Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston J-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
HMS Janus (viirinumerot F53 ja 1940 alkaen G53) oli Britannian kuninkaallisen laivaston J-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus
Alus tilattiin 25. maaliskuuta 1937 osana vuoden 1936 laivasto-ohjelmaa Swan Hunterilta Wallsendistä Newcastlesta, missä köli laskettiin vielä samana vuonna 29. syyskuuta. Se laskettiin vesille 10. marraskuuta 1938 ja valmistui 5. elokuuta 1939.[1]
Palvelus
Palvelukseen otettaessa alus määrättiin Kotilaivaston 7. hävittäjälaivueeseen. Se siirtyi 11. elokuuta 1939 Humberiin osallistuakseen harjoitukseen, jonka päätyttyä 20. elokuuta alus siirtyi edelleen Portlandiin. Miehistön koulutus keskeytettiin 30. elokuuta, kun alus määrättiin palaamaan laivueeseensa Pohjanmerelle.[1]
Alus liittyi 2. syyskuuta Humberin osastoon ja seuraavana päivänä se partioi Pohjanmerellä. Alus suojasi 6. syyskuuta Britannian Saksan suurlähettilästä Saksaan kuljettavaa SS Bataviaa Pohjanmerellä Maasin majakkalaivan pohjoispuolelta, kunnes se erkani Tonguen majakkalaivalla saatettavastaan HMS Jackalin ja HMS Junon kanssa. Seuraavana päivänä alus siirrettiin Plymouthiin suojaamaan Englannin kanaalin saattueita, jotka kuljettivat Britannian siirtoarmeijan joukkoja ja sotatarvikkeita Ranskan satamiin, kunnes se palasi 30. syyskuuta Humberin osastoon Pohjanmeren valvontaan.[1]
Tammikuussa 1940 alus määrättiin huollettavaksi Brigham and Cowanin telakalle Hulliin, mistä vapauduttuaan se palasi Humberiin. Alus avusti 27. helmikuuta kolarissa vaurioitunutta Jackalia ja miehistö pelasti ruotsalaisen SS Storforsin eloonjääneet. Seuraavana päivänä alus saattoi Jackalin Tyneen telakalle. Alus avusti 19. maaliskuuta ruotsalaisen SS Torin kanssa kolaroinutta HMS Jervisiä.[1]
Alus siirtyi laivueen mukana Rosythiin, missä se liitettiin Kotilaivaston ja saattueiden suojaksi. Alus suojasi 5. huhtikuuta HMS Javelinin ,Junon, HMS Eclipsen, HMS Grenaden ja HMS Calcuttan kanssa Norjaan saattueen ON25, mistä se erkani 8. huhtikuuta liittyäkseen Kotilaivastoon Norjan taisteluihin.[1]
Oltuaan viikon Norjan rannikolla alus suojasi 16. huhtikuuta Scapa Flow'sta risteilijä HMS Suffolkin, jonka kanssa se tulitti seuraavana päivänä Stavangerin lentokenttää operaatio Duckissa. Operaation lopulla alukset joutuivat ilmahyökkäykseen, jossa risteilijä vaurioitui pahoin. Alus suojasi 18. huhtikuuta vaurioitunutta risteilijää.[1]
Alus palasi 25. huhtikuuta tukemaan Norjan operaatioita. Alukselle kuormattiin 29. huhtikuuta ranskalaisia joukkoja ja ilmatorjunta-aseistusta. Alus oli seuraavana päivänä Namsoksessa, jossa se joutui HMS Bitternin kanssa ilmahyökkäykseen. Bittern sai osuman hyökkäyksessä ja syttyi tuleen. Januksen miehistön pelasti sluupin miehistön eloonjääneet ja upotti sen torpedoimalla.[1]
Alus osallistui 1. toukokuuta Namsoksen evakuointiin ja vastaanotti seuraavana päivänä ranskalaisia joukkoja, jotka kuljetettiin Moesjoniin. Alus vapautui 7. toukokuuta Norjan operaatioista ja lähti Rosythiin, mistä se suojasi 9. toukokuuta HMS Herewardin, HMS Hyperionin ja HMS Havockin knassa risteilijä HMS Birminghamin Noren alueelle. Alus erkani risteilijästä etsimään Little Fisher Bankin alueella havaittuja miinanlaskijoita. Seuraavana päivänä alus palasi suojueeseen tehtävän peruunnuttua.[1]
Alus sijoitettiin Sheernessiin koottuun osastoon, jonka tehtävänä oli partioida alueella ja tukea Alankomaiden ja Belgian rannikon operaatioita. Alus lähti 13. toukokuuta Hook of Hollandiin tukemaan operaatio Ordnancen evakuointia. Aluksen miehistö otti hinaukseen vaurioituneen HMS Versatilen, jolta siirrettiin alukselle haavoittuneita sekä irlantilaiskaartin sotilaat.[1]
Alus palasi 14. toukokuuta Hook of Hollandiin, jossa sille nousi evakuoitavien mukana ranskalaisia ja puolalaisia diplomaatteja kuljetettavaksi Sheernessiin. Seuraavana päivänä alus siirrettiin Välimeren laivaston 14. hävittäjälaivueeseen, minkä seurauksena se lähti Plymouthiin. Alus valmistautui 16. toukokuuta Plymouthissa Välimerelle siirtoon. Aluksen viirinumero vaihtui G53:ksi. Alus lähti 17. toukokuuta Plymouthista Aleksandriaan, jonne se saapui 25. toukokuuta.[1]
Italia julisti 10. kesäkuuta 1940 sodan Britannialle. Seuraavana päivänä alus etsi laivaston mukana Välimeren itäosassa Italian laivaston aluksia, mistä se palasi 12. kesäkuuta Aleksandriaan.[1]
Alus suojasi 7. heinäkuuta raskaita pinta-aluksia, kun laivasto suojasi saattueita MF1 ja MS1 Maltalta Egyptiin operaatiossa MA5. Alus osallistui 9. heinäkuuta Punto Stilon edustalla Calabrian taisteluun. Seuraavana päivänä laivasto joutui ilmahyökkäykseen. Alus erkani 11. heinäkuuta laivastosta suojaamaan saattuetta MS1, missä se korvasi ilmahyökkäyksessä vaurioituneen HMAS Vampiren. Alus erkani 15. heinäkuuta saattueesta ja palasi laivueeseensa Aleksandriassa.[1]
Alus suojasi 17. elokuuta Bardiaa tulittavia taistelulaivoja. Se suojasi 21. elokuuta raskaita pinta-aluksia laivaston suojatessa saattueen Egyptistä Pireukseen. Alus lähti 26. elokuuta Gibraltarille Force H:hon, jota täydennettiin operaatio Hatsin saattueiden suojaamiseksi. Alus liitettiin 30. elokuuta Gibraltarilla Force F:ään suojaamaan alusten kulkua Välimerellä. Force H:n aloittaessa 1. syyskuuta paluumatkan Gibraltarille alus jatkoi saattueen mukana kohti Aleksandriaa. Välimeren laivasto kohdattiin 2. syyskuuta Sisilian kapeikon läpäisyn jälkeen. Alus joutui samana päivänä Maltan edustalla HMS Imperialin kanssa ilmahyökkäykseen. Saattue saapui 5. syyskuuta Aleksandriaan, missä alus palasi laivueeseensa.[1]
Alus ampui 17. syyskuuta Sollumin ja Sidi Barranin maakohteita. Seuraavana päivänä se suojasi HMS Nubianin hinaamaa HMS Kentiä paluumatkalla Aleksandriaan. Alus ampui 22. syyskuuta maakohteita tukiessaan maajoukkojen taistelua. Alus suojasi 28. syyskuuta joukkoja kuljettaneiden HMS Liverpoolin ja HMS Gloucesterin siirtoa Maltalta Aleksandriaan.[1]
Alus osallistui 8. lokakuuta laivaston mukana operaatioon MB6, jossa suojattiin Maltalle saattue MW2 ja Maltalta saattue ME2. Saattue joutui 12. lokakuuta Italian laivaston moottoritorpedoveneiden hyökkäykseen, mikä kuitenkin torjuttiin. Alus saapui 14. lokakuuta laivaston mukana Aleksandriaan.[1]
Alus osallistui 6. marraskuuta laivaston mukana operaatioon MB8, jossa suojattiin saattueita MW3 ja ME3. Se suojasi 11. marraskuuta laivaston ilmavoimien hyökkäyksen Tarantoon operaatio Judgementissa.[1]
Alus ampui 8. joulukuuta maakohteita tukiessaan maavoimien taistelua. Se suojasi 13. joulukuuta vaurioitunutta risteilijä HMS Coventryä matkalla Aleksandriaan. Alus osallistui 16. joulukuuta laivaston mukana operaatioon MC2, jossa suojattiin saattue MW5 Maltalle. Se suojasi seuraavana päivänä raskaita yksiköitä, jotka ampuivat maamaaleja Valonassa. Alus erkani 18. joulukuuta laivastosta osastossa, jonka tehtävänä oli tehdä syöksy Tarantonlahdelle.[1]
Alus suojasi 21. joulukuuta HMS Malayaa Gibraltarille. Seuraavana päivänä aluksen miehistö upotti torpedoimalla vaurioituneen HMS Hyperionin, joka oli vaurioitunut osuttuaan miinaan.[1]
Alus ampui 3. tammikuuta 1941 maamaaleja tukiessaan maajoukkojen taistelua. Se suojasi 5. tammikuuta HMS Ilexin kanssa Aleksandriasta risteilijät HMS Gloucesterin ja HMS Southamptonin Soudanlahdelle, missä aluksille nousi joukkoja kuljetettavaksi Maltalle. Seuraavana päivänä osasto lähti Maltalle, jonne se saapui 8. tammikuuta. Alus siirrettiin saavuttuaan Maltalle telakalle huoltoon, mistä se vapautui 10. tammikuuta ja palasi laivastoon, joka suojasi operaatio Excessin saattueita Gibraltarilta.[1]
Saattue joutui 11. tammikuuta ilmahyökkäykseen, jolloin Southampton syttyi osumasta tuleen. Janus, Jervis, Orion ja HMAS Perth suojasivat vaurioitunutta risteilijää, joka jouduttiin myöhemmin upottamaan. Osasto palasi 12. tammikuuta saattueeseen, jonka mukana se saapui 15. tammikuuta Aleksandriaan.[1]
Alus lähti 18. tammikuuta Soudanlahdelle, mistä se jatkoi 21. tammikuuta Maltalle. Alus saapui 22. tammikuuta Maltalle, mistä se suojasi seuraavana päivänä vaurioituneen lentotukialus HMS Illustriousin Aleksandriaan. Ne saapuivat 25. tammikuuta Aleksandriaan, missä se palasi laivueeseensa.[1]
Helmikuun alus oli laivueen mukana Soudanlahdella suojaamassa Egenameren liikennettä. Alus liittyi 27. maaliskuuta osastoon, jonka tehtävänä oli torjua Egyptistä Pireukseen matkannutta saattuetta uhkaava Italian laivasto. Seuraavana päivänä alus suojasi taistelulaivoja, jotka siirtyivät Kreetan eteläpuolelle. Alus osallistui vielä samana päivänä Matapanin taisteluun.[1]
Alus lähti 9. huhtikuuta Jerviksen, Mohawkin ja Nubianin kanssa Maltalle, jonne ne saapuivat 11. huhtikuuta. Alukset aloittivat 14. huhtikuuta akselivaltojen Pohjois-Afrikkaan matkanneiden saattueiden häirinnän. Ne kohtasivat 16. huhtikuuta viiden rahtilaivan saattueen, josta upotettiin kaikki rahtilaivat ja vaurioitettiin kolmea saattajaa. Torpedo-osuman saanut Mohawk jouduttiin upottamaan, minkä jälkeen osasto palasi Maltalle.[1]
Osasto täydennettynä HMS Diamondilla suojasi 19. huhtikuuta Maltalta saattueen ME7 Aleksandriaan. Seuraavana päivänä saattue kohtasi Välimeren laivaston, joka oli matkalla tuhoamaan Tripolin sataman, jolloin Janus ja Jervis liitettiin laivastoon.[1]
Alus kuului 21. huhtikuuta raskaita aluksia suojaavaan osasto B:hen, joka operaatio MD2:ssa ampui Tripoliin. Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi Maltalle akselivaltojen saattueiden häirintään. Alus kohtasi 24. huhtikuuta partiomatkalla Tripolin edustalla akselivaltojen saattueen, josta se upotti saattajana olleen RN Egreon. Alus ei kyennyt 28. huhtikuuta lähtemään konevian vuoksi Egyptiin.[1]
Toukokuun alussa Janus oli motissa Valettan suuressa satamassa sataman suulla havaittujen magneettimiinojen vuoksi. Alus lähti 9. toukokuuta Maltalta vastaanottamaan Gibraltarilta saapuvaa operaatio Tiikerin saattuetta, joka kuljetti panssarivaunuja 8. armeijalle. Alus liittyi 10. toukokuuta saattueeseen, joka saapui 12. toukokuuta Aleksandriaan.[1]
Alus lähti 18. toukokuuta Aleksandriasta laivaston mukana tukemaan Kreetan puolustusta. Alus liitettiin 20. toukokuuta osastoon, jonka tehtävänä oli estää akselivaltojen kuljetukset saarelle. Seuraavana päivänä alus kohtasi pienistä aluksista kootun saattueen, jota saattoi Italian laivaston torpedovene RN Lupo. Saattueesta upotettiin kymmenen alusta ja vaurioitettiin Lupoa. Alus liittyi 22. toukokuuta laivastoon, jonka mukana se palasi Aleksandriaan.[1]
Alus liitettiin 25. toukokuuta osastoon, jonka tehtävänä oli iskeä Scarpanton lentotukikohtaan. Ilmahyökkäyksessä vaurioituivat HMS Formidable ja Nubian. Seuraavana päivän ilmahyökkäyksessä vaurioitui HMS Barham. Osasto palasi 27. toukokuuta Aleksandriaan. Alus osallistui 29. toukokuuta Kreetan evakuointiin.[1]
Kesäkuussa 1941 alus määrättiin laivueen mukana tukemaan Vichyn Ranskan hallinnoiman Syyrian valtausta operaatio Exporteria. Alus lähti 7. kesäkuuta Aleksandriasta Syyrian rannikolle. Seuraavana päivänä alus määrättiin estämään Vichyn Ranskan laivaston alusten pääsy rannikolle. Alus kohtasi 9. kesäkuuta HMS Jaguarin kanssa Vichyn laivaston Valmyn ja Guepardin, jolloin kattilahuone ja komentosilta vaurioituivat kolmen kranaatin osuttua. Aluksen miehistöstä sai surmansa 13 ja saman verran haavoittui. HMS Kimberley hinasi vaurioituneen aluksen Haifaan. HMS Protector hinasi 15. kesäkuuta aluksen edelleen Sueziin, jonne se saapui seuraavana päivänä.[1]
Heinäkuussa 1941 alus siirrettiin Mombasan ja Durbanin kautta Simonstowniin, missä se otettiin 21. heinäkuuta 1941 telakalle korjattavaksi. Alus palasi 17. huhtikuuta 1942 Aleksandriassa laivueeseensa, jonka mukana se suojasi toukokuun Välimeren itäosissa meriliikennettä ja tuki maajoukkojen taistelua. Alus räjäytti 4. kesäkuuta akustisen miinan ja poistettiin vaurioitumisen vuoksi palveluksesta. Alus otettiin 15. heinäkuuta Suezissa telakalle vaurioiden selvittämiseksi ja korjaamiseksi.[1]
Aluksen kunnostus määrättiin 11. marraskuuta Britteinsaarille. Alus lähti 23. marraskuuta Port Saidista Hyväntoivonniemen kautta Britteinsaarille ja saapui 30. tammikuuta 1943 Tynessä korjattavaksi telakalle, mistä se vapautui elokuussa aloittaen koeajot ja valmistautumisen palvelukseenottoon. Aluksen miehistö oli koulutettavana syyskuussa Kotilaivastossa Scapa Flowssa. Koulutuksen päätyttyä alus suojasi 14. lokakuuta HMS Ansonin Huippuvuorille operaatiossa Gearbox III.[1]
Alus oli marraskuussa Kotilaivaston 10. hävittäjälaivueessa. Alus oli 18. marraskuuta Devonportin telakalla tykinputkien vaihdossa, mistä se palasi 26. marraskuuta Plymouthiin. Alus määrättiin joulukuussa Välimerelle 14. hävittäjälaivueeseen. Alus siirrettiin 2. joulukuuta Devonportin telakalle, missä asennettiin H/F-suuntimalaite. Työ saatiin päätökseen 8. joulukuuta, minkä jälkeen alus palasi palvelukseen. Alus lähti 11. joulukuuta Plymouthista Välimerelle, missä se liittyi 26. joulukuuta uuteen laivueeseensa. Seuraavana päivänä alus siirtyi HMS Jervisin kanssa Brindisiin.[1]
Tammikuussa 1944 alus määrättiin Adrianmerelle. Se ampui 3. tammikuuta Pesaron maakohteita. Seuraavana päivänä aluksen miehistö upotti partiomatkalla kolme purjealusta. Alus ampui 5. tammikuuta maakohteita kuten junaratoja ja seuraavana päivänä Anacinia ja Civitanovaa. Samana päivänä alus määrättiin tukemaan Britannian 1. divisioonan maihinnousua Naziin operaatio Shinglessä, jolloin alus siirtyi Napoliin.[1]
Alus ampui 18. tammikuuta Gaetaa HMS Orionin, HMS Jervisin, HMS Faulknorin ja HMS Laforeyn kanssa, joiden mukana se liittyi 20. tammikuuta pohjoiseen hyökkäysosastoon (engl. Northern Attack Force (Peter)). Seuraavana päivänä alus siirtyi osaston mukana Anzioon, jossa se tuki 22. tammikuuta maihinnousua tykkitulella. Alukseen osui 23. tammikuuta Anzion edustalla ilmahyökkäyksessä torpedo, joka upotti sen. Ammusvaraston räjähtäessä sai surmansa 154 miehistönjäsentä, mutta Jervis ja hinaaja Weasel pelastivat 94 eloonjäänyttä.[1]
Lähteet
- English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6 (englanniksi)
Viitteet
_IWM_FL_003695.jpg)
