Hans von Essenin isä oli kenraalimajuri Didrik von Essen. Von Essen osallistui vapaaehtoisena Suomen sisällissotaan 1918 ja kävi Kadettikoulun 1. kadettikurssin 1919–1920. Sotakorkeakoulun 10. kurssilta hän valmistui 1935. Hän palveli Uudenmaan rakuunarykmentissä (URR) nuorempana upseerina ja adjutanttina 1920–1927 sekä eskadroonanpäällikkönä 1927–1930. Ratsuväkiprikaatin aliupseerikoulua hän johti 1930–1931. RemK:n johtajana hän oli 1931–1933. Ratsukoulua hän johti 1935–1937. Sotilasasiamiehenä Varsovaan, Prahaan ja Bukarestiin hän oli 1937–1939.
Talvisodassa von Essen johti JR 26:a 1939-1940. Välirauhan aikana hän toimi pataljoonankomentajana 6. prikaatissa 1940–1941. Jatkosodassa hän komensi Uudenmaan rakuunarykmenttiä 1941–1944, jona aikana hän haavoittui Säämäjärvellä 2.9.1941. Hänen Mannerheim-ristin nimityksessään mainitaan syksyn taisteluissa nopea 50 kilometrin takaa-ajohyökkäyksen johtaminen. Sotilasarvoltaan hän oli nimityshetkellä everstiluutnantti.
Jatkosodan jälkeen hän toimi sotilasasiamiehenä Tukholmassa 1944–1946. Uransa päätteeksi hän toimi Porin sotilaspiirin päällikkönä vuoden 1946 aikana, ja erosi tämän jälkeen vakinaisesta palveluksesta. Vuodesta 1946 alkaen hän toimi Vakuutusyhtiö Teollisuus-Palossa vuoteen 1959 asti. Hän oli mukana perustamassa Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy:tä (nyk. Securitas) 1959 ja toimi yhtiössä toimitusjohtajana vuoteen 1968 asti.[2]
