätteeksi hän toimi Kymen sotilasläänin komentajana 1965–1966 ja Sisä-Suomen sotilasläänin komentajana 1966–1967.[4]
Poikkeuksellisen hänen kenraalimajurin arvostaan tekee se, että hän ei ollut suorittanut Sotakorkeakoulua, joka edellytettiin kenraalikuntaan ylennettäviltä henkilöiltä.
Lähteet
Brantberg, Robert: Sotaupseerit. Tampere: Revontuli, 1999. ISBN 952-5170-08-X
Hurmerinta, Ilmari ja Viitanen, Jukka: Suomen puolesta, Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945, Gummerus: Jyväskylä 2004 ISBN 951-20-6224-0.
