HMS Cossack
HMS Cossack
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Vickers-Armstrong, Newcastle-on-Tyne
Kölinlasku	9. kesäkuuta 1936
Laskettu vesille	8. kesäkuuta 1937
Palveluskäyttöön	7. kesäkuuta 1938
Poistui palveluskäytöstä	uponnut 27. lokakuuta 1941
Tekniset tiedot
Uppouma	1 850 t (standardi) 2 520 t (max)
Pituus	115 m
Leveys	11,1 m
Syväys	2,7 m
Koneteho	44 000 hv
Nopeus	36 solmua (67 km/h)
Miehistöä	190
Aseistus
Aseistus	4 × QF 4,7" Mk XII -tykkiä kaksiputkisina CP Mk XIX -asennuksina 1 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykki neliputkisena Mk VII asennuksena 2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk II -ilmatorjuntakonekivääriä 4 × 21" (533 mm) torpedoputkea 2 × syvyyspomminheitintä
Infobox OK

HMS Cossack (viirinumerot L03/F03/G03) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Tribal-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa. Alus tuli tunnetuksi vapautettuaan helmikuussa 1940 Norjan vuonossa saksalaiselta tukilaiva Altmarkilta 299 brittiläistä merimiestä.

Pääartikkeli: Tribal-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 10. maaliskuuta 1936 osana vuoden 1935 laivasto-ohjelmaa Vickers Armstrongin Newcastle-upon-Tynen telakalta, missä köli laskettiin 9. kesäkuuta. Alus laskettiin vesille 8. kesäkuuta 1937 ja valmistui 7. kesäkuuta 1938.^[1]

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Välimeren laivaston 1. Tribal-hävittäjälaivueeseen. Alus osallistui Espanjan sisällissodassa kauppasaarron valvontaan. Se vaurioitui 17. elokuuta 1938 harjoitellessaan tankkausta merellä taistelulaiva HMS Barhamin kanssa, minkä seurauksena se oli Maltalla korjattavana 15. syyskuuta saakka.^[2]

Aluksen piti vierailla Istanbulissa telakalta palattuaan, mutta vierailua siirrettiin Münchenin kriisin vuoksi. Vierailu tehtiin 2.-6. elokuuta 1939, jolloin alus saattoi Välimeren laivaston lippulaivan HMS Warspitea vierailulla. Laivueen nimi vaihtui huhtikuussa 1939 4. hävittäjälaivueeksi.^[2]

Sodan alettua alus suojasi saattueita Välimerellä Marseilleen, Algeriin ja Beirutiin, kunnes se määrättiin siirtymään 3. lokakuuta kotimaahan. Se suojasi itärannikon saattueita, jossa tehtävässä se törmäsi 7. marraskuuta Mayn saaren edustalla brittiläiseen höyrylaivaan SS Borthwickiin. Hävittäjän miehistöstä sai surmansa neljä ja alus jouduttiin siirtämään telakalle korjattavaksi.^[3]

Seuraavana päivänä alus siirrettiin Leithiin Messrs Robb and Companyn Prince of Walesin telakalle, jossa korjaukset alkoivat seuraavana päivänä. Korjausten yhteydessä aluksen turbiininlavat vaihdettiin. Alus palasi palvelukseen 9. tammikuuta 1940.^[3]

Tammikuussa 1940 Sherbrooke luovutti aluksen päällikkyyden laivueen komentaja Vianille, koska Vianin oma alus HSM Afridi oli telakalla huollettavana. Alus vastaanotti 14. helmikuuta ollessaan partiomatkalla Norjan rannikolla HMS Arethusan, HMS Intrepidin ja HMS Ivanhoen havainneen Saksan laivaston tukilaivan Altmarkin. Altmarkilla oli tietojen mukaan kannellaan runsaasti sotavankeuteen matkaavia brittiläisiä merimiehiä. Norjan laivaston alukset eivät olleet kyenneet painostamaan saksalaisalusta poistumaan aluevesiltään. Cossack pysäytti Altmarkin ja asetti sille valtausmiehistön saatuaan käskyn suoraan Winston Churchilliltä. Tukilaivan pakoyrityksessä se ajoi karille Jossingfjordissa, minkä jälkeen 299 brittiläistä meriupseeria ja merimiestä vapautettiin. Alus sai operaatiossa lieviä vaurioita keulaansa, minkä vuoksi se siirrettiin 20. helmikuuta Leithiin telakalle, josta se palasi palvelukseen 23. helmikuuta, jolloin Vian palasi Afridille.^[3]

Alus osallistui Norjan taisteluihin. Se lähti 7. huhtikuuta Forthista merelle vara-amiraali Edward-Collinsin johtamassa osastossa, johon kuuluivat risteilijät HMS Galatea ja Arethusa sekä Afridin johtama 4. hävittäjälaivueen kymmenen hävittäjää^[4]. Alus hinasi 9. huhtikuuta sisaraluksensa HMS Kelvinin kanssa törmänneen HMS Kashmirin telakalle Leithiin^[5].

Alus suojasi 13. huhtikuuta yhdessä HMS Heron, HMS Foxhoundin ja HMS Foresterin kanssa taistelulaiva Warspitea, kun osasto tunkeutui Vestfjordiin tuhotakseen siellä Furiousin lentokoneiden havaitsemat Saksan laivaston alukset. Osastoon liittyi vuonossa vielä neljä hävittäjää. Seuranneessa niin kutsutussa Narvikin toisessa taistelussa alukseen osui yhdeksän Saksan laivaston hävittäjän Z17 Diether von Roederin ampumaa viiden tuuman kranaattia, jotka aiheuttivat merkittäviä vaurioita sekä surmasivat yksitoista ja haavoittivat 23 miehistönjäsentä. Alus muun muassa menetti liikuntakykynsä saatuaan osuman kattilahuone numero kahteen.^[3][6]

Alus siirtyi satamassa, jolloin se törmäsi pinnan alla kelluvaan hylkyyn. Alus oli kiinni, kunnes nousuvesi irrotti sen 14. huhtikuuta. Alus peruutti pinteestä, minkä jälkeen HMS Kimberley saattoi aluksen Skjelfjordiin norjalaisten korjattavaksi. Aluksen tilapäiskorjausten valmistuttua se saattoi tankkeri British Ladyn Scapa Flowhun, minkä jälkeen se itse siirtyi Portsmouthiin telakalle. Alus siirrettiin telakalle 30. huhtikuuta. Aluksen korjaukset ja muutostyöt sen pohjavesi- ja polttoainetankkeihin valmistuivat 15. kesäkuuta Southamptonissa Thornycroftin telakalla. Muutostöiden aikana aluksen X-torni korvattiin kaksiputkisilla nelituumaisilla Mk XIX ilmatorjuntatykeillä, päämasto lyhennettiin ja takimmainen sauhormi lyhennettiin ilmatorjunnan ampuma-alan parantamiseksi.^[3]

Palvelukseen palanneen aluksen päällikkyyden vastaanotti Vian tehden siitä 4. hävittäjälaivueen johtoaluksen, koska Afridi oli tuhoutunut. Ennen liittymistään laivueeseensa alus suojasi risteilijä HMS Enterpriseä, joka kuljetti kultaa 130 miljoonan punnan arvosta turvasäilöön Yhdysvaltoihin.^[3]

Laivueen mukana alus osallistui 6. heinäkuuta vaurioituneen sukellusvene HMS Sharkin etsintään. Alus oli sijoitettuna valmiusosastoon, joka valmistautui saksalaisten maihinnousuntorjuntaan. Se suojasi 11. elokuuta yhdessä HMS Maorin, HMS Sikhin ja HMS Duncanin kanssa 1. miinalaivuetta rakennettaessa itärannikonsulkua (operaatio SN13)^[1]. Alus kärsi pahoja vaurioita matkattuaan suurella nopeudella huonossa kelissä. Alus oli 28. elokuuta alkaen korjattavana Rosythissä, josta se palasi palvelukseen 13. lokakuuta. Se osallistui 13.-14. lokakuuta Egersundin edustalla hyökkäykseen saksalaisen saattueen kimppuun. Se siirrettiin 14. lokakuuta uudelleen telakalle peräsimessä havaittujen vikojen vuoksi, mistä se palasi 4. marraskuuta palvelukseen.^[3]

Alus oli 7. tammikuuta alkaen Thornycroftin telakalla korjattava, koska aluksen pohjassa sekä pohjavesisäiliössä havaittiin vuotoa. Alus palasi palvelukseen 20. helmikuuta. Telakalla ollessa aluksen majoitustiloja (226 henkeä) lisättiin helpottamaan laivueenjohtajana toimimisessa sekä sille asennettiin tyypin 286M tutka.^[3]

Palvelukseen palannut alus siirrettiin saattueiden suojaksi. Alus suojasi 22. toukokuuta Clydestä joukkojenkuljetussaattuetta WS8B. 4. hävittäjälaivueenkomentaja Vian sai aamuyöstä 26. toukokuuta Amiraliteetilta määräyksen liittyä Kotilaivastoon Cossackin, HMS Maorin, HMS Sikhin, HMS Zulun sekä Puolan laivaston ORP Piorunin kanssa korvaamaan polttoainepulasta kärsivät taistelulaivojen saattoalukset. Osasto havaitsi Saksan laivaston taistelulaiva Bismarckin, jota vastaan ne hyökkäsivät 27. toukokuuta torpedoin ilman näkyvää tulosta. Alukset kuitenkin seurasivat saksalaisalusta, kunnes taistelulaivat HMS King George V ja HMS Rodney upottivat Bismarckin seuraavana päivänä. Cossack ja Zulu saattoivat King George V:n Loch Eween taistelun jälkeen.^[3][7]

Alus palveli ajoittain edelleen Kotilaivastossa, mutta se osallistui Maltan saattueiden suojaamiseen. Alus suojasi 20. heinäkuuta alkaen saattuetta GM1, jolloin se oli Kotilaivaston lähettämien Force H:n vahvistuksien (Force X) mukana Välimerellä. Saattue oli osa 21.-24. heinäkuuta toteutettua operaatio Substancea. Alus oli saattueen etummaisena suojauksena 23. heinäkuuta alkaen HMS Eridgen lähdettyä hinaamaan vaurioitunutta HMS Firedrakea takaisin Gibraltarille. Se havaitsi aamuyöstä 24. heinäkuuta Italian laivaston kolme torpedovenetta juuri ennen hyökkäyksen alkamista tutkallaan.^[8][9]

Alus osallistui 30.-31. heinäkuuta 1 750 sotilaan kuljettamiseen Maltalle operaatio Stylessä. Aluksen tehtävänä harhauttaa vihollista tulittamalla Algheroa, johon myös HMS Ark Royalin lentokoneet iskivät samassa yhteydessä. Harhautuksella saavutettiin torpedoveneiden siirtyminen Genovan lahdelle ja Sisilian lähivesille, vaikka Italian laivaston ylijohto ei uskonutkaan Sisilian maihinnousuun.^[10][9]

Alus oli mukana operaatio Halberdissa. Aluksen ollessa 23. lokakuuta suojaamassa Gibraltarilta kotimaahan matkaavaa saattuetta HG75 siihen osui Saksan laivaston sukellusveneen U-563:n laukaisema torpedo sillan etupuolelle surmaten aluksen päällikön Berthonin sekä 158 muuta miehistönjäsentä (35°36′N, 10°04′W).Eloonjääneet jättivät aluksen, mutta se ei kuitenkaan uponnut heti ja miehistö palasi alukseen yrittämään sen pelastamista. Alus saatiin liikkeelle kohti Gibraltaria ja lopulta korvetti HMS Jonquilin saattama hinaaja Thames otti sen hinaukseen. Sään heiketessä Cossack upposi 27. lokakuuta sen jälkeen kun loput miehistöstä oli evakuoitu saattavaan korvettiin.^[9]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Cossack (F03).

• English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9 (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
• Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6 (englanniksi)
• Munro, Archie: The Winston Special - Troopships via the Cape 1940-1943. Cornwall: Maritime Books, 2006. ISBN 1-904459-20-X (englanniksi)
• Brown, David: Naval Operations of the Campaign in Norway April - June 1940. Lontoo: Frank Cass, 2005. ISBN 0-7146-5119-2 (englanniksi)
• Page, Christopher (toim.): The Royal Navy and the Mediterranean Volume II: November 1940 – December 1941. Lontoo: Whitehall History Publishing, 2002. ISBN 0-7146-5205-9 (englanniksi)