Heljas valmistui ylioppilaaksi vuonna 1914, suoritti teologian erotutkinnon ja sai pappisvihkimyksen vuonna 1918 ja suoritti pastoraalitutkinnon vuonna 1920. Valmistuttuaan Heljas toimi ensin pappina, uskonnon opettajana ja vankilapastorina Helsingissä ja Vaasassa vuosina 1918–1920. Vuodet 1920–1931 hän oli merimiespappina Cardiffissa ja Lontoossa. Vuosina 1931–1937 hän toimi kirkkoherrana Kaavilla ja vuodet 1937–1967 Kuopion maaseurakunnan kirkkoherrana. Rovastin arvon hän sai vuonna 1945.[1]
Kansanedustajana Heljas toimi 19 vuotta vuosina 1939–1958 edustaen Kuopion läänin läntistä vaalipiiriä. Hän toimi eduskunnan toisena varapuhemiehenä vuonna 1945, ensimmäisenä varapuhemiehenä vuonna 1946 ja uudelleen vuosina 1954–1956 ja 1957.[1]
Ministerinä Heljas oli kolmeen otteeseen. Pekkalan hallituksessa hän oli ministerinä sosiaaliministeriössä ajalla 26. maaliskuuta 1946 – 26. toukokuuta 1948 ja opetusministerinä ajalla 26. toukokuuta – 29. heinäkuuta 1948. Kekkosen I hallituksessa hän oli opetusministerinä ajalla 17. maaliskuuta 1950 – 17. tammikuuta 1951 ja Kekkosen II hallituksessa niin ikään opetusministerinä ajalla 17. tammikuuta 1951 – 20. syyskuuta 1951.[2]
Presidentin valitsijamiehenä Heljas oli vuosina 1950 ja 1956 ja hän kuului myös Suomen valtuuskuntaan Pariisin rauhanneuvotteluissa ja Suomen YK-valtuuskuntaan.[1]
