Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston J-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
HMS Jackal (viirinumerot F22 ja 1940 alkaen G22) oli Britannian kuninkaallisen laivaston J-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus
Alus tilattiin 25. maaliskuuta 1937 vuoden 1936 laivasto-ohjelmassa John Brown and Companyltä Clydebankistä, missä köli laskettiin 24. syyskuuta 1937. Alus laskettiin vesille 25. lokakuuta 1938 ja valmistui 31. maaliskuuta 1939.[1]
Palvelus
Miehistön koulutuksen päätyttyä alus liittyi 14. huhtikuuta Kotilaivaston 4. hävittäjälaivueeseen, jossa se oli lukuun ottamatta huoltoja ja korjauksia. Alus siirrettiin 31. elokuuta laivueen mukana sodanajan sijoituspaikkaansa Humberiin, missä se oli syyskuussa J-luokan aluksista muodostetussa 7. hävittäjälaivueessa. Alus suojasi 6. syyskuuta Pohjanmerellä HMS Januksen ja HMS Junon kanssa SS Bataviaa, joka kuljetti Berliinin suurlähetystön henkilöstöä, Massin majakkalaivalta Tonguen majakkalaivalle. Laivue siirtyi lokakuussa Plymouthiin ja edelleen Rosythiin suojaamaan 2. risteilijäviirikköä.[1]
Alus vaurioitui 14. lokakuuta kolaroidessaan Kirkwallissa Januksen kanssa, minkä seurauksena se matkasi Scapa Flowhun korjattavaksi sekä huoltoon. Seuraavana päivänä aloitettiin korjaukset telakalla, mistä se palasi palvelukseen 24. lokakuuta suojaamaan Pohjanmeren saattueita. Alus oli huollettavana 8. marraskuuta alkaen Amos & Smithin telakalla Grimsbyssä, mistä se palasi palvelukseen 21. marraskuuta.[1]
Vuoden 1940 alun alus suojasi saattueita, kunnes se kolaroi 28. helmikuuta Pohjanmerellä ruotsalaisen rahtialuksen SS Storforsin kanssa. Rahtialus upposi ja Jackal vaurioitui pahooin. Janus saattoi vaurioituneen aluksen Tyneen. Alus siirrettiin seuraavana päivänä Blyth Dry Dockin telakalle korjattavaksi, mistä se palasi 18. huhtikuuta palvelukseen.[1]
Taistelu Norjasta
Alus suojasi 20. huhtikuuta joukkojenkuljetusaluksia St. Magnus, St. Sunniva ja Cedar Bank Aberdeenistä Andalsnesiin. Seuraavana päivänä Cedar Bank upposi torpedon osuttua. Jackal erkani saattueesta matkaten Rombaksfjordiin. Seuraavana päiväänä alus tuki maihinnousseita joukkoja.[1]
Alus suojasi 29. huhtikuuta HMS Javelinin kanssa risteilijä HMS Glasgow'n Moldeen, jossa risteilijään nousi Norjan kuningas Haakon sekä hallituksen jäseniä. Alukselle kuormattiin myös Norjan pankin kultavaranto. Osasto siirtyi kuormauksen jälkeen Tromssaan. Alus suojasi 10. toukokuuta Javelinin kanssa saattueita Norjaan, jonne saavuttuaan se erkani seuraavana päivänä saattueesta tukemaan Mon maihinnousua. Alus tulitti 12. toukokuuta HMS Enterprisen kanssa maihinnousualuetta, jolloin ne joutuivat ilmahyökkäykseen. Alus saattoi 12. toukokuuta rannikkohöyryn Bodöhön vapauduttuaan Mon alueen tehtävistään, minkä jälkeen alus liitettiin Noren alaisuuteen. Alus lähti Scapa Flowhun suojaten pahoin vaurioituneen HMS Pelicanin Andalsnesista Kirkwalliin.[1]
Kanaalin taisteluissa Noren alaisuudessa
Harwichiin alus saapui 16. toukokuuta aloittaen palveluksensa Noren alaisuudessa. Alus suojasi 18. toukokuuta saattueita sekä valvoi merialueen liikennettä. Se suojasi seuraavana päivänä HMS Jaguarin ja HMS Puffinin kanssa troolarit HMT Grampianin, HMT Peltonin, HMT James Layn, HMT Milford Queenin, HMT Milford Princessin ja HMT Cape Melvillen Norfolkin edustalle katkomaan Britteinsaarten ja mantereen välisiä viestiliikennekaapeleita operaatio Quixotessa.[1]
Alus hyökkäsi 25. toukokuuta East Anglian rannikolla tuloksetta Saksan laivaston sukellusvenettä U-9 vastaan. Belgian ja Alankomaiden evakuointien jälkeen alus aloitti saksalaisten maihinnousuvalmistelujen häiritsemisen ja seurannan. Alus suojasi 4. heinäkuuta Jaguarin kanssa apumiinalaiva HMS Teviot Bankia, joka rakensi itärannikonsulkua operaatiossa BS21. Operaatiosta vapauduttuaan alus jatkoi saksalaisten maihinnousuvalmistelujen häirintää, kunnes se siirrettiin syyskuussa Kotilaivastoon Scapa Flowhun. Alus suojasi 11. syyskuuta HMS Versatilen, HMS Vimyn ja HMS Electran kanssa apumiinalaivoja HMS Southern Prince, HMS Port Napier, HMS Port Quebec ja HMS Menestheus rakennettaessa pohjoistasulkua operaatiossa SN41. Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi Pohjanmeren valvontatehtäviin.[1]
Alus siirrettiin 2. lokakuuta 5. hävittäjälaivueeseen estämään saksalaisten iskut rannikkosaattueisiin. Alus siirtyi tehtävänsä vuoksi Plymouthiin. Alus suojasi 10. lokakuuta Javelinin, HMS Jupiterin, Jaguarin, HMS Kashmirin ja HMS Kiplingin kanssa taistelulaiva HMS Revengeä Cherbourgin tulituen aikana. Seuraavana päivänä alus osallistui tulitukseen muun osaston mukana. Palattuaan 12. lokakuuta Portsmouthiin se erkani osastosta palaten Plymouthiin.[1]
Alus partioi 20. marraskuuta Javelinin, Jupiterin, HMS Jerseyn ja Kashmirin kanssa Lands Endin ja Start Pointin välillä kohdatakseen kolme Saksan laivaston hävittäjää. Seuraavana päivänä osasto taisteli Z20 Karl Galsteria, Z10 Hans Lodyä ja Z15 Erich Steinbrinckiä vastaan, jotka irtosivat taistelusta laukaistuaan torpedonsa. Torpedo-osumista vaurioituneelta Javelinilta siirrettiin 30. marraskuuta haavoittuneita Jackalille, joka toimitti heidät Plymouthiin. Alus määrättiin joulukuussa huollettavaksi ja se siirrettiin 5. joulukuuta Humber Graving Dock & Engineering Companyn telakalle, mistä se palasi 10. tammikuuta 1941. Alus siirtyi Clydeen aloittaakseen saattueiden suojaamisen.[1]
Alus liittyi 12. tammikuuta Clydessä HMS Beaglen, HMS Fearlessin, HMS Harvesterin, HMS Highlanderin, HMS Leamingtonin, HMS Lincolnin, HMS Vansittartin ja HMS Watchmanin kanssa saattueeseen WS5B, josta se erkani muun paikallissuojueen mukana 16. tammikuuta palaten Clydeen. Alus jatkoi edelleen matkaansa Plymouthiin palaten Kanaalin alueen saattueiden suojaksi. Alus suojasi 20. helmikuuta HMS Impulsiven, HMS Intrepidin ja HMS Icaruksen miinanlaskua Brestin edustalle yhdessä HMS Kellyn, Kiplingin ja Kashmirin kanssa operaatiossa GS. Alus suojasi 19. maaliskuuta samojen alusten miinanlaskua Île-de-Batzin edustalla operaatiossa GU ja uudelleen Brestin edustalla 28. maaliskuuta operaatiossa GX. Alus suojasi seuraavana päivänä miinalaiva HMS Abdielia operaatiossa GY, joka peruutettiin ennen määränpäähän saapumista miinalaivan konerikon vuoksi.[1]
Välimeren laivastossa
Huhtikuussa alus määrättiin laivueen mukana Välimeren laivastoon. Alus lähti 2. huhtikuuta Gibraltarille, jossa se liittyi 24. huhtikuuta Force S:ään Kashmirin, Kellyn, Kiplingin, HMS Kelvinin ja Jerseyn kanssa suojatakseen Abdielia ja HMS Didoa operaatio Salientissa. Operaatiosta vapauduttuaan alus jatkoi 27. huhtikuuta matkaansa Maltalle, jonne se saapui seuraavana päivänä liittyen Force K:hon. Alus lähti 1. toukokuuta Maltalta Kellyn, Jerseyn ja Kelvinin kanssa akselivaltojen huoltosaattueiden tuhoamismatkalle. Seuraavana päivänä alus jäi ansaan Maltan Suureen satamaan Jerseyn upottua miinaan ajettuaan sataman suulle. Alus lähti 9. toukokuuta Maltalta liittyäkseen HMS Ajaxin, Didon, HMS Orionin ja HMAS Perthin muodostamaan osastoon, jonka tehtävänä oli suojata operaatio Tiikerin saattue Sisilian kapeikon läpi. Seuraavana päivänä alus erkani saattueesta kohdattuaan Välimeren laivaston lähettämän osaston. Alus tulitti 11. toukokuuta Benghazin satamaa paluumatkalla Maltalle, jolloin se joutui ilmahyökkäykseen. Alus saapui seuraavana päivänä Maltalle.[1]
Alus lähti 21. toukokuuta Maltalta liittyäkseen Kreetan puolustukseksi koottuihin laivastoyksiköihin. Seuraavana päivänä se oli Kreetan edustalla liittyen Välimeren laivastoon, josta se erkani pelastamaan Saksan ilmavoimien upottaman risteilijä HMS Gloucesterin eloonjääneitä. Alus hyökkäsi 23. toukokuuta Kellyn, Kelvinin ja Kashmirin kanssa saksalaisia maihinnousuosastoja vastaan, jolloin alukset joutuivat voimakkaaseen ilmahyökkäykseen. Kelly ja Kashmir tuhoutuivat. Jäljelle jääneet alukset etsivät maihinnousualuksia Kisamoksesta sekä Canneanlahdelta, minkä jälkeen ne palasivat Aleksandriaan.[1]
Alus suojasi 25. toukokuuta HMAS Napierin ja Kelvinin kanssa risteilijät Didon ja Ajaxin Kason salmeen etsittäessä saksalaisten maihinnousulaivastoa. Seuraavana päivänä osasto liittyi Välimeren laivastoon evakuoimaan liittoutuneiden joukkoja Kreetalta. Alus erkani 27. toukokuuta laivastosta mainitun osaston mukana täydentämään varastojaan Aleksandriaan. Alus evakuoi 28. toukokuuta joukkoja Heraklionista toimittaen evakuoidut seuraavana päivänä Aleksandriaan. Alus lähti 31. toukokuuta evakuoimaan joukkoja Sphakiasta risteilijä HMS Phoeben ja miinalaiva Abdielin sekä hävittäjien HMS Hotspurin ja HMS Kimberleyn kanssa. Osasto evakuoi kaikkiaan noin 4 000 miestä, jotka ne toimittivat 1. kesäkuuta Aleksandriaan.[1]
Alus määrättiin 4. kesäkuuta tukemaan operaatioita Vichyn Ranskan joukkoja vastaan Syyriassa operaatio Exporterissa. Se lähti 7. kesäkuuta Aleksandriasta liittyäkseen Syyrian rannikolla Force B:hen tukemaan maissa olevia joukkoja sekä suojaamaan risteilijöitä Vichyn Ranskan alueella olevilta aluksilta. Seuraavana päivänä alus torjui toimintaa estämään pyrkineiden Vichyn Ranskan laivaston alusten yritykset. Alus joutui 9. kesäkuuta Januksen kanssa Vichyn Ranskan hävittäjien Valmyn ja Guépardin tykkituleen, jolloin alukseen osui yksi kranaatti. Ranskalaisalukset vetäytyivät HMS Isiksen ja Hotspurin saapuessa paikalle. Alus tulitti 4. heinäkuuta Beirutia risteilijöiden HMS Naiadin ja Ajaxin kanssa, minkä jälkeen Jackal palasi Aleksandriaan vapauduttuaan operaatiosta. Alus palasi Välimeren laivastoon suojaamaan saattueita sekä tukemaan maajoukkojen taistelua.[1]
Alus osallistui 22. heinäkuuta operaatio Substancen harhautusoperaatioon MD5:een, minkä jälkeen alus oli rannikkosaattueiden suojana sekä tuki maajoukkoja. Syyskuussa alus osallistui operaatio Halberdin harhautusoperaatioon suojaten raskaita aluksia. Lokakuussa alus tuki Tobrukin piiritettyä varuskuntaa.[1]
Alus suojasi 25. marraskuuta taistelulaiva HMS Barhamia, jonka Saksan laivaston sukellusvene U-81 torpedoi Libyan rannikolla. Alus osallistui tuloksettomaan sukellusvenejahtiin sekä tuhoutuneen aluksen eloonjääneiden pelastamiseen. Se joutui 30. marraskuuta Dernassa ilmahyökkäykseen, jolloin se vaurioitui pahoin torpedon osuttua. Alus siirrettiin 2. joulukuuta Aleksandriassa telakalle korjattavaksi.[1]
Huhtikuussa 1942 telakalla ollut alus siirrettiin 14. hävittäjälaivueeseen. Se oli 10. toukokuuta HMS Jerviksen, Kiplingin ja HMS Livelyn kanssa etsimässä akselivaltojen Benghaziin matkannutta saattuetta. Seuraavana päivänä osasto joutui ilmahyökkäykseen, jolloin Lively tuhoutui 10 merimailia Tobrukista koilliseen vieden mukanaan 76 miehistönjäsentä. Ilmahyökkäysten jatkuessa Jackalin takakannella räjähti pommi sytyttäen aluksen tuleen. Ainoa hyökkäyksestä selvinnyt Jervis otti vaurioituneen aluksen hinaukseen. Jerviksen hinatessa 12. toukokuuta palavaa Jackalia tulipalo riistäytyi hallinnasta, jolloin aluksen miehistön piti jättää laiva. Jerviksen miehistö pelasti eloonjääneet ja upotti palavan aluksen torpedoimalla. Aluksella oli saanut surmansa ainoastaan 15 henkeä. Jervis palasi Aleksandriaan mukanaan 650 tuhoutuneilta aluksilta pelastettua.[1]
Lähteet
- English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6 (englanniksi)
- Langtree, Christopher: The Kelly's - British J, K & N Class Destroyers of World War II. Lontoo: Chatham Publishing, 2002. ISBN 1-86176-166-X (englanniksi)
Viitteet
_IWM_FL_009784.jpg)
