Alus tilattiin 19. kesäkuuta 1936 vuoden 1936 laivasto-ohjelmassa Parsons Marine Steam Turbinelta. Aluksen runko tilattiin alihankintana Vickers Armstrongilta Newcastlesta, missä köli laskettiin 5. elokuuta. Alus laskettiin vesille 3. syyskuuta 1937. Aluksesta esitetty tarjous oli 342 108 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä[1].[2][3]
Palvelus
Koulutusjakson päätyttyä Portlandissa alus liitettiin Kotilaivaston 2. Tribal-laivueeseen, joka huhtikuussa 1939 nimettiin uudelleen 6. hävittäjälaivueeksi. Alus osallistui helmi-maaliskuussa 1939 Koti- ja Välimeren laivaston yhteiseen sotaharjoitukseen. Se vieraili 3.-8. toukokuuta CherbourgissaRanskassaHMS Ashantin ja HMS Matabelen kanssa. Aluksella räjähti 17. toukokuuta Portlandissa pidetyissä tykistöharjoituksissa harjoitusammus, jolloin yksi miehistönjäsen sai surmansa. Se osallistui 1.-3. kesäkuuta Liverpoolin lahdella sukellusveneHMS Thetiksen pelastusyritykseen.[4]
Valesota
Toisen maailmansodan alussa Eskimo siirtyi laivueen mukana Scapa Flow’hun, jossa se liittyi Kotilaivastoon. Se osallistui 26. syyskuuta 1939 vaurioituneen sukellusveneen HMS Spearfishin pelastusoperaatioon[5].[2]
Joulukuun alus odotti North Shieldissä pääsyä telakalle. Se otettiin 15. tammikuuta 1940 Thornycroftin telakalle. Alus palasi palvelukseen 5. maaliskuuta, minkä jälkeen se liittyi laivueeseensa Scapa Flowssa. Alus määrättiin 8. maaliskuuta laivueen mukana laivaston suojaus- ja partiointitehtäviin.[2][4]
Alus määrättiin 9. huhtikuuta partioimaan Vestfjordin alueella saman hävittäjäosaston kanssa. Alus määrättiin selvittämään Penelopen ja Kimberleyn kanssa mahdollinen saksalaisten joukkojen maihinnousu Bodøssä. Matkan aikana Penelope ajoi karille. Pahoin vaurioitunut risteilijä hinattiin Skjelfjordiin tilapäiskorjauksia varten, minkä jälkeen Eskimo palasi Narvikin edustalle liittyen siellä olevaan laivasto-osastoon.[2]
Alus osallistui 13. huhtikuuta toiseen Narvikin taisteluun, jonka aikana aluksen laukaisema torpedo pakotti Saksan laivaston hävittäjän Hermann Künnen ajamaan maihin uppoamisen estämiseksi. Alus taisteli Hans Lüdemannia vastaan, jolloin Georg Thielen laukaisema torpedo osui alukseen. Osuman seurauksena Eskimon keula katkesi.[2]
HMS Eskimo menetettyään keulansa Narvikin toisessa taistelussa
Pahoin vaurioitunut alus vetäytyi taistelusta ja taistelun päätyttyä Bedouin hinasi aluksen Skjelfjordiin tilapäiskorjauksia varten. Alus hinattiin 27. toukokuuta Britteinsaarille telakalle siirtoa varten. Se otettiin 4. kesäkuuta Barrow-in-FurnessissaVickers Armstrongin telakalle, jolloin sen X-torni vaihdettiin samalla kaksiputkiseksi neljän tuuman tykkitorniksi. Lisäksi aluksen viirinumero vaihdettiin G75:ksi. Alus palasi 5. syyskuuta palvelukseen, minkä jälkeen se liittyi takaisin laivueeseensa aloittaen suojaustehtävät.[2]
Operaatio Claymore
HMS Legion Lofoottien hyökkäyksen aikana 5. maaliskuuta 1941
Alus suojasi 22. toukokuuta taistelulaiva Rodneyä sekä RMS BritanniciaSomalin, Tartarin ja HMS Mashonan kanssa. Alus jäi 24. toukokuuta yksin suojaamaan Britannicia muiden lähtiessä etsimään HMS Hoodin upottanutta Saksan laivaston taistelulaivaa Bismarckia. Alusten saavuttua HalifaxiinEskimo aloitti paluumatkan Scapa Flow’hun, jonne se saapui kesäkuussa.[2]
HMS Eskimo siirrettiin 8. heinäkuuta huollettavaksi MillwalliinGreen and Silley Weirin telakalle, jossa takimmainen savuhormi lyhennettiin ja päämasto poistettiin parannettaessa ilmatorjunta-aseiden ampuma-alaa. Alukselle asennettiin myös tyypin 286M merivalvontatutka. Se palasi palvelukseen 12. syyskuuta liittyen laivueeseensa Scapa Flow’ssa.[2]
Albacore nousee HMS Victoriousilta maaliskuun alussa 1942
Eskimo liitettiin Islannista 1. maaliskuuta 1942 lähteneitä saattueita PQ12 ja QP8 suojaamaan Kotilaivastosta muodostettuun vara-amiraaliAlban Thomas Buckley Curteisin komentamaan kaukosuojausosastoon, joka lähti merelle 3. maaliskuuta 1942. Alus suojasi 9. maaliskuuta lentotukialusHMS Victoriousia, jonka koneet hyökkäsivät saksalaisalusta vastaan. Se etsi 11. maaliskuuta hävittäjien mukana Bodøn vesillä havaittua saksalaisalusta, mutta ilman tulosta.[6]
Alus oli maaliskuun lopulla uudelleen voimakkaan laivasto-osaston mukana suojaamassa Islannista 20. maaliskuuta lähtenyttä saattuetta PQ13 ja Murmanskista 21. maaliskuuta lähtenyttä saattuetta QP9 Norjan vuonoissa piileksivän taistelulaiva Tirpitzin uhan vuoksi.[2]
Alus määrättiin 31. maaliskuuta osastoon, jonka tehtävänä oli suojata Itämereltä Ruotsin satamista pakenevaa kymmentä norjalaista kauppalaivaa (operaatio Performance). Aluksista pääsi turvaan ainoastaan kaksi. Alus palasi 3. huhtikuuta laivueeseensa aloittaen suojaustehtävät.[2]
Alus suojasi 10. huhtikuuta voimakkaassa laivasto-osastossa Jäämeren saattueita PQ14 ja QP10. Alus siirrettiin 9. toukokuuta huoltoon FalmouthissaSilley Coxin telakalle, jossa alukselle asennettiin tyypin 285 tulenjohtotutka ja tyypin 271 merivalvontatutka, radiopeilausjärjestelmä sekä ilmatorjunta-aseistusta vahvennettiin asentamalla Oerlikonin 20 millimetrin ilmatorjuntatykkejä.[2]
Operaatiot Pedestal ja Baritone
Alus palautettiin 12. heinäkuuta palvelukseen ja liittyi laivueeseensa 21. heinäkuuta. Elokuussa se irrotettiin Kotilaivastosta suojaamaan operaatio Pedestalia. Alus liittyi 3. elokuuta Gibraltarille matkaavaan saattueeseen WS12S. Alus liitettiin 11. elokuuta Force X:ään suojaamaan Välimeren laivastoon siirrettäviä risteilijöitä. Se jäi 13. elokuuta Somalin kanssa suojaamaan torpedo-osumasta vaurioitunutta Manchesteria, jonka upottua hävittäjät pelastivat merestä 141 eloonjäänyttä.[2]
Alus palasi 15. elokuuta Gibraltarille. Se suojasi 16. elokuuta lentotukialus HMS Furiousia toimitettaessa lentokonetäydennystä Maltalle operaatio Baritonessa, mistä vapauduttuaan 18. elokuuta alus palasi kotimaahan. Se liittyi 28. elokuuta laivueeseensa Scapa Flow'ssa.[2]
Paluu Jäämerelle
Kotilaivaston mukana alus suojasi Jäämeren saattueita PQ16 9. syyskuuta ja PQ18 sekä QP14 17. syyskuuta. Alus jäi 20. syyskuuta torpedo-osumasta pahoin vaurioituneen Somalin luokse. Alus erkani 21. syyskuuta saattueesta suojatessaan Ashantin hinaamaa Somalia. Alus palasi Scapa Flow'hun kannellaan 50 eloonjäänyttä Somalin katkettua hinattaessa.[2]
Pohjois-Afrikan maihinnousu
Elokuussa alus määrättiin Pohjois-Afrikan maihinnousua tukevaan laivasto-osastoon. Alus saapui 5. marraskuuta Gibraltarille, jossa se valmistautui maihinnousuun. Se liitettiin 8. marraskuuta suojausosastoon. Alus määrättiin 20. marraskuuta 6. hävittäjälaivueen mukana Force Q:hon Bônen niemimaalle häiritsemään akselivaltojen huoltokuljetuksia.[2]
Alus suojasi 1. joulukuuta torpedo-osumasta vaurioituneen HMS ManxmaninAlgeristaMaltalle ja edelleen seuraavana päivänä Gibraltarille. Alus liittyi Force Q:hon osallistuen ensimmäisen kerran tehtävään 13. joulukuuta. Seuraavana päivänä paluumatkalla Force Q joutui sukellusveneiden ja ilmavoimien maaliksi. Risteilijä HMS Argonautiin osui torpedo. Eskimo ja HMS Quality saattoivat vaurioituneen risteilijän Algeriin.[2]
Tammikuussa 1943 aluksen konehuoneessa syttyi tulipalo, joka vaurioitti pahoin aluksen sähkölaitteita. Alus siirrettiin 13. tammikuuta Mers-el-Kebiriin, jossa HMS Vindictiven korjausmiehistö aloitti aluksen korjaamisen. Alus palasi 7. helmikuuta Force Q:hon. Alus osallistui Bonin niemimaan saartoon Tunisian taisteluissa (operaatio Retribution). Alus suojasi 20. kesäkuuta HMS Auroraa, jolla kuningas Yrjö VI vieraili Maltalla.[2]
Sisilian maihinnousu
Alus määrättiin Sisilian maihinnousuun, johon se valmistautui Itäisessä tukiryhmässä. Alus siirtyi 8. heinäkuuta ACID rannalle suojaten samalla saattuetta MWF36.[2]
Alus kuljetti 12. heinäkuuta ACID-rannan komentajan kontra-amiraali T. Troubridgen Augustaan. Alus joutui ilmahyökkäykseen, jolloin sen takakannelle osui pommi sytyttäen polttoaineen ja surmaten 19 sekä haavoittaen 22 miehistönjäsentä. Haavoittuneet siirrettiin sairaalalaivalle ja amiraali siirtyi risteilijä HMS Mauritiukselle.[2]
Tartar hinasi pahoin vaurioituneen Eskimon Maltalle, jossa alus otettiin 13. heinäkuuta tilapäiskorjauksiin telakalle. Alus lähti 24. elokuuta Britteinsaarille, jossa se siirrettiin 9. syyskuuta Humberissa telakalle.[2]
Huhtikuussa alus partioi ja suojasi saattueita laivueen mukana lounaisen reitin alueella. Alus määrättiin laivueen mukana Normandian maihinnousuun. Laivue aloitti 6. kesäkuuta partioinnin estääkseen pinta-alusten ja sukellusveneiden pääsyn Kanaalissa matkaavia joukkojenkuljetussaattueita vastaan.[2]
Alus osallistui 9. kesäkuuta alueelle pyrkivän Saksan laivaston osaston pysäyttämiseen Île-de-Batzin luoteispuolella. Alus upotti torpedoimalla tykistötaistelun jälkeen ZH-1:n (entinen Alankomaiden laivastonHr. Ms. Tjerk Hiddes). Viirikön muut alukset vaurioittivat Z32:ta niin, että se piti ajaa maihin. Z24 ja T24 pääsivät pakenemaan Brestiin lievästi vaurioituneina. Britti alukset pelastivat 140 eloonjäänyttä ja 29 pakeni Île-de-Batzille. Tartar vaurioitui rannikkotykistön tulessa.[2]
Alus osallistui 24. kesäkuuta 1944 Saksan laivaston sukellusveneen U-971 upottamiseen Kanaalissa Brestin pohjoispuolella yhdessä Kanadan laivastonHaidan ja Tšekin ilmavoimienLiberator-pommikoneen kanssa. Alus upotti 27. kesäkuuta Saksan laivaston miinanraivaajan ja partioaluksen Jerseyn eteläpuolella, jolloin se itse kärsi vaurioita kolmen tuuman kranaattien osumista.
Heinäkuun alussa alus määrättiin torjuntapartioon Javelinin ja Huronin kanssa. Paluumatkalla Eskimo ja Javelin törmäsivät 2. heinäkuuta toisiinsa, jolloin Eskimo vaurioitui pahoin menettäen liikuntakykynsä. Huron hinasi vaurioituneen aluksen takaisin Plymouthiin. Alus siirrettiin 13. heinäkuuta Liverpooliin, jossa se otettiin seuraavana päivänä Birkenheadissä telakalle.[2]
Itäisessä laivastossa
Alus määrättiin telakalla ollessa siirtymään Itäiseen laivastoon. Alus aloitti koejot marraskuussa, minkä jälkeen se siirtyi laivueeseensa Plymouthiin. Alus valmistautui joulukuussa siirtymiseen Itäiseen laivastoon. Plymouthista alus lähti Clydeen, josta se suojasi 11. tammikuuta neljä saattuetukialusta Trincomaleehen. Se harjoitteli Välimerellä toimimista Itäisessä laivastossa. Helmikuussa alus jatkoi matkaansa Punaisenmeren ja Intian valtameren poikki.[2]
Alus määrättiin 5. kesäkuuta meriliikenteen torjuntaan Nikobaarien ja Sabangin välillä osana Force 65:tä yhdessä Tartarin, HMS Nubianin, HMS Paladinin ja HMS Pennin kanssa (operaatio Irregular). Alus upotti 12. kesäkuuta Sumatran lähistöllä torpedoimalla rahtialus Kuroshiyomaru No 2:n ja Nubian upotti tykkitulella suojaavan sukellusveneiden emälaivan. Osasto palasi 15. kesäkuuta Trincomaleehen.[2]
Eskimo suojasi 2. heinäkuuta Roebuckin ja HMS Vigilantin kanssa saattuetukialus HMS Ameeria ja HMS Emperoria muodostaen Task Force 61:n, jonka tehtävänä oli suojata miinanraivausta Malakansalmessa (operaatio Collie). Alus osallistui 7. heinäkuuta osaston mukana Nancowryn tulittamiseen. Osasto palasi 13. heinäkuuta Trincomaleehen.[2]
Alus määrättiin huoltoon Durbaniin, jonne se lähti heinäkuun viimeisenä päivänä. Alus saapui 10. elokuuta Durbaniin, jossa se siirrettiin telakalle.[2]
Sodan jälkeen
Alus palautettiin lokakuussa 1945 palvelukseen ja lähti 4. marraskuuta Britteinsaarille. Se saapui 8. joulukuuta Sheernessiin. Alus poistettiin Chathamissa palveluksesta. Helmikuussa 1946 se sijoitettiin reserviin, minkä jälkeen alus siirrettiin MedwayhinQueensboroughiin miinanraivaajien majoitus- ja esikunta-alukseksi, hylkyjen etsintään sekä Thamesin ja Medwayn vesistöjen hylyistä puhdistamiseen.[2]
Marraskuussa 1947 Eskimo ankkuroitiin Harwichiin, minkä jälkeen sitä käytettiin 1948 maalilaivojen koealuksena Clydessä. Koeajojen päätyttyä alus sijoitettiin poistolistalle ja myytiin West of Scotland ShipbreakersilleTrooniin, jonne se saapui 27. kesäkuuta 1949 romutettavaksi.[2]
English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937–43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-9056-1795-9(englanniksi)
Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two − an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5(englanniksi)
Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7(englanniksi)
Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6(englanniksi)
Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7(englanniksi)
