J. H. Lumivuokko

J. H. Lumivuokko
Kansanedustaja
2.2.1914–3.4.1917, 4.4.1917–31.10.1917
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Uusimaa
Henkilötiedot
Syntynyt29. maaliskuuta 1884
Helsinki
Kuollut26. helmikuuta 1938 (53 vuotta)
Petroskoi
Ammatti toimittaja

Johan Henrik (Jussi, J. H.) Lumivuokko (vuoteen 1906 Lindqvist, 29. maaliskuuta 1884 Mynämäki – 26. helmikuuta 1938 Petroskoi) oli suomalainen ammattiyhdistysjohtaja, toimittaja ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1914–1917.[1] Sisällissodan aikana hän toimi kansanvaltuuskunnan työasiainvaltuutettuna ja pakeni sodan loppuvaiheessa Neuvosto-Venäjälle. Lumivuokko teloitettiin Stalinin vainoissa vuonna 1938.[2]

Elämä

Lumivuokon vanhemmat olivat Henrik Lindqvist ja Serafia Hermannintytär. Lumivuokko toimi verhoilijana Turussa ja Helsingissä vuoteen 1911, jolloin hänestä tuli SDP:n Uudenmaan piirin puhuja. Lumivuokko oli Suomen puutyöntekijäin liiton puheenjohtaja 1912–1917 ja Suomen Ammattijärjestön puheenjohtaja 1917–1918. Hän toimi samalla myös Työmies-lehden toimittajana 1916–1918. Lumivuokko oli SDP:n kansanedustaja vuosina 1914–1917.

Sisällissodan aikana Lumivuokko toimi kansanvaltuuskunnan työasiainvaltuutettuna. Sodan jälkeen hän siirtyi Neuvosto-Venäjälle, jossa hän toimi Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean poliittisessa toimistossa. Hän johti ajoittain myös SKP:n maanalaista toimintaa Suomessa. Lumivuokko toimi Punaisen ammattiyhdistysinternationaalin (Profintern) keskusneuvoston jäsenenä 1921, suomalaisten poliittisten työntekijöiden opettajana puoluekurssilla 1921, Suomalaisen keskuskollektiivin jäsenenä 1922 ja Karjalan kansantalousneuvoston puheenjohtajan 2. sijaisena 1928. Vuosina 1930–1932 hän toimi Punainen Karjala -lehden päätoimittajana, Vapaus-lehden avustajana 1933 ja Petroskoin radion toimittajana 1932–1935. Toimittajan työn ohella hän oli NKP(b):n Karjalan aluekomitean jäsen 1932–1935 ja Vallankumoustaistelijoiden kansainvälisen avustusjärjestön Petroskoin aluekomitean puheenjohtaja 1935.

Lumivuokko vangittiin 1938 Stalinin puhdistusten yhteydessä syytettynä vastavallankumouksellisesta kansalliskiihkoisesta toiminnasta. Hänet tuomittiin ammuttavaksi ja teloitettiin 26. helmikuuta 1938 Petroskoin lähellä.

Perhe

J. H. Lumivuokon ensimmäinen puoliso oli Ida Vilhelmiina Nieminen (1888–1962). Heidän tyttärensä oli uimari Irma Lumivuokko.[3] Vuonna 1938 Ida Lumivuokko avioitui kansanedustaja Tuomas Bryggarin kanssa.[4]

Teokset

  • Kertomukset Suomen puutyöntekijäin liiton toiminnasta heinäkuun 15 p:stä 1913 – joulukuun 31 p:ään 1915. Suomen puutyöntekijäin liitto, Helsinki 1916
  • Laillinen ammattiyhdistysliike vaiko vallankumous?. Suomalaisten kommunistien sarjajulkaisu n:o 43. Suom. kommunistisen puolueen keskuskomitea, Pietari 1919, Frams Förlag, Stockholm 1919
  • Teollisen tuotannon järjestämisestä työväen diktatuurin ensi asteilla Suomessa. Suomalaisten kommunistien sarjajulkaisu n:o 78. Suom. kommunistisen puolueen keskuskomitea, Pietari 1919
  • Kommunisti ammatillisessa liikkeessä. Savon kansan kirjapaino, Kuopio 1921

Lähteet

  1. ↑ J. H. Lumivuokko Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 6.12.2007.
  2. ↑ KASNT:n NKVD:n vuosina 1937–1938 rankaisemien Suomen Eduskunnan entisten jäsenten luettelo 2.12.1998. Karjalan tasavalta. Arkistoitu 25.7.2015. Viitattu 17.9.2007.
  3. ↑ Johan Henrik Lumivuokko e. Lindqvist 5.2.2020. Geni. Viitattu 3.9.2020.
  4. ↑ Helin, Jyrki: Bryggari, Tuomas (1881–1964) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen artikkeli). 30.11.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 26.11.2023.
Sosialidemokraattien kansanedustajat