Dido-luokka oli Britannian Kuninkaallisen laivaston ilmatorjuntaristeilijä luokka, johon kuului kuusitoista alusta, joista kuuden valmistaminen keskeytettiin havaittujen muutostarpeiden vuoksi. Näistä kuudesta HMS Argonaut oli kuitenkin jo liian pitkälle rakennettu, ja sen muutostyöt peruutettiin. Näin syntyi luokkaan kaksi alaluokkaa: Dido-luokka ja Bellona-luokka eli paranneltu Dido-luokka.
Varsinaiseen Dido-luokkaan kuului yksitoista alusta. Luokan alukset oli varustettu puoliautomaattisilla 5,25 tuuman tykeillä. Voimansiirrolla varustetut asennukset mahdollistivat jopa 70 asteen korotuskulman käytön. Uusien tykkitornien hidas toimitus aiheutti alusten pääaseistuksen moninaisuuden.
HMS Bonaventurella ei ollut lainkaan X-tornia.
HMS Didolta ja HMS Phoebelta puuttui Q-torni.
HMS Scylla ja HMS Charybdis tornit oli korvattu takaa avonaisilla 4,5 tuuman torneilla.
Alusten kylkipanssarointi oli 3-tuumainen ja kansi tuumainen konehuoneiden kohdalta. Peräsin oli suojattu samoin tuumaisella panssarilla. Ammusvarastot oli suojattu 2 tuuman kansipanssaroinnilla. Tykkitornien seinän paksuus oli 0,5 tuumaa.
Bellona- eli paranneltu Dido-luokka
Dido-luokan risteilijä HMS Argonaut.
Vaikka kuuden vuoden 1939 hätäohjelmaan kuuluneen Dido-luokan risteilijän rakentaminen oli keskeytetty niin keskustelu mahdollisista muutoksista alusten vakavuuden parantamiseksi käyttöön otetuista aluksista saatujen kokemusten pohjalta jatkettiin. Vakavuuden parantamiseksi oli Q-torni poistettava, mutta muutokset olivat todellisuudessa paljon suurempia.[1]
Q-tornin poisto mahdollisti moniputkisen ilmatorjunta-aseen sijoittamisen sillan etupuolelle, mikä mahdollisti omalta osaltaan sillan korkeuden laskemisen, mikä paransi vakavuutta entisestään. Lisäksi siltaa siirrettiin eteenpäin, joka mahdollisti savutorven asentamisen suoraan sekä sen mataloittamisen. Edelleen aluksen sisätila ratkaisuja muutettiin ottamalla huomioon saadut kokemukset.[1]
Muutokset kohdistettiin viiteen alukseen, koska HMS Argonautin rakentaminen oli liian pitkällä, jotta sen muuttaminen olisi ollut mielekästä. Kaikki alukset rakennettiin myös toimimaan tarvittaessa lippulaivoina tekemällä sillalle tehtävän edellyttämät tilat.[1]
Aluksiin lisättiin 3/4 tuuman sirpalesuojaus ammusvarastojen sekä sillan ympärille. Alusten koneet olivat vastaavat kuin varsinaisessa Dido-luokassa. Aseistuksessa oli kolme neliputkista kaksinaulaista ja kuusi kaksiputkista sähkötoimista 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä.[1]
.jpg)
