Gammalinoleenihappoa syntyy myös ihmisen elimistössä normaalisti linolihaposta. Sen vuoksi sitä ei yleensä lueta välttämättömiin rasvahappoihin. Gammalinoleenihaposta syntyy edelleen dihomo-gammalinoleenihappoa (DGLA) ja lopulta arakidonihappoa (AA).[1] Näitä tarvitaan muun muassa solukalvojen ja kudoshormonien rakentamiseen. Eräät sairaudet, infektiot ja vanheneminen saattavat kuitenkin aiheuttaa, ettei linoleenihaposta muodostukaan tarpeeksi gammalinoleenihappoa. Tällaisissa tapauksissa valmista gammalinoleenihappoa olisi saatava riittävästi suoraan ravinnosta. Tämän vuoksi ne kasvit, joissa sitä esiintyy, ja niistä saatavat tuotteet ovat saaneet osakseen runsaasti tutkijoiden huomiota, ja niitä on alettu myös hyödyntää kaupallisesti.[1] Herukoiden siemenissä oleva gammalinoleenihappo menee kuitenkin marjoja sellaisenaan syötäessä ihmisen kannalta hukkaan, koska siemenet kulkeutuvat ehjinä ruoansulatuksen läpi.[2]
Gammalinoleenihappoa myydään luontaistuotteena tulehduksien ja ihosairauksien hoitoon, vaikka sen teho on kyseenalainen. Nykyisissä tutkimuksissa yritetään selvittää mahdollisuuksia käyttää GLA:ta muun muassa syöpähoitoihin (mahdollisesti tukahduttaa kasvaimen ja etäpesäkkeiden kasvun) ja HIV:n torjumiseen (tuhoaa HIV:ssä olevia T-soluja).
Lähteet
↑ abcdArne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, Ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 139–140. WSOY, 1998. ISBN 951-0-21295-4
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:gamma-Linolenic acid
