Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston F-luokan hävittäjästä. Muita saman nimisiä aluksia on täsmennyssivulla.
HMS Foxhound |
HMS Foxhound |
|
Aluksen vaiheet |
Rakentaja |
John Brown and Company, Clydebank |
Kölinlasku |
21. elokuuta 1933 |
Laskettu vesille |
12. lokakuuta 1934 |
Palveluskäyttöön |
6. kesäkuuta 1935 |
Poistui palveluskäytöstä |
Kanadan laivastolle 8. helmikuuta 1944 |
Tekniset tiedot |
Uppouma |
1 427,5 t (standardi) 1 971,1 t (max) |
Pituus |
100,3 m |
Leveys |
10,1 m |
Syväys |
3,3 m |
Koneteho |
38 000 hv |
Nopeus |
35,5 solmua (65,7 km/h) |
Miehistöä |
145 |
Aseistus |
Aseistus |
4 × QF 4,7" Mk XII -tykkiä CP Mk XVII -asennuksina 2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk I -ilmatorjuntakonekivääriä 8 × 21" (533 mm) torpedoputkea 1 × kisko, jolla 20 syvyyspommia |
Infobox OK |
HMS Foxhound (viirinumero H69) oli Britannian kuninkaallisen laivaston F-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa. Alus siirrettiin 1944 Kanadan laivastolle ja se nimettiin HMCS Qu'Appelleksi.
Valmistus
Alus tilattiin vuoden 1932 laivasto-ohjelmassa John Brown and Companylta Clydebankista, missä köli laskettiin 21. elokuuta 1933. Alus laskettiin vesille 12. lokakuuta 1934 ja otettiin palvelukseen 6. kesäkuuta 1935. Valmistuskustannukset olivat 247 234 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]
Palvelus
Palvelukseen otettaessa alus liitettiin F-luokan hävittäjistä muodostettuun Kotilaivaston 6. hävittäjälaivueeseen, joka numeroitiin toukokuussa 1939 uudelleen 8. hävittäjälaivueeksi[2]. Marraskuusta 1936 tammikuuhun 1937 alus partioi Vigon ja Corunnan edustalla. Se siirrettiin 16. tammikuuta Sheernessin telakalle.[3]
Alus vapautui 13. helmikuuta telakalta, minkä jälkeen se aloitti partioinnin Gibraltarilta sekä valvoi Biskajanlahden satamia toukokuusta kesäkuuhun. Alus palasi Biskajanlahdelle elokuussa, kunnes se siirrettiin 27. lokakuuta Chathamin telakalle. Alus vapautui 30. joulukuuta telakalta, minkä jälkeen se aloitti partioinnin Gibraltarin ja Oranin välillä. Alus palasi maaliskuussa 1938 kotivesille.[3]
Alus kolaroi 22. syyskuuta matkalla Rosythistä Invergordoniin sukellusvene HMS Seahorsen kanssa. Alus kärsi vain lieviä vaurioita, mutta se joutui telakalle tarkastettavaksi. Vauriot korjattiin 10. marraskuuta - 12. joulukuuta Sheernessin telakalla.[3]
Toinen maailmansota
Toisen maailmansodan alkaessa alus määrättiin laivueen mukana Kotilaivastoon suojaamaan raskaita pinta-aluksia. Se upotti 14. syyskuuta 1939 Irlannin luoteispuolella sisaralustensa HMS Faulknorin ja HMS Firedraken kanssa Saksan laivaston sukellusveneen U-39 syvyyspommein (58°32′N, 11°49′W)[4]. Alukset pelastivat merestä 43 sukellusveneen miehistönjäsentä.[1]
1940
Alus saattoi 4. tammikuuta 1940 miinaan ajaneen taistelulaiva HMS Nelsonin Loch Ewestä Portsmouthiin. Se pelasti 11. helmikuuta ruotsalaisen rahtilaivan Oranian miehistön Shetlannista lounaaseen.[1]
Alus määrättiin 8. huhtikuuta Kotilaivastossa tukemaan Norjan taisteluita. Alus osallistui Narvikiin toiseen taisteluun, jossa se upotti HMS Cossackin kanssa Saksan laivaston hävittäjän Z12 Erich Giesen. Alus määrättiin 1. toukokuuta saattamaan taistelulaiva HMS Warspite Gibraltarille. Se suojasi 8. toukokuuta risteilijöitä HMS Glasgow ja HMS Berwick, jotka kuljettivat merijalkaväkeä Islantiin. Tehtävästä vapauduttuaan alus oli Islannissa jonkin aikaa levossa.[1]
Alus suojasi 5. kesäkuuta taisteluristeilijöitä HMS Renownin ja HMS Repulsen, kun ne etsivät kahta ilmoitettua Saksan laivaston alusta Färsaarten ja Islannin väliseltä merialueelta. Etsintä keskeytettiin 8. kesäkuuta ja osasto määrättiin palaamaan Scapa Flowhun, jossa Foxhound määrättiin siirtymään laivueen mukana Force H:hon.[1]
Operaatio Catapultissa alus suojasi 2. heinäkuuta 8. ja 13. hävittäjälaivueiden kanssa lentotukialus HMS Ark Royalia, taistelulaivoja HMS Resolutionia ja HMS Valiantia sekä risteilijöitä HMS Arethusaa ja HMS Enterpriseä Oranin edustalle, jossa seuraavana päivänä joko neuvottelemalla saamaan Ranskan laivaston komentaja luovuttamaan aluksensa tai tuhoamaan ne. Seuranneessa taistelussa Oranissa ollut Ranskan laivasto tuhoutuu lähes kokonaan. Alus suojasi 6. heinäkuuta vaurioituneen Ranskan laivaston taistelulaivan Dunkerquen lopulliseksi tuhoamiseksi tehtyä operaatio Leveriä.[1]
Alus suojasi 8.heinäkuuta operaatio MA5:ssä 8. ja 13. Hävittäjälaivueiden kanssa Force H:n raskaita pinta-aluksia hyökättäessä Cagliarille Sardiniassa (operaatio MA5). Operaatio kuitenkin peruutettiin, kun alukset joutuivat Majorcan eteläpuolella ilmahyökkäykseen. Se oli 31. heinäkuuta operaatio Crushissa suojaamassa hyökkäystä Cagliarille. Alus siirrettiin 4. elokuuta Force H:hon mukana Britteinsaarille. Alus siirrettiin huollettavaksi Sheernessin telakalle, josta se palasi palvelukseen lokakuussa Gibraltarille Force H:hon.[1]
Alus suojasi 9. marraskuuta operaatio Crackissä hyökkäystä Cagliarille. Se suojasi 15. marraskuuta hyökkäystä Algherolle, kun HMS Argus toimitti operaatio Whitessa lentokoneita Maltalle. Alus liitettiin 20. marraskuuta Gibraltarilta Länsi-Afrikkaan menevään saattueeseen. Alus joutui 29. marraskuuta jäämään propulsiojärjestelmässä ilmenneiden ongelmien vuoksi Takoradiin, mistä se palasi joulukuussa Gibraltarille.[1]
1941
Alus suojasi 7. tammikuuta 1941 operaatio Excessiä. Se suojasi 31. tammikuuta operaatio Picketissä Dirson patoa vastaan hyökännyttä osastoa. Alus lähti 6. helmikuuta Force H:n mukana Atlantille Gibraltarilta länteen saattueessa HG53. Yöllä osasto aloitti paluumatkan Välimerelle. Osasto pommitti 9. helmikuuta operaatio Grogissa Genovan satamaa, jossa neljä alusta upposi ja 18 muuta vaurioitui. Samalla Ark Royalin lentokoneet iskivät Livornoon ja La Spezian satamiin. Merellä ollut Italian laivasto pyrki taistelukosketukseen, mutta huono sää esti yhteenoton. Osasto palasi 11. helmikuuta Gibraltarille.[4][1]
Alus suojasi 25. maaliskuuta Luoteisen reitin alueella HMS Eclipsen kanssa saattuetta WS7, mistä ne erkanivat 28. maaliskuuta liittyäkseen Force H:hon Gibraltarilla. Foxhound lähti 30. maaliskuuta risteilijä HMS Sheffieldin sekä 8. hävittäjälaivueen kanssa pysäyttääkseen Vichyn Ranskan laivaston saattueen, jota ei kuitenkaan kohdattu. Paluumatkalla osasto joutui Vichyn Ranskan ilmavoimien hyökkäykseen. Alus määrättiin HMS Duncanin kanssa suojaamaan saattuetta WS7, johon ne liittyivät 1. huhtikuuta. Alukset erkanivat 4. huhtikuuta saattueesta saavuttuaan Freetowniin.[1]
Alus etsi 6. huhtikuuta muiden Force H:n alusten kanssa ilmoitettuja saksalaisia kaappareita. Seuraavana päivänä alus liittyi Duncanin ja HMS Videtten kanssa uudelleen saattueeseen WS7. Se pelasti samana päivänä merestä kolme rahtilaiva Umonan eloonjäänyttä (07°25′N, 13°55′W). Saksan laivaston sukellusvene U-124 oli 30. maaliskuuta upottanut aluksen 90 merimailia Freetownista luoteeseen[4]. Se erosi 9. huhtikuuta saattueesta palatakseen Gibraltarille.[1]
Alus upotti 18. kesäkuuta sisaralustensa kanssa sukellusvene U-138:n syvyyspommein Cadizista länteen (36°04′N, 07°29′W). Se pysäytti 23. kesäkuuta 8. laivueen kanssa Saksan laivaston huoltoalus Alstertorin (41°22′N, 13°10′W), jonka miehistö upotti aluksensa ennen valtausta. Laivue pelasti merestä saksalaisaluksen miehistön ja toimitti sen sotavankeina Gibraltarille.[4] Foxhound suojasi 30. kesäkuuta HMS Fearlessin ja HMS Legionin kanssa lentotukialus HMS Furiousia ja risteilijä HMS Hermionea toimitettaessa lentokonetäydennystä Maltalle operaatio Railway II:ssa.[1]
Alus suojasi 21. heinäkuuta huoltosaattueetta Maltalle, jonne saavuttaessa 25. heinäkuuta se oli miinanraivaajana. Alus siirrettiin operaation päätyttyä huollettavaksi. Se oli edelleen huollossa, kun alus määrättiin Välimeren laivaston 2. hävittäjälaivueeseen. Marraskuussa alus aloitti huollon jälkeiset koeajot. Alus liitettiin 9. joulukuuta Clydessä HMS Gurkhan ja HMAS Nestorin kanssa saattueeseen WS14, mistä se erkani 13. joulukuuta siirtyäkseen laivueeseensa.[1]
Alus oli sukellusveneentorjuntatehtävissä Gibraltarin edustalla varmistaakseen saattue HG76:n turvallisen saapumisen. Alus upotti HMS Croomen, Gurkhan ja Nestorin kanssa sukellusvene U-127:n (36°28′N, 9°12′W), josta ei löydetty eloonjääneitä.[1]
1942
Tammikuussa 1942 alus liittyi Aleksandriassa laivueeseensa tehtävänään saattueiden suojaaminen. Alus suojasi 16. tammikuuta Aleksandriasta Maltalle matkannutta saattuetta MW8B operaatiossa MF3. Parin seuraavan kuukauden aikana se suojasi useita saattueita Port Saidista Maltalle.[1]
Huhtikuussa alus siirrettiin Itäiseen laivastoon Intian valtamerelle. Alus liittyi toukokuussa laivastoon suojaamaan Intian valtamerellä matkaavia saattueita. Kesäkuusta syyskuuhun se oli Simonstowniin sijoitettuna suojaamassa Etelä-Atlantilla ja Intian valtamerellä matkaavia saattueita. Loppuvuodeksi alus siirrettiin Hyväntoivonniemen ympäristössä lisääntyneen sukellusvenetoiminnan vuoksi Kapkaupunkiin.[1]
1943
Alus liitettiin 24. maaliskuuta 1942 Freetownissa Hyväntoivonniemen kiertämiseksi saattueeseen WS27, mistä se erkani kaksi päivää myöhemmin Kapkaupungin edustalla. Alus liittyi vielä samana päivänä uudelleen saattueeseen Durbanin edustalla. Se erkani 1. huhtikuuta saattueesta saavuttuaan Aden]iin. Alus palasi takaisin liittyäkseen saattueeseen WS28, johon se liittyi 11. huhtikuuta Kapkaupungin edustalla ja erkani 14. huhtikuuta saavuttuaan Durbaniin.[1]
Toukokuussa alus valittiin muutettavaksi pitkänkantamansaattajaksi, jolloin sukellusveneentorjunta-aseistus oli tarkoitus täydentää. Alus aloitti matkan kotimaahan, mutta se määrättiin paluumatkalla Gibraltarille saattueen suojaustehtäviin. Alus liitettiin 25. toukokuuta Freetowniin matkanneesseen saattueeseen WS30, josta se erkani 29. toukokuuta palaten Gibraltarille. Alus pysyi Gibraltarilla, jossa se liitettiin 26. kesäkuuta Freetowniin matkanneeseen saattueeseen WS31. Alus erkani 4. heinäkuuta saattueesta käydäkseen täydentämässä varastonsa. Alus palasi 6. heinäkuuta saattueeseen, jonka se suojasi Kapkaupunkiin. HMS Rapid vapautti 12. heinäkuuta aluksen tehtävästä, jolloin se erkani saattueesta aloittaen itsenäisen paluumatkan Gibraltarille. Elokuussa alus siirrettiin Britteinsaarille, jossa se sijoitettiin muutostöitä varten Humberin telakalle.[1]
1944
Tammikuussa 1944 Foxhoundin siirto Kanadan laivastolle hyväksyttiin. Alus poistettiin palveluksesta 8. helmikuuta 1944. Samana päivänä se luovutettiin Kanadan laivastolle, joka otti sen palvelukseen nimellä HMCS Qu'Appelle. Alus liitettiin osastoon, joka muodostui Kanadan laivaston River-luokan hävittäjistä. Alus poistettiin palveluksesta 27. toukokuuta 1946.[1]
Päälliköt
Aluksen päälliköinä olivat:
- Philip Henry Hadow 7. joulukuuta 1937 - 26. tammikuuta 1940
- Geoffrey Hendley Peters 26. tammikuuta 1940 - 26. heinäkuuta 1942
- Cecil John Wynne-Edwards, DSC 26. heinäkuuta 1942 - 8. helmikuuta 1944
Lähteet
- English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6 (englanniksi)
- Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7 (englanniksi)
Viitteet