PROFILPELAJAR.COM

Ak Koyunlu; Aq Qoyunlu; آق‌ قویونلو;
1378–1501
	; Ak Koyunlun valtakunta laajimmillaan
Valtiomuoto	monarkia
Valtionpäämies	kaani
Pääkaupunki	Diyarbakır (1453–1471); Tabriz (1468–1478)
Uskonnot	sunnalaisuus
Edeltäjä	Kara Koyunlu
Seuraaja	Safavidien Persia
	Infobox OK

Ak Koyunlu, myös Aq Qoyunlu (turk. Ak Koyunlu, pers. ‏آق‌ قویونلو‎, Āq Quyūnlū) oli myöhäiskeskiajalla vuosina 1378–1501 olemassa ollut turkmeeniheimojen liittoutuma, joka hallitsi suurta aluetta Lähi-idässä. Ak Koyunlun hallitsema alue muodostui nykyajan Azerbaidžanille ja Armenialle kuuluvien alueiden lisäksi osista nykyistä Turkkia, Irania ja Irakia.

Nimi

Nimi Ak Koyunlu tarkoittaa valkoista lammasta, ja Ak Koyunlun jäseniä kutsutaan joissakin lähteissä nimellä valkoisen lampaan turkmeenit. Nimi esiintyy ensimmäistä kertaa 1300-luvun lopun lähteissä, samoin kuin sen kilpailija Kara Koyunlu, Musta lammas. Nimien synnystä on esitetty erilaisia teorioita, kuten eri heimot olisivat alkujaan pitäneet valkoisia ja mustia lampaita toteemieläiminään, mutta tämä on kyseenalaista, sillä runsaasti lampaanlihaa syöneet paimentolaiset olisivat tuskin käyttäneet lampaita toteemeissaan, sillä turkmeenien tavan mukaan toteemieläimen lihan syöminen oli kielletty. Yksi mahdollinen teoria on, että eri heimoilla lammaslaumat olisivat olleet pääpiirteittäin eri värisiä.^[1]

Alkuperä

Ak Koyunlun alkuperä on nimen lailla mysteeri. Mahdollisesti osa siihen kuuluneista heimoista tuli alueelle seldžukkien mukana 1000-luvulla ja osa taas 1200-luvulla mongolien mukana. 1300-luvun puolivälissä Ak Koyunlun turkmeenit liikkuivat Armeniassa olevien kesälaitumien ja itä-Anatoliassa olevien talvilaitumien välillä.^[1]

Hallinto

Ak Koyunlun poliittinen järjestelmä oli löyhä. Korkein päätösvalta kuului emiirien ja heimopäälliköiden neuvostolle, jota kutsuttiin nimellä kengač. Neuvosto päätti sotilaallisista asioista sekä perimisjärjestyksestä. Vaikka Ak Koyunlu oli monarkia, sen neuvoston päätösvalta oli korkeampi kuin Ak Koyunlun hallitsijalla. Emiirit ja heimopäälliköt olivat omilla alueillaan suhteellisen omavaltaisia. Sotilaallisesta ja poliittisesta aluehallinnosta vastasi sotaväki, johon värvätyt huolehtivat omasta toimeentulostaan karjansa, omistamansa maan sekä sotien aikana saatujen saaliiden turvin. Armeijan lisäksi hallitsijalla oli käytössään oma henkivartiokaartinsa, johon kuului laajimmillaan kymmeniä tuhansa sotilaita. Hallinnon ylläpitämiseksi tarvittavia varoja varten Ak Koyunlu keräsi veroja alueillaan olleilta armenialaisilta, kurdeilta ja arabeilta, sekä tulleja itä-Anatolian kauppareittejä pitkin kulkeneilta kauppialta.^[1]

Voimakkain ja tunnetuin Ak Koyunlun hallitsijoista oli kaani Uzun Hassan, joka hallitsi heimoliiton valtakuntaa vuosina 1453–1478 ja kukisti Ak Koyunlun kilpailijan Kara Koyunlun. Hassan jäi myös länsimaisiin historiankirjoihin hänen hoviinsa matkanneiden venetsialaisten diplomaattien Giosafat Barbaron ja Ambrogio Contarinin kuvausten ansiosta.^[2]

Hajoaminen

Kaani Uzun Hassanin kuoleman jälkeen 1478 valta periytyi hänen pojalleen Khalil Mirzalle, jonka valtaistuimen haastoi nuorempaa veljeä Yakupia tukenut liittoutuma. Khalilin ja Yakupin armeijat kohtasivat Khoyn taistelussa 1478, joka päättyi Yakupin voittoon. Valta siirtyi hänelle, mutta hallintonsa alkuaikoina hän joutui taistelemaan useita kaltaisiaan kruununtavoittelijoita vastaan. Yakupin kuoltua 1490 syntyi uusia sisällissotia, jotka heikensivät Ak Koyunlua niin, ettei siitä ollut enää uhkaa naapurivaltioille. Persialaiset Safavidit sotivat Ak Koyonlua vastaan voittoisasti. He valtasivat suuren osan heimoliiton alueista ja pakottivat sen viimeisen hallitsijan Muradin vetäytymään Diyarbakıriin, mikä merkitsi Ak Koyunlun loppua.

Lähteet

↑ ^a ^b ^c Quiring-Zoche, R. : Aq Qoyunlū Encyclopaedia Iranica. Viitattu 22.8.2017
↑ Ahmed, Dr. Nazeer: Islam in Global History: Volume Two: From the Death of Prophet Muhammed to the First World War, s. 27–30. Xlibris Corporation, 2001. ISBN 1462831311