Puhuttua tuvaluaUuden-Seelannin viranomaisten julkaisema tuvalunkielinen tiedote koronaviruksesta.
Tuvalu (omakielinen nimi: Te ’gana Tūvalu[1]) on austronesialainen kieli, jota puhuu noin 11 000 ihmistä pääasiassa Tuvalun saarivaltiossa.[2] Tuvalu on englannin rinnalla maan virallinen kieli.[3] Kielen katsotaan olevan uhanalainen, ja sen lähimmät sukulaiskielet ovat anuta ja pukapuka.[4]
Tuvalun kielilautakunta perustettiin 1972. Se on muun muassa tehnyt etelämurteesta virallisen standardin sekä tuvalun ortografiaa koskevia päätöksiä.[5]
Raamattu käännettiin tuvaluksi ensimmäistä kertaa kokonaan 1987.[6]
Päämurteet jakautuvat useisiin pienempiin murteisiin. Jokaisella Tuvalun atollilla on omat murteensa. Vaitupun atollilla puhuttavaa murretta ymmärretään hyvin muuallakin Tuvalussa.
Aakkoset
Tuvalun kielessä on käytössä kuusitoista latinalaisen kirjaimiston aakkosta.[7] Niistä viisi on vokaaleja ja yksitoista konsonantteja. Kirjainta h käytetään vain Nukulaelaen murteessa, ja kirjain g äännetään ŋ eli ng. Aakkoset ovat: a, e, f, h, i, k, l, m, n, g, o, p, s, t, u, v.
Tuvalussa on vain kaksi tavurakennetta, V (pelkkä vokaali) tai CV (konsonantti ja vokaali). Konsonanttiyhtymiä ei ole, mutta muuten konsonanttien esiintymiselle ei ole rajoituksia. Diftongeja ei ole, joten kaikki peräkkäiset vokaalit äännetään eri tavuissa.
Kielioppi
Jokaisen sanan viimeinen kirjain on vokaali. Kielessä on kuusi artikkelia. Yksikön kanssa voidaan käyttää artikkeleita "te", "se" tai "a" ja monikon kanssa "ni", "ne" tai "a".
Substantiivit
Tuvalun kielen substantiivit eivät koskaan taivu. Monikko näkyy substantiivia edeltävästä artikkelista tai possessiivipronominista. Monikko voidaan muodostaa myös pidentämällä sanan ensimmäistä vokaalia.
Adjektiivi
Tuvalunkielisissä lauseissa adjektiivi tulee substantiivin jälkeen.
