V. J. Sukselainen

V. J. Sukselainen
Suomen pääministeri[1]
Sukselaisen I hallitus[2]
27.5.1957–29.11.1957
Sukselaisen II hallitus[2]
13.1.1959–3.7.1961
Edeltäjä K.-A. Fagerholm[3]
K.-A. Fagerholm[3]
Seuraaja Rainer von Fieandt[3]
Martti Miettunen[3]
Suomen valtiovarainministeri
Kekkosen I hallitus[2]
17.3.1950–17.1.1951
Törngrenin hallitus[2]
5.5.1954–20.10.1954
Edeltäjä Onni Hiltunen[4]
Tuure Junnila[4]
Seuraaja Onni Hiltunen[4]
Penna Tervo[4]
Suomen sisäasiainministeri
Kekkosen II hallitus[2]
17.1.1951–20.9.1951
Kekkosen III hallitus[2]
20.9.1951–9.7.1953
Kekkosen IV hallitus[2]
9.7.1953–17.11.1953
Edeltäjä Urho Kekkonen [5]
Seuraaja Heikki Kannisto[6]
Suomen ulkoasiainministeri
Sukselaisen II hallitus[2]
19.5.1961–19.6.1961
Edeltäjä Ralf Törngren [7]
Seuraaja Ahti Karjalainen[7]
Eduskunnan puhemies
1956–1957
1958
1968–1969
1972–1975 II
Edeltäjä K.-A. Fagerholm (I)
K.-A. Fagerholm (II)
Johannes Virolainen(I)
Rafael Paasio (I)
Seuraaja K.-A. Fagerholm (I)
K.-A. Fagerholm(II)
Rafael Paasio (II)
Veikko Helle
Kansanedustaja[8]
22.7.1948–22.3.1970
22.1.1972–23.3.1979
Henkilötiedot
Syntynyt12. lokakuuta 1906
Paimio
Kuollut6. huhtikuuta 1995 (88 vuotta)
Espoo
Puoliso Elma Bonden[8]
Tiedot
Puolue Maalaisliitto
Koulutus filosofian lisensiaatti (1939)[8]

Vieno Johannes (Jussi, V. J.) Sukselainen, (vuoteen 1928 Saari, 12. lokakuuta 1906 Paimio – 6. huhtikuuta 1995 Espoo) oli suomalainen Maalaisliittoa edustanut poliitikko, joka toimi muun muassa Suomen pääministerinä vuosina 1957 ja 1959–1961 sekä valtiovarainministerinä, sisäministerinä ja ulkoministerinä 1950–1960-luvuilla. Sukselainen oli myös Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja 1954–1971.[8]

Opiskeluaika

Sukselainen valmistui ylioppilaaksi Turun Reaalilyseosta vuonna 1927 ja filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1931.[8][9] Ylioppilaaksi tultuaan Sukselainen suoritti asevelvollisuutensa ja yleni reservin vänrikiksi.[10]

Sukselainen oli koulutukseltaan sosiologi. Hän valmistui 1939 filosofian lisensiaatiksi tehtyään tutkielman osuustoiminnasta otsikolla Hankintaosuuskunta yritysmuotona. Opiskeluaikanaan hän kuului Akateemiseen Karjala-Seuraan, jonka puheenjohtajana hän toimi muutaman kuukauden ajan vuonna 1932, kunnes erosi seurasta yhdessä Urho Kekkosen, Martti Haavion, Reino Kuuskosken, Kustaa Vilkunan, Heikki Hosian, Lauri Hakulisen, Veikko Heiskasen ja muiden poliittiseen keskustaan suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun AKS:n enemmistö ei 27. huhtikuuta 1932 pidetyssä kokouksessa suostunut tuomitsemaan Mäntsälän kapinaa.[11]

Talvisotaan Sukselainen osallistui Taipaleen lohkolla ja jatkosotaan Aunuksessa, kunnes hänet syksyllä 1941 määrättiin pääministeri Jukka Rangellin sihteeriksi. Sukselainen toimi pääministerin sihteerinä vuoteen 1945 saakka esimiehinään Rangellin jälkeen Edwin Linkomies, Antti Hackzell, Urho Castrén ja J. K. Paasikivi.[12]

Työura

Pitkän uransa aikana Sukselainen toimi Maalaisliiton/Keskustapuolueen kansanedustajana (1948–1970 ja 1972–1979), Maalaisliiton puheenjohtajana (1945–1964), valtiovarainministerinä (1950–1951), sisäasiainministerinä (1951–1953), Kansaneläkelaitoksen pääjohtajana (1954–1971), eduskunnan puhemiehenä (1956–1957, 1958–1959, 1968–1970, 1972–1976), pääministerinä (vuosina 1957 ja 1959–1961) sekä Tampereen yliopiston kanslerina (1969–1978). Sukselainen putosi eduskunnasta vuoden 1970 vaaleissa, mutta palasi takaisin eduskuntaan vuoden 1972 vaaleissa. Hän ei asettunut ehdokkaaksi enää vuoden 1979 vaaleissa.[11]

Poliitikkona

Puoluejohtaja

Sukselainen poikkesi perusmaalaisliittolaisesta varsinkin tullessaan Maalaisliiton puheenjohtajaksi 1945. Silloinen oikeusministeri ja poliitikkona jo varsin kiistelty Urho Kekkonen ajoi voimakkaasti Sukselaista uudeksi puheenjohtajaksi Viljami Kalliokosken tilalle. Hän ei ollut maanviljelijä vaan "lukeneistoa" – puolueensa ensimmäinen yliopistopiireistä valittu puheenjohtaja[13] – ja edeltäjiinsä verrattuna nuori, 38-vuotias. 1950-luvun alussa Sukselainen kuitenkin osti pienehkön maatilan Kiskosta Salon lähistöltä ja hoiti sitä koko poliittisen uransa ajan.[14]

Jo ennen tuloaan Maalaisliiton puheenjohtajaksi Sukselainen vakuuttui siitä, että puolueen organisaatio oli perusteellisesti remontoitava. Hän uudisti puoluehallintoa ja pyrki saamaan naisia ja nuoria mukaan puolueen toimintaan. Sukselaisen työn tulokset näkyivät jo vuoden 1948 eduskuntavaaleissa, joissa Maalaisliiton eduskuntaryhmästä tuli 56 kansanedustajalla eduskunnan suurin.[15] Myös Sukselainen itse nousi Turun läänin eteläisestä vaalipiiristä kansanedustajaksi hyvin suuressa määrin puoluesihteeri Arvo Korsimon tuella. Tästä huolimatta Sukselaisen ja Korsimon välit eivät koskaan muodostuneet luottamuksellisiksi.[16] Sukselaisen puheenjohtajakaudella Maalaisliiton jäsenmäärä nousi vajaasta 30 000:sta liki kymmenkertaiseksi.[17] Johannes Virolaisen mielestä nimenomaan Sukselainen, eikä niinkään Korsimo, oli Maalaisliiton järjestökoneiston varsinainen rakentaja.[18]

Sukselaisen tultua syksyllä 1954 nimitetyksi Kansaneläkelaitoksen pääjohtajaksi hänen työmääränsä tässä laitoksessa lisääntyi jatkuvasti ja siinä määrin, ettei häneltä enää riittänyt aikaa puoluejohtajan tehtävien täysipainoiseen hoitamiseen. Näin Maalaisliiton johtaminen jäi yhä enemmän varapuheenjohtaja Johannes Virolaisen harteille. Virolainen ryhtyi puuhaamaan myös puolueen nimen vaihdosta, mitä Sukselainen asettui vastustamaan.[19]

Pääministeri

Johannes Virolaisen mukaan Kekkosen ja Sukselaisen välisessä yhteistyössä Sukselainen oli lojaali Kekkoselle, mutta hän ei ollut mikään intomielinen Kekkosen ihailija, vaan heidän suhteensa olivat viileän asialliset. Luonteeltaan miehet olivat lähes toistensa vastakohdat: siinä missä Kekkonen oli erittäin aktiivinen, räiskyvä ja herkästi toisia arvosteleva, Sukselainen oli pidättyväinen eikä millään tavoin pyrkinyt tuomaan itseään esille. Kun Fagerholmin hallitus oli keväällä 1957 kaatunut sosialidemokraattien sisäisiin kiistoihin, Kekkonen antoi Sukselaiselle tehtäväksi muodostaa Maalaisliiton johtama vähemmistöhallitus. Hallituksen kokoonpano vaihteli sen toimikauden aikana niin paljon, että julkisuudessa puhuttiin hallituksen eri "painoksista". Kekkosen vaatimuksesta Sukselaisen oli otettava hallitukseensa loppukesällä 1957 mukaan sosialidemokraattien opposition edustajina niin kutsutut "ottopoikaministerit", mikä herätti SDP:ssa suurta kiukkua.[20]

Fagerholmin kolmannen hallituksen toimikausi päättyi niin kutsuttuihin yöpakkasiin. Presidentti Urho Kekkonen olisi halunnut uudeksi pääministeriksi Kauno Kleemolan, mutta Maalaisliiton eduskuntaryhmä asettui niin voimakkaasti kannattamaan Sukselaista, että Kekkosen oli annettava uuden hallituksen muodostaminen Sukselaiselle. Tosiasiassa Sukselaisen käteen lyötiin Tamminiemessä laadittu ministerilista, jossa oli mukana Kekkosen luottomies Arvo Korsimo. Kapeasta pohjastaan huolimatta Sukselaisen hallitus osoittautui erittäin sitkeähenkiseksi. Se istui tammikuusta 1959 kesään 1961 saakka ja nousi hallitusten ikätilaston kolmannelle sijalle. Ulkoministeri Ralf Törngrenin kuoltua toukokuussa 1961 Sukselainen hoiti kuukauden ajan myös ulkoministerin tehtäviä, kunnes Ahti Karjalainen tuli tälle paikalle aloittaen samalla pitkän ulkopoliittisen uransa. Suurin ulkopoliittinen kysymys Sukselaisen toisen hallituksen toimikaudella oli Suomen liitännäisjäsenyys Euroopan vapaakauppajärjestössä (EFTA), joka toteutui sitkeiden neuvottelujen jälkeen heinäkuun alussa 1961.[21]

Vuonna 1961 Helsingin hovioikeus tuomitsi Sukselaisen viralta pantavaksi Kansaneläkelaitoksen pääjohtajan virasta virkarikoksen vuoksi.[22] Tuomio kuitenkin kaatui korkeimmassa oikeudessa, ja Sukselainen palasi Kelan pääjohtajan virkaan, mutta ei pääministeriksi.[23]

Kekkonen piti hänen suhteitaan virolaisiin opiskelutovereihin vaarallisina. Neuvostoliittolainen lehti oli julkaissut valokuvan, jossa kaksi Helsingin yliopiston osakuntien ylioppilasta oli vienyt onnitteluadressin Ruotsissa asuneille Viron pakolaishallitusta kannattaville ylioppilaille. Maalaisliiton vuoden 1964 puoluekokouksessa istuva puheenjohtaja Sukselainen hävisi Johannes Virolaiselle niukasti äänin 888–866.[11] Sukselaisen kaatamiseen osallistui myös Arvo Korsimo, joka oli vuonna 1960 joutunut jättämään puoluesihteerin paikan ja hautoi tästä kostoa Sukselaiselle.[17]

V.J. Sukselaisen hauta Espoon tuomiokirkon hautausmaalla

Sukselaisen ja Virolaisen suhteet viilenivät kesän 1964 puoluekokouksen jälkeen. Valmistauduttaessa vuoden 1982 presidentinvaaliin Keskustapuolueen puheenjohtaja Paavo Väyrynen hankki Sukselaisen tuen K-linjan miehittämän puoluejohdon ehdokkaalle Ahti Karjalaiselle taistelussa Keskustan presidenttiehdokkaasta. K-linjan poliitikot olettivat Sukselaisen olevan syrjäyttämisestään edelleen katkera Virolaiselle.[24] Karjalaisen ja Virolaisen kannattajien välisen taistelun kiihtyessä Sukselainen vetosi puolueen yhtenäisyyden puolesta ja katsoi, ettei puolueen ollut ehdottomasti pakko asettaa omaa ehdokasta, "ellemme sitä puolueelle vahinkoa tuottamatta osaa".[25]

Lähteet

  1. ↑ Suomen hallitukset valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 24.9.2014. Viitattu 9.6.2010.
  2. ↑ a b c d e f g h Ministerin tiedot: Sukselainen, Vieno Johannes Valtioneuvosto.fi. Arkistoitu 2.5.2016. Viitattu 27.3.2016.
  3. ↑ a b c d Ministerit nimikkeittäin: Pääministeri Valtioneuvosto.fi. Arkistoitu 9.4.2016. Viitattu 27.3.2016.
  4. ↑ a b c d Ministerit nimikkeittäin: Valtiovarainministeri Valtioneuvosto.fi. Arkistoitu 2.8.2019. Viitattu 27.3.2016.
  5. ↑ Kekkosen hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 9.6.2010.
  6. ↑ Tuomiojan hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 9.6.2010.
  7. ↑ a b Sukselaisen II hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 9.6.2010.
  8. ↑ a b c d e V. J. Sukselainen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 8.8.2016.
  9. ↑ Johannes Virolainen: Polun varrelta: merkintöjä ja muistikuvia ihmisistä ja tapahtumista, s. 283. Helsinki: Otava, 1993.
  10. ↑ Virolainen 1993, s. 286.
  11. ↑ a b c Seppo Sarlund: V. J. Sukselainen : vähäväkisten valtiomies, s. 44, 46, 189, 192, 193. Helsinki: Maahenki, 2008. ISBN 978-952-5652-34-5
  12. ↑ Virolainen 1993, s. 297.
  13. ↑ Virolainen 1993, s. 304.
  14. ↑ Virolainen 1993, s. 309.
  15. ↑ Virolainen 1993, s. 308.
  16. ↑ Seppo Sarlund: Jussi – Suomen neuvos, s. 130. Helsinki: Otava, 1999.
  17. ↑ a b Virolainen 1993, s. 314.
  18. ↑ Virolainen 1993, s. 305.
  19. ↑ Virolainen 1993, s. 319.
  20. ↑ Virolainen 1993, s. 312.
  21. ↑ Virolainen 1993, s. 313.
  22. ↑ Sosialidemokraattisen puolueen toimintakertomukset 1960–1962, Työväen arkisto (Arkistoitu – Internet Archive)
  23. ↑ Lasse Kangas, kolumni, Keskisuomalainen 13.7.2009 (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 19.1.2013
  24. ↑ Antti Blåfield ja Pekka Vuoristo: Kun valta vaihtui: mitä todella tapahtui presidentinvaalissa 1982, s. 144. Helsinki: Kirjayhtymä, 1982.
  25. ↑ Blåfield & Vuoristo, s. 187.

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

 

Edeltäjä:
K.-A. Fagerholm
K.-A. Fagerholm 		Suomen pääministeri
1957
1959–1961 		Seuraaja:
Rainer von Fieandt
Martti Miettunen
Edeltäjä:
Onni Hiltunen
Tuure Junnila 		Suomen valtiovarainministeri
1950–1951
1954 		Seuraaja:
Onni Hiltunen
Penna Tervo
Edeltäjä:
Ralf Törngren 		Suomen ulkoasiainministeri
1961 		Seuraaja:
Ahti Karjalainen
Edeltäjä:
Urho Kekkonen 		Suomen sisäasiainministeri
1951–1953 		Seuraaja:
Heikki Kannisto
Edeltäjä:
K.-A. Fagerholm
K.-A. Fagerholm
Johannes Virolainen
Rafael Paasio 		Eduskunnan puhemies
1956–1957
1958
1968–1970
1972–1976 		Seuraaja:
K.-A. Fagerholm
K.-A. Fagerholm
Rafael Paasio
Veikko Helle
Edeltäjä:
Eino E. Louhio 		Kelan pääjohtajat
1954–1971 		Seuraaja:
Jaakko Pajula
Maalaisliiton ja Keskustapuolueen kansanedustajat

Read other articles:

بطولة العالم لسباقات فورمولا 1 موسم 1966

بطولة العالم لسباقات فورمولا 1 موسم 1966الفائزجاك برابهامالشرکةبرابهامالتسلسل الزمنيالموسم السابقالموسم التاليعنت بطولة العالم لسباقات فورمولا 1 موسم 1966 عقدت في سنة 1966 م، وفاز بها جاك برابهام (بالإنجليزية: Jack Brabham)‏ من فريق برابهام (بالإنجليزية: Brabham)‏ بسيارته الريبكو. جاك ...

 

Stasiun Limbanang

Stasiun Limbanang Limbanang Plang Aset disekitar stasiunLokasiJalan Tan MalakaLimbanang, Suliki, Lima Puluh Kota, Sumatera BaratIndonesiaKoordinat0°6′33.26148″S 100°30′33.43039″E / 0.1092393000°S 100.5092862194°E / -0.1092393000; 100.5092862194Koordinat: 0°6′33.26148″S 100°30′33.43039″E / 0.1092393000°S 100.5092862194°E / -0.1092393000; 100.5092862194Operator Kereta Api IndonesiaDivisi Regional II Sumatera Barat Letakkm 1...

 

بارانا (ولاية)

  لمعانٍ أخرى، طالع بارانا (توضيح). بارانا - Paraná   بارانا (ولاية) الموقع الجغرافي سميت باسم نهر بارانا  تاريخ التأسيس 1889  تقسيم إداري البلد البرازيل[1][2] العاصمة كوريتيبا  بارانا خصائص جغرافية إحداثيات 24°40′S 51°37′W / 24.67°S 51.62°W / -24.67; -51.62   &#...

Unstructured interview

Interview in which questions are not prearranged. Television journalists interviewing a cosplayer. Field interviews by journalists are more often than not unstructured, without many prearranged questions An unstructured interview or non-directive interview is an interview in which questions are not prearranged.[1] These non-directive interviews are considered to be the opposite of a structured interview which offers a set amount of standardized questions.[2] The form of the un...

 

Campbell, California

City in California, United States City in California, United StatesCity of CampbellCityCampbell's welcome sign SealMotto: The Orchard CityLocation of Campbell in Santa Clara County, CaliforniaCity of CampbellLocation in the United StatesShow map of San Francisco Bay AreaCity of CampbellCity of Campbell (California)Show map of CaliforniaCity of CampbellCity of Campbell (the United States)Show map of the United StatesCoordinates: 37°17′2″N 121°57′18″W / 37.28389°...

 

Solo per vendetta

Solo per vendettaNicolas Cage in una scena del filmTitolo originaleSeeking Justice Lingua originaleinglese Paese di produzioneStati Uniti d'America Anno2011 Durata105 min Rapporto2.35:1 Generethriller, azione, drammatico RegiaRoger Donaldson SoggettoTodd Hickey, Robert Tannen SceneggiaturaRobert Tannen ProduttoreRam Bergman, Tobey Maguire, James D. Stern (produttori), David Pomier, Lucas Smith (co-produttori) Produttore esecutivoJulie Goldstein, Douglas Hansen, Christopher Petzel, Jen...

Stasiun Kitajō

Kitajō Station北条駅Kitajō Station, May 2019Lokasi2301-1 Kitajō, Kashiwazaki-shi, Niigata-ken 949-3732JapanKoordinat37°20′18″N 138°38′13″E / 37.3383°N 138.6369°E / 37.3383; 138.6369Koordinat: 37°20′18″N 138°38′13″E / 37.3383°N 138.6369°E / 37.3383; 138.6369Operator JR EastJalur■ Shin'etsu Main LineLetak44.8 km to NaoetsuJumlah peron2 side platformsInformasi lainStatusunstaffedSejarahDibuka1 July 1897Lokasi pada pe...

 

2014 Metro Manila Film Festival

Annual Philippine Festival edition 2014 Metro Manila Film Festival40th Metro Manila Film FestivalAwardsGabi ng Parangal (lit. 'Awards Night')No. of films8Festival dateDecember 25, 2014 (2014-12-25) to January 7, 2015 (2015-01-07)MMFF chronology41st ed. 39th ed. The 40th Metro Manila Film Festival was the edition of the annual film festival that is held in Metro Manila, Philippines and is organized by the Metropolitan Manila Development Authority (MMDA). Dur...

 

哈比卜·布尔吉巴

哈比卜·布尔吉巴الحبيب بورقيبة‎第1任突尼斯总统任期1957年7月25日—1987年11月7日（30年105天）总理巴希·拉德加姆（英语：Bahi Ladgham）（1969年－1970年）赫迪·努伊拉（英语：Hedi Nouira）（1970年－1980年）穆罕默德·姆扎利（英语：Mohammed Mzali）（1980年－1986年）拉希德·斯法尔（英语：Rachid Sfar）（1986年－1987年）宰因·阿比丁·本·阿里（1987年）继任宰因·阿比丁·本·...

Opel Flextreme

Not to be confused with Opel Flextreme GT/E. Motor vehicle Opel FlextremeOverviewManufacturerOpelAlso calledSaturn Flextreme (North America)Production2008 (Concept car)Body and chassisClassSmall family car (C)Body style5-door hatchbackLayoutFF layoutPlatformDelta II/E-FlexRelatedChevrolet VoltOpel AmperaPowertrainEngine1.3L diesel engine and electric motorTransmissiondirectRange34 miles (55 km)DimensionsWheelbase2,725 mm (107.3 in)Length4,555 mm (179.3 in)Wi...

 

ابن البارزي

الإمام  ابن البارزي معلومات شخصية اسم الولادة هبة الله بن عبد الرحيم بن إبراهيم بن البارزي الجهني الحموي الميلاد 2 يناير 1248 [1]  حماة[2]  الوفاة 3 يونيو 1338 (90 سنة) [1]  حماة  مشكلة صحية عمى  الحياة العملية المهنة قاضي شرعي،  وفقيه  اللغة الأم العرب...

 

Chamber music

Form of classical music composed for a small group of instruments Kammermusik redirects here. For the works by Hindemith, see Kammermusik (Hindemith). Chamber piece redirects here. For films set in a single location, see List of films set in a single location. For other uses, see Chamber music (disambiguation). Frederick the Great plays flute in his summer palace Sanssouci, with Franz Benda playing violin, Carl Philipp Emanuel Bach accompanying on keyboard, and unidentified string players; pa...

Commodity

Fungible item produced to satisfy wants or needs For other uses, see Commodity (disambiguation). Yerba mate (left), coffee bean (middle) and tea (right), all used for caffeinated infusions, are commodity cash crops.Business administration Management of a business Accounting Management accounting Financial accounting Audit Business entity (list) Corporate group Corporation sole Conglomerate (company) Holding company Cooperative Corporation Joint-stock company Limited liability company Partners...

 

كأس بلجيكا 2015–16

كأس بلجيكا 2015–16 تفاصيل الموسم كأس بلجيكا  النسخة 61  البلد بلجيكا  التاريخ بداية:26 يوليو 2015  نهاية:20 مارس 2016  المنظم الاتحاد الملكي البلجيكي لكرة القدم  البطل ستاندارد لييج  عدد المشاركين 32 ،  و292   كأس بلجيكا 2014–15  كأس بلجيكا 2016–17  تعديل مصدري - ت...

 

國際網球總會

国际网球联合会國際網球總會標誌原名International Tennis Federation成立時間1913年3月1日類型體育運動總部 英国倫敦服务地区地球、世界范围[*]會員211個會員協會主席 戴维·哈格蒂（英语：David Haggerty）網站http://www.itftennis.com/ 国际网球联合会（英語：International Tennis Federation，縮寫：ITF），簡稱国际网联，是世界网球、轮椅网球和沙滩网球的管理机构。其前身是1913年由12个国...

2018 United States House of Representatives elections in Arkansas

2018 United States House of Representatives elections in Arkansas ← 2016 November 6, 2018 (2018-11-06) 2020 → All 4 Arkansas seats to the United States House of Representatives   Majority party Minority party   Party Republican Democratic Last election 4 0 Seats won 4 0 Seat change Popular vote 556,339 312,978 Percentage 62.56% 35.19% Swing 8.60% 24.77% Republican   50–60%   60–70% Elections in A...

 

Mõisaküla

Town in Estonia For other places with the same name, see Mõisaküla (disambiguation). Place in Viljandi County, EstoniaMõisakülaLocation of Mõisaküla in EstoniaShow map of EstoniaMõisaküla (Baltic Sea)Show map of Baltic SeaMõisaküla (Europe)Show map of EuropeCoordinates: 58°05′N 25°11′E / 58.083°N 25.183°E / 58.083; 25.183CountryEstoniaCountyViljandi CountyCountyMulgi ParishArea • Total2.2 km2 (0.8 sq mi)Population (2021...

 

Đội bóng Vàng

Đội bóng Vàng vào năm 1953hàng trước: Mihály Lantos, Ferenc Puskás, Gyula Grosicshàng sau: Gyula Lóránt, Jenő Buzánszky, Nándor Hidegkuti, Sándor Kocsis, József Zakariás, Zoltán Czibor, József Bozsik, László Budai Thành tích huy chương Thế vận hội Mùa hè Helsinki 1952 Đội Giải vô địch thế giới Thụy Sĩ 1954 Đội Cúp quốc tế Trung Âu Trung Âu 1948–53 Đội Đội bóng Vàng (tiếng Anh: Golden Team; tiếng Hungary: Aranycsapat...

東ティモール国防軍

東ティモール国防軍Forcas Defesa Timor LorosaeForças de Defesa de Timor Leste 軍旗 紋章派生組織 東ティモール陸軍東ティモール海軍東ティモール空軍本部 ディリ指揮官共和国大統領 ジョゼ・ラモス＝ホルタ国防大臣 ペドロ・クラマー・フイク（ドイツ語版）総人員兵役適齢 18歳以上-年間適齢到達人数 25,000現総人員 2,280財政予算 3,110万ドル産業国外供給者 アメリカ合衆国 インド...

 

John Dos Passos

American novelist (1896–1970) John Dos PassosBornJohn Roderigo Dos PassosJanuary 14, 1896Chicago, Illinois, U.S.DiedSeptember 28, 1970 (aged 74)Baltimore, Maryland, U.S.Occupation Novelist playwright poet journalist painter translator Literary movementModernismLost GenerationNotable worksThree Soldiers (1921), Manhattan Transfer (1925), U.S.A. (1937)Notable awardsAntonio Feltrinelli PrizeSignature John Roderigo Dos Passos (/dɒsˈpæsəs, -sɒs/;[1][2] January 14, 1896 – S...