Kannabiksen asema lainsäädännössä vaihtelee maittain. Suurimmassa osassa maita kannabis on luokiteltu huumausaineeksi ja sen käyttö ja hallussapito on kielletty.
Yhdysvalloissa kannabis kiellettiin 1900-luvun alkupuolella. Myöhemmin Yhdysvaltojen vaikutuksesta kielto levisi YK:n kautta lähes kaikkiin maailman maihin.[3]
Yhdysvalloissa oli vuonna 1910 käsiteltävänä lakiesitys, joka koski silloin käytössä olevia lääkeaineita (Foster Anti-Narcotic Bill). Lakiesityksen tarkoituksena oli tutkia lääkkeinä käytettyjen aineiden turvallisuutta. Kannabis oli mukana tässä lakiesityksessä, mutta se kumottiin, koska kannabiksen ei katsottu olevan riippuvuutta aiheuttava.
1930-luvulla syntyi myös pelotteleva valistus, jossa kannabiksen muun muassa varoitettiin muuttavan tavalliset kansalaiset verenhimoisiksi tappajiksi. Kuuluisa esimerkki on Reefer Madness -elokuva vuodelta 1936.[4] Tavallisimmaksi nimitykseksi kannabikselle vakiintui meksikolaisperäinen sana marihuana.[5]
Federal Bureau of Narcoticsin huolella suunnittelema pelotteleva valistus synnytti yleisössä hysteriaa ja lopulta johti marihuanan vastaisen Marihuana Tax Act -lakiehdotuksen hyväksymiseen 1937.[6]
Vuoteen 1937 saakka kannabis oli laillista suurimmassa osassa Yhdysvaltain osavaltioita ja monin paikoin avoimesti saatavilla. Liittovaltion tasolla hyväksytty uusi verolaki (Marihuana Tax Act) teki käytännössä kannabiksen hallussapidon rangaistavaksi. Laki ei suoranaisesti tehnyt kannabiksesta laitonta, mutta jokainen, joka halusi ostaa, myydä, käyttää tai pitää hallussa kannabista, velvoitettiin anomaan valtiolta postimerkkiä muistuttava kannabisveromerkki (engl.marihuana stamp). Valtio kuitenkin painoi vain nimellisen määrän kyseisiä ”lupia”, eikä niitä siten ollut saatavissa. Saadakseen luvan oli tuotava kannabista mukana lupaa hakiessa, jolloin oli jo lainrikkoja ja joutui vaikeuksiin. Lain hyväksymiseen Yhdysvaltain kongressissa vaikutti merkittävästi Federal Narcotics Bureaun pääjohtaja Harry J. Anslinger.[7]
YK:n huumausainesopimus
Vuonna 1961 voimaan tullut YK:n huumausainesopimus piti Yhdysvaltain vaikutuksesta sisällään myös laajamittaisen kannabiksen kiellon. Toinen YK:n sopimus vuodelta 1988 tiukensi kannabiksen päihdekäytön kieltoa entisestään.[8]
Intia vastusti päätöksiä voimakkaasti, koska sillä oli laaja ja perinteinen kannabiksen käyttökulttuuri. Tämän vuoksi Intialle myönnettiin 25 vuotta lisäaikaa kieltolain toteuttamiseksi ja virallisesti Intia kielsi kannabiksen käytön vasta 1989.lähde?
Kriminalisointi Suomessa
Asetustasolla huumeiden käyttö määriteltiin Suomessa rikokseksi vuonna 1966[9] ja vuosikymmenen lopulla huumeasiat siirrettiin huoltopoliisiltarikospoliisille, jonka puitteisiin perustettiin huumeisiin erikoistuneita yksiköitä.
Vuonna 1972 säädettiin huumausainelaki.[10] Erimielisyydet huumekysymyksen määrittelyssä tiivistyivät kysymykseen huumeiden käytön rangaistavuudesta. Hallituksen esityksessä käyttöä ei määritelty rangaistavaksi teoksi.[11]Eduskunnassalakivaliokunta[12] suositteli käytön kriminalisointia, kun taas talousvaliokunta[13] asettui hallituksen linjalle. Suuri valiokunta päätti asiasta arvalla. Nostetussa arvassa luki Ei, eli siis hallituksen rangaitsemattomuuskantaa vastaan ja kriminalisoinnin puolesta, joka hyväksyttiin myös lopullisessa äänestyksessä äänin 92 puolesta – 80 vastaan.[14][15]
Lainsäädäntö Euroopassa
Euroopassa kannabiksen valmistus eli kasvatus huumausaineena käytettäväksi on kielletty muualla paitsi Maltalla. Kannabiksen käytön suhteen Euroopassa lainsäädäntö vaihtelee suuresti.
Alankomaat: Alankomaissa laki ei suoraan salli kannabistuotteiden myyntiä, mutta käytännössä se on mahdollista Coffee shop -kahviloissa. Näissä kahviloissa tapahtuvaan kannabis-tuotteiden myyntiin ei puututa, mikäli myynti täyttää lisenssin ehtona olevat arviointiperusteet. Myös kasvatus yksityiseen käyttöön on dekriminalisoitu (enimmillään 5 kasvia).
Belgia: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi. Aikuisten käytöstä ja pienien määrien (alle 3 gramman tai yhden kasvin) hallussapidosta ei rangaista.[16][17] Belgiassa on kuitenkin kannabiskerhoja, jotka kasvattavat kannabista jäsenien omaan käyttöön, Belgian laki sallii sen.[18]
Britannia: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi, mutta sen käytöstä ja pienien määrien hallussapidosta ei käytännössä rangaista. Kannabis on nykyään B-luokan huume uusien vahvempien lajikkeiden ilmestyttyä Lontoon alueelle.[19]
Espanja: Kannabiksen käytöstä yksityisissä tiloissa ei rangaista. Myös pienien määrien kasvattaminen omaan käyttöön on dekriminalisoitu.[20]Vuonna 2015 Espanjassa oli noin 700 kannabisklubia. Klubit saavat kasvattaa ja jaella kannabista jäsenilleen, jotka puolestaan maksavat klubin ylläpitämisestä ja kasvattamisesta koituvat kulut.[21] Vuonna 2019 klubeja oli jo yli 1000.[22]
Italia: Kannabis ja vahvemmat huumausaineet on nykyään selvästi eroteltu Italian huumausainelaissa. Kannabiksen käytöstä ja pienten määrien hallussapidosta ei käytännössä rangaista.[23][24][25] Koska lääkekannabista on ollut Italiassa huonosti saatavilla kalliiseen hintaan, ovat jotkut lääkekäyttäjät ostaneet kannabista laittomilta markkinoilta. Vuonna 2015 Italian valtio alkoi kasvattaa lääkekannabista, supistaakseen laittomia markkinoita tarjoamalla lääkekäyttäjille halvempaa lääkekannabista.[26]
Malta: Vuonna 2021 Maltasta tuli ensimmäinen Euroopan valtio, jossa kannabiksen käyttö ja kasvatus omaan käyttöön on sallittu. Aikuinen saa pitää hallussaan seitsemän grammaa kannabista, ja on sallittua kasvattaa neljää kasvia.[27]
Portugali: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi, mutta käytöstä ja hallussapidosta ei rangaista.[28][29]
Ranska: Lainsäädännössä määritelty huumausaineeksi, jonka kasvatus, myynti ja hallussapito sekä käyttö kiellettyä.[30] Viranomaiset eivät tosin puutu hallussapitoon ja käyttörikokseen, sillä vahvojen huumausaineiden käyttö ja niiden osuus rikollisuuteen ovat selkeästi suurempia ongelmia (resurssipula)lähde?.
Romania: Romania salli kannabiksen lääkekäytön vuonna 2013.[31]
Saksa: Berliinin, Bremenin, Hampurin, Baden-Wurttembergin, Baijerin, Hessenin, Saarlandin ja Schleswig-Holsteinin osavaltioissa kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi, mutta käytöstä ja pienien määrien hallussapidosta tehdään yleensä syyttämättäjättämispäätös. Pieneksi määräksi eri osavaltioissa katsotaan yleisesti 6 grammaa, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. (useat osavaltiot ovat viime aikoinamilloin? kiristäneet pieneksi katsomaansa määrää ja ilmassa on poliittisia paineita yhtenäistää raja kuuteen grammaan) Muualla kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi ja sen käytöstä seuraa lain mukaan rangaistus.lähde? Vuonna 2014 Saksalainen oikeusistuin päätti että vakavasti sairaat voivat saada tapauskohtaisesti kasvattaa kannabista kotonaan, mikäli heillä on lupa sen lääkekäyttöön, sairauteen ei ole muita lääkevaihtoehtoja ja ulkopuoliset eivät pääse käsiksi kasveihin tai kannabistuotteisiin. Sairausvakuutus ei kata Saksassa kannabiksen lääkekäyttöä, joten sen kotikasvatus tulee potilaille huomattavasti halvemmaksi kuin ostaminen.[32]
Slovenia: Kannabiksen käyttö ja pienien määrien hallussapito/osto ei ole rikos.lähde?
Sveitsi: Kannabiksen käyttö on kielletty laissa, mutta käytännössä siitä ei rangaista kovin helposti. Sveitsissä kannabiksen jakelu on sallittu. Myös pienimuotoinen kannabiksen kasvattaminen omaan käyttöön on sallittua, mutta isoihin viljelmiin suhtaudutaan kielteisesti.[33] Sveitsin kantonit Vaud, Neuchâtel, Geneve ja Fribourg laillistivat 4 kannabiskasvin kasvattamisen vuoden 2012 alusta asti vähentääkseen katukauppaa.[34] 1.10.2013 lähtien Sveitsi yhtenäisti kannabislakejaan siten että täysi-ikäiselle korkeintaan 10 gramman hallussapito on rike, josta saa noin sadan euron sakon ilman, että poliisin rekisteriin tulee merkintää. Yksi merkittävä syy lakimuutokseen oli keventää oikeusjärjestelmän taakkaa, koska pieniä hallussapitoja käsiteltiin aiemmin 30 000 vuodessa.[35][36]
Tanska: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi ja sen käytöstä, hallussapidosta ja myynnistä seuraa lain mukaan rangaistus. Tanskan pääkaupungissa Kööpenhaminassa sijaitsevassa vapaakaupunki Christianiassa tapahtuvaa huumekauppaa on kuitenkin katsottu sormien läpi.[37] Enemmistö Kööpenhaminan kunnanvaltuustosta haluaa laillistaa kannabiksen kolmen vuoden koeajaksi ja tehdä sen myynnistä kunnan säätelemää liiketoimintaa. Kaupan koko tuotto ohjattaisiin huumetyöhön ja narkomaanien hoitamiseen. Mielipidetiedustelujen mukaan suurin osa tanskalaisista kannattaa laillistamishanketta.[38]
Tšekki: Kannabiksen myyminen on kiellettyä, mutta pienen määrän hallussapito ja käyttö ovat sallittuja. Viranomaisilla ei ole oikeutta antaa sanktioita käytöstä. Tšekin senaatin 8. tammikuuta 2009 hyväksymän rangaistusasteikon perusteella "pieni määrä" on kannabiksen kohdalla rajattu alle 20 kannabissavukkeeseen tai viiteen kannabiskasviin.[39]
Unkari: Vuonna 2003 voimaan tulleen lainmuutoksen mukaan kannabiksen käytöstä ei rangaista ankarasti. Aiemmin kannabis ja heroiini asetettiin samaan luokkaan. Suurista määristä, myynnistä ja salakuljetuksesta seuraa kovat rangaistukset.[40]
Viro: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi, mutta pienien määrien käytöstä ja hallussapidosta ei rangaista, mikäli siihen ei liity mitään muuta rikollisuutta.[41]
Huumeiden laillisuutta kuvaavia tekstejä luettaessa kannattaa huomioida, että tiedot voivat olla vanhentuneita tai epätarkkoja, esimerkiksi huume voi olla "laiton", vaikka käytöstä ei ole säädetty rangaistusta tai sellaista ei käytännössä anneta, ja joissain lähteissä kirjoitetaan "laillistettu" (dekriminalisoitu), jos huumeen käyttö ei enää ole rikos vaan rike, josta saattaa saada sakon.
Joulukuussa 2018 on ollut uutisia, joiden mukaan Luxemburgin uusi hallitus laillistaisi kannabiksen ensimmäisenä EU-maana.[42]
Lainsäädäntö muualla maailmassa
Lainsäädäntö vaihtelee kannabiksen myynnin ja käytön suhteen valtiokohtaisesti. YK:n huumausaineyleissopimus velvoittaa sen ratifioineita maita pitämään kannabiksen tuotanto ja myynti de jure laittomana. Tosiasiallinen paikallinen käytäntö vaihtelee kuitenkin merkittävästi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa liittovaltion lait kieltävät kaiken käytön ja jakelun, mutta 12 osavaltiota sallii lääkekäytön ja 13:ssa osavaltiossa on toteutettu pienten määrien eri asteinen dekriminalisointi.
Argentiina: Argentiina korkein oikeus salli marihuanan vähäisen käytön vuonna 2009, kuitenkaan ottamatta tarkemmin kantaa sallittuihin määriin.[43]
Jamaika: Alkuvuodesta 2015 Jamaikalla uudisti kannabista koskevia lakejaan. Uudistuksen myötä korkeintaan kahden unssin (56.6g) hallussapito on rike, josta voi saada sakon mutta ei tule rikosrekisterimerkintää. Lisäksi kannabiskasveja saa kasvattaa korkeintaan viisi kappaletta ja käyttö on sallittu rastafari-uskontokuntaan kuuluville. Myös lääkekannabista koskeva säännöstely on työn alla.[44] Aiemmin uutisoitiin, että uuden lain tullessa voimaan kannabiksen käytöstä tuomittujen rikosrekisteri puhdistuisi.[45]
Kanada: Kanadassa laillistettiin kannabiksen käyttö joulukuussa 2015. Lakimuutos tuli voimaan vuoden 2016 alusta alkaen.[46] Kannabiksen myyminen ja ostaminen 18 vuotta täyttäneille tuli lailliseksi 17. lokakuuta 2018. Provinssit ja territoriot saavat kuitenkin halutessaan asettaa oman, korkeamman ikärajan. Laillisesti ostettua kannabista saa pitää kerralla hallussaan enimmillään 30 grammaa.[47][48]
Kolumbia: Vaikka kannabiksen käyttö ja myynti on Kolumbiassa laitonta, on pienen määrän hallussapito ja korkeintaan 20 kasvin kasvattaminen omaan käyttöön sallittua.[49]
Mariaanit: Mariaanit salli kannabiksen vuonna 2010 huolimatta Yhdysvaltojen painostuksesta lakkauttaa 10 miljoonan dollarin tuen saarille. Taustalla on todennäköisesti yritys nostattaa saarien taloutta kannabisturismin myötä.[50]
Meksiko: Vuonna 2009 Meksikossa astui voimaan laki, joka asettaa tietyn maksimimäärän henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetuille huumeille. Tämän määrän puitteissa huumeiden hallussapito ei ole rangaistavaa. Maksimimäärä kannabikselle on 5 grammaa. Jos viranomaiset löytävät henkilön hallusta sallitun määrän huumeita, häntä kannustetaan hakeutumaan hoitoon. Kolme kertaa sallitusta hallussapidosta kiinni jääneille hoito on pakollista, mutta laissa ei määritellä rangaistusta, vaikka henkilö ei suostu hoitoon.[51]
Pohjois-Korea: Pohjois-Koreassa kannabista ei ole luokiteltu huumeeksi ja sitä pidetään tupakan kaltaisena tuotteena. Sen käyttö, kasvatus ja myynti on laillista. Paikallinen kannabis on maatiaislajikkeesta ja sisältää huomattavasti pienemmän THC-pitoisuuden kuin päihteeksi jalostettu kannabis. Se kasvaa villinä ja viljentynä ja sitä myydään toreilla.[52]
Thaimaa: Lähestyi sekavasti laillistamista vuonna 2022.[53]
Uruguay: Kannabiksen käyttö ja hallussapito omaa käyttöä varten ei ole laitonta Uruguayssa, mutta yksityinen kasvatus on. Yleinen myynti sallittiin vuonna 2017. Vuonna 2012 Uruguay ilmoitti että se perustaa maailman ensimmäisen kannabista myyvän valtionyhtiön. Yhtiö tuottaa ja myy kannabista suoraan kuluttajille. Kauppa on valvottua ja vain aikuiset Uruguayn kansalaiset voivat rekisteröityä asiakkaaksi. Kannabista saa ostaa 30 g kuussa asiakasta kohden. Kaikki, jotka ostavat marihuanasavukkeita enemmän kuin laissa säädetyn enimmäismäärän, ohjattaan vieroitushoitoon. Kaupasta saadut rahat käytetään vieroituksen rahoittamiseen. Uruguayssa arvellaan olevan 150 000 kannabiksen säännöllistä käyttäjää, mikä on noin 5 % Uruguayn väestöstä. Uruguayn hallitus on laskenut että se tarvitsisi 150–200 hehtaaria maata täyttääkseen nykyisen 27 tonnin vuotuisen kannabiskysynnän.[54][55] Uruguayn vuosittaisen laittoman kannabiskaupan arvon arvioitiin ennen laillisen myynnin alkua olleen 75 miljoonaa dollaria. Uruguayn hallituksen mukaan myynnin sallimisella tähdätään väkivallan vähentämiseen, voittojen viemiseen järjestäytyneeltä rikollisuudelta, käyttäjien terveysriskien vähentämiseen ja kovien huumeiden käytön vähentämiseen. Aloitteen esitellyt puolustusministeri Eleuterio Fernandez Huidobro sanoi: "Uskomme, että tiettyjen aineiden kieltolaki luo enemmän ongelmia kuin aine itsessään."[56] Uruguayun senaatti hyväksyi lain 10. joulukuuta 2013 ja se tuli voimaan huhtikuussa 2014. Valtion tietokantaan rekisteröidyt täysi-ikäiset Uruguayun kansalaiset voivat ostaa luvallisilta myyjiltä korkeintaan 40 grammaa kannabista kuukaudessa. Kotona saa kasvattaa korkeintaan kuusi kasvia tai 480 grammaa kannabista vuodessa.[57][58][59][60] Myynti apteekeissa aloitettiin heinäkuussa 2017.[61][62]
Yhdysvallat
Kannabislainsäädäntö Yhdysvalloissa. Sininen: Osavaltio, jossa kannabis on laillista. Tummanvihreä: Osavaltio, jossa lääkekäyttö on sallittu. Vaaleanvihreä: Osavaltio, jossa lääkekäyttö on sallittu, mutta THC-määrä on rajattu. Harmaa: Osavaltio, jossa kannabis on täysin kiellettyä.
Yhdysvaltojen kongressissa toimii kannabisryhmä, joka perustettiin vuonna 2017.[63] Se pyrkii huolehtimaan siitä, että osavaltioilla on oikeus tehdä kannabikseen liittyviä päätöksiä itse oman lainsäädäntönsä puitteissa. Lisäksi se pyrkii muuttamaan liittovaltion lakia siten, että kannabista ei enää laskettaisi voimakkaaksi huumausaineeksi ja se poistettaisiin valvottujen aineiden listalta.[64]
Alaska: Kannabiksen käyttö, kasvatus ja myynti yli 21-vuotiaille hyväksyttiin kansanäänestyksessä marraskuussa 2014. Kannabista saa pitää hallussa yhden unssin ja kasvattaa kuutta kasvia.[70]
Colorado: Kannabiksen päihdekäyttö tuli lailliseksi Coloradossa alkuvuodesta 2014. Coloradon poliisin mukaan kannabispidätykset vähenivät heti lain voimaantulon jälkeen 77 prosenttia.[71] Pitkän ajan seurannassa kannabiksen käyttö lisääntyi aikuisilla 94 prosenttia. Sellaisten liikennekuolemien määrä, joissa huumetesti oli marihuanan osalta positiivinen, kasvoi 109 prosenttia samaan aikaan kun kaikki liikennekuolemat lisääntyivät 31 prosenttia. Marihuanan aiheuttamien sairaanhoitojen vuosittainen määrä kasvoi 101 prosenttia.[72]
Kannabiksen käyttö käy Coloradossa yhä irtisanomisperusteesta, vaikka käyttö tapahtuisi vapaa-ajalla. Coloradossa laillisesti myytävästä päihdekäyttökannabiksesta menee 30 % veroa. Lääkekannabis on kevyemmin verotettua. Colorado laskee kannabiksen tuomien verotulojen nousevan vuonna 2014 sataan miljoonaan dollariinselvennä ja ensimmäiset 40 miljoonaa osavaltio on budjetoinut koulujen kehittämiseen.[71] Vuonna 2019 julkaistun tutkimuksen tulokset kertovat, että jokaista verotuloihin tullutta lisädollaria kohti osavaltio käytti 4,50 dollaria laillistamisen negatiivisten seurausten hoitoon, ja erityisesti kulut lisääntyivät terveydenhuollossa ja koulun keskeyttämiseen liittyvissä kustannuksissa.[72] Yli 21-vuotiaat coloradolaiset saavat kasvattaa enimmillään kuutta kannabiskasvia omaan käyttöönsä kotonaan lukituissa tiloissa. Lisensoidut ja tarkkaan kontrolloidut yrittäjät kasvattavat kannabista myyntiin. Presidentti Barack Obama on sanonut, että liittovaltio jättää kannabisyrittäjät rauhaan, kunhan nämä noudattavat osavaltion lakeja. Koska kannabiskauppa on liittovaltion tasolla laitonta, pankit eivät uskalla ottaa vastaan yrittäjien rahoja ja ala aikookin perustaa oman pankin.[71]
Kalifornia: Lakiehdotus (Proposition 64), jolla sallittiin kannabiksen käyttö, kasvatus ja myynti yli 21-vuotiaille, hyväksyttiin kansanäänestyksessä marraskuussa 2016. Laki astui voimaan tammikuussa 2018. Kasvattaa saa kuutta kasvia.[68]
Oregon: Kannabiksen käyttö, kasvatus ja myynti yli 21-vuotiaille hyväksyttiin kansanäänestyksessä marraskuussa 2014. Myyntiä verotetaan ja saaduilla tuloilla rahoitetaan kouluja, lainvalvontaa sekä huumeiden vastaista valistustyötä.[73][74] Oregonissa sallitaan 228 gramman hallussapito ja neljän kasvin kasvatus.[70]
Washington: Kannabis laillistettiin kansanäänestyksessä marraskuussa 2012. Yli 21-vuotiaat saavat pitää hallussaan korkeintaan 28 grammaa kannabista mutta kotikasvatus ei ole sallittua.[75]
Washington D.C.: Alkuvuodesta 2014 Yhdysvaltojen pääkaupungissa Washingtonissa päätettiin alentaa pienten kannabismäärien hallussapidon rangaistavuus parkkisakkoon verrattavissa olevaksi rikesakoksi. Julkinen kannabiksen käyttö on kuitenkin edelleen rangaistavaa. Aiemmin pääkaupungissa oli tehty merkittävästi maan keskiarvoa enemmän pidätyksiä kannabiksen hallussapidosta ja pidätyksiä kohdistettiin mustaihoiseen väestöön enemmän kuin muualla.[76][77][78] Marraskuun 2014 kansanäänestyksissä voitti ehdotus sallia 57 gramman hallussapito ja kuuden kasvin kotonaan kasvattaminen. Kaupunginhallituksen pitää kuitenkin vahvistaa aloitteen hyväksyminen ja lain pitää käydä läpi 60 päivän tarkastelujakso kongressissa.[70]
Vermont: Alkuvuodesta 2018 Vermontin parlamentti päätti laillistaa kannabiksen kasvatuksen ja hallussapidon omaan käyttöön. Kaupallinen valmistus ja myynti ei ole sallittua. Laki tulee voimaan heinäkuussa 2018. Lainmuutoksen takana on pyrkimys purkaa etnisiin vähemmistöihin kohdistuvaa epäsuhtaista poliisikontrollia.[67]
Lääkekäyttö
Vuonna 2009 presidentti ja oikeusministeri päättivät lopettaa ratsiat osavaltioiden laillistamiin lääkekannabiskauppoihin.[79][80] Vuoden 2020 marraskuussa lääkekannabis oli sallittu 35 osavaltiossa ja pääkaupungissa Washingtonissa.[81][82]
Hampun kasvattaminen huumausainekäyttöön, samoin kuin kannabiksen hallussapito, maahantuonti, myynti, levitys ja käyttö on kiellettyä rikoslain 50. luvun 1. §:n mukaan (huumausainerikos). Mikäli poliisilla on riittävää syytä epäillä, voidaan epäilyksen kohteena olevalle henkilölle suorittaa henkilöntarkastus tai kotietsintä. Törkeän huumausainerikoksen rajana pidetään kiloa hyvälaatuista kannabista.[83] Kannabis lisättiin Suomen lääkeainelistaan 1. lokakuuta 2008. lähde?
Eduskunta on hyväksynyt lain rikoslain 50. luvun muuttamisesta,[84] jonka mukaan huumausainerikoksen valmistelun yrityksestä tulee rikos. Jo aiemmin siementen kylväminen tai taimen istutus on tulkittu lainvastaiseksi huumausainerikoksen valmisteluksi. Lakivaliokunnan mukaan rangaistavuus ulottuu poikkeuksellisen pitkälle, mutta valiokunta painottaa, että huolimatta rangaistavuuden laajuudesta, tuomioistuinten on muistettava näyttökynnyksen olevan sama kuin muissakin rikoksissa.[85] Tämä tarkoittaa rikoslain 5. luvun mukaan, että on osoitettava syytetyn aloittaneen rikoksen tekemisen ja saaneen aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä.[86]
Lain valvonta
Kannabiksen tuotanto ja myynti ovat kasvavaa liiketoimintaa. Viime vuosinamilloin? kannabiksen kysyntä on kasvanut ja kannabisviljelmien koko on laajentunut. Esimerkiksi Helsingissä viljely on muuttunut ammattimaiseksi. Viljelijät tuntevat alan hyvin ja suhtautuvat työhönsä kiihkeällä intohimolla.[83]
Suomessa poliisin tietoon kannabisviljelmät tulevat yleensä sattumalta jonkin muun asian yhteydessä. Vuonna 2008 Helsingin poliisin huumeyksikön silloinen johtaja Jari Aarnio sanoi, että ”markkinoilta saadaan pois ehkä viisi prosenttia kokonaismäärästä”. 2000-luvun ensikymmenellä kannabiksen takavarikot kasvoivat, mutta takavarikkojen määrä vaihteli selvästi: Helsingissä vuonna 2005 takavarikoitiin 25 kiloa, mutta vuonna 2007 vain 10 kiloa.[83]
Ammattirikolliset rahoittavat kasvattamista viljelijän kantaessa riskin sadon valmistumisesta. Poliisi arvioi vuonna 2008, että 6–7 kilon suuruinen sato ”alkaa olla taloudellisesti hyvä tuote”.[83]
Lääkekäyttö
Suomessa neurologina toimiva lääkäri saa määrätä potilaalleen Sativex-nimistä lääkettä, joka sisältää delta-9-tetrahydrokannabinolia ja kannabidiolia. Lääkettä myönnetään pääasiassa MS-tautiin. Sativex ei ole Kelan korvaama valmiste, joten sen käyttö joudutaan korvaamaan omilla rahoilla tai toimeentulotuella. Siitä korvaako toimeentulotuki lääkekäytön, on käyty Suomessa useita oikeustaisteluita. Ne kaikki ovat päätyneet potilaan eduksi. Lisäksi muihin tauteihin Fimea voi myöntää vuodeksi kerrallaan käyttöluvan.[87][88]
Lainsäädännön muutospyrkimykset
Kansalaisaloitteet
Suomessa on tehty tähän mennessä yhdeksän kansalaisaloitetta kannabiksen lainsäädännöllisen aseman muuttamiseksi. Näistä yksi aloite saavutti vaadittavat 50 000 nimeä, jonka vuoksi se etenee eduskunnan käsittelyyn.
Kansalaisaloite Kannabiksen käytön rangaistavuuden poistamiseksi[97]
1.11.2019
59 609
Kyllä
Poliitikkojen kannat
Vuonna 1967 Suomen Kuvalehti julkaisi nimimerkki Liimataisen kirjoituksen, joka ironiseen sävyyn vertasi alkoholia ja kannabista. Kannabiksen kohdalla nimimerkki totesi, että se ei tee ”kissankipeää” sen polttajalle, mutta siitä saa sakkoa tai vankeutta. ”Se on tietenkin oikein, sillä marijuana on vaarallinen nautintoaine.” Alkoholista nimimerkki totesi: ”Mutta ministeriö, jonka tulee vastata maan raittiusoloista, sallii naurettavaan hintaan myydä sellaista alkoholia, joka kuin rotanmyrkky tappaa sen vakituisen nauttijan.” ”Mikä oikeusvaltio tämä on?”. Vuonna 1977 nimimerkki ”Liimatainen” paljastui Urho Kekkosen nimimerkiksi tekstikokoelman Nimellä ja nimimerkillä julkaisun myötä.[98]
STT teki tammikuussa 2014 kyselyn kansanedustajille, joista kyselyyn vastasi 88. Yli kaksi kolmasosaa vastanneista pitää kannabiksen sääntelyä Suomessa hyvänä. Lainsäädäntöä haluaisi kiristää viidesosa, kun taas lievennysten kannalla on alle joka kymmenes. Suurimpien eduskuntaryhmien puheenjohtajista kukaan ei nähnyt tarvetta ainakaan akuutteihin lakimuutoksiin.[99]
Suomessa vuonna 2014 valitut europarlamentaarikot vastustivat vihreiden Heidi Hautalaa lukuun ottamatta sitä, että marihuanaa lainsäädännössä kohdeltaisiin samalla tavalla kuin alkoholia tai tupakkaa.[100]
Vuonna 2016 Martti Ahtisaari otti Miten tästä eteenpäin -kirjassa myöntyväisen kannan kannabiksen laillistamisesta toteamalla: ”Todennäkoisesti on ihan tolkun ajatus”.[101]
Asiantuntijoiden kannat
Poliisiammattikorkeakoulun vuonna 2012 tekemässä ennakointitutkimuksessa asiantuntijat arvioivat että vuoteen 2020 mennessä kannabiksen käyttö ja kotikasvatus saattavat lisääntyä niin paljon, että yhteiskunnan arvellaan sopeutuvan pakon edessä rangaistuskäytäntöjen lieventämiseen. Tutkimuksen asiantuntijoina toimivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa toimivan kansallisen huumeseurantakeskuksen yhteistyöverkoston jäsenet muun muassa keskusrikospoliisista, tullista, A-klinikkasäätiöstä, oikeusministeriöstä sekä tilastokeskuksesta. Noin kolmannes asiantuntijoista piti todennäköisenä sitä, että kannabiksen käyttö ja hallussapito dekriminalisoidaan vuoteen 2020 mennessä. Puolet asiantuntijoista ei uskonut tähän. Kuitenkin yli puolet asiantuntijoista oli sillä kannalla, että vuonna 2020 kannabiksen omasta käytöstä ei todennäköisesti enää käytännössä rangaista. Puolet asiantuntijoista piti kannabiksen käytön rangaistavuuden poistumista epätoivottavana, puolet toivottavana. Epätoivottavana kehitystä pitäneet näkivät kehityksen lisäävän kannabiksen käyttöä ja kenties edistävän myös muiden huumeiden leviämistä. Rangaistavuuden poistumista toivottavana pitäneet perustelivat kantaansa päihdepolitiikan tavoitteella ehkäistä syrjäytymistä sekä oikeusvaltioperiaatteella.[102][103]
Laillistamisen kannatus
Näkyvimmin kannabiksen laillistamista ajaa Suomessa vuonna 1991 toimintansa aloittanut ja vuonna 2014 viralliseksi yhdistykseksi rekisteröity[104] kansalaisjärjestö Suomen kannabisyhdistys, jonka keskeisin tavoite on laillistaa kannabiksen yksityinen käyttö, saatavuus ja kasvatus Suomessa jokaiselle 18 vuotta täyttäneelle henkilölle. Yhdistys on järjestänyt mielenosoituksia, kutsuu kannabista ”nautintoaineeksi” ja julkaisee ohjeita kannabiksen valmistukseen ja käyttämiseen.[105] Toinen kannabislainsäädännön uusimista ajava taho on Humaania päihdepolitiikkaa, joka kannattaa käyttäjien rikosoikeudellisista seuraamuksista luopumista.
Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin johtaja Kauko Aromaa esitti vuonna 2009 dekriminalisointia puolustavia näkemyksiä. Sosiaali- ja terveysministeriö tyrmäsi Aromaan ajatukset.[106] Aromaa esitti vastaavanlaisia näkemyksiä myös vuonna 2013.[107]
Vihreä liitto kirjasi kesällä 2014 vuosien 2015–2019 tavoiteohjelmaansa että rikoslaissa huumausaineiksi määriteltyjen laittomien päihteiden käytöstä ja hallussapidosta omaan käyttöön ei pidä rangaista ja että huumausainepolitiikan painopiste siirretään rangaistuksista haittojen vähentämiseen. Lisäksi kannabiksen omaan käyttöön tapahtuvan hallussapidon sekä kasvatuksen rikosoikeudellisesta rangaistavuudesta on luovuttava.[108][109][110]
Kannabisaktivistit ovat käyttäneet myös kansalaistottelemattomuutta Suomen huumelainsäädäntöä kritisoidakseen, järjestämällä eduskuntatalon edessä mielenosoituksia vuosina 2010,[111][112][113][114] 2011[115] ja 2013.[116] Mielenosoittajat ilmoittivat etukäteen, että mielenosoituksessa tullaan käyttämään kannabista. Mielenosoittajat vaativat kannabiksen käytön, pienten määrien hallussapidon ja omaan käyttöön tapahtuvan kasvatuksen rangaistavuudesta luopumista. Vuoden 2013 mielenosoituksessa puheen pitänyt Mikko Pekkola, oli vuonna 2012 aloittanut oman kansalaistottelemattomuutensa julistautumalla suomen viralliseksi kotikasvattajaksi ja ilmoittamalla niin blogissaan, kuin erikseen poliisille ja eduskunnalle kasvattavansa kannabista. Pekkola ei myöskään suostunut maksamaan kasvatuksesta tuomioksi määrättyjä sakkoja, vaan päätti istua tuomion vankilassa.[117] Vuoden 2015 eduskuntavaalien kansanedustajaehdokas Jani Toivanen kasvatti kannabista protestimielessä ja osana vaalikampanjaansa ja kertoi asiasta Youtube-palveluun lataamassaan videossa.[118][119]
Laillistamisen vastustus
Kannabiksen laillistamisen vastustajien mukaan käytön vapauttaminen lisäisi käyttöä ja siten myös haittoja. Kannabiksen vapauttaminen Suomessa toisi vastustajien mukaan alkoholin rinnalle vain yhden ongelman lisää. Vastustajien mielestä laillistaminen lisäisi todennäköisesti kannabiksen ja alkoholin sekakäyttöä. Vastustajien mukaan kannabiksen arkipäiväistyminen madaltaisi myös muiden laittomien huumeiden käytön kynnystä. Poliisin mukaan kannabiksen laillistaminen lisäisi päihteiden käyttöä ja veisi poliisin voimavaroja enemmän. Vastustajien mukaan häiriökäyttäytyminen ja erityyppiset ongelmat liikenteessä lisääntyisivät. Ihmisten syrjäytymisen riski kasvaisi. Alkoholia voidaan myös nauttia ilman päihtymistarkoitusta, toisin kuin kannabista. Kannabiksen laillistaminen olisi viesti käytön hyväksymisestä.[107][120][121][122][123][124][125][126][127]
EHYT ry:n toiminnanjohtaja Sari Aalto-Matturi on muistuttanut suomalaiseen päihdepolitiikkaan kuuluvaan varmuusperiaatteeseen: jos riskit ovat olemassa, niitä ei oteta. Hänen mukaansa lasten ja nuorten suojeleminen yleisesti saatavilla olevalta ja kotimaassa tuotetulta kannabikselta olisi käytännössä mahdotonta.[124] Kannabisaktivismin arvostelijoiden mukaan kannabis ei ole vaaraton huume, vaikka monet käyttäjät yrittävät markkinoida sitä puhtaana elämäntapavalintana. Kannabiksen vastustajien mukaan kannabis ei koske pelkästään yksilöä ja hänen vapauttaan. Yhteiskunta joutuu maksamaan kannabiksen käytöstä aiheutuvia kuluja.[128][129]
Vastustajien mukaan kannabis ei ole sille myönteisten tahojen mainostama ”mieto huume”. Kun 1980-luvulla kasvin THC-pitoisuus oli 1–5 prosenttia, nykyiset pitoisuudet ovat 15–20 prosenttia.[130][131]
Euroopan unionissa kannabiksen kieltolaista pidetään pääsääntöisesti kiinni. Suomi on noudattanut huumepolitiikassa unionin yhteistä linjaa. Naapurimaa Ruotsi edistää täysin huumevapaata yhteiskuntaa. Suomalaisista lähes 70 prosenttia pitää kannabiksen käyttöä rangaistavana tekona.[132]selvennä Vuonna 2014 tehtyjen kyselyjen mukaan suuri enemmistö kansanedustajista ja europarlamentaarikoista katsoo, että kannabista ei tule laillistaa.[99][100] MTV:n vuonna 2014 teettämän verkkopaneelikyselyn mukaan 71 prosenttia vastaajista katsoi, ettei kannabista tule laillistaa. Kyselyyn vastasi noin 1 700 täysi-ikäistä suomalaista.[133]
Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n kanta on, että kannabiksen käyttöä ei pidä laillistaa. Samoin kuin tupakoinnista suomalaisessa yhteiskunnassa pyritään eroon, on kannabiksen käytön yleistyminen pyrittävä estämään. Viranomaisten toiminnan painopisteen ehdotetaan keskittyvän päihdekasvatukseen ja käytön lopettamisen tukemiseen, eikä rankaisemiseen.[124]
Irti Huumeista ry suhtautuu kriittisesti kannabiksen laillistamiseen,[134] mutta ei pidä huumausaineiden käytöstä rankaisemista järkevänä.[135]
↑Schlosser, Eric: Reefer madness: sex, drugs, and cheap labor in the American black market, s. 20. Houghton Mifflin Harcourt, 2004. ISBN 0618446702Teoksen verkkoversio Viitattu 20.11.2009. (englanniksi)
↑Roger Levin: Marijuana on Trial, page 549 (html) (New Scientist -lehden numero Google Books-palvelussa) New Scientist 8. June 1972. New Science Publications, London. Viitattu 20.4.2011. (englanniksi)
↑Belgium: Legal status of cannabis ENCOD (European Coalition for Just and Effective Drug Policies):Cannabis Social Clubs. Viitattu 10. lokakuuta 2006. (englanniksi)
↑Drug policies in UK ENCOD (European Coalition for Just and Effective Drug Policies):Cannabis Social Clubs. Viitattu 10. lokakuuta 2006. (englanniksi)
↑Drug policies in Spain ENCOD (European Coalition for Just and Effective Drug Policies):Cannabis Social Clubs. Viitattu 10. lokakuuta 2006. (englanniksi)
↑Richard Owen: Italy relaxes cannabis laws 27. kesäkuuta 2006. The Times Online. Viitattu 20. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
↑Drug policies in Italy ENCOD (European Coalition for Just and Effective Drug Policies):Cannabis Social Clubs. Viitattu 10. lokakuuta 2006. (englanniksi)
↑Portugal, legal status of cannabis ENCOD (European Coalition for Just and Effective Drug Policies):Cannabis Social Clubs. Viitattu 10. lokakuuta 2006. (englanniksi)
↑Drug policies in France ENCOD (European Coalition for Just and Effective Drug Policies):Cannabis Social Clubs. Viitattu 10. lokakuuta 2006. (englanniksi)
↑Switzerland: Legal status of Cannabis ENCOD (European Coalition for Just and Effective Drug Policies):Cannabis Social Clubs. Viitattu 10. lokakuuta 2006. (englanniksi)
↑Hungary: Legal status of Cannabis ENCOD (European Coalition for Just and Effective Drug Policies): Cannabis Social Clubs. Viitattu 10. lokakuuta 2006. (englanniksi)
↑Estonia 7. maaliskuuta 2007. European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction. Viitattu 29. syyskuuta 2006. (englanniksi)
↑Meyer, Josh; Glover, Scott: Medical marijuana dispensaries will no longer be prosecuted, U.S. attorney general says - Los Angeles Times. Määritä julkaisu!19.3.2009. Articles.latimes.com. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.9.2010.
↑ abcAalto-Matturi, Sari: Kannabiksestako uusi valtavirran päihde? Terveyslehti, 2012, nro 3, s. 11. Ehkäisevä päihdetyö Ehyt ry. Lehden verkkoversio (PDF). Viitattu 26.10.2017.
