Azerit

Azerit
azərbaycanlılar
azәrilәr
1500-luvun azerirunoilija Füzuli.
1500-luvun azerirunoilija Füzuli.
Väkiluku 30-35 miljoonaa [1]
Merkittävät asuinalueet
 Iran15 miljoonaa15 miljoonaa tai 12 9–18 miljoonaa tai 18–27 miljoonaa [2][3] [4] [5] [6] [7] [8] [9]
 Azerbaidžan9 100 000[10]
 Venäjä603 070–1 500 000[11][12]
 Turkki530 000–800 000[12][13]
 Georgia233 178[14]
 Israel100 000[15]
 Kazakstan85 292[16]
 Ranska70 000[17]
 Ukraina45 176[18]
 Uzbekistan44 400[19]
 Turkmenistan33 365[20]
 Yhdysvallat24 377–400 000[21][22][23]
 Alankomaat18 000[24]
 Kirgisia17 823[25]
 Saksa15 219[26]
 Yhdistyneet arabiemiraatit7 000[27]
 Kanada6 425[28]
 Britannia6 220[29]
 Valko-Venäjä5 567[30]
 Ruotsi2 935[31]
 Latvia1 657[32]
 Itävalta1 000[33]
 Viro923[34]
 Liettua648[35]
 Norja501[36]
 Australia290[37]
Kielet azeri
Uskonnot šiia Islam sunni islam juutalaisuus [38][39] bahailaisuus [40] zarahustralaisuus [41] uskonnottomuus [42] kristinusko[43][44]

Azerit (azer. azərbaycanlılar tai azәrilәr) ovat turkkilainen kansa.[45][46] Azerit ovat tyypillisesti muslimeita, ja heidän kulttuuriperintönsä muodostuu turkkilaisista, iranilaisista ja kaukasialaisista piirteistä.

Azerit historiallisessa Azerbaidžanissa

Vaikka Azerbaidžanin tasavallan ja Iranin historiallisen Azerbaidžanin maakunnan azerit elävät eri puolilla valtioiden välistä rajaa, he muodostavat yhden etnisen ryhmän.[47] Pohjoisen ja etelän azerit kuitenkin erottaa toisistaan rajan lisäksi myös pari vuosisataa kestänyt erillinen sosiaalinen kehitys toisaalta Venäjän keisarikunnan ja Persian, ja toisaalta Neuvostoliiton ja toisaalta Iranin vaikutuspiirissä. Azerin kieli yhdistää azereita ja on ymmärrettävissä myös turkmeenin ja turkin puhujille (mukaan lukien Irakin turkmeenien ja kaškaiden murteiden puhujat). Kaikki nämä kielet ovat kehittyneet oğuz-turkkilaisten puhumasta kielestä: he muuttivat Keski-Aasiasta Kaukasukselle 1000-luvulla. 1700- ja 1800-luvuilla käytyjen Venäjän–Persian sotien jälkeen Persian Kaukasuksen alueet, jotka olivat osin vain nimellisesti Persian hallinnassa, luovutettiin Venäjän keisarikunnalle.[48] Niihin kuului osia nykyisestä Azerbaidžanin tasavallasta. Gulistanin rauhansopimus vuonna 1813 ja Turkmantšain rauha vuonna 1828 määrittelivät lopullisesti Venäjän ja Persian, nykyisen Iranin, välisen rajalinjan.

Eron seurauksena azerit ovat Azerbaidžanissa pääosin maallistuneita ja Iranissa uskonnollisia muslimeja. Sen jälkeen kun Azerbaidžan itsenäistyi Neuvostoliitosta vuonna 1991 kiinnostus uskontoon ja siteisiin rajan yli on lisääntynyt.[49]

Historia

Azerbaidžanin uskotaan saaneen nimensä Atropatesilta, meedialaiselta satraapilta (kuvernööriltä), joka hallitsi Atropatenessa (nykyisessä Iranin Azerbaidžanissa).[50] Atropates on peräisin muinaispersian kielen juuresta, joka tarkoittaa "tulen suojelemaa".[51] Azerbaidžanin alueella on ollut lukuisia eri kansoja ja valloittajia, kuten kaukasialaisia, meedialaisia, skyyttejä, persialaisia, armenialaisia, kreikkalaisia, roomalaisia, kasaareja, arabeja, oğuz-turkkilaisia, seldžukkeja, mongoleja ja venäläisiä.

Antiikki

Kaukasian albanialaisten uskotaan olleen nykyisen Azerbaidžanin alueen varhaisimpia asukkaita.[50] Aikaisiin valloittajiin kuuluivat skyytit yhdeksännellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua.[52] Skyyttien jälkeen aluetta Araks-joen eteläpuolella hallitsivat meedialaiset.[50] He muodostivat 900–700 eaa. välillä laajan valtakunnan, jonka akemenidit kaatoivat noin vuonna 550 eaa. Siihen aikaan zarathustralaisuus levisi Kaukasuksella ja Atropatenessa. Akemenidit vuorostaan kukisti Aleksanteri Suuri vuonna 330 eaa., mutta meedialaisen satraapin Atropateen annettiin jäädä valtaan. Kun Persian seleukidit taantuivat 247 eaa. Armenian kuningaskunta sai valtaansa osia Kaukasian Albaniasta pitäen aluetta hallussaan vuosien 190 eaa. ja 387 jaa. välillä.[53][54] Kaukasian albanialaiset perustivat kuningaskunnan ensimmäisellä vuosisadalla eaa. ja pysyivät suureksi osaksi itsenäisinä, kunnes sassanidit tekivät kuningaskunnasta vasallivaltionsa vuonna 252.[50] Kaukasian Albanian hallitsija, kuningas Urnayr, otti kristinuskon virallisesti valtionuskonnokseen 300-luvulla ja Albania pysyi kristittynä valtiona 700-luvulle saakka.[55][56] Sassanidien valtakausi päättyi, kun islaminuskoiset arabit voittivat heidät vuonna 642.[57]

Keskiaika

Arabit voittivat sassanidit ja Bysantin valtakunnan edetessään Kaukasuksen alueelle. Arabit tekivät Albaniasta vasallivaltionsa sen jälkeen, kun kristittyjen aloittama ja prinssi Javanshirin johtama vastarinta kukistui vuonna 667.[50] 800- ja 900-lukujen välillä arabikirjoittajat alkoivat viitata Kura- ja Araks-jokien väliseen alueeseen nimellä Arran.[50] Siihen aikaan Basrasta ja Kufasta Azerbaidžaniin tulleet arabit ottivat haltuunsa alueen alkuperäisväestön hylkäämiä maa-alueita, ja arabeista tuli maata omistavaa eliittiä.[58] Kääntyminen islamiin oli hidasta, ja paikallinen vastarinta jatkui vuosisatojen ajan. Katkeruus lisääntyi pienten arabiryhmien muuttaessa kaupunkeihin, kuten Tabriziin ja Maraghahiin. Muuttoaalto synnytti suuren kapinan Iranin Azerbaidžanissa vuosina 816–837 paikallisen zarathustralaisen aatelittoman Bābakin johtamana.[59] Vaikka vastustus jatkuikin joillakin alueilla, valtaosa Azerbaidžanin asukkaista kääntyi islamiin. Myöhemmin 900- ja 1000-luvuilla kurdien dynastiat, shaddadidit ja rawadidit, hallitsivat osia Azerbaidžanista.

1000-luvun puolessavälissä seldžukkidynastia kaatoi arabihallinnon ja perusti valtakunnan, joka käsitti suurimman osan Etu-Aasiasta. Seldžukkikausi merkitsi oğuz-turkkilaisten nomadien saapumista alueelle ja siten Azerbaidžanin turkkilaistumisen alkamista, kun turkkilainen kieli korvasi aiemmat kaukasialaiset ja iranilaiset kielet.[60][61]

Iranilainen kulttuurivaikutus kuitenkin säilyi laajalti, mistä todistavat ajan kirjailijoiden, kuten persiaksi kirjoittaneen Nezāmī Ganjavīn, teokset. Syntyvä turkkilainen identiteetti kronikoitiin eeppisiin runoihin tai dastaneihin, joista vanhin on Dede Korkutin kirja, joka koostuu varhaisia turkkilaisia Kaukasuksella ja Vähässä-Aasiassa käsittelevistä allegorisista tarinoista.[50] Turkkilaisvallan keskeyttivät mongolit vuonna 1227, ja myöhemmin mongolit ja Timur Lenk hallitsivat aluetta vuoteen 1405 saakka. Turkkilaishallinto palautui sunnalaisten Qara Qoyunlū (musta lammas -turkmeenit) ja Aq Qoyunlū -federaatioiden (valkoinen lammas -turkmeenit) myötä; ne hallitsivat Azerbaidžania, kunnes šiialainen safavididynastia nousi valtaan vuonna 1501.[50][58]

Uusi aika

Hedelmätori Urmiassa, Persiassa 1900-luvun alussa.

Safavidit, jotka nousivat valtaan Iranin Azerbaidžanista ja hallitsivat vuoteen 1722, perustivat modernin iranilaisen valtion.[62][63][64] Safavidit tunnetaan saavutuksistaan valtionrakennuksessa, arkkitehtuurissa ja tieteissä, mutta heidän valtakuntansa mureni sisäisen rappion ja venäläisten sekä afgaanien ulkoisen painostuksen vuoksi. Safavidit tukivat ja levittivät šiiaislamia, joka on tärkeä osa Iranin azereiden ja myös monien Araks-joen pohjoispuolella elävien azereiden kansallista identiteettiä. Safavidit tukivat taiteita ja kulttuuria, ja šaahi Abbas I loi intellektuaalisen ilmapiirin, joka joidenkin tutkijoiden mukaan merkitsi uutta "Persian kulta-aikaa".[65]

Osmanien hallinto seurasi lyhytaikaista safavidivaltiota ennen khorasanilaisen päällikön Nadir Šahin valtaannousua. Hän vähensi šiialaisuuden vaikutusta.[58] Seuraavaksi hallitsi lyhyesti Karim Khan, jonka jälkeen valtaan nousivat qajarit, jotka hallitsivat Azerbaidžania ja Irania vuodesta 1779 lähtien.[50] Samaan aikaan Venäjä häämötti uhkana Persian alueille Kaukasuksella. Venäjän–Persian sodat alkoivat 1700-luvulla ja päättyivät 1800-luvun alussa Gulistanin sopimuksen myötä vuonna 1813 ja Turkmantšain sopimuksen myötä vuonna 1828. Ne luovuttivat virallisesti qajaridynastian Iranin Kaukasian alueet Venäjän keisarikunnalle.[51]

Iranin Azerbaidžanin roolia Iranin perustuslaillisessa vallankumouksessa ei voida yliarvioida. Suurimmat demokratiaa tavoittelevan vallankumouksen hahmot Sattar Khan[66] ja Bagher Khan olivat molemmat Iranin Azerbaidžanista. Vuosien 1906–1911 vallankumous ravisteli qajarien dynastiaa, jonka kuninkaat olivat käytännössä myyneet valtionsa brittiläisen imperiumin tupakka- ja öljytavoitteille ja menettäneet alueita Venäjälle. Perustuslaillisten yritysten tuloksena perustettiin parlamentti (Majlis). Sitä seurasivat joillakin alueilla talonpoikaiskapina veronkerääjiä ja maanomistajia vastaan, jotka olivat kuningaskunnan ainoita kotimaisia tukijoita. Demokratiaa puolustavia sanomalehtiä julkaistiin, ja iranilainen älymystö alkoi omaksua Pariisista ja Pietarista saapuvia modernistisia aatteita. Qajar-šaahi ja hänen brittiläiset neuvonantajansa murskasivat vallankumouksen, mutta dynastian kaatumista ei enää voitu viivyttää kauan. Qajar-dynastian viimeinen šaahi syöstiin pian vallasta Reza Khanin johtamassa sotilasvallankaappauksessa. Hän oli upseeri vanhassa kasakkarykmentissä, jonka Venäjä oli luonut ja johon se oli asettanut upseerit suojelemaan qajarhallitsijaa ja Venäjän etuja. Yrittäessään luoda homogeenisuutta valtioon, jossa puolet väestöstä kuului etnisiin vähemmistöihin, Reza Shah kielsi nopeassa sarjassa azerin kielen käytön koulujen alueilla, teatteriesityksissä, uskonnollisissa seremonioissa ja lopulta julkaistavissa kirjoissa.[67]

Kun Reza Shah syöstiin valtaistuimelta syyskuussa 1941 venäläiset joukot ottivat haltuunsa Tabrizin ja Luoteis-Persian sotilaallisista ja strategisista syistä. Tabrizissa julistettiin syntyneeksi itse Stalinin käskystä perustettu nukkevaltio, Azerbaidžanin kansanhallitus, Sayyid Jafar Pishevarin johdossa.[68] Länsimaiden painostuksesta puna-armeija kuitenkin vetäytyi pian, ja Iran sai azerialueensa takaisin hallintaansa vuoden 1946 loppuun mennessä.

Professori Gary R. Hessin mukaan:

»11. joulukuuta iranilainen joukko saapui Tabriziin ja Peeshavarin hallitus romahti nopeasti. Azerbaidžanilaiset, jotka pitivät Teheranin valtaa huomattavasti parempana vaihtoehtona kuin Moskovaa, ottivat todella iranilaiset vastaan innokkaasti. Neuvostoliiton halukkuus luopua vaikutusvallastaan (Iranin) Azerbaidžanissa johtui luultavasti useasta tekijästä, joihin kuuluivat autonomiatoiveiden liioittelun ymmärtäminen ja se, että öljymyönnytykset olivat edelleen Neuvostoliitolle parempi pitkäaikaistavoite.[69]»

Iranissa azerit integroituivat pitkälti osaksi nyky-Iranin yhteiskuntaa, mutta pohjoisessa azerit kokivat siirtymän Venäjän keisarikunnasta lyhytaikaiseen itsenäisyyteen vuosina 1918–1920 ja sitten edelleen Neuvostoliiton osaksi, huolimatta siitä, että Woodrow Wilson puolusti Azerbaidžanin itsenäisyyttä Versailles’n rauhankonferenssissa. Azerbaidžanin tasavalta sai itsenäisyytensä takaisin vuonna 1991, mutta joutui sotaan Vuoristo-Karabahin enklaavin hallinnasta Armenian kanssa.

Alkuperä

Azereita Bakun keskustassa Azerbaidžanissa.

Monissa lähteissä azereita nimitetään turkkilaiseksi kansaksi, sillä he puhuvat turkkilaista kieltä.[70][71][72] Nykyisten azerien uskotaan kuitenkin olevan pääosin Kaukasuksen ja Pohjois-Iranin alueilla ennen turkkilaistumista eläneiden kaukasialaisten ja iranilaisten kansojen jälkeläisiä. Useat historioitsijat, kuten Vladimir Minorski, selittävät, miten iranilaisista ja kaukasialaisista tuli turkkilaista kieltä puhuvia:

»400/1000-luvun alussa Ghuzz-joukot, ensin pienempinä joukkioina ja sitten suurina määrinä, miehittivät Azerbaidžanin seldžukkien johdossa. Seurauksena Azerbaidžanin ja viereisten Taka-Kaukasian alueiden iranilaisesta väestöstä tuli turkkia puhuvaa, samalla kun Azerbaidžanin turkille luonteenomaiset piirteet, kuten persialainen intonaatio ja välinpitämättömyys vokaaliharmoniasta, heijastelevat turkkilaistuneen väestön ei-turkkilaista alkuperää.[73]»

Niinpä vuosisatoja kestänyt turkkilainen muuttoliike ja alueen turkkilaistuminen auttoivat muodostamaan nykyiset azerit.

Turkkilaistuminen

Sattar Khan (1868–1914) oli merkittävä vallankumoushahmo Qajar-dynastian loppukauden Iranissa.

Vaikka "turkkilainen penetraatio alkoi todennäköisesti hunnien kaudella ja sen jälkimainingeissa", ei ole juurikaan näyttöä "vakituisista asutuskeskuksista".[74] Varhaisin merkittävä turkkilainen maahanhyökkäys alkoi Mahmud Ghaznilaisen myötä ja kiihtyi seldžukkien aikana.[74] Oğuz-turkkilaisten muutto nykyisestä Turkmenistanista, minkä on osoittanut kielellinen samankaltaisuus, jatkui vilkkaana mongolien kaudella, sillä monet Il-kaanien komennossa olleet joukot olivat turkkilaisia. Safavidikaudella Azerbaidžanin turkkilaistuminen jatkui qizilbashien vaikutuksessa. Itse Azerbaidžanin nimi on muuntunut alueen turkkilaiskautta edeltävästä nimestä, Azarbaydžan or Adarbaydžan, ja on osoitus vähittäisestä kielenvaihdosta, jonka aikana alueen paikannimet säästyivät turkkilaistumiselta, joskin muuntuneina.[75]

Suurin osa tutkijoista näkee tämän migraation turkkilaistaustan todennäköisimpänä syynä. Migraatioon kuului kuitenkin todennäköisimmin aiemmin ei-turkkilaisen alkuperäisväestön kielellinen turkkilaistuminen ja pienien turkkilaisten heimojoukkojen assimilaatio.[50][51]

Iranilainen alkuperä

Azereiden iranilainen alkuperä on todennäköisesti peräisin muinaisilta iranilaisilta heimoilta, kuten Iranin Azerbaidžanin meedialaisilta ja 700-luvulla eaa. saapuneilta skyyttiläisiltä valloittajilta. Meedialaisten uskotaan sekoittuneen alueen alkuperäisväestöön, kaukasialaisiin mannaihin, jotka olivat urartulaisille sukua ollut koilliskaukasialainen ryhmä.[76] Muinaiset kirjoitukset, kuten arabihistorioitsija Abu al-Hasan Ali ibn al-Husayn al-Masudin (896–956) kirjoittama kertomus, todistavat iranilaisten läsnäolosta alueella:

»Persialaiset ovat kansanryhmä, joiden rajat kulkevat Mahatvuorilta Azerbaidžanissa Armeniaan ja Araniin, ja Bayleqaniin ja Darbandiin, ja Rayhin ja Tabaristaniin ja Masqatiin ja Shabaraniin ja Jorjaniin ja Abarshahriin, ja Nishaburiin, ja Heratiin ja Marviin ja kaikkiin muihin paikkoihin Khorasanin maassa, ja Sejistaniin ja Kermaniin ja Farsiin ja Ahvaziin... Kaikki nämä maat olivat aikoinaan yksi kuningaskunta, jolla oli yksi hallitsija ja yksi kieli...vaikka kieli olikin hieman erilainen. Kieli on kuitenkin yksi, sillä sen kirjaimet kirjoitetaan samalla tavalla ja niitä käytetään samalla tavalla yhdessä. Sitten on eri kieliä, kuten pahlavi, dari, azari, sekä muita persialaisia kieliä.[77]»

Tutkijat näkevät nykyisten persialaisten ja azerien kulttuuriset samankaltaisuudet todisteena muinaisesta iranilaisesta vaikutuksesta.[78] Arkeologisten todisteiden mukaan iranilainen zarathustralaisuus oli huomattavassa asemassa Kaukasuksella ennen kristinuskoa ja islamia ja useiden persialaisten valtakuntien vaikutus vahvisti alueen iranilaista luonnetta.[79] On myös esitetty hypoteesi, että Iranin Azerbaidžanin väestö puhui pääosin persiaa ennen oğuz-turkkilaisten saapumista. Väitettä tukevat monet persiankielisen kirjallisuuden hahmot, kuten Qatran Tabrizi, Shams Tabrizi, Nezami ja Khaghani, jotka kirjoittivat persiaksi ennen oğuz-muuttoa ja sen aikana, sekä lisäksi Strabon, Al-Istakhri ja Al-Masudi, jotka kaikki kertovat alueella puhuttavan persiaa. Väitteen mainitsevat myös muut keskiaikaiset historioitsijat, kuten Al-Muqaddasi.[75][80] Muihin yhteisiin persialais-azerbaidžanilaisiin piirteisiin kuuluvat iranilaiset paikannimet, kuten Tabriz[81] ja itse nimi Azerbaidžan.

Useat lähteet, kuten Encyclopaedia Iranica, selittävät, että "Azerbaidžanin turkkia puhuvat ovat lähtöisin pääosin aiemmista iranilaisen kielen puhujista, joita elää yhä alueella pienissä taskuissa."[82] Iranilaisten talyšien ja tatien läsnäolo Azerbaidžanissa on lisätodiste alueen aiemmasta iranilaisesta luonteesta.[83][84] Näiden nykyisten ryhmien edeltäjinä myös muinaisia azareita on esitetty nykyisten azereiden esi-isiksi.

Kaukasialainen alkuperä

Zeynalabdin Tağıyev (1838–1924), johtava azeri teollisuusmies ja hyväntekeväisyyden harrastaja.

Encyclopædia Britannica kertoo Azerbaidžanin tasavallan azereista seuraavaa:

»Azerit ovat useaa eri alkuperää, joista vanhin osa on itäisen Taka-Kaukasian alkuperäisväestöltä ja mahdollisesti pohjoisen Persian meedialaisilta.[85]»

Kaukasialainen alkuperä koskee pääosin Kaukasuksen alueen azereita, joista valtaosa asuu nykyään Azerbaidžanin tasavallassa. Toistuvista invaasioista ja muuttoliikkeistä huolimatta on todisteita siitä, että Kaukasian albanialaiset mahdollisesti assimiloituivat kulttuuriltaan ensin muinaisiin iranilaisiin ja myöhemmin oğuz-turkkilaisiin. Kaukasian albanialaisista on saatu huomattavasti tietoa koskien esimerkiksi heidän kieltään, historiaansa, varhaista kääntymistään kristinuskoon ja läheisiä siteitään armenialaisiin. Monet akateemikot uskovat, että udin kieli, jota puhutaan yhä Azerbaidžanissa, on jäänne albanialaisten kielestä.[56][86]

Tämä kaukasialainen vaikutus ulottui etelään Iranin Azerbaidžaniin. Ensimmäisellä vuosituhannella eaa. toinen kaukasialainen kansa, mannait, asuttivat suurta osaa Iranin Azerbaidžanista. Assyrialaisten kanssa käytyjen poliittisten konfliktien heikentämien mannaiden uskotaan joutuneen valloitetuiksi ja assimiloiduiksi meedialaisiin vuoteen 590 eaa. mennessä.[87]

Genetiikka

Azerbaidžanin azerit muistuttavat geneettisesti erityisesti muita turkkilaisia kansoja, kuten turkmeenit, ja toisaalta Lähi-idän alueen asukkaita, eivätkä niinkään kieliryhmänsä muita kansoja.[88]

Cambridgen yliopistossa tehty tutkimus

Cambridgen yliopiston geneetikkoryhmä teki tohtori Maziar Ashrafian Bonabin (Iranin azerin) johtamana tutkimuksen Iranin geneettisestä maisemasta.[89] Bonab huomautti ryhmänsä tehneen laajamittaisia DNA-testejä Iranissa eri kieliryhmien edustajien kanssa, joihin kuului niin indoeurooppalaisten kuin ei-indoeurooppalaistenkin kielten puhujia.[90] Tutkimuksen mukaan Iranin azereilla ei ole samanlaista fiksaatioindeksiä ja muita geneettisiä markkereita kuin Anatolian ja Euroopan turkkilaisilla. Geneettinen fiksaatioindeksi ja muut geneettiset piirteet kuten viimeinen yhteinen kantaisä ja mitokondrio-DNA olivat heillä kuitenkin samanlaisia kuin Iranin persialaisilla.

Kaukasuksella tehdyt tutkimukset

Vuonna 2003 tehdyn tutkimuksen mukaan "Y-kromosomin haploryhmät osoittavat, että indoeurooppalaista kieltä puhuvat armenialaiset ja turkkilaista kieltä puhuvat azerit (Azerbaidžanin tasavallassa) ovat geneettisesti läheisempää sukua naapureilleen Kaukasiassa kuin kielisukulaisilleen muualla".[91] Tutkimuksen tekijöiden mukaan tämä on osoitus Kaukasuksen alkuperäisväestön keskuudessa tapahtuneesta kielenvaihdosta. Keskiaasialaisilta saadusta rajallisesta geneettisestä materiaalista on osoituksia (erityisesti haploryhmä H12), huomattavimmin turkmeeneilta, enemmän kuin naapurikansoilla georgialaisilla ja armenialaisilla.[92] Mitokondrio-DNA-analyysin mukaan azereiden suhde iranilaisiin on läheisin suuremman länsieuraasialaisen ryhmän kautta, joka on toissijainen Kaukasuksen ryhmään nähden, mutta tutkimus ei sisältänyt azereita vaan georgialaisia, jotka ovat asettuneet heidän kanssaan samaan klusteriin muissa tutkimuksissa.[93] DNA-testeistä voidaan päätellä, että Kaukasian azereilla on perimää eri tahoilta, ja he ovat sukua läheisyysjärjestyksessä kaukasuslaisille, iranilaisille ja lähi-itäläisille, eurooppalaisille ja turkmeeneille. Muiden mitokondrio-DNA- ja Y-kromosomi-analyysien mukaan Kaukasuksen populaatiot ovat geneettisesti eurooppalaisten ja Lähi-idän asukkaiden välillä, mutta yleisesti ottaen enemmän sukua Lähi-idän asukkaille.[91] Eräässä tutkimuksessa kaukasuslaisten huomattiin olevan mitokondrio-DNA:ltaan lähempänä eurooppalaisia, mutta Y-kromosomeiltaan lähempänä Lähi-idän asukkaita, minkä arvellaan johtuvan lukuisista Lähi-idästä alueelle tulleista, pääosin miehistä koostuvista invaasioista.[88] Toinen, vuonna 2003 tehty tutkimus liittää Azerbaidžanin iranilaiset (talyšit ja tatit) maan azereihin:

»muiden iranilaisia kieliä puhuneiden populaatioiden (Iranin persialaiset ja kurdit, osseetit ja tadžikit) ja azereiden kanssa tutkittujen populaatioiden geneettinen rakenne osoittaa, että Azerbaidžanin iranilaisia kieliä puhuvat populaatiot ovat lähempänä azereita kuin maailman muita iranilaisia kieliä puhuvia populaatioita.[91]»

Etnonyymi

Historiallisesti turkkilaisen kielen puhujat[94] Iranin Azerbaidžanissa ja Kaukasuksella kutsuivat itseään turkkilaisiksi tai muut viittasivat heihin turkkilaisina, ja uskonnollinen identiteetti ylitti kansallisen identiteetin. Kun Taka-Kaukasiasta tuli osa Venäjän keisarikuntaa, Venäjän viranomaiset, jotka kutsuivat perinteisesti kaikkia turkkilaisia kantoja tataareiksi, alkoivat kutsua azereita azerbaidžanilaisiksi/-beidžanilaisiksi tai Kaukasian tataareiksi erottaakseen heidät muista turkkilaisista kansoista.[95] Venäläinen Brockhausin ja Efronin tietosanakirja viittaa myös azereihin azerbeidžanilaisina joissakin artikkeleissaan.[96] Tietosanakirjan artikkelin Turkkilais-tataarit mukaan:

»Jotkut tutkijat (Jadrintsev, Haruzin, Chantre) ehdottivat terminologian muuttamista joidenkin turkkilaistataarilaisten kansojen kohdalla, joilla ei ole ruumiiltaan juuri yhteistä turkkilaisten kanssa, esimerkiksi Azerbaidžanin tataarien (iranilaisia rodultaan) kutsumista azerbaidžanilaisiksi.[97]»

Väestö ja yhteiskunta

Azerinainen perinteisessä vaatetuksessa vuonna 1900.
Azerityttöjä

Maailmassa elää arviolta 24–33 miljoonaa azeria, mutta heidän lukumääräänsä on vaikea vahvistaa. Suuri enemmistö asuu Azerbaidžanin tasavallassa ja Iranin Azerbaidžanissa. Iranissa asuu 16–23 miljoonaa azeria, pääosin maan luoteisissa osissa. Azerbaidžanin tasavallassa azereita on taas noin 7,6 miljoonaa. Mahdollisesti miljoonia ihmisiä käsittävä diaspora on levittäytynyt naapurimaihin ja ympäri maailmaa. Huomattavia azeriyhteisöjä on Turkissa, Georgiassa, Venäjällä, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Saksassa ja muissa valtioissa.[98]

Vaikka Azerbaidžanin väestötietoja pidetään säännöllisten väestönlaskentojen vuoksi luotettavina, Iranin luvut ovat edelleen kyseenalaisia. 1900-luvun alusta saakka Iranin hallitukset ovat välttäneet tilastojen julkaisemista maan etnisistä ryhmistä.[99] Epäviralliset arviot azerien määrästä Iranissa vaihtelevat 20–24 prosentin välillä.[100][101] Monet Irania tutkivat, kuten Nikki Keddie, Patricia J. Higgins, Shahrough Akhavi, Ali Reza Sheikholeslami ja muut, väittävät kuitenkin, että azerit saattavat käsittää jopa kolmasosan Iranin väkiluvusta.[102][103][104]

Suuri azereiden diasporayhteisö elää Azerbaidžanin ja Iranin ulkopuolella. Ethnologuen mukaan yli miljoona azerin pohjoisen murteen puhujaa eli eteläisessä Dagestanissa, Armeniassa, Georgiassa, Kazakstanissa, Kirgisiassa, Turkmenistanissa, Uzbekistanissa, Venäjällä ja Virossa vuonna 1993.[98] Muut lähteet, kuten maiden väestönlaskennat, vahvistavat azerien levittäytymisen koko entisen Neuvostoliiton alueelle. Ethnologuen luvut ovat vanhentuneita Armenian suhteen, jossa Vuoristo-Karabahista käyty konflikti on vaikuttanut azereiden määrään.[105] Ethnologue kertoo lisäksi, että miljoona eteläistä azeria asuu Iranin ulkopuolella, mutta nämät luvut ovat todennäköisimmin viittaus Irakin turkomaaneihin, jotka ovat erillinen, mutta sukua oleva turkkilainen kansa.[106]

Azerit Azerbaidžanissa

Azerit ovat ylivoimaisesti suurin etninen ryhmä Azerbaidžanissa (yli 90 prosenttia), ja he hallitsevat yleensä maan elämän eri aloja. Toisin kuin suurin osa Iranin azereista, he ovat maallistuneita Neuvostoliiton vuosikymmeniä kestäneen virallisen ateismin vaikutuksesta. Toinen Neuvostoliiton jättämä perintö on korkea lukutaitoaste, jonka arvioidaan olevan 98,8 prosenttia.[107] Vaikka suurin osa kaupungeissa elävistä azereista on kouluttautuneita, koulutustaso on maaseudulla suhteellisen huono. Samanlainen epätasa-arvo toteutuu myös terveydenhuollossa.

Azeriyhteiskuntaan on vaikuttanut syvästi Armenian kanssa käyty sota Vuoristo-Karabahista, sillä se on pakottanut lähes miljoona azeria jättämään kotiseutunsa ja rasittanut maan taloutta.[108] Azerbaidžan on hyötynyt öljyteollisuudesta, mutta korkea korruptio on estänyt vaurauden leviämisen kansan keskuuteen.[109] Monet azerit ovat turhautuneet maansa politiikkaan, ja nykyisen presidentin İlham Əliyevin valtaan nostaneita vaaleja on kuvattu "korruptiosyytösten ja poliittista oppositioita kohtaan tehtyjen brutaalien hyökkäysten tärvelemiksi".[110][111] Näistä ongelmista huolimatta Azerbaidžan on kokemassa renessanssin, sillä positiiviset talousennusteet ja aktiivinen poliittinen oppositio vaikuttavat kykenevän parantamaan tavallisten azereiden elämänlaatua.[112][113]

Azerit Iranissa

Azerbaijanit elävät Iranissa pääosin maan luoteisissa maakunnissa: Āzārbāyjān-e Sharqīissa, Āzārbāyjān-e Gharbīissa, Ardabīlissa Zanjānissa, Kordestānissa, Qazvīnissa , Hamadānissa ja Markazīssa. Lukuisia azereita elää lisäksi Teheranissa, Farsin provinssissa ja muilla alueilla.[114] Yleisesti ottaen tutkijat, kuten antropologi Patricia Higgins, ovat pitäneet Iranin azereita "hyvin integroituneena kielivähemmistönä".[115] Itse asiassa ennen Pahlavikautta 1900-luvulla "iranilainen identiteetti ei ollut yksinomaan persialainen, vaan ylietninen", sillä suuri osa maan poliittisesta johdosta 1000-luvulta alkaen oli ollut turkkilaista. Iranilaiset ja turkkilaiset ryhmät olivat integroituneita, ennen kuin 1900-luvun nationalismi ja kommunalismi alkoivat muuttaa yleisiä käsityksiä. Kitkasta huolimatta Iranin azerit nousivat hyvin edustetuiksi "poliittisen, sotilaallisen ja intellektuaalisen hierarkian, sekä myös uskonnollisen hierarkian" kaikilla tasoilla.[99]

Katkeruutta aiheutti Pahlavien politiikka, joka tukahdutti azerin kielen käyttöä paikallishallinnossa, kouluissa ja lehdistössä.[116] Iranin vallankumouksen myötä vuonna 1979 paino kuitenkin siirtyi pois nationalismista uuden hallinnon nostaessa uskonnon tärkeimmäksi yhtenäisyyden luojaksi. Islamilaisen vallankumoushallituksen sisälle nousi azerinationalistinen ryhmittymä, jota johti ajatollah Kazem Shariatmadari, joka kannatti suurempaa alueellista autonomiaa ja halusi uudistaa perustuslain mainitsemaan maallistuneet ja oppositiopuolueet, mutta tämä kiellettiin.[117] Toukokuussa 2006 Iranin azerit seurasivat mellakoita, jotka syntyivät monien azerien mielestä loukkaavan, sanomalehdessä julkaistun sarjakuvan vuoksi.[118][119][120] Sarjakuvan piirsi Mana Neyestani, etninen azeri, joka erotettiin kiistan vuoksi toimittajansa lisäksi.[121][122]

Ajoittaisista ongelmista huolimatta azerit muodostavat olennaisen ryhmän Iranissa. Nykyisin azerien elinolot muistuttavat Iranissa läheisesti persialaisten oloja:

»Kaupunkilaisten azerien elämäntyyli ei eroa persialaisista, ja sekaväestöisten kaupunkien yläluokkien keskuudessa avioidutaan huomattavan paljon etnisten ryhmien välillä. Samoin tavoin azerikyläläisten tavat eivät näytä erityisesti eroavan persialaisten kyläläisten tavoista.[114]»

Andrew Burke kirjoittaa:

»Azerit ovat kuuluisia aktiivisuudestaan kaupan alalla, ja basaareissa joka puolilla Irania voidaan kuulla heidän puheliaat äänensä. Vanhemmat azerimiehet käyttävät perinteistä villahattua, ja heidän musiikkinsa ja tanssinsa on noussut osaksi valtavirtakulttuuria. Azerit ovat hyvin integroituneita, ja useat Iranin azerit ovat huomattavassa asemassa persiankielisessä kirjallisuudessa, politiikassa ja papistossa.[123]»

Azereita on Iranissa korkeissa valta-asemissa, ja ajatollah Ali Khamenei on maan nykyinen ylin johtaja. Azerit ovat Iranissa konservatiivisia verrattuna suurimpaan osaan Azerbaidžanin azereita. Tästä huolimatta Azerbaidžanin itsenäistymisen jälkeen vuonna 1991 kontaktit ja kiinnostus yhteistyöhön ovat lisääntyneet rajan molemmin puolin.

Kulttuuri

Azerit ovat monessa suhteessa euraasialaisia ja heillä on kaksi kulttuuria, sillä pohjoiset azerit ovat omaksuneet venäläis-neuvostoliittolaisia ja itäeurooppalaisia vaikutteita, kun taas eteläiset azerit ovat pysyneet turkkilais-iranilaisen ja persialaisen perinteen piirissä. Nykyaikainen azerikulttuuri on saavuttanut huomattavasti kirjallisuuden, taiteen, musiikin ja elokuvan aloilla.

Kieli ja kirjallisuus

Füzuli, 1500-luvun runoilija.

Azerit puhuvat azerin kieltä, joka on turkkilainen kieli ja ymmärrettävissä turkin kielen puhujille huolimatta pienistä eroista ääntämyksessä, sanastossa ja kieliopissa. Muita toistensa kesken ymmärrettäviä turkkilaisia kieliä ovat turkmeeni ja Irakin turkomaanien sekä kaškaiden puhuma turkki. Azerin kieli on kehittynyt läntisestä oğuz-turkkilaisesta kielestä, joka vakiintui Azerbaidžaniin 1000-luvulla. Varhainen oğuz oli pääosin puhekieli. Kirjakieleksi se alkoi kehittyä 1200-lukuun mennessä.[124] Varhainen puhuttu azeri, joka syntyi oğuz-kielestä, alkoi historiallisten kertomusten (dastan) myötä. Niihin kuuluvat Dede Korkutin kirja ja Köroğlu, jotka sisältävät turkkilaista mytologiaa. Jotkut varhaisimmista azerinkielisistä teksteistä on jäljitetty runoilija Nəsimin (kuoli 1417) ja vuosikymmeniä myöhäisemmän Füzulin (1483–1556) laatimiksi. Safavidien Persian šaahi Ismail I kirjoitti azerinkielistä runoutta nimimerkillä Khatā'i. Nykyaikainen azerikirjallisuus jatkoi aiempaa humanistista perinnettä, joka välittyy Səməd Vurğunin, Reza Barahenin, Shahriarin ja lukuisten muiden kirjailijoiden teoksista.[125]

Azerit ovat yleensä kaksikielisiä, puhuen sujuvasti joko venäjää (Azerbaidžanin tasavallassa) tai persiaa (Iranissa). Noin viisi miljoonaa henkeä Azerbaidžanin kahdeksan miljoonan hengen väestöstä puhuu venäjää.[126] Lisäksi vuonna 1999 noin 2 700 azeria ilmoitti Azerbaidžanin tasavallassa venäjän äidinkielekseen (0,04 prosenttia azerien väkiluvusta).[127] Iranilainen tutkimus vuonna 2002 paljasti, että Iranilaisista kotitalouksista 90 prosentissa osataan puhua persiaa, 4,6 prosentissa vain ymmärretään kieltä ja 5,4 prosentissa ei osata puhua persiaa eikä sitä ymmärretä. Azeri on maan puhutuin vähemmistökieli (23,3 prosenttia kotitalouksista).[128]

Uskonto

Valtaosa azereista on šiiamuslimeita. Uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvat sunnalaiset, zarathustralaiset, kristityt, juutalaiset ja bahá'ít. Azerbaidžanin tasavallan azereista tuntematon määrä harjoittaa uskontoaan, sillä maa on maallistunut. Monet pitävät itseään muslimeina kulttuurin kautta.[52][129] Kristittyjä azereita on Azerbaidžanin tasavallassa noin 5 000, joista suurin osa on kääntynyt uskontoon hiljattain.[130] Jotkut azerit ovat maaseutualueilla säilyttäneet esi-islamilaiset animistiset perinteensä, kuten joidenkin paikkojen pitämisen pyhänä ja joidenkin puiden ja kivien kunnioittamisen.[131] Azerbaidžanin tasavallassa muiden uskontojen juhlapäiviä vietetään usein islamilaisten juhlien lisäksi, kuten nowruzia ja joulua. Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen azerit ovat enenevässä määrin palanneet islamilaisen perintönsä pariin viimeaikaisten raporttien kertoessa monien nuorten azerien kiinnostuneen islamista.[132]

Esittävät taiteet

Azerimuusikkoja esiintymässä.

Azerikulttuuriin kuuluu erilaisia esittäviä taiteita, kuten tanssi ja musiikki. Azerien kansantanssit ovat muinaisia ja muistuttavat Kaukasuksen ja Iranin naapurikansojen tansseja. Ryhmätanssi on yleinen tanssimuoto, jota tavataan Balkanilta Kaspianmerelle. Ryhmätanssissa esiintyjät muodostavat puoliympyrän tai ympyrän, ja "näiden tanssien johtaja toteuttaa usein erikoisliikkeitä sekä merkinantoja ja muutoksia askeleissa, liikkeissä tai ryhmän liikesuunnassa usein elehtimällä kädellään, jossa pidetään nenäliinaa".[133] Yksintansseja esittävät sekä miehet että naiset, ja niihin kuuluu askelsarjojen lisäksi hienovaraisia kädenliikkeitä.

Azerien musiikkiperinne voidaan jäljittää laulaviin bardeihin, joita kutsutaan nimellä ashiq ja joiden ammatti on säilynyt nykyaikaan saakka. Modernit ashiqit soittavat sazia (luuttua) ja laulavat dastaneita (historiallisia balladeita).[134] Muihin soittimiin kuuluvat tar (toisentyyppinen luuttu), duduk (puhallinsoitin), kamancha (viulu) ja dhol (rummut). Azerien klassinen musiikki, nimeltään mugham, sisältää usein tunteellisen lauluesityksen. Säveltäjät Üzeyir Hacıbəyov, Qara Qarayev ja Fikrət Əmirov loivat hybridityylin, jossa yhdistyvät mugham ja länsimainen klassinen musiikki. Toiset azerit, erityisesti Vaqif Mustafazadə ja Əzizə Mustafazadə, ovat sekoittaneet jazzia mughamiin. Jotkut azerimuusikot ovat saaneet kansainvälistä arvostusta, mukaan lukien Rəşid Behbudov (joka osasi laulaa yli kahdeksalla kielellä) ja Müslüm Maqomayev (neuvostokauden poptähti).

Iranissa azerimusiikki on kuitenkin kulkenut eri polkua. Iranilaisen azerilaulaja Hossein Alizadehin mukaan "historiallisesti uskonnolliset vallanpitäjät vastustivat Iranissa vahvasti musiikkia, minkä vuoksi sen oli pakko siirtyä maan alle".[135] Niinpä suurin osa iranilaisesta azerimusiikista esitetään Iranin ulkopuolella maanpakolaisyhteisöissä.

Azerielokuvaa ja televisiota näytetään pääosin Azerbaidžanissa ja vain rajoitetusti Iranissa. Jotkut azerit ovat nousseet huomattaviksi elokuvantekijöiksi, kuten Rüstəm İbrahimbəyov, joka kirjoitti Cannesin elokuvajuhlien Grand Prix'n ja parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin voittaneen Auringon polttaman vuonna 1994. Monet Iranin azerit ovat nousseet merkittäviksi Iranin elokuvaperinteessä, joka on saanut ylistystä kriitikoilta 1980-luvulta lähtien.

Urheilu

Shakinpelaaja Teymur Rəcəbov.

Urheilu on historiallisesti ollut tärkeä osa azerien elämää. Lukuisia kilpailuita järjestettiin hevosilla ratsastaen, ja runoilijat ja kirjailijat kuten Gatran Tabrizi ja Nezāmī ylistivät niitä.[136] Muihin vanhoihin urheilulajeihin kuuluvat paini, keihäänheitto ja härkäpaini.

Neuvostoliiton perinne on nykyaikana auttanut joitakin azereita nousemaan huomattaviksi urheilijoiksi olympiatasolle asti.[136] Azerbaidžanin valtio tukee maan urheiluperinnettä ja rohkaisee nuorten osallistumista urheiluun. Jalkapallo on erittäin suosittua sekä Azerbaidžanin tasavallassa että Iranin Azerbaidžanissa. Merkittäviä azerijalkapalloilijoita on useita, kuten Ali Daei, maailman johtava maalintekijä kansainvälisissä otteluissa ja Iranin jalkapallomaajoukkueen entinen kapteeni. Azeriurheilijat ovat menestyneet erityisesti painonnostossa, voimistelussa, ammunnassa, keihäänheitossa, karatessa, nyrkkeilyssä ja painissa.[137] Painonnostajat, kuten Iranin Hossein Rezazadeh, kaksinkertainen olympiavoittaja vuosilta 2000 ja 2004, sekä Nizami Pashayev, joka voitti Euroopan raskaansarjan mestaruuden vuonna 2006, ovat menestyneet kansainvälisesti.

Shakki on eräs yleinen ajanviettotapa Azerbaidžanissa. Maasta on lähtöisin useita merkittäviä pelaajia, kuten Teymur Rəcəbov ja Şəhriyar Məmmədyarov, joilla on molemmilla korkeat kansainväliset sijoitukset.

Instituutiot

Azerbaidžanin tasavaltaan ja Iranin Azerbaidžaniin on erillisten sosiaalis-poliittisten evoluutioiden vuoksi kehittynyt erilliset instituutiot. Azerbaidžanissa kehitys alkoi 1900-luvulla Venäjän ja Neuvostoliiton instituutioiden pohjalta niin, että valtio hallitsi tiukasti valtaosaa yhteiskunnan toiminnoista. Myöhemmin vuosisadan lopulla maa on edennyt länsimaisten sosiaalisten mallien omaksumista kohti. Itsenäistymisen jälkeen höllentynyt kontrolli on sallinut paikallisen kansalaisyhteiskunnan kehityksen. Iranin Azerbaidžanissa kuitenkin islamilaiset teokraattiset instituutiot hallitsevat lähes kaikkia yhteiskunnan osa-alueita, ja eniten poliittista valtaa on Iranin ylimmällä johtajalla ja valvojien neuvostolla. Silti molemmat yhteiskunnat ovat muuttumassa. Azerbaidžanissa on maallinen demokraattinen järjestelmä, jota haittaavat poliittinen korruptio ja syytteet vaalivilpistä. Azerbaidžanin kansalaisyhteiskunta on vasta kehittymässä:

»"Nykyaikaisempien" organisoitumisen muotojen puuttuminen ja kokemuksen puute liberaalidemokraattisessa hallinnossa ovat tärkeimmät syyt, miksi kansalaisyhteiskunnan rakentaminen ja demokratisoituminen etenevät Azerbaidžanissa pikemminkin rinnakkain kuin lineaarisesti. Tuloksena nykyajan Azerbaidžania voidaan luonnehtia parhaiten näennäiseksi kansalaisyhteiskunnaksi ja näennäisesti demokraattiseksi yhteiskunnaksi, jonka rakenteilla ja instituutioilla on omalla tasollaan tarkasteltuna piirteitä kansalais- ja demokraattisesta yhteiskunnasta, mutta joka ei vastaa nykyaikaisen demokraattisen yhteiskunnan moderneja kriteerejä.[138]»

Näistä ongelmista huolimatta Azerbaidžanissa on aktiivinen poliittinen oppositio, joka vaatii laajempia demokraattisia uudistuksia.[113] Iranissa azerit ovat kietoutuneet Islamilaisen tasavallan teokraattiseen hallintoon, eikä heillä ole minkäänlaista merkittävää maallista kansalaisyhteiskuntaa, joka voisi haastaa maan hallinnon. Iranin hallituksen politiikka Iranin Azerbaidžanissa on aiheuttanut merkkejä kansalaislevottomuuksista, ja lisääntynyt kanssakäyminen Azerbaidžanin tasavallan azerien kanssa sekä satelliittitelevisiolähetykset Turkista ovat elvyttäneet azerinationalismia alueella.[139]

Naiset

Azerityttö Šušasta 1800-luvun lopussa tai 1900-luvun alussa.

Azerinaiset ovat historiallisesti kamppailleet miesten valta-asemaa vastaan mutta saavuttaneet huomattavasti 1900-luvun aikana. Azerbaidžanissa naisille annettiin äänioikeus vuonna 1919.[140] Naiset ovat saavuttaneet länsimaalaistyylisen tasa-arvoisen aseman suurissa kaupungeissa, kuten Bakussa, vaikka maaseudulla vallitsevatkin perinteisemmät näkemykset.[141][142] Eräs erityisen yleinen ongelma on väkivalta naisia kohtaan, erityisesti maaseutualueilla. Rikoksista, kuten raiskauksista, rangaistaan Azerbaidžanissa ankarasti mutta niitä raportoidaan vain harvoin, samoin kuin monissa muissa entisen Neuvostoliiton osissa.[143] Azerinaiset pakotettiin "luopumaan hunnusta",[144] minkä suhteen käytännöt ovatkin Azerbaidžanin tasavallassa ja Iranin Azerbaidžanissa huomattavan erilaiset. Naiset ovat aliedustettuja politiikassa, mutta he ovat saavuttaneet korkeita asemia parlamentissa. Azerinainen on Azerbaidžanin korkeimman oikeuden päätuomari, ja kaksi muuta naista toimii tuomareina perustuslakituomioistuimessa. 6. marraskuuta 2002 Azerbaidžanin parlamentin edustajista 12 prosenttia oli naisia (15 edustajaa).[145] Azerbaidžanin tasavalta on myös yksi harvoista muslimivaltioista, jossa abortti on saatavilla tarvittaessa.[146]

Iranissa naisten jatkuva epätasa-arvoinen kohtelu on saanut osakseen voimistuvaa kritiikkiä, jonka esittäjiin on kuulunut Shirin Ebadi, vahvasta naisten oikeuksien puolustamisesta Nobelin rauhanpalkinnon voittanut iranilainen. 1980-luvulta lähtien on syntynyt ruohonjuuritason liikkeitä, jotka tavoittelevat sukupuolten välistä tasa-arvoa.[114][147] Hallituksen kieltoja uhkaavia mielenosoituksia järjestetään säännöllisesti, ja ne hajotetaan usein välivalloin, kuten kesäkuussa 2006, kun "[t]uhannet naiset ja heitä tukevat miehet kokoontuivat yhteen 12. kesäkuuta Teheranin Haft Tir -aukiolle" ja hajaannutettiin "brutaalilla sorrolla".[148] Aikaisemmat iranilaiset johtajat, kuten Mohammad Khatami, lupasivat naisille suurempia oikeuksia, mutta hallitus on vastustanut muutoksia, jotka se tulkitsee islamilaisen doktriinin vastaiseksi. Vuoteen 2004 mennessä yhdeksän azerinaista oli valittu parlamenttiin (Majlis), ja vaikka suurin osa kannattaa sosiaalista muutosta, joidenkin kannat ovat sukupuolikysymyksissä konservatiivisia.[149] Azerinaisten sosiaalinen tilanne muistuttaa suureksi osaksi Iranin muiden naisten tilannetta.

Tunnettuja azereita

Neuvostolaulaja Rəşid Behbudov (1915–1989).

Poliitikkoja

Taiteilijoita

Urheilijoita

Muita

Lähteet

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Azerbaijani people
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
Tarkennus: Viitemallineet suomeksi
  1. ↑ Avraham Sela: The Continuum Political Encyclopedia of the Middle East, s. 197. Continuum, 2002. ISBN 0-8264-1413-3 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ Azerbaijani (people) Encyclopædia Britannica. Viitattu 24 January 2012.
  3. ↑ Michael Knüppel "Turkic Languages of Persia: An Overview" Encyclopaedia Iranica [1]
  4. ↑ Mehrdad Izady – Columbia University – Gulf 2000 Project – Language Map of Iran – 2012 [2]
  5. ↑ Swietochowski Tadeusz; Collins Brian C. (1999). Historical dictionary of Azerbaijan. Lanham Maryland: Scarecrow Press. ISBN 0-8108-3550-9. "15 million (1999)"
  6. ↑ Elling Rasmus Christian. Minorities in Iran: Nationalism and Ethnicity after Khomeini Palgrave Macmillan 2013.
  7. ↑ Goolge Books
  8. ↑ Shaffer Brenda (2003). Borders and Brethren: Iran and the Challenge of Azerbaijani Identity. MIT Press. pp. 221–225. ISBN 0-262-19477-5
  9. ↑ Minahan James (2002). Encyclopedia of the Stateless Nations: S-Z. Greenwood Publishing Group. p. 1765. ISBN 978-0-313-32384-3
  10. ↑ World Fact Book (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. ↑ Итоги переписи 2010 census. Russian Federation State Statistics Service. Arkistoitu 24 April 2012. Viitattu 24 January 2015.
  12. ↑ a b van der Leeuw Charles: Azerbaijan: a quest for identity : a short history, s. 19. Palgrave Macmillan, 2000. ISBN 978-0-312-21903-1 Teoksen verkkoversio.
  13. ↑ Turkey-Peoples. Määritä julkaisu!Määritä ajankohta! Looklex Encyclopaedia. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13 August 2013. Arkistoitu 6 lokakuu 2014.
  14. ↑ Ethnic groups by major administrative-territorial units (PDF) 2014 census. National Statistics Office of Georgia. Arkistoitu 10 lokakuu 2017. Viitattu 28 April 2016.
  15. ↑ History of the Azerbaijani Jewish Community Euro-Asian Jewish Congress.
  16. ↑ Population by national and/or ethnic group sex and urban/rural residence (2009 census) Agency for the Statistics of the Republic of Kazakhstan. Arkistoitu 16 June 2012. Viitattu 15 August 2012.
  17. ↑ İlhamqızı, Sevda: Gələn ilin sonuna qədər dünyada yaşayan azərbaycanlıların sayı və məskunlaşma coğrafiyasına dair xəritə hazırlanacaq. Trend News Agency, October 2 2007. Baku. Artikkelin verkkoversio. Azerbaijani
  18. ↑ About number and composition population of Ukraine by data All-Ukrainian census of the population 2001 Ukraine Census 2001. State Statistics Committee of Ukraine. Arkistoitu 17 December 2011. Viitattu 17 January 2012.
  19. ↑ The National Structure of the Republic of Uzbekistan Umid World. Arkistoitu 23 February 2012. Viitattu 17 January 2012.
  20. ↑ Всесоюзная перепись населения 1989 года. Национальный состав населения по республикам СССР, s. 493–494. (Демоскоп Weekly) Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio Viitattu 12.12.2017.
  21. ↑ Azerbaijani-American Council rpartners with U.S. Census Bureau 28 December 2009. News.Az. Arkistoitu 7 huhtikuu 2014. Viitattu 11.7.2012.
  22. ↑ Azeris.org[vanhentunut linkki]
  23. ↑ Obama recognize us – St. Louis American: Letters To The Editor 9 March 2011. Stlamerican.com. Arkistoitu 13 syyskuu 2012. Viitattu 11.7.2012.
  24. ↑ The Kingdom of the Netherlands: Bilateral relations: Diaspora (PDF) Republic of Azerbaijan Ministry of Foreign Affairs. Arkistoitu 19 January 2012. Viitattu 17 January 2012.
  25. ↑ 5.01.00.03 Национальный состав населения (PDF) National Statistical Committee of Kyrgyz Republic. Arkistoitu 19 February 2012. Viitattu 17 January 2012. (venäjä)
  26. ↑ property=file.xls Foreign population on 31.12.2006 by citizenship and selected characteristics Federal Statistical Office (Destatis). Arkistoitu 16 November 2010. Viitattu 3 February 2012.
  27. ↑ UAE´s population – by nationality BQ Magazine. 12 April 2015. Arkistoitu 11 July 2015. Viitattu 13 June 2015.
  28. ↑ Ethnic Origin (279) Single and Multiple Ethnic Origin Responses (3) Generation Status (4) Age (12) and Sex (3) for the Population in Private Households of Canada Provinces and Territories Census Metropolitan Areas and Census Agglomerations 2016 Census - 25% Sample Data Statistics Canada. Viitattu 6 November 2017.
  29. ↑ Nationality and country of birth by age sex and qualifications Jan - Dec 2013 (Excel sheet 60Kb) Office for National Statistics. Viitattu 11 June 2014.
  30. ↑ Population Census 2009 National Statistical Committee of the Republic of Belarus. Arkistoitu 18 syyskuu 2010. Viitattu 17 April 2013.
  31. ↑ Foreign born after country of birth and immigration year scb.se. Statistics Sweden.
  32. ↑ Poleshchuk Vadim: Accession to the European Union and National Integration in Estonia and Latvia (PDF) March 2001. European Center for Minority Issues. Arkistoitu 2 maaliskuu 2011. ”232 citizens” Viitattu 18 January 2012.
  33. ↑ The Republic of Austria: Bilateral relations (PDF) Republic of Azerbaijan Ministry of Foreign Affairs. Arkistoitu 8 maaliskuu 2020. Viitattu 18 January 2012.
  34. ↑ Population Census of 2011 Statistics Estonia. Viitattu 24 January 2015. Select "Azerbaijani" under "Ethnic nationality".
  35. ↑ Population by ethnicity in 1959 1970 1979 1989 2001 and 2011 Lithuanian Department of Statistics. Viitattu 10 March 2016.
  36. ↑ Immigrants and Norwegian-born to immigrant parents 1 January 2013 ssb.no.
  37. ↑ 2006 Australian Census (Arkistoitu – Internet Archive) Retrieved 1 April 2008.
  38. ↑ Haruth Jews in Azerbaijan
  39. ↑ Jewish Virtual Libarary
  40. ↑ Azerbaidjan Bahai
  41. ↑ Azerbaijan books.google.com. Viitattu 18 March 2015.
  42. ↑ Today.Az - Covering Azerbaijan inside and outside today.az. Arkistoitu 6 October 2014. Viitattu 18 March 2015.
  43. ↑ 5 000 Azerbaijanis adopted Christianity 7 July 2007. Day.az. Viitattu 30 January 2012. (venäjä)
  44. ↑ Christian Missionaries Becoming Active in Azerbaijan 19 June 2011. Tehran Radio. Viitattu 12 August 2012. Azerbaijani
  45. ↑ Google Books
  46. ↑ USA Azeris (Arkistoitu – Internet Archive)
  47. ↑ "Azerbaijani", Encyclopedia Britannica
  48. ↑ "Azerbaijan" (Arkistoitu – Internet Archive), MSN Encarta
  49. ↑ "Observations from Azerbaijan" (Arkistoitu – Internet Archive), MERIA
  50. ↑ a b c d e f g h i j Historical Dictionary of Azerbaijan by Tadeusz Swietochowski and Brian C. Collins. The Scarecrow Press, Inc., Lanham, Maryland (1999), ISBN 0-8108-3550-9.
  51. ↑ a b c The Azerbaijani Turks: Power and Identity under Russian Rule by Audrey Altstadt. Hoover Institution Press (1992), ISBN 0-8179-9182-4.
  52. ↑ a b Azerbaijan, US Library of Congress Country Studies.
  53. ↑ "Armenia-Ancient Period", US Library of Congress Country Studies
  54. ↑ Strabo, "Geography", Perseus Digital Library, Tufts University.
  55. ↑ "Albania" (Arkistoitu – Internet Archive), Encyclopedia Iranica, s. 807.
  56. ↑ a b "Voices of the Ancients: Heyerdahl Intrigued by Rare Caucasus Albanian Text" by Dr. Zaza Alexidze (Arkistoitu – Internet Archive), Azerbaijan International, Summer 2002.
  57. ↑ "Islamic Conquest", Library of Congress Iran
  58. ↑ a b c A History of Islamic Societies by Ira Lapidus, s. 48. Cambridge University Press, Cambridge (1988), ISBN 0-521-77933-2.
  59. ↑ The Prophet and the Age of the Caliphates by Hugh Kennedy, s. 166. Longman Group, London (1992), ISBN 0-582-40525-4.
  60. ↑ "Azerbaijan: Early History", Library of Congress Azerbaijan
  61. ↑ Turkic Languages: Classification - Encyclopedia Britannica.
  62. ↑ The Safavid Empire (Arkistoitu – Internet Archive), University of Calgary.
  63. ↑ Shi'a: The Safavids (Arkistoitu – Internet Archive), Washington State University.
  64. ↑ Safavid Empire 1502–1736, Iran Chamber.
  65. ↑ Kathy Sammis, Focus on World History: The First Global Age and the Age of Revolution, s. 39.
  66. ↑ Sattar Khan
  67. ↑ Tadeusz Swietochowski, Russia and Azerbaijan: A Borderland in Transition (ISBN 0-231-07068-3)
  68. ↑ Cold War International History Project 1945–46 Iranian Crisis (Arkistoitu – Internet Archive)
  69. ↑ Gary. R. Hess Political Science Quarterly, Vol. 89, No. 1 (March 1974)
  70. ↑ "Azerbaijan: People", Encyclopedia Britannica
  71. ↑ An Introduction to the History of the Turkic Peoples by Peter B. Golden. Otto Harrasowitz (1992), ISBN 3-447-03274-X.
  72. ↑ "Turkic Peoples", Encyclopedia Americana, volume 27, page 276. Grolier Inc., New York (1998) ISBN 0-7172-0130-9.
  73. ↑ Minorsky, V. (Azarbaijan). Encyclopaedia of Islam. Edited by: P. Bearman, Th. Bianquis, C.E. Bosworth, E. van Donzel and W.P. Heinrichs. Brill
  74. ↑ a b An Introduction to the History of the Turkic Peoples, s. 385-386
  75. ↑ a b "The spread of Turkish in Azerbaijan" (Arkistoitu – Internet Archive), Encyclopedia Iranica.
  76. ↑ "Ancient Persia" (Arkistoitu – Internet Archive), Encyclopedia Americana.
  77. ↑ Al Mas'udi, Kitab al-Tanbih wa-l-Ishraf, De Goeje, M.J. (ed.), Leiden, Brill, 1894, s. 77–78
  78. ↑ "Azerbaijan", Columbia Encyclopedia.
  79. ↑ "Various Fire-Temples" (Arkistoitu – Internet Archive), University of Calgary.
  80. ↑ Al-Muqaddasi, Ahsan al-Taqāsīm, s. 259 & 378, "... Azerbaidžanin kieli ei ole kaunis [...] mutta heidän persiansa on ymmärrettävää, ja artikulaatiossaan se on hyvin samanlaista kuin Khorasanin persia...", tenth century, Persia.
  81. ↑ "Tabriz" (Arkistoitu – Internet Archive).
  82. ↑ Encyclopaedia Iranica (Arkistoitu – Internet Archive)
  83. ↑ "Report for Talysh", Ethnologue.
  84. ↑ "Report for Tats", Ethnologue.
  85. ↑ Azerbaijani. Encyclopædia Britannica. 2007. Encyclopædia Britannica Online.
  86. ↑ "The Udi Language", University of Munich, Wolfgang Schulze 2001/2.
  87. ↑ "Mannai", Encyclopedia Britannica.
  88. ↑ a b Testing hypotheses of language replacement in the Caucasus (Arkistoitu – Internet Archive)
  89. ↑ "Maziar Ashrafian Bonab", Department of Genetics, University of Cambridge.
  90. ↑ "Cambridge Genetic Study of Iran" (Arkistoitu – Internet Archive), ISNA (Iranian Students News Agency), 06-12-2006, news-code: 8503-06068.
  91. ↑ a b c "Genetic Structure of Iranian-Speaking Populations from Azerbaijan Inferred from the Frequencies of Immunological and Biochemical Gene Markers", Russian Journal of Genetics, Volume 39, Number 11, November 2003, pp. 1334-1342(9).
  92. ↑ "A Genetic Landscape Reshaped by Recent Events: Y-Chromosomal Insights into Central Asia", American Journal of Human Genetics, 71:466-482, 2002.
  93. ↑ "Where West Meets East: The Complex mtDNA Landscape of the Southwest and Central Asian Corridor", American Journal of Human Genetics, 74:827-845, 2004.
  94. ↑ Azerbaijani, Encyclopaedia Britannica Online.
  95. ↑ Demoscope Weekly, alphabetical list of people living in the Russian Empire (1895).
  96. ↑ Brockhaus and Efron Encyclopedic Dictionary. "Turks".[vanhentunut linkki] St. Petersburg, Russia, 1890-1907
  97. ↑ Brockhaus and Efron Encyclopedic Dictionary. "Turko-Tatars". St. Petersburg, Russia, 1890-1907.
  98. ↑ a b "Azerbaijani, North: A language of Azerbaijan", Ethnologue report.
  99. ↑ a b The State, Religion, and Ethnic Politics: Afghanistan, Iran, and Pakistan edited by Ali Banuazizi and Myron Weiner, Part II: Iran. Syracuse University Press, Syracuse, N.Y. (1988), ISBN 0-8156-2448-4.
  100. ↑ ibid.
  101. ↑ "Ethnische Gruppen" (Arkistoitu – Internet Archive), Iranian embassy in Germany.
  102. ↑ The State, Religion, and Ethnic Politics Part II: Iran
  103. ↑ Shahrough Akhavi, Religion and Politics in Contemporary Iran: Clergy-State Relations in the Pahlavi Period, State University of New York (1980), ISBN 0-87395-456-4.
  104. ↑ Nikki Keddie, Modern Iran: Roots and Results of Revolution, Yale University Press (2003), ISBN 0-300-09856-1.
  105. ↑ Peace Talks at Key West between Armenia and Azerbaijan, US State Department, April 3, 2001.
  106. ↑ ibid.
  107. ↑ "Human Development Index, 12. Literacy and enrolment" (Arkistoitu – Internet Archive), Human Development Reports.
  108. ↑ "Caspian Country Rich in Petroleum" (Arkistoitu – Internet Archive), The Korea Times.
  109. ↑ "Report on corruption in Azerbaijan oil industry prepared for EBRD & IFC investigation arms" (Arkistoitu – Internet Archive), The Committee of Oil Industry Workers’ Rights Protection, October 2003.
  110. ↑ "Azerbaijan: A New Muslim Ally for the U.S.?" (Arkistoitu – Internet Archive), FrontPageMagazine.com, May 22, 2006.
  111. ↑ "The Crude Doctrine", Mother Jones, July/August, 2004.
  112. ↑ The Cultural Renaissance Library of Congress Azerbaijan
  113. ↑ a b "Civil Society, Azerbaijan: Opposition parties prepare to vigorously contest parliamentary election", Eurasia.net, 3/28/05.
  114. ↑ a b c Azarbaijanis Library of Congress Iran
  115. ↑ The State, Religion, and Ethnic Politics s. 188–191
  116. ↑ Ervand Abrahamian, Iran between Two Revolutions, Princeton University Press (1982), ISBN 0-691-10134-5.
  117. ↑ David Menashri, "Shi'ite Leadership: In the Shadow of Conflicting Ideologies", Iranian Studies, 13:1–4 (1980).
  118. ↑ Iranian.com | Archive Pages
  119. ↑ "Ethnic Tensions Over Cartoon Set Off Riots in Northwest Iran", The New York Times.
  120. ↑ "Iran Azeris protest over cartoon", BBC News.
  121. ↑ "Cockroach Cartoonist Jailed In Iran", The Comics Reporter, May 24, 2006.
  122. ↑ "Iranian paper banned over cartoon" , BBC News, May 23, 2006.
  123. ↑ Burke, Andrew. Iran. Lonely Planet, Nov 1, 2004, s. 42–43. ISBN 1740594258
  124. ↑ "x. Azeri Literature in Iran" (Arkistoitu – Internet Archive), Encyclopedia Iranica.
  125. ↑ "Contemporary Literature", Azerbaijan International, Spring 1996, (4.1).
  126. ↑ Global Congress of the Russian-Language Media Opened in Baku Friday. Azeri.ru
  127. ↑ Ethnic Composition of Azerbaijan by Arif Yunusov. Demoscope.ru. 2004.
  128. ↑ [3] (Arkistoitu – Internet Archive) SOCIO-ECONOMIC CHARACTERISTICS SURVEY OF IRANIAN HOUSEHOLDS, 2002 (Amârgiri az vizhegihâ-ye ejtemâ’i eqtesadi-ye khânevâr. Tehran, Markaz-e amâr-e irân, 1382), CNRS, Université Paris III, INaLCO, EPHE, Paris, s. 14.
  129. ↑ "Azerbaijan", US State Department, October 26, 2001.
  130. ↑ 5,000 Azeris adopted Christianity. Day.az. Published July 7 2007.
  131. ↑ Azerbaijan: Culture and Art (Arkistoitu – Internet Archive). Embassy of the Azerbaijan Republic in the People's Republic of China.
  132. ↑ ISN Security Watch - Azerbaijan young increasingly drawn to Islam
  133. ↑ "Avaz", Stanford University Persian Student Association.
  134. ↑ "Guba", Azerbaijan: The Land of the Arts.
  135. ↑ "Hossein Alizadeh Personal Reflections on Playing Tar", Azerbaijan International, Winter 1997.
  136. ↑ a b "Azerbaijan", Eurolympic.org.
  137. ↑ "The Ministry of Youth and Sports", Azerbaijan International, Winter 1996.
  138. ↑ "Civil Society, Democratization & Development in Azerbaijan", The Watson Institute for International Studies, Brown University, 4.28.05.
  139. ↑ "Iranian Azeris: A Giant Minority", Policy Watch/Policy Peace, The Washington Institute for Near East Policy.
  140. ↑ "US Suffrage Movement Timeline, 1792 to present" (Arkistoitu – Internet Archive), Susan B. Anthony Center for Women's Leadership.
  141. ↑ Azerbaijan-The Role of Women Library of Congress Azerbaijan
  142. ↑ "Azerbaijan: Women" (Arkistoitu – Internet Archive), OnlineWomen.
  143. ↑ "Women's rights in Azerbaijan" (Arkistoitu – Internet Archive), OneWomen.
  144. ↑ Azeri Women in Transition: Women in Soviet and Post-Soviet Azerbaijan by Farideh Heyat, ISBN 0-7007-1662-9.
  145. ↑ Gender Panorama: Elections to the Milli Majlis of the Republic of Azerbaijan appointed on November 6, 2005, Azerbaijan Gender Information Centre.
  146. ↑ Abortion Laws Around the World
  147. ↑ Iran: "Amnesty International calls for action to end discrimination against women" (Arkistoitu – Internet Archive), Amnesty International.
  148. ↑ "Iran: women's protest brutally attacked" (Arkistoitu – Internet Archive), Iranian, Jun 15, 2006.
  149. ↑ Iran: "Women's Gains at Risk in Iran's New Parliament" (Arkistoitu – Internet Archive), Women's Enews.

Aiheesta muualla