HMS Dido
HMS Dido
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Cammell Laird, Birkenhead
Kölinlasku	26. lokakuuta 1937
Laskettu vesille	18. heinäkuuta 1939
Palveluskäyttöön	30. syyskuuta 1940
Poistui palveluskäytöstä	lokakuu 1947
Loppuvaihe	romutettu 1958
Tekniset tiedot
Uppouma	5 600 t (tyhjä) 6 850 t (kuormattu)
Pituus	148 m
Leveys	15,4 m
Syväys	4,3 m
Koneteho	62 000 shp
Nopeus	32,25 solmua
Miehistöä	480
Aseistus
Aseistus	4 × kaksiputkista 5,25" (133 mm) Mk I -tykkiä 4" tykki Q-tornin tilalle 2 × neliputkista QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä 2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk III -ilmatorjuntakonekivääriä 6 × 21" (533 mm) torpedoputkea
Infobox OK

HMS Dido (viirinumero 37) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Dido-luokan ilmatorjuntaristeilijä.

Pääartikkeli: Dido-luokka (risteilijä)

Alus tilattiin vuoden 1936 laivasto-ohjelmassa Cammell Lairdin telakalta, missä köli laskettiin 26. lokakuuta 1937. Alus laskettiin vesille 18. heinäkuuta 1939 ja otettiin palvelukseen 30. syyskuuta 1940.

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Kotilaivaston 15. risteilijäviirikköön. Marraskuussa 1940 se osallistui HMS Jervis Bayn upottaneiden Saksan laivaston alusten etsintään. Alus siirrettiin huhtikuussa 1941 täydennyksenä Välimeren laivastoon.^[1]

Alus osallistui tapahtumiin Kreetan vesillä ja Punaisella merellä. Kreetan taisteluissa siihen osui ilmahyökkäyksessä pommi, jonka aiheuttamat vauriot korjattiin tilapäisesti Durbanissa ja Simonstownissa ennen siirtoa Yhdysvaltoihin Brooklynin laivastontelakalle. Alus saapui 10. elokuuta telakalle ja poistui sieltä 3. joulukuuta.^[1]

Telakalla aluksen Q-tornin paikalla ollut nelituumainen korvattiin kaksiputkisella 5,25 tuuman tykkitornilla. Lisäksi puolen tuuman konekiväärit korvattiin viidellä yksiputkisella 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä.^[2]

Dido palasi Välimerelle suojaamaan Maltan saattueita, otti osaa Sirten toiseen taisteluun sekä tulitti Pohjois-Afrikan rannikon kohteita. Alus liitettiin tammikuussa 1943 Bônen niemimaalle sijoitettuun Force Q:hon. Alus palasi huhtikuussa Englantiin huollettavaksi.^[1]

Huollon aikana aluksella korvattiin kolme yksiputkista neljällä kaksiputkisella 20 millimetrin ilmatorjuntatykillä. Samalla tutkajärjestelmää täydennettiin tyyppien 272, 282, 284 ja 285 tutkilla.^[2]

Kesäkuussa alus palasi palvelukseen Välimerelle Sisilian maihinnousuun, Anzion maihinnousuun ja tulitukitehtäviin pitkin Italian rannikkoa. Alus liitettiin elokuussa osastoon, joka tuki maihinnousua Etelä-Ranskaan (operaatio Dragoon), mistä vapauduttuaan se palasi Englantiin. Alus palveli pohjoisilla merialueilla ja Norjan rannikolla sodan loppuun.^[1]

Sodan jälkeen alus liitettiin 10. risteilijäviirikköön ollen huollettavana maaliskuusta elokuuhun 1946. Palvelukseen palatessaan alus liitettiin 2. risteilijäviirikköön, kunnes poistettiin lokakuussa 1947 palveluksesta. Alus sijoitettiin Gairlochin reserviin, mistä se siirrettiin 1951 edelleen Portmouthin reserviin. Alus saapui 18. heinäkuuta 1957 T. W. Wardille Barrow-in-Furnessiin romutettavaksi.^[3]

• Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0 (englanniksi)