HMS Napier (viirinumero G97 ja vuonna 1945 D13) oli Australian kuninkaallisen laivaston N-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa. Aluksen omistajana toimi koko sen palvelusuran Britannian kuninkaallinen laivasto.
Valmistus
Alus tilattiin Fairfield Shipbuilding and Engineering Companylta Govanista, missä köli laskettiin 26. heinäkuuta 1939. Alus laskettiin vesille 22. toukokuuta 1940 kumminaan valmistustelakan toimitusjohtajan George W. Barrin puoliso. Alus nimettiin Krimin sodassa Bomarsundia piirittäneen laivasto-osaston komentajan, amiraali Sir Charles Napierin (1786–1860) mukaan. Alus otettiin palvelukseen 28. marraskuuta ensimmäisenä päällikkönään Stephen H. T. Arliss.[1]
Palvelus
Napier liitettiin suoraan Australian kuninkaalliseen laivastoon 28. marraskuuta 1940 ensimmäisenä päällikkönään Britannian kuninkaallisen laivaston kapteeni Stephen H. T. Arliss, jonka alaisuudessa ollut upseeristo koostui pääosin Australian laivaston upseereista lukuun ottamatta pientä ydinjoukkoa. Aluksen muu miehistö oli täysin australialainen. Alus kouluttautui tuleviin tehtäviinsä Scapa Flow’ssa, jonka päätyttyä se partioi Atlantilla suojaten saattueita.[2]
Välimerellä
Toukokuussa 1941 alus siirrettiin sisaraluksensa HMAS Nizamin kanssa Välimerelle hieman ennen Kreetan evakuointia. Alus osallistui ensin saattueen suojaamiseen, jolloin se vaurioitui lievästi lähelle osuneesta pommista. Toukokuun lopulla alus suojasi laivaston raskaita aluksia Kreetan itä- ja eteläpuolella. Hävittyään Kreetan taistelun liittoutuneiden johto päätti saarella olleiden joukkojen evakuoinnista, jolloin Napier määrättiin evakuointiin.[2]
Alus johti 28. toukokuuta 7. hävittäjälaivueen Aleksandriasta Kreetalle. Laivue saapui Sfakiaan kohtaamatta vihollista. Seuraavana aamuna Napierille nousi 296 sotilasta, kolme naista sekä kaksi siviiliä, kymmenen merimiestä, kaksi lasta ja koira. Osaston lähtiessä paluumatkalle se joutui ilmahyökkäykseen, jossa Nizam vaurioitui. Aamulla 30. toukokuuta laivue lähti takaisin Kreetalle. Aluksista kaksi joutui palaamaan takaisin, ja ainoastaan Nizam ja Napier pääsivät saarelle pyrkien ottamaan kansilleen neljän aluksen evakuointimäärän. Nizamiin nousi 698 sotilasta ja Napieriin 705. Paluumatkalla alukset joutuivat ilmahyökkäyksiin.[2]
Evakuoinnin päätyttyä alus vietti seuraavat kaksi ja puoli kuukautta Aleksandriassa Port Saidin satamassa korjaten vaurioita ja miehistön toipuessa taisteluista. Aluksen tehtävänä oli ankkurissa ollessaan tukea sataman ilmapuolustusta. Ensimmäisenä ankkurissaoloyönä satama joutui ilmahyökkäykseen. Aluksen korjaukset valmistuivat elokuussa, ja se palasi johtoalukseksi 7. laivueeseen, jonka muut alukset olivat (HMS Jaguar, HMS Jackal, HMS Javelin ja HMS Kingston.[2]
Vuoden 1941 lopun alus toimitti syyskuussa täydennyksiä piiritettyyn Tobrukiin, ja suojasi Välimeren ja Punaisenmeren saattueita sekä suojasi laivaston raskaita pinta-aluksia niiden ollessa merellä. Alus oli muun muassa 25. marraskuuta suojaamassa taistelulaiva HMS Barhamia, kun sukellusvene torpedoi taistelulaivan. Marraskuussa alus kuljetti joukkoja Haifasta Kyprokselle ja takaisin. Alus oli 30. joulukuuta suojaamassa laivastoa, joka tuki 8. armeijan etenemistä tulittamalla Bardiaa.[2]
Intian valtamerellä
Tammikuussa 1942 alus siirrettiin sisaralustensa HMAS Nizamin ja HMAS Nestorin kanssa Intian valtamerelle. Matkalla Adeniin alukset saivat määräyksen saattaa HMS Indomitablea, joka kuljetti lentokoneita Malesian/Jaavan alueelle. Operaation päätyttyä osasto siirtyivät Port Soudaniin noutamaan toisen erän lentokoneita. Singaporen kukistuminen esti koneiden toimittamisen alueelle, mutta lentokoneet lensivät Colomboon osallistuen japanilaisten ensimmäisen hyökkäyksen torjuntaan. Napierin vapauduttua tehtävästä se siirtyi Trincomaleehen liittyen itäiseen laivastoon. Alus suojasi saattueita, partioi merialueilla sekä suojasi laivaston raskaita aluksia, kunnes se palasi kesäkuussa Välimerelle suojaamaan Maltan saattueita.[2]
Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi Intian valtamerelle liittyen itäiseen laivastoon. Syyskuussa se osallistui Madagaskarin valtauksen päättäneisiin operaatioihin, ja se oli paikalla Majungan antautuessa 10. syyskuuta sekä vallattaessa Tamatawe 18. syyskuuta. Vuoden lopun alus oli Kilindinissä suojaten Durbaniin matkanneita saattueita sekä valvoen saattuereittiä.[2]
Maaliskuussa 1943 alus liitettiin Etelä-Afrikan sukellusveneentorjuntaosastoon ja se oli kaksi kuukautta Etelä-Afrikan laivastoasemalla. Kesäkuussa alus palasi partioimaan Kilindinin ja Durbanin väliselle saattuereitille. Lokakuussa alus suojasi saattueita Afrikasta Adeniin ja Bombayhin jatkaen tehtävässä vuoden loppuun.[2]
Napier lähti 1. tammikuuta 1944 Adenista Trincomaleehen. Alus oli vuoden ensimmäisen neljänneksen laivaston mukana harjoittelemassa sekä partioiden Intian valtamerellä. Maaliskuussa alus oli laivaston mukana Bengalinlahdella. Alus aloitti 19. huhtikuuta itäisen laivaston hävittäjien komentajan kommodori S. H. T. Arlissin lippulaivana. Alus suojasi lentotukialuksia iskettäessä Sabangiin Sumatralla sekä 17. toukokuuta iskettäessä Surabayaan Jaavalla.[2]
Alus luovutti lippulaivan tehtävät 7. heinäkuuta Colombossa ja vapautui laivastosta viikkoa myöhemmin aloittaen matkansa Australiaan. Alus saapui 27. heinäkuuta Fremantleen. Alus siirrettiin Melbournessa telakalle, josta palattuaan se siirtyi Fremantleen ja edelleen Trincomaleen 21. lokakuuta. Alus liittyi itäiseen laivastoon 1. marraskuuta.[2]
Napier saapui 6. joulukuuta Chittagongiin Intiaan valmistautumaan Mayerin niemimaan valtaukseen, jossa alus tuki tykistöllään Intian 74. prikaatia. Tammikuussa 1945 se osallistui edelleen Burman operaatioihin, kuten Akyabin saaren valtaukseen 3. tammikuuta ja Ramree-saaren operaatioihin 21. tammikuuta. Alus palasi Colomboon kuun lopulla valmistautuen siirtoon brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon.[2]
Alus lähti 22. helmikuuta Fremantleen suojaten HMS Formidablea. Se lähti sisaraluksineen 1. huhtikuuta Manukseen, jonne ne saapuivat 7. huhtikuuta ja edelleen Filippiineille, jossa se liittyi brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon. Toukokuussa alus suojasi lentotukialuksia niiden iskiessä Sakishimaan osana Okinawan taisteluita.[2]
Tyynenmeren sodan lopun alus jatkoi suojaustehtävissä laivasto-osaston iskiessä Japaniin. Sptatoimien päättyessä 15. elokuuta Napier oli merellä suojaten laivasto-osastoa, ja se ankkuroi Tokionlahdelle iltapäivällä 30. elokuuta ollen paikalla Japanin antautuessa. Osallistuttuaan miehitysjoukkojen maihinnousuun alus lähti Sydneyyn, jonne se saapui 22. syyskuuta. Alus poistettiin 24. lokakuuta palveluksesta, ja se aloitti seuraavana päivänä palveluksensa Britannian kuninkaallisessa laivastossa nimellä HMS Napier.[2]
Alus lähti 5. marraskuuta Britteinsaarille, ja se poistettiin palveluksesta 12. joulukuuta Devonportissa. Aluksen varustus poistettiin ja se siirrettiin reserviin 7. maaliskuuta 1946. Alus palasi palvelukseen elokuussa 1950 Portsmouthissa, ja se palautettiin reserviin toukokuussa 1952 Devonportissa.[3]
Alus hinattiin tammikuussa 1953 Penarthiin, jossa se makasi ankkurissa poistolistalle siirtoon saakka vuoteen 1955. Alus myytiin BISColle romutettavaksi ja siirrettiin T. W. Wardille. Alus saapui Briton Ferryyn 17. tammikuuta 1956 romutettavaksi.[3]
Lähteet
- Cassells, Vic: Australia’s Naval Heritage: The Destroyers Their Battles and Their Badges. Sydney: Kangaroo Press, 2000. ISBN 0-7318-0893-2 (englanniksi)
- English, John: Afridi to Nizam – British Fleet Destroyers 1937–43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – An International Encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Langtree, Christopher: The Kelly’s – British J, K & N Class Destroyers of World War II. Lontoo: Chatham Publishing, 2002. ISBN 1-86176-166-X (englanniksi)
Viitteet
Aiheesta muualla
