Hoikka oli käynyt ainoastaan rippikoulun, mutta hankki laajan tietämyksen itseopiskelulla.[6] Hoikka liittyi Oulun työväenyhdistykseen jo perustamisvuonna 1886. Hän oli työväenyhdistyksen johtokunnan jäsen ja pitkäaikainen voimahahmo yhdessä Janne Hautalan kanssa.[5][7] Pitkälti Hoikan ansiosta Oulun työnantajien ja työväenliikkeen suhteet pysyivät hyvinä ja rakentavina.[8] Vuonna 1899 Hoikka osallistui Suomen Työväenpuolueenperustavaan kokoukseen ja suurlakon aikana hän oli Oulun suurlakkokomietan jäsen.[9][10] Hoikka kuului myös raittiusliikkeen uranuurtajiin ja oli 1900-luvun vaihteessa yksi niin sanotun juomalakkoliikkeen johtohahmoista. Oulun Laanilaan hän perusti kansakoulua edeltäneen yksityisen koulun sekä lukuseuran, josta myöhemmin kehittyi kyläkirjasto.[11] Vuonna 1907 Hoikka valittiin kansanedustajaksi Suomen ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan vaaleissa. Hän oli kansanedustajana vuoteen 1914 saakka ja palasi eduskuntaan vielä keväällä 1917.[1] Hoikka oli myös Oulujoen kunnanvaltuuston jäsen.[3]
Sisällissodan käynnistyttyä hänelle tarjottiin virkaa kansanvaltuuskunnan elintarviketoimistosta, kouluylihallituksesta tai vallankuomouksellisesta ylioikeudesta, mutta aseellista vallankumousta vastustanut Hoikka kieltäytyi. Hän pysytteli koko sodan sivussa punaisten toiminnasta ja vietti heikon terveydentilansa johdosta yli kuukauden sairaalassa. Sodan päätyttyä Hoikka kävi kotonaan Oulussa ja palasi Helsinkiin osallistuakseen eduskunnan istuntoon, mutta hänet pidätettiin 17. toukokuuta. Hoikka oli aluksi Helsingin lääninvankilassa, josta hänet heinäkuun alussa siirrettin muiden vangittujen kansanedustajien tavoin Sörnäisten kuritushuoneeseen. Lokakuussa 1918 Hoikka sai valtiorikosoikeudelta kahden vuoden ehdollisen kuritushuonetuomion valtiopetoksen valmistelusta. Syynä olivat syksyllä 1917 annettu sosialidemokraattien Sorron yöstä nouskaa -vaalijulistus sekä hänen marraskuussa allekirjoittamansa Me vaadimme -ohjelma.[3]
Sodan jälkeen Hoikka jätti politiikan ja jatkoi sepän ammatissaan. Hän työskenteli Åströmin tehtaalla kaikkiaan yli 43 vuoden ajan jääden eläkkeelle 75-vuotispäivänään helmikuussa 1934.[11] Hoikka kuoli kotonaan Laanilassa 80-vuotiaana heinäkuussa 1939.[6] Hänet on haudattu Oulujoen hautausmaalle.[12]
Perhe
Matti Hoikan puoliso oli Maria Arffman (1859−1933), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1885. Pariskunnalla oli kahdeksan lasta, joista neljä kuoli jo nuorena.[3]
↑ abKyllönen, Matti: Pohjois-Suomen varhaissosialismi : sen leviäminen ja sosialistisen perinteen synty noin vuosina 1900-1910, s. 172-173. (Väitöskirja. Studia historica Jyväskyläensia 55) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1995. ISBN 978-951-39841-6-8Teoksen verkkoversio (PDF).
↑”Suomen Sosialidemokratisen puolueen kansanedustajat vuosina 1907–1909”, Punanen viesti : Sosialidemokratinen kevätjulkaisu 1907, s. 5. Helsinki: Sosialistinen Aikakauslehti, 1907. Kansalliskirjasto.
