Pärssisen vanhemmat olivat kappalainen Karl Henrik Lindgren ja Anna Dahllund. Hän avioitui vuonna 1899 myös Sortavalan opettajaseminaarissa opiskelleen ja myöhemmin filosofian tohtoriksi valmistuneen Jaakko Pärssisen kanssa, josta otti asumuseron hieman ennen kuolemaansa. Pärssinen kuoli rintasyöpään.
Pärssinen kävi Oulun tyttölyseon ja Sortavalan opettajaseminaarin, josta valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1896. Hän aloitti uransa opettajana nimellä Hilja Liinamaa Helsingin maalaiskunnan pitäjän kirkonkylässä, missä toimi vuosina 1896–1900 juuri perustetun suomenkielisen koulun Suomelan ensimmäisenä opettajana. Sieltä hän siirtyi opettajaksi Viipuriin, jossa toimi vuoteen 1906 saakka. Opettaja-aikanaan Suomelassa Pärssinen osoitti menestystä opettamisessa ja oli paikkakunnan pidetty kansanvalistaja yleensäkin. Pärssinen johti Helsingin pitäjän nuorisoseuran kuoroa ja oli sanomalehti Uusimaan asiamies pitäjässä saaden jopa ruotsinkielistä väestöä tilaamaan lehden.[3]
Hilja Pärssinen oli Työ-lehden toimittajana Viipurissa 1906. Työläisnainen-lehden toimitussihteerinä hän toimi 1907–1912. Sisällissodan aikana vuonna 1918 hän ehti olla hetken punaisten Suomen kansanvaltuuskunnan jäsen. Pärssinen pakeni huhtikuussa 1918 miehensä kanssa Venäjälle tarkoituksenaan päästä sitä kautta Sveitsiin, sinne he eivät kuitenkaan päässeet. Matka johti lopulta Viroon, josta heidät palautettiin Suomeen 1919. Hilja Pärssinen tuomittiin maanpetoksesta vankeuteen 12 vuodeksi, mutta armahdettiin vuonna 1923.
Armahduksen jälkeen Pärssiset asuivat Terijoella kasvattityttärensä Sirkka Sopon kanssa ja perustivat Viipurin Talikkalan yksityisen yhteiskoulun,[4] jonka opettajana Hilja Pärssinen oli 1927–1935.
Heikkilä, Seth, ; Terhi, Kaarlo ; Pärssinen, Hilja ; Koskinen, A. R. (toim.): Työväen lauluja ja runoja. (Uudistettu painos Työväen lauluja 1910) Turku: Sosialisti, 1909.
Lähteet
Kilpi, Sylvi-Kyllikki: ”Hilja Pärssinen”, Tiennäyttäjät I, s. 121–161. Toim. Hannu Soikkanen. Tammi, 1967.
