Hiekkalan vanhemmat olivat maanviljelijä Pekka Hoffrén ja Johanna Väänänen. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi Kajaanin seminaarista 1913. Hän toimi maalaisliittolaisenSavon Sanomien toimittajana vuosina 1913–1918 ja päätoimittajana 1918–1929. Hiekkala edusti mielipiteiltään poliittisen keskustan vasenta laitaa. Hänen kielteinen suhtautumisensa suojeluskuntiin ja maanpuolustukseen kariuttivat hänen poliittisen uransa Maalaisliitossa, jossa hän jäi oudoksi linnuksi. Puoluesihteerinä hän ehti olla vuoden 1925. Helsinkiin siirryttyään Hiekkala oli vuosina 1929–1931 vastaavana toimittajana Suomenmaa-lehdessä, josta hän kuitenkin joutui lähtemään poliittisten erimielisyyksien vuoksi, minkä jälkeen hän siirtyi artikkelitoimittajaksi Helsingin Sanomiin. Vaihtaessaan lehteä hän siirtyi myös maalaisliitosta edistyspuolueeseen. Hiekkala tuli kummassakin puolueessa tunnetuksi tiukkana Lapuan liikkeen ja sittemmin Isänmaallisen Kansanliikkeen (IKL) sekä muunkin äärioikeistolaisuuden arvostelijana. Hän kuului lapualaisia vastustaneiden keskustapoliitikkojen salaisen Isänmaan ja Lain Puolesta -järjestön keskeisiin henkilöihin. Edistyksessäkin hän oli puolueen vasemmalla laidalla.
Hiekkala kirjoitti pakinoita nimimerkillä Eero ja sillä nimellä poliittiset vastustajatkin hänet tunsivat. 1930-luvulla hän oli Suomen Sosialidemokraatin Sasu Punasen (Yrjö Räisänen) ohella yksi Suomen äärioikeiston silmätikuista, minkä vuoksi IKL:n kansanedustaja Elias Simojoki toivoi kuuluisassa julkisuuteen tulleessa kirjeessään sekä Eeron että Sasun päätyvän keskitysleirille Petsamoon.
Sodan jälkeen Hiekkala oli edistyspuolueen ja Suomen Kansanpuolueen kansanedustajana vuodesta 1945 aina kuolemaansa asti. Hänen vasemmistoporvarillinen linjansa sopi Suomen sotien jälkeiseen poliittiseen todellisuuteen, joskin hän jäi yhä puolueessaan yksin kannattaessaan sotasyyllisyyslakia ja YYA-sopimusta. Hiekkala otti osaa myös YleisradionPienoisparlamentti-ohjelman väittelyihin.
Hiekkala esitti myös vanhoillisia näkemyksiä puhuessaan eduskunnassa lapsilisälain käsittelyn yhteydessä kesäkuussa 1948. Hän muun muassa sanoi, että ”kansan kvaliteetin kannalta ei ole samantekevää, millaiset yksilöt sukua jatkavat” ja että luonnonjärjestyksen mukaan ”voimakkain yksilö” ja ”parhain aines” lisääntyy.[1]
Hiekkalan pitämää Eeron pakinapalstaa seurasi uskollisesti lehdestä toiseen kuvittaja Oki Räisänen. Räisäsen kuoltua vuonna 1950 Helsingin Sanomat kiinnitti Eeron pakinoiden uudeksi kuvittajaksi Kari Suomalaisen, joka Hiekkalankin pian kuoltua loi itsenäisen ja maineikkaan uran pilapiirtäjänä.
Lassi Hiekkalan veli oli niin ikään Savon Sanomien päätoimittajana toiminut Eero Hiekkala.
Lähteet
↑Eduskunnan täysistunnon pöytäkirja, 3. kesäkuuta 1948. Hallituksen esitys n:o 163 (1947 vp) lapsilisälaiksi. HE 163/1947
Juhani Mylly: ”Hiekkala, Lassi”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 800–801. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4Teoksen verkkoversio.