HMS Jervis (viirinumerot F00 ja 1940 alkaen G00) oli Britannian kuninkaallisen laivaston J-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus
Alus tilattiin 25. maaliskuuta 1937 vuoden 1936 laivasto-ohjelmassa Hebburnista Hawthorn Leslie and Companyltä, missä köli laskettiin 26. kesäkuuta. Alus laskettiin vesille 9. syyskuuta 1938 kumminaan Hilda Maud St. Leger Jervis ja valmistui 12. toukokuuta 1939, jolloin valmistuskustannukset olivat 392 451 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1][2]
Alus, joka oli varustettu laivueenjohtajaksi lisäämällä majoitustiloja, nimettiin vuoden 1797 Cabo de São Vicenten taistelun voittajan amiraali Sir John Jervisin mukaan.[2]
Palvelus
Palvelukseen otettaessa alus määrättiin Kotilaivaston 7. hävittäjälaivueen johtoalukseksi. Se lähti 14. toukokuuta Chathamiin, missä alus siirrettiin 30. toukokuuta telakalle kolaroinnissa saatujen vaurioiden korjaamiseksi. Alus vastaanotti ampumatarvikkeita Sheernessissä 7. kesäkuuta ja seuraavana päivänä se lähti Portlandiin miehistön koulutukseen ennen operatiivista palvelusta.[2]
Koulutuksen päätyttyä alus siirtyi Sheernessiin, jossa koulutuksen aikana havaittuja vikoja korjattiin. Se siirrettiin 10. heinäkuuta telakalle, mistä alus lähti 30. heinäkuuta Scapa Flow'hun Kotilaivastoon. Alus siirrettiin 24. elokuuta Doveriin partioimaan Englannin kanaalissa ja edelleen 30. elokuuta Imminghamiin Humber Forcen 7. hävittäjälaivueeseen HMS Javelinin, HMS Jupiterin ja HMS Echon kanssa.[2]
Alus suojasi 2. syyskuuta HMS Southamptonia ja HMS Glasgowia Norjan, Tanskan ja Saksan rannikolla etsittäessä akselivaltojen kauppa-aluksia. Osasto havaitsi 4. syyskuuta saksalaisen kauppa-aluksen Johannes Molken Buhrin, jonka miehistö upotti aluksensa brittialusten lähestyessä. Uponneen aluksen miehistö pelastettiin veneistä. Jervis oli 7. syyskuuta osaston mukana Imminghamissa.[2]
Alus pysäytti 9. syyskuuta Norjan rannikolla saksalaiset rahtialukset Bonden ja Gustaffe E. Reuterin, jotka lähetettiin vallattuina Kirkwalliin. Rosythiin palattuaan alus siirrettiin kattiloiden puhdistukseen kaupalliselle telakalle Imminghamiin. Alus lähti 22. syyskuuta Rosythista osallistuakseen Kotilaivaston operaatioon Saksan laivastoa vastaan Pohjanmerellä operaatiossa SK, joka kuitenkin peruutettiin Jerseyn ja Javelinin kolaroitua. Lisävaurioita tuli 30. syyskuuta Rosythissa Jupiterin törmätessä laiturissa olleeseen Jervisiin, joka siirrettiin telakalle korjattavaksi.[2]
Korjausten jälkeen alus lähti 8. lokakuuta Jupiterin' kanssa sukellusveneiden torjuntaan ja tutkimaan raportoitua Saksan laivaston toimintaa. Alukset joutuivat ilmahyökkäykseen, minkä jälkeen Jervis hinasi liikuntakyvyttömän Jupiterin Scapa Flowhun, jonne saavuttiin seuraavana päivänä. Alus lähti 14. lokakuuta Rosythistä Humberin osastoon kuuluvien risteilijöiden kanssa meriliikenteen häirintään, jonka aikana lähetettiin kaksi saksalaista rahtilaivaa Kirkwalliin. Jervis erkani 16. lokakuuta risteilijöistä siirtyen suojaamaan saattuetta. Forthin estuaarissa saattue joutui ilmahyökkäykseen, jolloin HMS Mohawk vaurioitui lähelle osuneesta pommista. Aluksen päällikkö ja useita miehistönjäseniä sai myös surmansa.[2]
Alus suojasi 18. lokakuuta Rosythistä HMS Jerseyn, HMS Cossackin ja HMS Maorin kanssa taisteluristeilijä HMS Repulsea. Osaston tehtävänä oli etsiä Luoteisen reitin alueelta Saksan laivaston saarronmurtajia. Osasto liittyi 20. lokakuuta Kotilaivaston lähettämään osastoon sään huonotessa. Seuraavana päivänä alus erkani Jerseyn osastosta Sullom Voeen sukellusveneidentorjuntapartioon. Tankkauksen jälkeen alukset aloittivat tuloksettoman partioinnin.[2]
Alus etsi 23. lokakuuta Jerseyn, Cossackin ja Maorin kanssa saksalaisen kaapparin valtaamaa yhdysvaltalaista City of Flintiä. Jervisin lämmittäjä putosi yli laidan kovassa merenkäynnissä. Seuraavana päivänä etsintä keskytettiin, kun saatiin tieto rahtilaivan saapumisesta Murmanskiin. Osasto palasi 25. lokakuuta Rosythiin.[2]
Seuraavana päivänä alus lähti 7. laivueen alusten mukana Imminghamiin. Matkalla laivue teki mutkan Alankomaiden rannikolla häiritäkseen meriliikennettä ennen paluuta Humberiin. Marraskuussa alus suojasi laivueen mukana Pohjanmeren saattueita FN34, FN36 ja FN39, kunnes se siirrettiin 23. marraskuuta huollettavaksi Brigham and Cowanin telakalle Hulliin.[2]
Alus palasi 9. joulukuuta laivueeseensa. Seuraavana päivänä se oli HMS Junon, HMS Januksen, HMS Jaguarin ja Jupiterin kanssa Alankomaiden rannikolla sukellusveneidentorjuntapartiossa, mistä se palasi 11. joulukuuta Imminghamiin. Alus siirrettiin vielä samana päivänä Sullom Voeen suojaamaan Norjaan ja Norjasta matkanneita saattueita, mistä se palasi 25. joulukuuta Imminghamiin.[2]
Alus sijoitettiin 29. joulukuuta Januksen kanssa suojaamaan Pohjanmeren saattueita, kunnes se siirrettiin 6. helmikuuta 1940 kattiloiden puhdistukseen ja magneettisuuden poistoon telakalle Hulliin. Alus palasi 14. helmikuuta laivueeseensa Imminghamiin suojaamaan saattueita, kunnes se kolaroi 19. maaliskuuta Longstonen loiston lähellä ruotsalaisen SS Torin kanssa. Aluksen keula vaurioitui pahoin ja 17 miehistönjäsentä sai surmansa. HMS Javelin ja HMS Janus saattoivat vaurioituneen aluksen Tyneen, mistä se siirrettiin 20. maaliskuuta Swan Hunterin telakalle.[2]
Telakalla olleen aluksen viirinumero vaihdettiin G00:ksi. Alus sai 9. kesäkuuta suoritettua koeajot, minkä jälkeen se lähti Scapa Flow'hun miehistön koulutukseen ennen liittymistä Välimeren laivastoon. Alus lähti 24. kesäkuuta Plymouthiin, mistä se jatkoi 27. kesäkuuta Välimerelle. Aluksella oli Gibraltarin kuvernööriksi nimitetty kenraali Sir Mason McDarlanew. Alus saapui 29. kesäkuuta Gibraltarille, jossa matkustajat siirrettiin maihin.[2]
Alus lähti 1. heinäkuuta Maltalle laivueeseensa. Se joutui 6. heinäkuuta Maltalla ilmahyökkäykseen. Alus lähti 9. heinäkuuta Maltalta HMS Diamondin ja HMAS Vendettan kanssa suojaten saattuetta MF1. Alus saapui 13. heinäkuuta suojauksen mukana Aleksandriaan, jossa se liitettiin 14. hävittäjälaivueeseen. Laivueen muut alukset olivat Janus, Juno, HMS Mohawk ja HMS Nubian. Alus suojasi 27. heinäkuuta laivueen mukana saattuetta Aleksandriasta Egenamerelle, kun ne joutuivat ilmahyökkäykseen.[2]
Alus palasi 1. elokuuta Aleksandriaan. Se lähti 4. elokuuta laivueen mukana valvomaan itäistä Välimerta, mistä alus palasi 11. elokuuta Aleksandriaan. Alus suojasi 20. elokuuta saattueen Ateenaan operaatiossa MA9 ja osallistui 29. elokuuta saattueen MF2 suojaamiseen Maltalle operaatiossa MB3. Osasto joutui 31. elokuuta ilmahyökkäykseen, jolloin SS Cornwall sai osuman ja syttyi palamaan.[2]
Alus saapui 2. syyskuuta Cornwallin ja Junon kanssa Maltalle. Seuraavana päivänä se suojasi Force E:n mukana saattuetta AS3 Ateenasta Aleksandriaan, jonne saavuttiin 5. syyskuuta. Alus suojasi 11. syyskuuta monitoreja, jotka tulittivat seuraavana päivänä Solluminlahden kohteita. Osasto palasi 13. syyskuuta Aleksandriaan, mistä alus lähti itäiselle Välimerelle. Alus osallistui 16. syyskuuta Pohjois-Afrikan rannikkoa kohti Egyptiä etenevien Italian maajoukkojen tulittamiseen. Seuraavana päivänä alus suojasi HMS Illustriousia, jonka lentokoneet miinoittivat Benghazin sataman edustan ja hyökkäsivät alueen laivaliikennettä vastaan torpedoin.[2]
Paluumatkalla osasto joutui ilmahyökkäykseen, jolloin risteilijä HMS Kentiin osui torpedo. Alus hinasi Junon ja Januksen kanssa vaurioituneen aluksen Aleksandriaan, jonne ne saapuivat 19. syyskuuta. Alus ampui 22. syyskuuta viirikkönsä mukana tykistöllään Sidi Barrania torjuttaessa Italian etenemistä kohti Egyptiä. Alus osallistui 28. syyskuuta operaatio MB5:een, jolla kuljetettiin joukkoja ja materiaalia Maltalle.[2]
Alus osallistui 6. lokakuuta operaatio MB6:n saattueen MF3 suojaamiseen Aleksandriasta Maltalle. Se saattoi saattueen Maltalle, mistä alus liitettiin 11. lokakuuta Aleksandriaan matkaavaan saattueeseen MF4. Seuraavana päivänä alus erkani HMS Ajaxin ja Janusin kanssa saattueesta, kun oli havaittu Italian laivaston aluksia. Alukset palasivat 13. lokakuuta saattueen suojaksi. Seuraavana päivänä saattue joutui ilmahyökkäykseen. Alus suojasi 15. lokakuuta vaurioitunutta HMS Liverpoolia hinaavaa HMS Orionia. Ne saapuivat 16. lokakuuta Aleksandriaan, missä joutuivat ilmahyökkäykseen.[2]
Alus osallistui 18.-25. lokakuuta Aleksandriassa harjoitukseen, jota Yhdysvaltain laivaston upseerit seurasivat alukselta. Alus suojasi 6. marraskuuta alkaen Maltalle matkanneen saattueen MW3 ja sieltä palaavan saattueen ME3 suojaksi koottuja raskaita pinta-aluksia. Saattueet kuuluivat operaatio Coatin alaoperaatio MB8:aan, jolla kuljetettiin täydennyksiä Välimerelle. Alus palasi 14. marraskuuta laivaston mukana Aleksandriaan.[2]
Seuraavana päivänä alus oli Sudanlahdelle matkannutta saattuetta suojanneessa Force A:ssa. Se suojasi 16. marraskuuta laivueensa ja 3. risteilijälaivueen alusten kanssa Kreikkaan matkanneita ja sieltä saapuvia saattueita. Seuraavana päivänä alus oli Sudanlahdella. Se palasi 19. marraskuuta Aleksandriaan.[2]
Alus joutui 27. marraskuuta ilmahyökkäykseen Rodoksen operaatioiden aikana. Se suojasi seuraavana päivänä risteilijöitä Aleksandriaan. Alus suojasi 29. marraskuuta Maltalta Aleksandriaan matkannutta saattuetta ME4. Se saapui 1. joulukuuta saattueen kanssa Aleksandriaan.[2]
Alus suojasi 8. joulukuuta Januksen, Nubianin ja Herewardin kanssa rannikkolaivuetta, joka tuki 8. armeijan etenemistä operaatio Compassissa. Operaation aikana alus ampui Sidi Barrania. Alus ampui 11. joulukuuta Sollumin alueen kohteita tukien maajoukkojen etenemistä. Seuraavana päivänä alus palasi Aleksandriaan HMS Terrorin kanssa.[2]
Alus suojasi 13. joulukuuta pahoin sukellusvenehyökkäyksessä vaurioituneen risteilijä HMS Coventryn Aleksandriaan korjattavaksi. Alus suojasi 16. joulukuuta laivueen mukana saattuetta MW5 Maltalle ja saattueen ME5 Maltalta Aleksandriaan operaatio Hidessä. Alus erkani risteilijäosaston mukana saattueesta operaatio MC1:een, jossa oli tarkoitus häiritä Egeanmeren liikennettä. Osasto palasi 20. joulukuuta laivastoon. Seuraavana päivänä alus raivasi miinoja Sisilian kapeikosta, mistä vapauduttuaan se suojasi länteen matkannutta HMS Malayaa.[2]
Malayan suojaksi ryhmitettiin Jervis, Hyperion ja Ilex, jotka muodostivat Gibraltarille matkanneen saattueen MG1 suojaksi kootun Force F:n. Gibraltarilta saapuneen osaston otettua vastuun saattueen suojaamisesta hävittäjät aloittivat paluumatkan Välimeren laivastoon. Osasto saapui 24. joulukuuta Aleksandriaan.[2]
Alus suojasi 7. tammikuuta 1941 Aleksandriasta laivaston mukana Maltalle saattueen MW5.5 ja Maltalta saattueet ME5.5 ja ME6 Aleksandriaan. Saattueet olivat osa operaatio Excessiä. Seuraavana päivänä alus tankkasi Sudanlahdella, mistä se jatkoi laivastoon. Alus vapautui 9. tammikuuta laivaston suojauksesta ja lähti Maltalle telakalle korjattavaksi. Seuraavana päivänä alus vapautui telakalta ja lähti merelle laivastoon. Laivasto joutui 11. tammikuuta ilmahyökkäykseen, jonka jälkeen se suojasi pahoin vaurioituneita risteilijöitä HMS Gloucester ja HMS Southampton. Jälkimmäisen aluksen tulipalojen ollessa hallitsemattomia hävittäjän miehistö osallistui pelastustöihin. Alus lähti 12. tammikuuta laivaston mukana Aleksandriaan, jonne se saapui 15. tammikuuta.[2]
Alus lähti 19. tammikuuta tukemaan Tobrukin varuskuntaa, mutta seuraavana päivänä myrsky keskeytti operaation. Alus lähti Sudanlahdelle, missä se kohtasi hävittäjäosaston. Alus lähti 21. tammikuuta osaston mukana Maltalle, mistä se saattoi 23. tammikuuta lentotukialus Illustriousin Aleksandriaan. Osasto saapui 25. tammikuuta Aleksandriaan.[2]
Alus määrättiin 7. helmikuuta laivueen mukana Sudanlahteen, jonne se lähti vielä samana päivänä HMS Januksen, HMS Jaguarin ja HMS Mohawkin kanssa Aleksandriasta. Laivueen tehtävänä oli suojata kahta Kreikasta Egyptiin matkaavaa saattuetta. Alus aloitti 9. helmikuuta saattueiden suojaamisen Sudanlahdella. Se palasi Aleksandriaan, kun operaatio Kason valtaamiseksi peruutettiin. Alus suojasi 19. helmikuuta Välimeren laivaston mukana saattueen MC8 Maltalle, mistä se palasi 23. helmikuuta Aleksandriaan.[2]
Alus oli 6. maaliskuuta alkaen Sudanlahdella suojaamassa operaatio Lustren joukkojen ja niiden tarvitsemien materiaalien siirtoa Kreikkaan, kunnes se 18. maaliskuuta palasi Aleksandriaan. Alus suojasi 20. maaliskuuta laivaston mukana operaatiossa MC9 saattueen MW6 Maltalle, mistä se palasi 24. maaliskuuta Aleksandriaan.[2]
Ilmavoimien tiedustelukoneiden ilmoitettua Regia Marinan liikkeistä, jotka uhkasivat Lustren saattueita antoi laivaston esikunta käskyn lähteä merelle. Alus suojasi 27. maaliskuuta laivaston raskaita pinta-aluksia, joiden tehtävänä oli torjua uhka. Seuraavana päivänä laivastot kohtasivat Matapanin taistelussa. Alus etsi taistelun jälkeen HMS Nubianin kanssa vaurioitunut risteilijä RN Polaa. Jervis upotti torpedoimalla tykkitulessa vaurioituneen RN Zaran, minkä jälkeen sen miehistö pelasti 257 eloonjäänyttä Polan miehistöstä ja Nubianin miehistö loput. Hävittäjät upottivat risteilijän hylyn torpedoimalla ennen kuin palasivat laivastoon. Alus palasi 30. maaliskuuta laivaston mukana Aleksandriaan.[2]
Alus siirrettiin 1. huhtikuuta Aleksandriassa peräsimen korjaukseen kuivatelakalle. Se suojasi 8. huhtikuuta saattuetta AN25 Pireukseen. Matkalla alus määrättiin Maltalle muodostettavaan iskuosastoon (Force K), jonka muut alukset olivat Janus, Nubian ja Mohawk. Osaston tehtävänä oli häiritä akselivaltojen Italian ja Pohjois-Afrikan välisiä huoltokuljetuksia.[2]
Alus saapui 10. huhtikuuta Maltalle. Seuraavana yönä se osallistui tuloksettomaan saattueiden etsintään. Alus lähti vielä samana päivänä uudelle etsintämatkalle, jolloin se joutui ilmahyökkäykseen. Alus palasi 12. huhtikuuta satamaan tuloksettomasta etsinnästä. Se joutui seuraavana päivänä Maltalla ilmahyökkäykseen. Alus lähti 15. huhtikuuta Force K:n mukana merelle tuhotakseen havaitun akselivaltojen saattueen. Seuraavana yönä osasto iski Kerkenah Bayssä viiden rahtilaivan saattueeseen, jota suojasivat Italian laivaston hävittäjät RN Luca Tarigo, RN Baleno ja RN Lampo. Kaikki akselivaltojen alukset upotettiin ja taistelussa upposi myös Mohawk. Aluksen miehistö pelasti merestä Nubianin miehistön kanssa yhteensä 169 Mohawkin eloonjäänyttä, minkä jälkeen osasto palasi Maltalle.[2]
Osasto suojasi 19. huhtikuuta saattuetta ME7 Maltalta Egyptiin. Seuraavana päivänä Jervis ja Janus erkanivat saattueesta liittyen operaatio MD2:n Force B:hen Välimeren laivastoon iskettäessä Tripoliin. Alus osallistui satamalaitteiden tuhoamiseen, jolloin se ampui 40 minuuttia määrättyjä kohteita. Operaatiosta vapauduttuaan alus erkani laivastosta ja palasi Maltalle Jaguarin ja Januksen kanssa, jonne ne saapuivat 22. huhtikuuta.[2]
Alus lähti 23. huhtikuuta osaston kanssa etsimään akselivaltojen saattueita. Seuraavana päivänä havaittiin Lampedusan edustalla Egeo, joka upotettiin. Osasto palasi Maltalle vielä samana päivänä. Alus suojasi 28. huhtikuuta Maltalta osaston ja operaatio Salientin risteilijöiden kanssa HMS Breconshiren Aleksandriaan. Samalla alus vapautui osastosta, minkä tehtävät vastaanotti 5. hävittäjälaivue. Alus saapui 30. huhtikuuta osaston mukana Aleksandriaan, missä se liitettiin telakoinnin jälkeen Välimeren laivastoon.[2]
Alus suojasi 6. toukokuuta Maltalta vahvan laivasto-osaston mukana Maltalle matkaavia saattueita MW7A ja MW7B operaatiossa MD4. Se tankkasi 9. toukokuuta Breconshireltä. Alus viipyi laivaston mukana Maltan edustalla suojaten Gibraltarilta saapuvaa Tiikeri saattuetta, joka kuljetti panssarivaunuja Aleksandriaan. Alus saapui 12. toukokuuta laivaston ja saattueen kanssa Aleksandriaan.[2]
Alus lähti 14. toukokuuta laivaston pääosan kanssa tukemaan Kreetan puolustusta. Se oli 16. toukokuuta partioimassa Kitheran ja Antikitheran kanavissa. Seuraavana päivänä alus tankattiin muiden hävittäjien kanssa laivaston raskailta aluksilta. Alus palasi 20. toukokuuta Aleksandriaan. Aluksen miehistö ampui 21. toukokuuta tykeillä Nizamin ja Ilexin kanss aScarpanton lentokenttää. Seuraavana päivänä ne joutuivat paluumatkalla ilmahyökkäykseen. Osasto saapui 23. toukokuuta Aleksandriaan. Alus joutui vielä samana päivänä ilmahyökkäykseen partiomatkalla Heraklionin edustalla.[2]
Se oli 24. toukokuuta Aleksandriassa, mistä se lähti seuraavana päivänä laivaston mukana iskettäessä Scarpanton lentokentälle operaatiossa MA3Q. Osasto joutui 26. toukokuuta ilmahyökkäykseen, jossa lentotukialus Formidable vaurioitui pahoin. Alus suojasi ilmahyökkäyksessä vaurioitunutta Nubiania, kunnes Jackal otti vastuun tehtävästä. Alus palasi laivastoon, jonka mukana se palasi 27. toukokuuta Aleksandriaan. Alus lähti 28. toukokuuta osaston mukana evakuoimaan joukkoja Sphakiasta. Alusten miehistöt vastaanottivat ilmatorjuntaristeilijöiden suojatessa kaikkiaan 560 sotilasta, minkä jälkeen se palasi Aleksandriaan 1. kesäkuuta.[2]
Alus määrättiin kesäkuun alussa tukemaan taisteluita, joita käytiin Syyriassa olevia Vichyn Ranskan joukkoja vastaan operaatio Exporterissa. Alus lähti 7. kesäkuuta Aleksandriasta risteilijä HMNZS Leanderin sekä Decoyn ja Havockin kanssa vapauttamana Force B:n alukset, joiden tehtävänä oli tukea tykkitulella maajoukkoja ja suojata niitä Vichyn Ranskan laivaston vastatoimilta.[2]
Alus oli partiomatkalla estääkseen Vichyn Ranskan laivaston hävittäjän Cassardin, joka kuljetti täydennysjoukkoja Salonikasta, saapumisen alueelle. Alus joutui pinnalla olleen sukellusveneen hyökkäyksen kohteeksi ja ilmahyökkäykseen kohtaamatta Cassardia, jonka RAF oli pakottanut vaihtamaan kurssia jo aiemmin. Alus kohtasi 16. kesäkuuta Leanderin ja Kimberleyn kanssa Vichyn Ranskan laivaston hävittäjät Guepardin ja Valmyn, jotka yrittivät poistua Beirutista. Ranskalaisalukset pakotettiin palaamaan satamaan. Alus oli 18. kesäkuuta partiomatkalla ja tukemassa tykkitulella maajoukkoja, jolloin se ampui Damourin alueen kohteita. Alus joutui Beirutin edustalla sukellusvenehyökkäykseen, mutta torpedo meni aluksen ali osumatta.[2]
Aluksen miehistöstä koottu osasto valmistautui 25. kesäkuuta nousemaan maihin tukemaan maajoukkoja Haifassa, mutta operaatio peruutettiin. Seuraavana päivänä aluksen miehistö ampui jälleen Damourin kohteita, mistä Haifaan palatessaan alus joutui ilmahyökkäykseen. Aluksen miehistö ampui 29. kesäkuuta vielä kerran ennen kuin alus määrättiin palaamaan laivastoon Aleksandriassa. Alus palasi 30. kesäkuuta Aleksandriaan.[2]
Alus palasi 17. heinäkuuta Ajaxin, Leanderin, Jaguarin, Kingstonin ja Kandaharin kanssa Haifaan, missä ne vastaanottivat operaatio Exporterin tukemisen. Seuraavana päivänä alukset suojasivat joukkojen siirron Kyprokselle, mistä ne palasivat 20. heinäkuuta Haifaan. Osasto lähti 22. heinäkuuta Haifasta liittyäkseen Välimeren laivastoon operaatio Substancessa. Alus palasi 24. heinäkuuta Aleksandriaan saattaakseen Formidablen Aleksandriasta Port Saidiin.[2]
Alus suojasi 26. heinäkuuta Haifasta joukkojenkuljetussaattueen Kyprokselle. Alus palasi 31. heinäkuuta Haifasta Aleksandriaan, missä se määrättiin tukemaan Tobrukin varuskuntaa operaatiossa Treacle. Alus oli 1. elokuuta sukellusveneidentorjuntapartiossa Aleksandrian edustalla, kun se joutui ilmahyökkäykseen. Alus palasi tuloksettomalta partiomatkalta Aleksandriaan. Alus osallistui 5. elokuuta laivaston mukana tykistöharjoitukseen, mikä jatkui sukellusvenepartiointina. Seuraavana päivänä alus joutui ilmahyökkäykseen, minkä jälkeen se palasi Aleksandriaan.[2]
Alus joutui yöllä 7. elokuuta satamassa ilmahyökkäykseen, jossa se kärsi lieviä vaurioita. Seuraavana päivänä aluksen tehtävät operaatio Treaclessa alkoivat, kun sille kuormattiin tarvikkeita kuljetettavaksi. Alus lähti 9. elokuuta Kingstonin kanssa Tobrukiin, mistä se palasi seuraavana päivänä Aleksandriaan kuljettaen haavoittuneita. Alus uusi matkan 19. elokuuta Tobrukiin, mistä se palasi seuraavana päivänä. Alus kuljetti 22. elokuuta puolalaisia joukkoja Tobrukiin, mistä se palasi seuraavana päivänä mukanaan 200 australialaista sotilasta. Alus lähti 25. elokuuta Tobrukiin, mistä se palasi seuraavana päivänä Aleksandriaan kuljettaen haavoittuneita.[2]
Alus määrättiin 27. elokuuta avustamaan torpedoitua risteilijä HMS Phoebea. Vaurioiduttuaan tehtävässä alus oli seuraavana päivänä Aleksandriassa korjattavana varastolaiva HMS Resourcen kyljessä. Syyskuussa alus määrättiin Tobrukin tukemiseen operaatiossa Supercharge.[2]
Alus kuljetti 17. syyskuuta täydennyksiä Tobrukiin, mistä se palasi seuraavana päivänä kuljettaen haavoittuneita. Alus kuljetti 20. syyskuuta Tobrukiin Liverpoolin territoriaalirykmentin sotilaita. Seuraavana päivänä paluumatkalla Aleksandriaan aluksen miehistö pelasti 10 Kreetalta paennutta sotilasta pienestä veneestä. Alus lähti 23. syyskuuta Tobrukiin.[2]
Alus määrättiin 25. syyskuuta suojaamaan laivastoa, joka teki hämäysoperaatiota operaatio Halberdissa. Alus palasi 27. syyskuuta laivaston mukana Aleksandriaan. Alus määrättiin 10. lokakuuta laivaston mukana tulitukitehtävään, mutta operaatio peruutettiin ennen toteutusta. Alus etsi 11. ja 13. lokakuuta osaston mukana tuloksetta sukellusveneen havaitsemia akselivaltojen aluksia. Se palasi 14. lokakuuta laivaston mukana Aleksandriaan. Alus oli 22. lokakuuta laivaston mukana tuettaessa maajoukkoja Sollumin lähellä.[2]
Alus osallistui 25. lokakuuta laivueen mukana harjoitukseen. Se kuljetti 2. marraskuuta laivasto-osaston mukana joukkoja Haifaan, mistä se kuljetti intialaisia ja brittijoukkoja Kyprokselle Famagustaan operaatiossa Glencoe. Operaatiosta vapauduttuaan alus lähti 8. marraskuuta Aleksandriaan, jonne se saapui seuraavana päivänä. Aluksella alkoi 10. marraskuuta huolto varastolaiva HMS Woolwichin kyljessä. Alukselle asennettiin kaksi Oerlikonin 20 millimetrin tykkiä.[2]
Alus lähti 18. marraskuuta tulittamaan Sollumin kohteita, millä tuettiin maavoimien etenemistä Tobrukiin operaatio Crusaderissa. Seuraavana päivänä operaatio peruutettiin sään vuoksi. Alus jatkoi satamaan saavuttuaan huoltojaksoa. Alus suojasi 24. marraskuuta Aleksandriasta laivasto-osastoa, jonka tehtävänä oli etsiä kahta akselivaltojen saattuetta sekä tukea tykkitulella maavoimien etenemistä operaatiossa Chieftain.[2]
Alus suojasi 25. marraskuuta HMS Barhamia, jonka Saksan laivaston sukellusvene U-331 upotti torpedoimalla. Aluksen miehistö pelasti vain yhden eloonjääneen, kun se samalla keskittyi sukellusveneen etsintään. Alus palasi 27. marraskuuta saattajien kanssa Aleksandriaan. Alus lähti 30. marraskuuta hävittäjäosaston mukana etsimään merellä Dernan lähellä havaittuja kolmea Italian laivaston hävittäjää, jotka kuljettivat polttoainetta Pohjois-Afrikassa oleville akselivaltojen joukoille. Seuraavana päivänä paikalle saavuttuaan havaittiin hävittäjien poistuneen, jolloin osasto palasi Aleksandriaan. Paluumatkalla osasto joutui ilmahyökkäykseen. Osasto saapui 2- joulukuuta Aleksandriaan.[2]
Alus oli 4. joulukuuta partiomatkalla Dernan edustalla. Sen miehistö pelasti 5. joulukuuta sukellusvene U-81:n upottaman HMS Chakdinan eloonjääneet. Se tuki 8. ja 10. joulukuuta tykkitulella maajoukkoja. Alus suojasi 15. joulukuuta operaation MF1 Force C:ssä HMS Breconshiren Aleksandriasta Maltalle. Paluumatkalla aluksen miehistö hyökkäsi 18. joulukuuta syvyyspommein havaittua sukellusvenettä vastaan. Alus saapui seuraavana päivänä Aleksandriaan, missä se kiinnittyi tankkeri Sagonan kylkeen. Seuraavana aamuna Sagonan perän alla räjähti italialaisten sammakkomiesten asettama pommi, jolloin Jervis vaurioitui pahoin. Alus siirrettiin 21. joulukuuta Garribaldin kuivatelakalle korjattavaksi.[2]
Alus vapautui telakalta 27. tammikuuta 1942. Se lähti 3. helmikuuta hävittäjäosastossa sukellusveneidentorjuntapartioon. Alus suojasi 13. helmikuuta laivaston mukana operaation MF5 saattueen MW9 Maltalle. Seuraavana päivänä saattue joutui ilmahyökkäykseen. Maltalta saapuvan saattueen ME10 kohtaamisen jälkeen alus erkani saattueesta MW9 ja palasi Aleksandriaan saattueen ME10 kanssa. Alus saapui 16. helmikuuta Port Saidiin, missä se erkani saattueesta.[2]
Alus suojasi 17. helmikuuta joukkojenkuljetusalus HMS Princess Margueritin Famagustaan, mistä se palasi 20. helmikuuta Aleksandriaan. Aluksen miehistö oli 23. helmikuuta harjoituksessa Aleksandrian edustalla Kiplingin ja Kreikan laivaston sukellusveneen Tritonin kanssa. Alus kuljetti 25. helmikuuta Kreikan laivaston hävittäjän Queen Olgan kanssa tarvikkeita Tobrukiin.[2]
Alus palasi 2. maaliskuuta laivueeseensa tehtyään vielä toisen matkan Tobrukiin. Alus osallistui 9. maaliskuuta laivaston mukana vaurioituneen Italian laivaston risteilijän etsintään, kun se joutui ilmahyökkäykseen. Seuraavana päivänä alus kohtasi Maltalta saapuvat HMS Cleoptaran ja Kingstonin. Aluksen miehistö osallistui 11. maaliskuuta Mersa Matruhin edustalla torpedo-osuman saaneen ja myöhemmin uponneen HMS Naiadin miehistön pelastamiseen. Alus palasi 15. maaliskuuta Aleksandriaan.[2]
Alus suojasi 20. maaliskuuta risteilijäosaston mukana operaatio MG1:n Force B:ssä Maltalle saattueen MW10, mistä se palasi 24. maaliskuuta Aleksandriaan. Alus saattoi vielä samana päivänä Port Saidiin taistelulaiva HMS Valiantin, joka oli lähdössä korjattavaksi Yhdysvaltoihin.[2]
Huhtikuun alun alus oli laivuepalveluksessa harjoitellen itäisellä Välimerellä. Alus kuljetti 23. huhtikuuta joukkoja ja tarvikkeita Kyprokselle, mistä se kuljetti perunoita Aleksandriaan. Operaatiossa MG2 alus etsi 10. toukokuuta havaittua akselivaltojen huoltosaattuetta, joka oli matkalla Benghaziin. Seuraavana päivänä alus joutui ilmahyökkäykseen, jonka seurauksena se otti hinaukseen vaurioituneen Jackalin. Hinausvaijeri irrotettiin 12. maalikuuta , kun Jackalin paloa ei saatu hallintaan. Hylky upotettiin torpedolla. Alus palasi Aleksandriaan mukanaan 650 uponneilta aluksilta pelastettua.[2]
Alus määrättiin suojaamaan yhteistoiminnassa Force H:n kanssa suojaamaan Maltalle matkaavaa saattuetta operaatiossa Julius, joka oli yhdistelmä operaatioista Harpoon ja Vigorous. Alus liittyi 12. kesäkuuta risteilijäosastoon, jonka tehtävänä oli suojata Aleksandriasta operaatio Vigorousin saattue MW11 Maltalle. Alus lähti 13. kesäkuuta Aleksandriasta laivaston mukana operaatioon ja liittyi seuraavana päivänä merellä koottuun saattueeseen. Saattue joutui 14. kesäkuuta ilmahyökkäykseen, jolloin SS Bhutan upposi ja SS Potaro vaurioitui. Sukellusveneen U-77 hyökkäyksen torjui HMS Pakenham. Seuraavana päivänä ilmahyökkäykset jatkuivat. Lopulta uhan käydessä liian suureksi saattueen jäänteet määrättiin palaamaan Aleksandriaan, jonne ne saapuivat 16. kesäkuuta.[2]
Kesäkuun lopulla alus suojasi puolustukselle tarpeettomien henkilöiden siirtoa Egyptistä Libanoniin, kun Aleksandria oli saksalaisjoukkojen etenemisen uhkaamana. Alus suojasi 28. kesäkuuta laivueensa mukana Suezin kanavaan taistelulaiva HMS Queen Elisabethin, joka oli matkalla Yhdysvaltoihin korjattavaksi. Heinäkuun alun alus suojasi elintärkeiden huoltoalusten siirtoa Aleksandriasta Port Saidiin.[2]
Alus osallistui 15. heinäkuuta Mersa Matruhin kohteiden tuhoamiseen tykkitulella. Alus siirrettiin 26. heinäkuuta Port Tewfikissä huollettavaksi telakalle, mistä se palasi laivueeseensa 3. elokuuta. Alus lähti vielä samana päivänä risteilijä HMS Coventryn kanssa Beirutiin, mistä se lähti paluumatkalle 6. elokuuta. Alus kuului 10. elokuuta operaatio MG3:n osastoon, jonka tehtävänä oli harhauttaa akselivaltoja ja siten suojata operaatio Pedestalia. Seuraavana päivänä osasto kohtasi kolmen rahtialuksen saattueen, jota suojasi kaksi risteilijää ja kolme hävittäjää. Osasto palasi 13. elokuuta Port Saidiin.[2]
Alus suojasi 16. elokuuta HMS Heron kanssa joukkojenkuljetusalus Princess Margueriten Port Saidista Kyprokselle. Seuraavana päivänä hävittäjien miehistöt pelastivat joukkojenkuljetusaluksen eloonjääneet, kun alukseen oli osunut sukellusvene U-83:n laukaisema torpedo. Sukellusvene vaurioitui hävittäjien jahdatessa sitä. Alus saattoi 29. elokuuta E-vene hyökkäyksessä edellisenä päivänä vaurioituneen HMS Eridgen Aleksandriaan.[2]
Alus osallistui 13. syyskuuta Mersa Matruhin kohteiden tuhoamiseen tykkitulella, mikä liittyi operaatio Agreementiin. Alus oli Maltalla häiritsemässä akselivaltojen huoltokuljetuksia, kun se määrättiin modernisoitavaksi. Alus siirrettiin 4. lokakuuta Aleksandriassa kattiloiden puhdistukseen ja huollettavaksi, jolloin aluksen miehistö asensi tyypin 285 tulenjohtotutkan. Työt aluksella saatiin päätökseen 8. marraskuuta, minkä jälkeisten koeajojen päätyttyä alus palasi 12. marraskuuta palvelukseen.[2]
Alus suojasi 17. marraskuuta risteilijäosastossa Maltalle operaatio Stoneagen saattueen MW13. Seuraavana päivänä alus suojasi HMS Javelinin kanssa ilmahyökkäyksessä vaurioitunutta risteilijä HMS Arethusaa hinaavaa HMS Petardia Aleksandriaan, minkä jälkeen hävittäjät palasivat osastoon. Alus erkani 19. marraskuuta suojausosaston kanssa Maltalla saattueesta ja palasi Aleksandriaan, jonne se saapui 21. marraskuuta.[2]
Alus määrättiin 24. marraskuuta Maltalle uudelleen muodostettavaan Force K:hon, joten se lähti Aleksandriasta laivueen mukana ja 15. risteilijälaivueen kanssa Maltalle. Alukset saapuivat 27. marraskuuta Maltalle. Alus lähti 3. joulukuuta laivueensa kanssa merelle tuhotakseen ilmavoimien havaitseman akselivaltojen saattueen. Seuraavana päivänä ne hyökkäsivät Gabesinlahdella akselivaltojen saattueen kimppuun, jolloin upotettiin RN Lupo. Lupo oli pelastamassa uponneiden alusten miehistöjä, minkä vuoksi Italian hallinto piti upotusta sotarikoksena.[2]
Alus lähti risteilijöiden ja laivueensa mukana merelle noutamaan operaatio Portcullisin saattuetta MW14 Kreetan lounaispuolelta Maltalle. Alus palasi 5. joulukuuta saattueen mukana Maltalle. Alus osallistui 9. joulukuuta tuloksettomaan akselivaltojen saattueen etsintään Gabesinlahdella. Alus upotti 20. joulukuuta Djarban edustalla HMS Nubianin kanssa rahtialus Doran. Aluksen miehistö harjoitteli 24. joulukuuta laivueen mukana Maltan edustalla. Se siirrettiin 26. joulukuuta telakalle huoltoon.[2]
Aluksen häirintäpartiot jatkuivat 5. tammikuuta 1943. Aluksen miehistö upotti 8. tammikuuta Kuriatin edustalla Javelinin ja Nubianin kanssa kolme kuunaria. Se suojasi 10. tammikuuta saattueen MW19 Maltan satamaan saapumista. Aluksen miehistö upotti 21. tammikuuta Sfaxin edustalla kaksi pientä höyryalusta. Seuraavana päivänä alus tuhosi Zuarassa Tunisian rannikolla Force K:n mukana tykkitulella vetäytyviä akselivaltojen joukkoja. Alus lähti 25. tammikuuta osaston mukana merelle vastaanottamaan Aleksandriasta tulevaa saattuetta. Se erkani saattueesta ja suojasi yksinäisen tankkerin Maltalle.[2]
Alus suojasi 27. tammikuuta osaston mukana saattueen Aleksandriasta Tripoliin, josta se palasi Aleksandriaan liittyäkseen laivaston pääosaan. Alus kolaroi 30. tammikuuta huonossa säässä satama-alueella tankkerin kanssa. Alus suojasi 6. helmikuuta hävittäjien kanssa Aleksandriasta joukkojenkuljetussaattueen Maltalle, jonne se saapui 11. helmikuuta. Alus suojasi 13. helmikuuta saattueen Maltalta itään. Seuraavana päivänä aluksen miehistö pelasti Beaufighter lentäjän merestä. Lentäjä kuitenkin kuoli saamiinsa vammoihin aluksella ja haudattiin mereen. Alus erkani saattueesta 15. helmikuuta ja suuntasi Tripoliin, missä se liittyi hävittäjäosastoon, joka suojasi 16. helmikuuta saattueen Tripolista Aleksandriaan. Alus siirrettiin 21. helmikuuta Aleksandriassa kattiloiden puhdistukseen.[2]
Alus suojasi 6. maaliskuuta hävittäjäosaston kanssa joukkojenkuljetussaattueen Tripoliin, jonne se saapui 10. maaliskuuta. Alus suojasi tämän jälkeen rannikkosaattueita, kunnes se oli jälleen 16. huhtikuuta Tripolissa. Alus oli 19. huhtikuuta sukellusveneidentorjuntatehtävissä, kun sukellusveneet olivat iskeneet Tobrukin edustalla saattueeseen. Se palasi 21. huhtikuuta Maltalle tuloksettoman etsinnän jälkeen.[2]
Alus osallistui 2. toukokuuta Italian laivaston alusten etsintään Pantellarian ja Pohjois-Afrikan rannikon välistä. Seuraavana päivänä se oli Maltalla, kun italialaisten havaittiin poistuvan alueelta. Alus ampui 6. toukokuuta Kelibian lähistöllä tykistölläään maakohteita ja pelasti veneestä 17 akselivaltojen sotilasta ja brittilentäjän. Alus ampui 8.-10. toukokuuta Kelibiaa tukiessaan maajoukkoja. Aluksen miehistö vangitsi 12. toukokuuta merellä 96 akselivaltojen sotilasta, jotka laskettiin 15. toukokuuta maihin Maltalla.[2]
Aluksen miehistö upotti 2. kesäkuuta Vasilissa Olgan kanssa Cape Spartiventon edustalla Italian laivaston torpedoveneen RN Castoren ja sen suojaamat kaksi rahtialusta. Alus ampui 8. kesäkuuta tykistöllään tulivalmistelun Pantellariaan, jonne noustiin maihin 10. kesäkuuta operaatiossa Corkscrew. Seuraavana päivänä aluksen miehistö ampui Lampedusaa.[2]
Alus suojasi 20. kesäkuuta HMS Lookoutin, HMS Nubianin ja HMS Eskimon kanssa risteilijä HMS Auroraa kuninkaan vieraillessa HMS King George VI:llä Maltalla. Vierailun päätyttyä alus lähti Tripoliin Auroran ja samojen hävittäjien kanssa. Alus erkani 21. kesäkuuta osastosta Tripolissa ja lähti yksinään takaisin Maltalle, missä se siirrettiin telakalle kattiloiden puhdistukseen ja huoltoon.[2]
Alus lähti 2. heinäkuuta Maltalta hävittäjäosaston mukana liittyäkseen Sisilian maihinnousuun koottuun laivastoon. Alus oli 10. heinäkuuta maihinnousun reserviosastossa Sisilian eteläpuolella. Alus osallistui reserviosaston mukana hämäysoperaatioon, jolla pyrittiin peittämään Sisilian länsirannikolle tehtyjä maihinnousuja. Alus ampui Levanzon saarta ja Trapania, kunnes se siirrettiin Boneen operaatio Fractureen.[2]
Alus ampui 18. heinäkuuta Cataniaa, mistä se kävi 22. heinäkuuta tankkaamassa Maltalla. Seuraavana päivänä alus partioi Algerin ja Bizertan välillä. Alus saapui 30. heinäkuuta Boneen, missä se valmistautui tuleviin operaatioihin. Seuraavana päivänä alus ampui laivasto-osaston mukana Vibo Valentiaa. Alus joutui 1. elokuuta ilmahyökkäykseen.[2]
Alus tankattiin ja sen varastot täydennettiin 2. elokuuta Bonessa, minkä jälkeen se lähti Bizertaan. Alus joutui 6. elokuuta Bizertan satamassa ilmahyökkäykseen. Se suojasi 9. elokuuta hävittäjäosastossa risteilijöitä Bizertasta tulitukiosastolle määrättyyn paikkaan Italian länsirannikolle. Seuraavana päivänä alus osallistui tykistöammuntaan Castellamaressa. Alus tankattiin ja varastot täydennettiin 12. elokuuta Bizertassa, mistä se kuljetti postin Palermoon.[2]
Alus lähti 16. elokuuta HMS Euryaluksen, HMS Auroran ja HMS Paladinin kanssa Bizertasta. Seuraavana päivänä se ampui HMS Paladinin kanssa Vibo Valentiaa, mistä ne palasivat Bizertaan. Seuraavana päivänä alus tankattiin ja varastot täydennettiin Bizertassa. Alus lähti 19. elokuuta saman osaston kanssa Bizertasta tulitukeen Scaleaan. Jersey lähti 21. elokuuta Palermoon, mistä se palasi Bizertaan. Alus oli 27. elokuuta kattiloiden puhdistuksessa Ferryvillessä lähellä Bizertaa.[2]
Alus palasi 2. syyskuuta laivueeseensa. Se suojasi vielä samana päivänä neljän laivueensa aluksen kanssa saattuetta, joka kuljetti 8. armeijan täydennyksiä. Seuraavana päivänä alus erkani saattueesta, kun Maltalta saapuneet alukset ottivat vastuun suojaamisesta. Alus lähti Algeriin, jonne se saapui 4. syyskuuta.[2]
Alus lähti 5. syyskuuta laivueen kanssa ampumaan Taranton eteläpuolella kulkevaa rautatietä, mistä se palasi seuraavana päivänä Algeriin. Alus suojasi 7. syyskuuta Maltalle taistelulaivat HMS King George V ja HMS Howe, jotka olivat menossa tukemaan Taranton sataman valtausta operaatiossa Slapstick. Seuraavana päivänä osasto saapui tankattavaksi ja täydennettäväksi Maltalle, mistä jatkettiin Tarantoon.[2]
Alus määrättiin 9. syyskuuta tukemaan valtausta. Se teki tilaa laiturissa, jotta HMS Abdiel kykenisi laskemaan maihin 1. maahanlaskudivisioonan joukkoja. Alus osallistui 10. syyskuuta magneettimiinan räjäyttäneen Abdielin eloonjääneiden pelastamiseen. Alus kuljetti 11. syyskuuta eloonjääneitä Maltalle, jonne se saapui seuraavana päivänä.[2]
Alus suojasi 14. syyskuuta hävittäjäosaston mukana HMS Warspiten ja HMS Valiantin. Vielä samana päivänä osasto suuntasi Salernoon tukemaan maihinnousua. Osasto saapui 15. syyskuuta maihinnousualueelle, jossa se joutui ilmahyökkäykseen. Alus suojasi 17. syyskuuta hävittäjien kanssa vaurioituneen Warspiten pois rannikolta. Yhdysvaltain laivaston hinaajat ottivat Warspiten kuljettamisvastuun, jolloin alus siirtyi suojaamaan HMS Illustriousin ja HMS Formidablen Gibraltarille. Alus sai määräyksen palata Maltalle, mistä se liitettiin Adrianmerelle tukemaan operaatioita ja suojaamaan saattueita.[2]
Alus saapui 24. syyskuuta Maltalle, missä se valmistautui uuteen tehtäväänsä. Alus lähti 28. syyskuuta Petardin kanssa Adrianmerelle. Seuraavana päivänä alukset etsivät sukellusveneitä ennen saapumistaan Brindisiin 30. syyskuuta. Alus osallistui 6. lokakuuta Termolin tulitukseen, minkä jälkeen se siirrettiin Italian antauduttua tukemaan Egeanmeren saarten miehitystä. Alus siirrettiin Aleksandriaan, missä se liitettiin Levantin alueen alaisuuteen.[2]
Alus kuljetti 16. lokakuuta Aleksandriasta HMS Auroran, HMS Pennin, HMS Hursleyn ja PN Miaouliksen kanssa joukkoja ja varusteita Lerokselle, jossa joukot nousivat maihin seuraavana päivänä. Paluumatkalla alus ampui Auroran kanssa Kosin lentokenttää. Alus palasi 18. lokakuuta Aleksandriaan. Alus kuljetti 22. lokakuuta HMS Pathfinderin, Hursleyn ja PN Adriaksen kanssa täydennyksiä Lerokselle, missä maihinnousu viivästyi ilmahyökkäyksen vuoksi. Joukot nousivat maihin Alinda Bayssä. Alus palasi 23. lokakuuta Pathfinderin kanssa Aleksandriaan, missä se siirrettiin huoltoon.[2]
Alus palasi 14. marraskuuta palvelukseen. Alus määrättiin 16. marraskuuta vaihtamaan Castellorison joukot kommandoilla. Alus lähti 26. marraskuuta Aleksandriasta Pennin ja Pathfinderin kanssa Castellorisoon, jonne ne saapuivat 28 marraskuuta. Alus suojasi Castellorisolta Pennin kanssa vaurioituneen HMS Brigandin hinaamaa Adriaksen Limassoliin. Alus lähti 5. joulukuuta Pennin kanssa Aleksandriaan, kun suojaustehtävä oli siirretty toiselle osastolle.[2]
Alus määrättiin 9. joulukuuta suojaamaan HMS Penelopea Aleksandriasta. Alus erkani 10. joulukuuta suojattavastaan ja saapui Maltalle, mistä se jatkoi 12. joulukuuta Algeriin suojaamaan joukkojenkuljetussaattueita. Alus suojasi 20. joulukuuta Port Saidiin Intiaan lähetettyjä joukkoja kuljettavaa saattuetta. Alus saapui 22. joulukuuta Aleksandriaan, mistä se lähti 28. joulukuuta HMS Januksen kanssa Brindisiin. Ne saapuivat 31. joulukuuta Brindisiin Adrianmeren operaatioiden tueksi.[2]
Alus määrättiin 3. tammikuuta 1944 Januksen kanssa tukemaan tykkitulella maajoukkojen etenemistä Adrianmeren rannikolla. Seuraavana päivänä alukset ampuivat Pessaroa ja 6. tammikuuta Anconaa ja Civitanovaa. Alus vetäytyi 7. tammikuuta operaatiosta vapauduttuaan Napoliin, jonne se saapui 10. tammikuuta. Aluksen täydennykset keskeytyivät, kun se määrättiin vielä samana päivänä Maltalle. Alus oli 12. tammikuuta Maltalla, missä se määrättiin 14. tammikuuta Anzion maihinnousuun. Alus palasi HMS Orionin kanssa Napoliin.[2]
Castellamaren telakalla korjattiin 16. tammikuuta aluksen propulsiojärjestelmässä havaittua vikaa. Alus oli 18. tammikuuta Orionin, Januksen, Faulknorin ja Laforeyn kanssa tulitukitehtävässä Gaetassa, missä Britannian X armeijakunnan joukot ylittivät Gariglianoa. Alus liittyi 21. tammikuuta operaatio Shinglen pohjoiseen hyökkäysosastoon, jossa se oli seuraavana päivänä tulituessa joukkojen noustessa maihin Anziossa. Alus oli 23. tammikuuta uudelleen tulituessa, jolloin rannikkotykistö vastasi tuloksetta tuleen. Alus suojasi maihinnousualuetta E-veneiltä, jolloin se joutui ilmahyökkäykseen. Aluksen keulaan osui radio-ohjattu Hs293-liitopommi, joka tuhosi kansirakenteet ja vaurioitti runkoa. Alus saapui 24. tammikuuta tilapäiskorjauksiin Napoliin.[2]
Alus lähti 30. tammikuuta miinanraivaaja HMS Cadmusin kanssa Napolista Bizertaan, mistä se jatkoi saattueen mukana Gibraltarille. Alus siirrettiin 5. helmikuuta Gibraltarilla telakalle, missä sille asennettiin uusi keula. Alus vapautui telakalta ja siirrettiin koeajoihin, joiden päätyttyä se lähti 17. huhtikuuta Plymouthiin. Alus saapui 24. huhtikuuta Plymouthiin, mistä se jatkoi Scapa Flowhun liittyäkseen Kotilaivastoon.[2]
Toukokuussa alus määrättiin suunniteltuun Normandian maihinnousuun. Se sijoitettiin Faulknorin, Furyn ja Isisin kanssa muodostettavaan 8. hävittäjälaivueeseen, joka liitettiin osaksi Force G:tä. Alus lähti 3. toukokuuta Scapa Flowsta Rosythiin kattiloiden puhdistukseen, jonka päätyttyä se palasi Kotilaivastoon aloittamaan harjoittelun operaatioon.[2]
Alus lähti 23. toukokuuta Solentiin liittyäkseen Force G:hen. Alus suojasi 5. kesäkuuta Solentista Uranian ja Ulysseksen kanssa maihinnousualueelle saattueen G9, mistä se erkani maihinnousualueella ja siirtyi Gold-rannan tulitukiosastoon. Alus oli 7.-17. kesäkuuta itäisen maihinnousualueen tuki- ja partio-osastossa. Se vaurioitui kolaroidessaan kauppalaivan kanssa, jolloin keula vaurioitui pahoin. Alus palasi Kanaalin alueelle korjausten jälkeen.[2]
Alus oli 28. heinäkuuta kattiloiden puhdistuksessa. Se palasi 11. elokuuta operatiivisiin tehtäviin. Seuraavana päivänä alus suojasi Faulknorin kanssa Alderneyn rannikkopatteria ampuvaa HMS Rodneyta. Alus tankkasi 13. elokuuta Cherbourgissa tankkerista, mistä se lähti seuraavana päivänä partiomatkalle Brestin edustalle ja Kanaalin saarten alueelle. Alus vältti 17. elokuuta täpärästi Alderneyn rannikkopatterin kranaatit. Se tuki 24. elokuuta Grenvillen, Faulknorin ja Saumarezin kanssa Brestin niemimaan sotatoimia.[2]
Ollessaan matkalla partiomatkalle Alderneyn pohjoispuolelle alus määrättiin 3. syyskuuta 1944 Belfastiin huollettavaksi. Alus siirtyi 5. syyskuuta Solentiin, mistä se lähti 7. syyskuuta Belfastiin. Seuraavana päivänä alus saapui Belfastiin, missä se poistettiin palveluksesta ja siirrettiin telakalle. Alus vapautui telakalta huhtikuussa 1945, jolloin se määrättiin Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon. Telakalla aluksen päämasto korvattiin verkkorakenteella, johon asennettiin tyypin 293 ja 291 tutkat omakonetunnistimilla sekä tyypin 285 tulenjohtotutka päivitettiin.[2]
Toukokuussa alus läpäisi satamassa tehtävät kokeet. Samoin aluksen uusi miehistö saapui, minkä jälkeen alus palautettiin palvelukseen liitettynä 14. hävittäjälaivueeseen päällikkönään G. Ransome. Telakka sai työnsä päätökseen 5. toukokuuta, minkä jälkeen suoritettiin lopulliset koeajot ja aloitettiin miehistökoulutus Belfastin alueella.[2]
Alus lähti 3. kesäkuuta Välimerelle liittyäkseen laivueeseensa, missä jatkettiin miehistönkoulutusta ja valmistautumista Tyynellemerelle lähtöön. Gibraltarilla alus määrättiin noutamaan saksalaisia sukellusvenemiehistöjä Lissabonista. Se saapui 6. kesäkuuta Gibraltarille. Alus liittyi 9. kesäkuuta Maltalla laivueeseensa. Alus osallistui kesä-heinäkuun vaihteessa laivueen harjoitukseen Välimerellä. Se saapui 13. heinäkuuta Haifaan, minkä jälkeen miehistönkoulutus jatkui. Aluksen siirto Tyynenmeren laivastoon peruutettiin 15. elokuuta.[2]
Sodan jälkeen
Japanin antauduttua alus oli Välimeren laivaston hävittäjäosastossa, jonka mukana se osallistui laivaston ja laivueen harjoituksiin.[2] Alus keskeytti harjoittelun 5. tammikuuta 1946 ja lähti Napoliin kuljettaakseen Välimeren laivaston komentajan amiraali Sir John Cunninghamin Maltalle, jossa se kiinnittyi 7. tammikuuta Hamilton Wharfiin täydentääkseen ammusvarastojaan. Aallokko irrotti aluksen ankkurin, jolloin potkuri vaurioitui. Korjaukset kestivät 22. tammikuuta saakka. Alus lähti 27. tammikuuta HMS Chequersin, HMS Chapletin ja HMS Chevronin kanssa Maltalta Aleksandriaan, jolloin kukin hävittäjä hinasi kahta Egyptin hallitukselle luovutettavaa moottoritorpedovenettä. Kova merenkäynti esti alusten hinaamisen, jolloin veneissä olleet miehet poimittiin hävittäjiin. Veneet upotettiin tykkitulella, minkä jälkeen hävittäjät palasivat Maltalle lukuun ottamatta italialaista Gavdon edustalla karille ajanutta Gradiscaa avustavaa Jervistä. Alus palasi satamaan vasta 5.helmikuuta, kun italialaisaluksen pelastaminen oli osoittautunut mahdottomaksi.[3]
Alus lähetettiin Haifaan valvomaan Palestiinan siirtolaiskuljetuksia. Aluksen tyypin 293 tutka meni epäkuntoon, minkä jälkeen se toimi vain ajoittain. Alus lähti 21. helmikuuta Beirutiin avustamaan maavoimien yksiköitä, jotka oli lähetetty alueelle estämään ranskalaisten ja paikallisten kahakointi. Alus palasi Haifaan, missä se partioi 5. maaliskuuta saakka. Seuraavana päivänä alus lähti harjoitukseen, jonka aikana kattila No 2 hajosi pudottaen huippunopeuden 20 solmuun.[3]
Alus pysäytti 14. maaliskuuta pakolaisalus Smyrin, joka saatettiin takaisin Haifaan. Jervis oli Haifassa, kunnes se lähti 19. toukokuuta Britteinsaarille. Alus saapui 4. kesäkuuta Chathamiin, missä se poistettiin palveluksesta ja siirrettiin reserviin.[4]
Alus makasi ankkurissa Garelochissa, jossa sitä käytettiin merikadettien koulutuksessa. Alus sijoitettiin poistolistalle lokakuussa 1947 ja siirrettiin seuraavana vuonna maalilaivaksi Loch Striveniin. Alus myytiin tammikuussa 1949 BISCOlle, joka siirsi hylyn romutuksen Arnott Youngille. Hylky saapui hinattuna Trooniin Ayrshireen ja edelleen vuotta myöhemmin syyskuussa Port Ballantyneen Rothesayhin, missä WH Arnott Young romutti aluksen vielä samana vuonna.[2]
Lähteet
- English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6 (englanniksi)
- Langtree, Christopher: The Kelly's - British J, K & N Class Destroyers of World War II. Lontoo: Chatham Publishing, 2002. ISBN 1-86176-166-X (englanniksi)
Viitteet