4,7 tuuman QF Mark XII eli 120 millimetrin pikatykki mallia 12 oli Britannian Kuninkaallisen laivaston vakio keskisuuren kaliiperin tykki toisessa maailmansodassa, jota käytettiin pinta-aluksia ja maakohteita vastaan.

Tykkien edeltäjä oli ensimmäisessä maailmansodassa käytössä ollut 4,7 tuuman kartussilaukausta käyttänyt tykki, jonka silkkipusseihin pakatut ruutipussit ja ammukset korvattiin messinkihylsyyn kiinnitetyllä ammuksella eli kranaatilla. Lisäksi tykkien lukkolaitteet vaihdettiin. 4,7 tuuman Mark IX -tykki asennettiin ensimmäisen kerran A-luokan hävittäjiin yksiputkisena CP Mark XIV -asennuksena 1930 ja sen jälkeen suurimpaan osaan hävittäjistä aina vuoden 1943 W-luokkaan saakka. Mark IX tykkejä valmistettiin kaikkiaan 742 kappaletta useana eri alamallina, joita olivat:^[1]

• Mark IX perusmalli
• Mark IXA irrotettava lukkokehä
• Mark IX● kokeellinen versio
• Mark IX●● sovitettu CPXVIII asennukseen
• Mark IX●●A sama kuin IX●●, mutta irrotettavalla lukkokehällä
• Mark IX●●B paranneltu versio edellisestä kaikkiaan valmistettu 183 kappaletta

Mark IX tykin ensimmäiset asennukset tehtiin kömpelöllä 60 asteen korotuskulman mahdollistaneella CPXIII asennuksena laivueenjohtaja HMS Mackayhin. Asennuksella tehtiin myös epäonnistuneet testit HMS Bulldogilla ja saman aikaisesti testattiin Mark XII tykkiä HMS Herewardilla. Yksiputkisia asennuksia olivat:^[1]

• CPXIV, joka mahdollisti 30 asteen korotuskulman. Asennusta käytettiin A-, B-, C- ja D- sekä Saguenay-luokkien aluksilla. Myöhemmin asennuksen kevennyttä versiota käytettiin vain sluupeilla.
• CPXVI, joka mahdollisti samoin 30 asteen korotuskulman. Asennusta testattiin sukellusveneissä HMS Thames, HMS Porpoise, HMS Regent, HMS Regulus, HMS Rover ja neljä asennussarjaa muutettiin hävittäjille sopiviksi ja yksi asennettiin HMS Acastalle
• CPXVII, joka mahdollisti 40 asteen korotuskulman, mikäli tykin suojakilpi laskettiin. Asennettiin E-, F- ja G-luokkien hävittäjiin
• CPXVIII, joka mahdollisti 40 asteen korotuskulman. Asennettiin H-, I-, Q- ja R-luokkien hävittäjiin, joihin sisällytettiin Brasilian ja Turkin laivastoille rakennetut alukset sekä 4,7 tuuman tykein varustettuihin O-luokan aluksiin.
• CPXXII, joka mahdollisti 55 asteen korotuskulman. Asennettiin S- (ei HMS Savage), T-, U-, V- ja W-luokkien aluksiin.

Kaikissa asennuksissa tykit olivat käsikäyttöisiä lukuun ottamatta CPXXII:tä, jossa käytettiin jousitoimista rekyylistä voimansa ottavaa latausjärjestelmää.^[1]

Lähes identtinen Mark XII -tykki asennettiin kaksiputkisena CPXIX -asennuksena Tribal-luokan hävittäjiin 1936 sekä J-, K- ja N-luokkien hävittäjiin 1938. Asennus mahdollisti 40 asteen korotuskulman ja siinä oli hydraulisesti toimiva sivusuuntaus säätö ja korotuskulman säätö kummallekin tykille erikseen. Mark XII tykkejä valmistettiin kaikkiaan 372 kappaletta.^[1]

Asennusten suurin heikkous oli niiden 40 asteen korotuskulma, mutta CP Mark XIX -asennuksessa oli kuitenkin ilma-ammunnan tukena automaattinen ajoituksensäätökoneisto mikäli ajoituksenlaskin oli käytössä. Tyypillinen tulinopeus oli kaksitoista laukausta per putki minuutissa. Mark XII käytti 50 paunan kranaattia ja erillistä hylsyä, jotka kumpikin ladattiin automaattisesti. Maksimi ampumaetäisyys 40 asteen korotuskulmalla oli 15 520 metriä ammuksen nopeuden ollessa 808 m/s.

Tykin korvasi 4,5 tuuman aseet Z-luokan hävittäjistä alkaen 1943. Uuden aseen asennus oli ensimmäinen todellinen kaksitoiminen asennus kuninkaallisessa laivastossa, joka mahdollisti sekä ammunnat pinta- että ilmamaaliin. Lisäksi tykin ammus oli hieman raskaampi kuin 4,7 tuuman Mark IX tai XII -tykkien vastaavat, mutta kevyempi kuin 4,7 tuuman Mark XI -tykin.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 4,7 tuuman QF Mark IX ja XII.

• Campbell, N. J. M.: British Naval Guns 1880-1945 No 15. Warship, 1985, IX. vsk, nro 1, s. 48–53. Lontoo: Conway Maritime Press. (englanniksi)