Isokyrön Palon kylässä syntyneen Isak Penttalan vanhemmat olivat torppari Juho Penttala ja Maria Holkko. Penttala kävi kansakoulun ja työskenteli kotonaan maatöissä, kunnes lähti 19-vuotiaana Yhdysvaltoihin, jossa työskenteli monenlaisissa ruumiillisissa töissä sekä Toveri-lehden kirjurina ja kiertävänä asiamiehenä länsivaltioissa 1902–1913. Vuonna 1906 Penttala liittyi Yhdysvalloissa työväenyhdistykseen ja myöhemmin opiskeli DuluthinTyöväen Opistossa 1911–1912.[1][2]
Paluu Suomeen
Palattuaan Suomeen Penttala jatkoi synnyintorppansa viljelyä ja liittyi Isokyrön työväenyhdistykseen.[2] Hän opiskeli sos.dem. puolueopistossa 1913. Penttala toimi Vaasan läänin eteläisen vaalipiirin sosialidemokraattien piirisihteerinä 1916–1917.[1] Vaasaan muutettuaan hän liittyi myös Suomen Sekatyöläisten Liiton paikallisosastoon. Yleislakon aikana Penttala kiisti osallistuneensa kaupungissa puhjenneisiin levottomuuksiin, mutta luki rautatieaseman edustalla Helsingistä saapuneen lakon lopettamisjulistuksen. Lakon päätyttyä Penttala valittiin myös poliisilaitoksen uudelleenjärjestämistä suunnitelleeseen komiteaan. Sisällissodan aikana hänet pidätettiin kotoaan helmikuun lopussa ja toimitettiin Vaasan lääninvankilaan. Penttalalle vaadittiin rangaistusta kiihotuksesta kapinaan Vapaassa Sanassa joulukuussa 1917 julkaistun kirjoitusen perusteella. Marraskuussa valtiorikosoikeus hylkäsi syytteen toteennäyttämättömänä ja hänet vapautettiin.[2]
Kansanedustajaksi
Vapauduttuaan Penttala toimi hetken Työläinen-lehden päätoimittajana ja Kansan lehden toimittajana. Vuosina 1920–1924 hän työskenteli maanviljelijänä Isossakyrössä. Raivaaja-lehden päätoimittajana hän oli Vaasassa 1921 ja 1924–1926. Lisäksi hän työskenteli Vapaus-lehden toimittajana 1924. Sosialidemokraattien piirisihteerinä hän oli vuodesta 1926 alkaen ja Pohjanmaan Kansan päätoimittajana 1931. Lisäksi hän toimi talonomistajana Seinäjoella.[1]
Penttala kuului sosialidemokraattiseen eduskuntaryhmään 4. maaliskuuta 1927 – 20. heinäkuuta 1951 edustaen Vaasan läänin eteläistä vaalipiiriä. Hän kuului kulkulaitosvaliokuntaan, talousvaliokuntaan ja suureen valiokuntaan. Presidentin valitsijamiehenä hän toimi 1931, 1937, 1940 ja 1943.[1]
