Tämä artikkeli käsittelee sosiaalidemokraattista poliitikkoa. Punakaartilaisjohtaja, luutnantti Ali (Aleksi) Aaltosta käsittelee artikkeli Ali Aaltonen
Aaltonen harjoitti räätälin ammattia vuoteen 1916 asti, jonka jälkeen hän vaikutti sosiaalidemokraattisissa järjestöissä ja lehtien toimittajana. Kansakoulun lisäksi Aaltonen on suorittanut SDP:n puolueopiston vuonna 1918. Kansanedustajaksi hänet valittiin Turun läänin eteläisestä vaalipiiristä vuosiksi 1929–1936. Tämän jälkeen hän oli SDP:n puoluesihteerinä 1936–1944. Aaltonen toimi Edwin Linkomiehen ja Antti Hackzellin hallitusten sosiaaliministerinä 1943–1944. Vielä myöhemmin hän toimi Fagerholmin hallituksessa salkuttomana ministerinä, ministerinä valtiovarainministeriössä 1948–1949 sekä sosiaaliministerinä 1949–1950.[2][3]
Puolueväen keskuudessa Aaltosta kutsuttiin usein lempinimellä ”Pussisen poika” hänen pakinoitsijanimimerkkinsä mukaan. Aaltonen vapautettiin valtakunnanoikeudessa 1953 syytteestä niin sanotussa salaputkijutussa.[4] Aaltonen erotettiin Kansaneläkelaitoksen johtajan paikalta 14. lokakuuta 1954.[5]
Perhe
Aaltosen vanhemmat olivat maanviljelijä Fredrik Aaltonen ja Ida Lovisa Fennander. Hänen vaimonsa oli taiteilija Elli Ilona Lehtonen (k. 1960).[1] Aleksi Aaltosen poika oli professori Aimo O. Aaltonen.[6]
Lähteet
↑ abKaarninen, Pekka: Aaltonen, Aleksi (1892–1956)Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 20.4.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 23.12.2015.