Alus tilattiin Fairfield Shipbuilding and Engineering Companyltä, missä köli laskettiin 31. tammikuuta 1913. Alus laskettiin 4. marraskuuta 1914 ja otettiin palvelukseen helmikuussa 1916.
Palvelus
Palvelukseenotettaessa alus liitettiin 5. taistelulaivaviirikköön, jonka mukana se osallistui Skagerrakin taisteluun. Taistelussa alus ampui 288 laukausta pääaseillaan sekä yhden torpedon.[1]
Valiant siirrettiin 1919 1. taistelulaivaviirikköön Atlantin laivastoon, mistä se siirrettiin 1924 1. taistelulaivaviirikköön Välimeren laivastoon.[1] Tammi-maaliskuussa 1925 3 tuuman ilmatorjuntatykit vaihdettiin nelituumaisiin ja kesä-elokuussa 1926 lisättiin kaksi nelituumaista. Mastorakenne uudistettiin ja HACS asennettiin 1927.[2]
Alus siirrettiin 23. maaliskuuta 1929 modernisoitavaksi telakalle, mistä se palasi 2. joulukuuta 1930 Atlantin laivastoon.[1] Modernisoinnin yhteydessä alukselle rakennettiin torpedovyöt, savupiiput yhdistettiin yhdeksi, uusi tulenjohtojärjestelmä asennettiin (HACS MkI) ja puolet torpedoputkista poistettiin. Aluksen takakannelle lisättiin EIIH katapultti, jolla voitiin käyttää Fairey IIIF kellukekonetta sekä kahdeksanputkinen kahden naulan ilmatorjuntatykki, toista ei kyetty asentamaan säästösyistä.[2]
Kotilaivastoon alus siirrettiin maaliskuussa 1932 ja se palveli laivastossa heinäkuuhun 1935, jolloin se taas siirtyi Välimeren laivastoon.[1] Alukselle lisättiin toinen kahdeksanputkinen 2 naulan ilmatorjuntatykki vuosien 1932 ja 1933 vaihteessa ja katapultti poistettiin B-tornin katolta. Aluksen ilmatorjuntaa lisättiin kahdella neliputkisella puolentuuman konekiväärillä 1936.[2]
Valiant palasi kotivesille 1937, ja se siirrettiin Devonportin telakalle muutostöitä varten 1. maaliskuuta. Muutostyöt kestivät aina vuoteen 1939 ja se palasi palvelukseen marraskuussa ja se purjehti joulukuussa Itä-Intian vesille koeajoihin. Koeajojen päätyttyä se toimi saattueena Halifaxista lähteneelle saattueelle palatessaan Englantiin.[1]
Valiant liitettiin 2. taistelulaivaviirikköön Kotilaivastoon, jonka kotisatamana oli Scapa Flow 7. tammikuuta 1940. Se osallistui saattueiden suojaamiseen Atlantilla. Norjan taisteluihin alus otti osaa 7. huhtikuuta alkaen. Operaation aikana se esimerkiksi suojasi Narvikin evakuointia ja joutui väistämään U-38 torpedoita. Norjasta palattuaan se siirrettiin Välimerelle Italian sotaan liittymisen vuoksi.[1]
Force H muodostettiin Gibraltarilla 28. kesäkuuta ja Valiant oli sen alkuperäisiä aluksia. Alus osallistui brittilaivaston iskuun Ranskan laivastoa osastoa vastaan Mers-el-Kebirissä 3. heinäkuuta, mutta se siirrettiin Välimeren laivastoon operaatio Hatsin 29. elokuuta – 6. syyskuuta aikana ja se siirrettiin osaksi Välimeren laivastoa tukikohtana Aleksandria.[1]
Valiant vuoden 1939 lopulla
Alus suojasi lentotukialuksia, joiden lentokoneet hyökkäsivät Benghaziin 15. syyskuuta ja syyskuun lopulla se suojasi Maltan saattueita ja teki syöksyjä merelle sekä pommitti Valonan Adrianmeren satamaa 19. joulukuuta vastaisena yönä.[1]
Bardiaa alus tulitti 3. tammikuuta 1941. Se saattoi saattueen Maltalle ja Kreetalle 6.–13. tammikuuta. Alus osallistui Matapanin taisteluun 28. maaliskuuta vaihtaen täyslaidallisia Italian laivaston raskaan risteilijän Zaran kanssa. Se pommitti Tripolia 1. huhtikuuta.[1]
Palattuaan kotisatamaan Aleksandriaan se ajoi miinaan, mutta vauriot jäivät onneksi vähäisiksi. Toukokuussa se osallistui taisteluihin Kreetan vesillä ja siihen osui kaksi lentopommia takakannelle. Vaurioiden vuoksi sen piti palata Aleksandriaan korjauksiin, jotka kestivät aina heinäkuuhun.[1]
Italian laivasto saapuu antautumaan Maltalle 10. syyskuuta 1943. Valiant kuvassa keskellä valvoo antautumista
Vuoden 1941 lopun alus operoi itäisellä Välimerellä, mutta 19. joulukuuta italialaisten sammakkomiesten asentama räjähdepanos vaurioitti sitä samoin kuin sisaralusta HMS Queen Elizabethia vakavasti Aleksandrian satamassa. Räjähdepanos aiheutti 20 metriä kertaa 10 metriä reiän aluksen pohjaan ja nosti etummaisen tornin paikoiltaan sekä täytti vedellä etummaiset osastot. Alus korjattiin tilapäisesti, jotta se kykeni purjehtimaan Dakariin telakalle toukokuussa 1942. Korjaukset saatiin tehdyksi heinäkuussa.[1]
Valiant siirrettiin osaksi Etelä-Atlantin operaatioryhmää ja sen satamaksi määrättiin Freetown, jossa se "lojui" pääosan ajasta, kunnes se sai käskyn palata kotiin huollettavaksi helmikuussa 1943. Huolto saatiin tehdyksi toukokuussa. Vaikka se sijoitettiin Itäisen laivaston vahvuuteen se osallistui Sisilian maihinnousuun ja sitten liitettiin Force H:hon ja purjehti Scapa Flowsta 17. kesäkuuta ja saapui Aleksandriaan 23. kesäkuuta.[1]
Alus oli osana suojaavaa osastoa Sisilian maihinnousussa 7. heinäkuuta asemapaikkana Joonian meri. Syyskuun alussa se tulitti maakohteita tukiessaan maihinnousua Calabriaan ja tuki samoin Salernon maihinnousua 9.–16. syyskuuta. Lokakuussa se palasi Englantiin huollettavaksi.
Intian valtamerellä ja Tyynellä Valtamerellä
Huollon valmistuttua 1. joulukuuta se liitettiin 1. taistelulaivaviirikköön Itäiseen laivastoon tammikuussa 1944.[3]
Taisteluosasto Intian valtamerellä 1944. Valiant oikealla ylhäällä
Alus otti osaa useaan operaatioon Sabangiin ja Surabayaan huhtikuusta heinäkuuhun, mutta sen ollessa huollossa kelluvalla telakalla AFD28Trincomaleessa telakka hajosi 8. elokuuta ja Valiant kärsi pahoja vaurioita. Hätäkorjausten jälkeen alus lähti kohti Englantia Suezin kanavan kautta. Se kuitenkin ajoi karille kanavan eteläpäässä 21. lokakuuta ja jäi sinne aina joulukuuhun, jolloin se jatkoi matkaa kiertäen Afrikan ja saapui Englantiin tammikuussa 1945.[3]
Alus siirrettiin telakalle 1. helmikuuta korjattavaksi, mutta työt keskeytettiin sodan päättyessä. Alus muutettiin majoitustiloiksi Devonportiin koululaiva Impérieusen viereen. Valiant siirtyi BISCOlle 19. maaliskuuta 1948 ja annettiin Arnott Young Ltd:lle romutettavaksi. Se saapui Cairnryaniin 16. elokuuta ja rungon paloittelu tehtiin Westillä Scotland Shipbreaking Co Ltd:llä Troonissa, jonne se saapui 10. maaliskuuta 1950.[3]
Lähteet
Whitley, M. J.: Battleships of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X(englanniksi)
Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2(englanniksi)
Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5(englanniksi)
Hore, Peter: Battleships of World War I. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-377-3(englanniksi)
.jpg)
