Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston lentotukialuksesta. Muita samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
| HMS Ark Royal |
|---|
HMS Ark Royal vuonna 1918. |
![]() |
| Aluksen vaiheet |
|---|
| Rakentaja |
Blyth Shipbuilding Company, Blyth |
| Kölinlasku |
7. marraskuuta 1913 |
| Laskettu vesille |
5. syyskuuta 1914 |
| Palveluskäyttöön |
10. joulukuuta 1914 |
| Poistui palveluskäytöstä |
helmikuu 1944 |
| Loppuvaihe |
myytiin joulukuussa 1946, romutettiin kesäkuussa 1949 |
| Tekniset tiedot |
|---|
| Uppouma |
7 080 t (standardi)
7 450 t (kuormattu) |
| Pituus |
112 m |
| Leveys |
15,5 m |
| Syväys |
5,5 m |
| Koneteho |
3 000 shp |
| Nopeus |
11 solmua |
| Miehistöä |
180 |
| Aseistus |
|---|
| Aseistus |
5 × vesilentokonetta
2 × maalentokonetta
4 × 12 naulan (77 mm) tykkiä
2 × .303″ (7,7 mm) Maxim-konekivääriä |
| Infobox OK |
HMS Ark Royal oli ensimmäinen Britannian kuninkaallisen laivaston alus, joka oli valmistettu vesilentokoneiden emälaivaksi. Alus nimettiin vuonna 1934 HMS Pegasukseksi, jotta nimi saatiin vapautettua rakenteilla olevalle uudelle lentotukialukselle (HMS Ark Royal).
Kuninkaallinen laivasto katsoi tarvitsevansa toisen lentokoneiden emälaivan vesilentokoneiden emälaiva HMS Hermeksen lisäksi. Laivasto osti vuonna 1913 Blyth Shipbuilding Companylta rakenteilla olevan rahtialuksen 81 000 punnalla. Ostettu 7 000 tonnin alus muutettiin vesilentokoneiden emäalukseksi ja nimettiin HMS Ark Royaliksi.[1]
Valmistus
Rahtialukseen joudutiin tekemään suuria muutoksia. Konehuone siirrettiin aluksen perään, ja kansirakenteet tehtiin aluksen etuosaan. Kantta ei alun perin suunniteltu nousukanneksi vaan lentokoneiden moottoreiden käynnistämiseen ja lämmittämiseen sekä vaurioituneiden koneiden pelastamiseen merestä.[1]
Alukseen rakennettiin myös suuri konesuoja (150 jalkaa pitkä, 45 jalkaa leveä sekä 15 jalkaa korkea) sekä riittävät verstaat koneiden huoltamista varten. Alukseen asennettiin myös kaksi kappaletta kolmen tonnin nostureita lentokoneiden nostamiseksi konehallista kannen luukkujen kautta kannelle, merestä alukseen tai päinvastoin.[1]
Aluksella voi olla samanaikaisesti viisi vesilentokonetta ja kaksi maalentokonetta, joiden tuli laskeutua maakentälle tukialukselta nousun jälkeen. Alun perin koneina olivat kaksi Sopwith 807 -vesitasoa, kaksi Wright Pusheria, Short 135 ja kaksi Sopwith Tabloid -maalentokonetta.[1]
Palvelus
Alus lähti Dardanelleille 1. helmikuuta 1915 tehtävänään tukea maihinnousua. Alus saapui Tenedosiin 17. helmikuuta ja osallistui taistelutoimintaan alueella sekä 25. huhtikuuta tapahtuneen maihinnousun tukemiseen. Vaikka aluksen koneet olivat sinänsä tehottomia taistelukoneina, ne kykenivät toimimaan tiedustelutehtävissä ja tykistön tulenjohtokoneina. Alus siirrettiin toukokuun lopulla Imbrokseen, jossa se toimi varasto- ja korjausaluksena tukien kaikkia alueella olevia lentokoneita. Syynä siirtoon oli sukellusveneuhan lisääntyminen Dardanellien vesillä. Alus oli vastaavissa tehtävissä Mytilenessä ja Salonikissä marraskuusta 1915 maaliskuuhun 1916, minkä jälkeen se siirrettiin Mudrosiin tukemaan Kuninkaallisten ilmavoimien toista lennostoa (No 2 Wing). Tammikuussa 1918 kaksi alukselta noussutta Sopwith Babyä pommitti Saksan keisarikunnan laivaston risteilijää SMS Goebenia. Se oli edelleen Syran satamassa emälaivana Dardanellien alueen lentokoneille aselepoon saakka ja vielä senkin jälkeen.[2]
Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä alus siirrettiin Välimereltä Mustallemerelle, jolloin se kuljetti Batumiin lentokoneita, joilla oli tarkoitus tukea Venäjän sisällissodan valkoisia joukkoja. Alus osallistui vuonna 1919 Somalian maihinnousuun, jonka tarkoituksena oli kukistaa mullahin aloittama kansannousu.[3]
Alus palasi Marmaranmerelle ja Mustallemerelle vuonna 1920, jolloin se osallistui valkoisten joukkojen evakuointiin Krimiltä ja kuljetti lentokoneita Basraan Persianlahdelle. Alus palasi tehtävän suoritettuaan Englantiin, missä se siirrettiin reserviin marraskuussa 1921 ja lopulta Rosythin telakalle huoltoon. Alus palasi palveluskäyttöön 22. kesäkuuta 1922.[3]
Alus siirrettiin kuljettamaan lentokoneita Välimeren alueelta Chanakin kriisin vuoksi lokakuusta 1922 syyskuuhun 1923. Kriisin loputtua alus piti siirtää uudelleen huoltoon Maltalle 6. huhtikuuta 1923 ennen paluuta Dardanelleille paria viikkoa myöhemmin. Alus poistettiin palveluksesta 13. joulukuuta 1923 ja sijoitettiin Noren reserviin Chathamiin. Alus palasi palvelukseen 24. heinäkuuta 1929. 20. syyskuuta alus siirrettiin huollettavaksi Chathamiin, mistä se palasi palvelukseen 25. maaliskuuta 1930. Alus nimettiin uudelleen 21. joulukuuta 1934 HMS Pegasukseksi.[3]
Alus varustettiin katapultein vuonna 1940, mutta sen palvelus toisen maailmansodan aikana koostui lähinnä saattuetehtävistä. Alus myytiin joulukuussa 1946 Panamaan. Ostaja aloitti Antwerpenissa aluksen muutostyöt rahtialukseksi, jonka nimeksi piti tulla Anita I. Työt kuitenkin keskeytettiin, ja alus myytiin romutettavaksi kesäkuussa 1949.[3]
Lähteet
- Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
Viitteet
- ↑ a b c d Conway's s. 64
- ↑ Conway's s. 64–65
- ↑ a b c d Conway's s. 65
Kuninkaallisen laivaston vesilentokoneiden emälaivat
