Piikkiön rautatieasema avattiin yleiselle liikenteelle 1. marraskuuta 1899. Aseman toiminta kesti henkilöliikenteessä yli 80 vuotta, kunnes 25. toukokuuta 1979 henkilöliikenne asemalla lakkautettiin. Ratapihan kauko-ohjauksen valmistuttua vuonna 1995 asema muutettiin kokonaan miehittämättömäksi. Piikkiön rautatieasema on enää tavaraliikenteen käytössä (jonkin verran puunkuormausta) sekä junakohtauspaikkana.[7]Rautatieliikenteen ohjaus hoidetaan keskitetysti Helsingin kautta. Säännöllistä henkilöliikennettä asemalla ei enää ole.[8] Joulukuusta 2016 lähtien asemarakennus on ollut yksityisomistuksessa.[9]
Vuodesta 1876 lähtien Turusta pääsi rautateitse Tampereen ja Hämeenlinnan kautta Helsinkiin. Helsinkiin kuitenkin kaivattiin nopeampaa yhteyttä, joten Helsingin ja Turun johdolla käynnistettiin Rantaratahanke ja keväällä 1886 asiaa ajamaan perustettiin komitea.[10] Piikkiön kuntakokous katsoi asian olevan tärkeä myös Piikkiölle, kun yksityiset kansalaiset olivat pyytäneet kunnan tukea ja esittäneet kannatusta rautatielle.[11] Kuntakokous asetti asiaa ajamaan kolmihenkisen komitean, johon kuuluivat Wiurilan isäntä August Armfelt, kanttori H. H. Hjerpe ja K. Kylänpää.[12] Asiaan kuitenkin palattiin vasta kolmen vuoden kuluttua[13], jolloin Tuorlan isäntä Alfred Michael von Haartman ajoi rautatien perustamista ja korosti sen merkitystä[14]. Kuntakokous oli rautatien rakentamisen kannalla[15] ja päätti, että kunta avustaa maan lunastuksessa korkeintaan 50 penniltä jokaista äänivaltaista kuntalaista kohden.[12] Radanvarren asukkaiden keskuudessa innostus uudesta liikenneyhteydestä nousi. Nimimerkki ”Palkollinen” kirjoittaa Aura-lehdessä:
»...nyt jo olen palveluspaikkani jättänyt ja alkanut muiden muassa autuaallisesti wartomaan Turun-Karjan rautatien rakentamista, jota paikkakunnalla liikkuvan huhun mukaan pitäisi ensi kesänä aloitettaman ja josta jo kultaisia päiwäpalkkoja uneksimme - mutta warjele Jumala, jos petymme...
[16]»
Radan lopullinen rakentamispäätös tehtiin vuoden 1894 valtiopäivillä. Päätöksen hyväksyi myöhemmin Suomen suuriruhtinaskunnan hallitsija Venäjän keisarikunnantsaariNikolai II ja päätti samalla keskustelut radan linjauksesta. Kuntakokous oli kannattanut linjausta, jota rata nykyäänkin pääsääntöisesti noudattaa.[17][18]
Paimiossa Vistan kestikievarissa pidettiin vuonna 1895 kokous, jossa kunnilla ja yksityisillä oli mahdollisuus esittää toiveita radan sijoittamisen suhteen.[19] Rakentamistyöt aloitettiin Turun päässä helmikuussa 1897. Rataa ja asemaa varten valtio lunasti maata kuntalaisilta (Pukkilan kartanolta esimerkiksi viisi hehtaaria 9 550 markan hintaan).[10] Maata lunastettiin lisää toukokuussa 1915 Hadvalasta, Seppälän ja Mattilan maatilojen mailta hehtaarin kokoiselta alueelta.[20]
Aseman rakentaminen ja avaaminen
Piikkiön rautatieasema päätettiin sijoittaa 300 metrin päähän kirkon eteläpuolelle, keskelle viljavaa peltoaluetta.[1] Radan rinnalla kulki vanha Turun ja Salon välinen maantie (myöhemmin valtatie 1), jonka varteen asutus oli keskittynyt. Piirustukset kaikkiin Rantaradan vanhoihin varsinaissuomalaisiin asemiin toimitti Valtion Rautateiden pääarkkitehti Bruno Granholm.[21][22] Piirustukset olivat tuolloin käytettyjä niin sanottuja tyyppipiirustuksia, joita käytettiin useissa kohteissa.[23] Tämän vuoksi Paimion asema oli alkuperäisessä muodossaan samanlainen kuin Piikkiönkin asema.[6][24][25]
Piikkiöön suunniteltiin alun perin matkustajamäärien mukaan V-luokan asemarakennusta, mutta asemarakennus toteutettiin lopulta IV-luokan piirustusten mukaisesti.[24][26] Piikkiö oli kuitenkin nimellisesti V-luokan asema vuoteen 1956 asti, jolloin V-luokan asemapäällikön virat muutettiin IV-luokan asemapäällikön viroiksi.[5]
Asemarakennusta rakennettiin vuosina 1898–1899.[21] Itse radan rakentaminen oli maaston vuoksi hankalaa.[10] Kiskotus tehtiin 9 metriä pitkillä Bolckow, Vaughan -yrityksen kiskoilla (metripaino 30 kg).[5] Kiskotustöiden edistyttyä Turusta Piikkiön asemalle pidettiin Piikkiön kansakoululla 19. syyskuuta 1899 kiskottajille (”rautaroikalle”) juhlatilaisuus.[10] Samana päivänä ratatöiden palkanmaksaja (”kasööri”) teki palkanmaksumatkansa ensimmäistä kertaa junalla Turusta Piikkiöön.[27][28]
Piikkiön liikennepaikan ratapiha on aina ollut kolmiraiteinen (pääraide ja kaksi läpiajettavaa sivuraidetta), ja asemarakennuksen edessä oli asetinlaite, jolla liikennettä ohjattiin.[5] Ratapihan itäpäätyyn rakennettiin vaihdekoju, länsipäätyyn lämmitettävä resiinavaja.
Aseman toiminta vuosisadan vaihteessa
Rantaradan valmistuttua Piikkiön kunta anoi yhdessä Paimion ja Halikon kanssa oikeutta avata rata väliaikaisesti paikallisliikenteeseen alkuvuodesta 1899. Rautatien hallinto ei kuitenkaan puoltanut anomusta, koska piti radan kiskotusta vielä puutteellisena.[29] Radan ja aseman virallista käyttöönottoa saatiinkin odottaa loppuvuoteen[30], sillä vielä elokuussa 1899 asemalla tehtiin muuraus- ja lattianasennustöitä.[31]
Kuvassa asemapäällikkö Robert Kokkola. Etualalla näkyvässä asemakyltissä paikannimi myös kyrillisillä kirjaimilla Пийккие. Kuva on siis otettu sortokaudella vuosien 1907–1917 välissä, koska tuolloin muiden kuin kaupunkiasemien nimissä tuli ensin olla aseman nimi suomeksi ja sen jälkeen venäjäksi.[32][33]Kuvassa asemapäällikkö Robert Kokkola perheineen aseman vanhan sisäänkäynnin edessä 1910-luvulla. 1920-luvun muutostöissä tämän sisäänkäynnin paikkaa muutettiin.
Ennen radan avaamista yleiselle liikenteelle arvovaltainen kutsuvierasjoukko ajoi lauantaina 28. lokakuuta 1899 juhlajunassa reitin Karjaalta Turkuun.[34] Uuden Suomettaren kirjeenvaihtaja kertoo Karjaan rautatieasemalta liikkeelle lähteneestä kutsuvierasjoukosta seuraavasti:
»Toisen luokan odotussaliin mahtui koko seurueemme, senaattoreineen, wirastopäälliköineen, ylempine ja alempine wirkamiehineen ja insinööreineen, kaikkiaan noin 60 henkeä, sanomalehtien kirjeenvaihtajat niihin luettuina. Söimme ja joimme itsemme kylläiseksi - ja maksoimme, sillä tällä kertaa ei tarjonnut waltio ilmaiseksi muuta kuin kyydin.[35]»
Uusi Aura -lehden toimittaja kirjoittaa:
»Klo 8 aamulla lähti sitten tarkastusjuna liikkeelle hywin pitkänä ja mahtawana, kaksi weturia edessä. Edellinen weturi oli koristeltu useammanlaatuisilla lipuilla ja waakunalla, joka kuwasti karhun päätä. Ympärillä kirjoitus: Deus protector noster (Jumala suojelijamme).[34]»
Sanomia Turusta -lehden toimittaja kirjoittaa myös päivän tapahtumista:
»Tämä uusi rautatie luowutettiin eilen wirallisesti rautatiehallituksen huostaan. Wiranomaiset tarkastiwat eilen junan. Toispäiwän iltana kello 7 lähti Helsingistä ylimääräinen juhlajuna Turun-Karjan radan awajaisiin. Tarkastusjunassa seurasi mukana noin 60 kutsuttua wierasta, joiden joukossa senaattoritvon Troil, Schauman, Bergbom, Ignatius, ja rautatiehallituksen päätirehtööri Strömberg... (...) Matkalla pysähdyttiin kaikilla asemilla ja tarkastettiin asemahuoneita. Joka asemalla oli enemmän tai wähemmän yleisöä, hurraten ja huiskuttaen nenäliinojaan. (...) Turkuun saawuttiin kello 1/2 5 i. p, jonka jälkeen mentiin Phoenixiin, missä syötiin yhteiset päiwälliset, joissa ei mitään puheita pidetty.[36]»
Myös Piikkiön asemalla seurue siis pysähtyi tarkastaen aseman ja laiturilla hurraavat piikkiöläiset.[36]
»Piikkiön asema on niin ikään Piikkiön kirkonkylässä. Siitä näkyy merenlahti, Kuusiston saari ja lehdon keskellä korkea muuripatsas, joka on viimeinen jäännös piispain ylpeästä linnasta.[35]»
Yleinen liikenne radalla alkoi marraskuun alussa 1899. Turun ja Karjaan välillä kulki molempiin suuntiin kaksi vuoroa, posti- ja sekajuna. Vuonna 1900 aloitti paikallisjuna Saloon.[17] Piikkiön asemalle muutti vuonna 1898 2. luokan postitoimisto, joka oli aiemmin ollut Piikkiön kansakoululla.[10][37]Senaatti oli jo vuonna 1866 määrännyt, että III-V luokan asemien oli korvauksetta osoitettava valtiolle sovelias huoneisto postia varten ja asemapäälliköiden huolehdittava postiasioiden hoidosta.[23] Korvaukset ylimääräisestä työstä olivat pienet, eivätkä Piikkiön asemapäälliköt aina välittäneet toimenkuvasta.[10]
Paimion sisaraseman tavoin Piikkiön rautatieasema vajosi pehmeään maaperään pian rakentamisen jälkeen, ja rakennusta jouduttiin siksi nostamaan toista metriä vajoamisen vuoksi.[17] Asemalla sijainnut lennätinlaite asetettiin tammikuussa 1900 myös yksityisten käyttöön Rautatiehallituksen määräyksestä.[38][39]
Vuoden 1899 lopulla Piikkiön asemalta lähti yli 3 600 matkustajaa.[40] Helsinki–Karjaa-radan valmistuttua vuonna 1903 liikenne vilkastui entisestään, esimerkiksi vuonna 1904 kaikista tuloista yli 60 % tuotti henkilöliikenne.[12] Vuonna 1911 Piikkiön asemalta lähti yli 25 000 matkustajaa ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin asemalla myytiin matkalippuja keskimäärin 37 000 kappaletta.[41] Suurin osa näistä oli Turkuun matkustavia työläisiä. Matkustajamäärät olivat alusta alkaen niin suuria, että rautatieasemalle hankittiin kestikievarin pitäjän Isak Kumlanderin toimesta puhelin, jotta asiakkaat voisivat tilata häneltä kyytejä.[41]
Vuosisadan alkupuoli
Piikkiön rautatiaseman asemakonttori ja sen kolme virkailijaa. Kuva otettu noin 1920-1930-luvulla.Kuukausilippu Turusta Piikkiöön vuodelta 1939. Lipun omisti Yrjö Nikulainen, joka toimi Piikkiön aseman sähköttäjänä vuosina 1916–1920[42][43].
Radan ja aseman valmistuminen ei näkynyt välittömästi Piikkiön kehittymisenä.[1] Vasta 1920-luvulle tultaessa Piikkiön ydinkeskusta alkoi muodostua rautatieaseman ympärille.[44] Piikkiöläisten arkikielessä alettiin puhua asemanseudusta keskustan osana ja sinne perustettiin useita kauppoja, etupäässä sekatavaraliikkeitä.[1][45] Hadvalantielle rakennettiin meijeri ja osuuskauppa ja Asematien päähän rakennettiin kestikievari.[40] Elinkeinorakenteen muutoksen lisäksi väestönkasvu ”asemanseudulla” oli huomattavasti nopeampaa verrattuna koko Piikkiön väestönlisäykseen.[1]
Tavaraliikenne kuljetti Piikkiöstä maitoa, viljaa, perunoita, metsä-, maatalous- ja karjatuotteita ja tiiliä Kokolahden tiilitehtaasta, joka tuotti vuodessa 10 000 tiiltä[10]. Vuonna 1931 lähtevien tavaroiden rahtikirjoja kirjattiin yli 6 000 kappaletta, mikä vastasi noin 5 000 tonnia saapuvaa rahtia.[41] Piikkiöön tuotiin 1900-luvun alkupuolella pääasiallisesti rehua, lannoitteita ja sekalaista kauppatavaraa.[41]
Piikkiön rautatieasema ja ratapihalla sijainnut Rautatiekirjakauppa. Kaupasta sai ostaa myös matkaoppaita rautateillä matkustamiseen[46].
1900-luvun alussa asemalaiturin Turun päästä rakennettiin Turun Osuuskaupan tehtaalle kapearaiteinen rillirata, joka korvattiin vuonna 1947 leveäraiteisella radalla.[5] Uusi 364 metriä pitkä rata teki vanhan rilliradan tarpeettomaksi. Uusi yksityisraide erkani ratapihan Turun puoleisesta päädystä ja vei Hadvalantielle asti. Raiteen päässä oli ympäriajovaihteet.[3] Välilaituri asemalle rakennettiin vuonna 1902.[5] Rautatieaseman tontilla sijaitsi vuosina 1923-1929 myös pieni kioskirakennus, Rautatiekirjakauppa Oy.[47][40] Asemarakennusta laajennettiin vuonna 1922.[5] Laajennustöiden yhteydessä asemarakennusta vastapäätä, radan toiselle puolelle valmistui lämmitettävä tavaramakasiini lastauslaiturilla[5].
Asemarakennuksen toimenkuvan laajentuminen Piikkiön eräänlaiseksi hermokeskukseksi vaati myös henkilökuntaa. Vuoden 1931 Rautatiehakemistossa aseman toiminnasta ja henkilökunnasta kirjoitetaan:
»Vakinaisia junia kulkee vuorokausittain 18 kpl. (klo 7-24) ja ylimääräisiä pari kpl. Yöpalvelusta asemalla ei ole.
Asemalla hoidettavan postiasema I:n hoidosta maksetaan asemapäällikölle 200 mk:n ja ylim. postiapulaiselle 500 mk:n palkkio kuukaudessa.
Valtion asunto kuuluu seuraaville: Asemapäällikölle (3 h., keittiö ja eteinen), sähköttäjälle (2 h., eteinen ja keittiö) ja kahdelle asemamiehelle (toiselle 2 h. ja keittiö ja toiselle 1 h. ja keittiö). Ainoastaan asemapäällikön asunto sijaitsee asemarakennuksessa. Ratamestari asuu Littoisissa. Valtion puolesta on myös sauna ja pesutupa sekä kuuluu kaikille aseman henkilökuntaan kuuluville viljelysmaata.[41]»
Sotien jälkeinen aika
Vuonna 1947 valmistui makasiinin lisärakennus,[5] jotka purettiin 1980-luvun alussa.[48] Vuonna 1947 Piikkiön asemalla sattui myös sen historian yksi ensimmäisistä suurista junaonnettomuuksista, kun tavarajunasta tippui metallipalkki kiskoille aiheuttaen junan suistumisen kiskoiltaan ja sen neljän junanvaunun tuhoutumisen aseman edustalla.[49]
Piikkiön rautatieasema 1970-luvulla.
Asemalla oli 1950-luvulla peräti kahdeksan työntekijää, koska Paimiossa sijainneen Kevolan laiturivaihteen asemamiehen toimi siirrettiin Piikkiön asemalle.[5] Asemarakennuksessa suoritettiin muutostöitä ja -korjauksia vuosina 1950 ja 1952.[17] Vuonna 1966 laivaelementtejä ja hyttejä valmistavan Naviren kanssa solmittiin sopimus entisen Osuuskaupan raiteen käytöstä.[5] Teollisuusraiteelta lähti runsaasti muun muassa laivojen lastiluukkujen kuljetuksia Turkuun.[17] Piikkiön rautatieaseman päässä Turun puolella oli vielä 1990-luvulla puolipuomilaitos nimeltään Navire.[17] Naviren myötä Piikkiöön entisten kappaletavarakuljetusten lisäksi tuli myös raskasta vaunukuormaliikennettä. Tavaramakasiinin länsipäädyssä oli kuormaussilta metalliromulle, puru- ja hakevaunuille, vastapäätä asemarakennusta oli vielä 1980-luvun lopussa raskaiden kuormien käsittelyä varten pukkinosturi kiinteällä alustalla.[5]
Vuoden 1963 Rautatiehakemiston mukaan Piikkiössä oli tuolloin asemapäällikön lisäksi vain kaksi asemamiestä.[50] Aseman toiminnasta kirjoitetaan:
»Junalähetyksessä vuorot klo 5.15 - 11.15 ja 14.30 - 22.00 sekä asemamiehillä klo 3.00 - 14.00 ja 15.00-18.40. Ap:llä asuntona 3 h ja k sekä muita asuntoja 2 kpl 2 h ja k ja 1 kpl 1 h ja k, kaikki ilman mukavuuksia. Saapuvia kpl-tavaralähetyksiä 90 ja lähteviä 180, saapuvia vaunukuormia 55 ja lähteviä 60 sekä myytyjä matkalippuja 350 kpl/kk. Henkilöjunia 10 paria ja tavarajunia 4 paria/vrk sekä jakelulinja. Kansainvälistä yhdysliikennettä esiintyy. Vaihde- ja opastinturvalaitos.[50]»
Piikkiön ratapihan pahin onnettomuus sattui 7. lokakuuta 1966.
Ratapihan pahin onnettomuus sattui 7. lokakuuta 1966, jolloin rekka ajoi tasoristeyksessä junan eteen. Junan ensimmäinen moottorivaunu kääntyi poikittain ja välivaunu suistui kiskoilta. Veturin ja auton miehistöt loukkaantuivat.[17]
Vaikka useat piikkiöläiset käyttivät junaa työmatkoillaan 1970-luvulla, aseman henkilöliikenne alkoi laskea ja sen hiljainen alasajo alkoi.[5] Lähiliikennettä Turusta Paimioon ajettiin vuonna 1974 enää vain kaksi junaparia, niin sanotut työläisvuorot.[5] Lopulta henkilöliikenne Piikkiön asemalle päätettiin lopettaa kokonaan, ja viimeinen Piikkiöstä lähtenyt ”lättähattu” saateltiin matkaan 25. toukokuuta 1979 ja asema jäi toimimaan vain rahtiasemana.[51] Aseman ratapiha peruskorjattiin vuonna 1983. Vanha alkuperäinen kivinen asemalaituri oli jäänyt radan korjausten vuoksi liian alas ja siksi jäljellä ollutta korkeaa osaa jatkettiin puisella laiturilla.[17]
Henkilöliikenteen loppu
Henkilöliikennettä kokeiltiin vielä valtion ja kunnan tuella väliaikaisesti Piikkiön ja Pernon telakan välillä elokuusta 1986 alkaen.[5] Tämä synnytti Varissuon ja Lausteen seisakkeet, joiden elinkaaret jäivät kuitenkin lyhyiksi.[17] Kokeilu lopetettiin kannattamattomana elokuussa 1987.[5] Vaikka rautatieasemalle oli asennettu sähköpatterit samana vuonna ja rakennettu henkilökunnalle uudet sosiaalitilat, poistettiin asema käytöstä yhdeksän kuukautta myöhemmin 23.5.1988.[52] Vuonna 1992 asemalla oli hetkellisesti väliaikainen vaihde- ja opastinturvalaitos ennen syyskuussa rakennettua ja käyttöön otettua releasetinlaitetta.[17] Junatoimisto sijaitsi tuolloin rautatieaseman viereisessä lisärakennuksessa.[5] Uuden asetinlaitteen myötä junasuorittaja joutui siirtymään uuteen asetinlaiterakennukseen.[17]
Piikkiön rautatieasema vuonna 2012, jolloin asemalla toimi kirpputori Leppäkerttu (kyltti rakennuksen seinässä)[5].
Rataosan kauko-ohjauksen valmistuttua toukokuussa 1995 asema muutettiin täysin miehittämättömäksi.[17] Liikennepaikka jäi pelkästään tavaraliikenteen käyttöön; juniin lastattiin pääasiallisesti sahatavaraa ja raakapuuta.[22] Käyttötarkoitusta vaille jäänyt asema vuokrattiin kirpputorikäyttöön.[40][53] Rakennuksen tulevaisuudesta esitettiin myös ideoita sen kunnostamisesta kuntalaisten kulttuuri- ja monitoimitiloiksi.[5] Rautatietoiminnan hiljennyttyä asemapuisto on jäänyt hoitamattomaksi. Aseman toiminnan hiljeneminen on vaikuttanut koko Piikkiön keskustan rakenteeseen ja ilmeeseen.[44][54] Rautatiekiskojen on kuitenkin myös koettu vaikeuttavan kaavoitusta ja ihmisten päivittäistä liikkumista.[55]
Valtio ryhtyi lokakuussa 2007 myymään satoja vanhoja rautatieasemia.[56][57] Piikkiön asemarakennus tontteineen siirtyi vielä samana vuonna Ratahallintokeskukselta Senaatti-kiinteistöjen haltuun. Rautatieliikennepaikkarakennuksia siirrettiin maaliskuussa 2009 jälleen Ratahallintokeskukselle, koska niissä oli myyntiä estäviä rajoitteita.[58] Asemarakennuksessa asui tänä aikana vuokralaisia ja siellä toimi myös päiväkoti.[25] Vielä vuonna 2010 Senaatti-kiinteistön antamien tietojen mukaan asema ei olisi tulossa myyntiin, kuten useat muut käytöstä poistuneet asemat.[59][3] Vuonna 2011 makasiinirakennuksessa sijainnut asetinlaiterakennus sytytettiin palamaan pikkupoikien tulitikkuleikeissä, mutta vauriot jäivät vähäisiksi.[60] Vuonna 2012 asemarakennuksesta katkaistiin sähköt viimeisten vuokralaisten lähdettyä ja ikkunat naulattiin vesivanerilevyin umpeen ilkivallan välttämiseksi.[24] Aseman kunto tarkistettiin kuitenkin säännöllisin väliajoin pintapuolisesti.[61] Vaikka alun perin puulämmitteinen rakennus oli myöhemmin varustettu sähköpattereilla, ei lämmitystä kytketty enää vuosiin päälle.[24]
Rautatiekiinteistöjä siirrettiin vuoden 2016 alussa myyntiä varten Liikennevirastolta takaisin Senaatti-kiinteistölle, ja samana vuonna Senaatti-kiinteistö asetti Piikkiön rautatieaseman myyntiin nettihuutokauppaan.[62] Joulukuussa 2016 asema ja sen lähellä sijaitsevat rakennukset tavaramakasiinia lukuun ottamatta myytiin yksityiselle ostajalle.[63][9] Turun kaupunkiseudun maakuntakaavassa Piikkiön rautatieasema on merkitty suojeltavaksi rakennetun ympäristön kokonaisuudeksi (SR602006).[64] Keskustelu asema-alueiden ottamisesta uuteen käyttöön virisi jälleen 2010-luvun lopulla; erityisesti Uudenkaupungin autotehtaan työntekijöitä varten.[65] Uusi käyttö ei kuitenkaan koskisi jo myytyjä rautatieasemia vaan asema-alueita niiden ympärillä.[66][67] Kaarinan kaupunginhallituksen lausuntojen mukaan radan lähistön väestöpohja on pieni, ja varat tulisi mieluummin käyttää Föli-bussiliikenteen parantamiseen.[68]
Vuoden 2019 lopussa Piikkiön ratapihan vaihdejärjestelmän uusimis- ja parannustyö käynnistyi.[69]
Vuosina 1898–1908 Hintze, Ossian Gideon; toimi ensimmäisenä vuotenaan virkaa toimittavana asemapäällikkönä[70], siirtyi Piikkiöstä Vaasan rautatieaseman asemapäälliköksi vuonna 1908[71]
Vuodesta 1970 eteenpäin ainoastaan keskusasemien asemapäälliköiden nimet listattiin Valtiokalenteriin.
Arkkitehtuuri
Piikkiön asema toukokuussa 2017. Huomaa joidenkin ikkunoiden edessä olevat vesivanerit.Piikkiön aseman ikkunan puuleikkauksia. Kuva vuodelta 2017.
Bruno Granholm, joka oli 1800-luvulla Valtion rautateiden pääarkkitehti, uudisti asema-arkkitehtuuria ja suunnitteli kansallisromanttisen puuarkkitehtuurin huippua edustavia rakennuksia.[22] Asema- ja asuinrakennukset säilyttivät entiset pohjaratkaisut, mutta ulkoasuun tuli kansallisromanttisia, karelianistisia ja jopa muinaisskandinaavisia koristeaiheita.[40][84]
Rakennukset edustavat kansallisromanttista niin kutsuttua nikkarityyliä, mikä erottaa ne tuolloin voimakkaasti vaikuttaneesta uusrenessanssisesta tyylistä, joka jäljitteli kivirakentamisesta. Granholmin suunnittelemien asemarakennusten ornamentiikka ammentaa vaikutteita karjalaisista esikuvista, joskin piste- ja kaiverruskuviot kuuluivat myös perinteiseen sveitsiläistyyliin.[85] Symmetrisestä rakentamisesta luovuttiin, frontonit ja katokset tulivat muodikkaiksi ja ikkunankarmeihin ja konsoleihin käytettiin runsasta koristelua.[86] Vaikutteiden kansainvälisyydestä kertoo, että vastaavaa muotokieltä on nähtävissä lähes samaan aikaan 1890-luvun lopulla myös Norjassa ja Ruotsissa.[84] Piikkiön asema on tyypillinen ”granholmilainen” ja alkuperäisessä muodossaan identtinen Paimion aseman kanssa.[6]
Piikkiön asema on lautavuorattu hirsirakennus. Aseman hirret on liitetty toisiinsa lamasalvostekniikalla.[87] Aseman lautavuoraus on luultavasti tehty muutama vuosi valmistumisen jälkeen hirsien lakattua laskeutumasta.[6][88] Perusta on rakennettu suurista graniittilohkareista (luultavimmin Vehmaan graniittia), koska rakennuksen oli kestettävä junien aikaansaama jatkuva tärinä.[40]
Rakennusjälki on korkealuokkaista ja taitavat ammattimiehet ovat rakentaneet talot rikkaine yksityiskohtineen. Ulkoseiniin on luotu vaihtelua erityyppisillä laudoituksilla, ikkunoiden ja ovien pielilautojen koristeleikkauksilla, räystäslautojen koristeilla ja korkealle kohoavilla spiiroilla, jotka tosin poistettiin luultavasti vuoden 1922 muutostöiden yhteydessä.[24] Asemarakennus on alun perin ollut maalattu keltaisella, ja siinä on ollut ruosteenruskeat listoitukset ja karpalonpunaisia yksityiskohtia.[24] Asemarakennus maalattiin uudelleen 1940-luvulla ja heinäkuussa 1980, jolloin rakennus maalattiin kartanonkeltaiseksi.[89] Viimeisin maalaus tehtiin kesällä 2021 alkuperäisen värin mukaisesti.[63]
Asemalla on alun perin ollut saumattu peltikatto, joka on vaihdettu oletettavasti 1950-luvun alkupuolella punaiseksi värjätyksi savitiilikatteeksi.[24] Tiilikatteesta johtuva katon painon lisääntyminen ei kuitenkaan näy aseman sisärakenteissa. Odotussalin rautatien puoleisen sisäänkäynnin portaan ylle on myöhemmin rakennettu lippakatos. Piikkiön rautatieaseman seinällä ei ole missään vaiheessa ollut ulkokelloa.[90]
Paimion aseman tapaan myös Piikkiön asemarakennuksen perustuksia jouduttiin kuitenkin pian vahvistamaan pehmeän maaperän vuoksi.[17] Asemarakennusta laajennettiin vuonna 1922.[24] Silloinen pääsisäänkäynti portaineen siirrettiin Turun puoleisesta päädystä Helsingin puoleiseen päätyyn.[25] Seuraava suuri kunnostustyö tapahtui vuonna 1952, jolloin rakennuksen ulkonäköä uusittiin.[24] Laajennuksen yhteydessä valmistui myös tavaramakasiini asemarakennuksen Helsingin puoleiseen päätyyn.[17]
Sisätilat
Piikkiön rautatieaseman pohjapiirros ennen vuoden 1922 muutostöitä.Asemapäällikö Robert Kokkolan perhe aseman sisätiloissa. Kuva on luultavasti vanhin säilynyt kuva rautatieaseman alkuperäisestä sisustuksesta. Tämä huone muutettiin asiakastilaksi vuoden 1922 muutostöissä.
Piikkiön asemarakennuksessa oli alun perin kolme erikokoista odotushuonetta, asiakaspalveluhuone ja matkatavaroiden säilytyshuone. Säilytyshuoneessa oli omat hyllykkönsä naisten ja miesten matkatavaroille.[91] Asemapäällikön asunto käsitti kolme asuinhuonetta, keittiön ja eteisen ja siten lähes koko itäisen puoliskon rakennuksesta. Asunnon sisäänkäynti oli pihan puolella, ja kuistilla varustettu keittiönporras oli itäpäädyssä. Suureen odotussaliin oli suunniteltu sisäänkäynti sekä pihan että radan puolelta. Pienempiin odotussaleihin kuljettiin suurimman kautta.[24]
Piikkiön rautatieaseman muutossuunnitelma vuodelta 1922.
Vuonna 1922 tehdyn muutostyön yhteydessä asemapäällikön asunnon ja matkustajaliikennettä palvelevien tilojen paikkaa vaihdettiin keskenään. Odotussali ja lipunmyynti siirrettiin rakennuksen länsipäästä itäpäähän. Samalla myös postiasema sai käyttöönsä huoneita. Rautatien puoleisessa julkisivussa alkuperäisen odotussalin sisäänkäynti muutettiin ikkunaksi ja uusi sisäänkäynti toteutettiin saman julkisivun itäpäässä olleen ikkunan kohdalle. Myös samassa julkisivussa keskellä olleen matkatavarahuoneen sisäänkäynnin paikkaa muutettiin. Suurin alkuperäisistä odotussaleista jaettiin kahtia väliseinällä ja muutettiin keittiöksi ja asuinhuoneeksi. Myös pienemmät odotussalit sekä asiakaspalvelusali muutettiin asuinhuoneiksi. Länsipäätyyn lisättiin itäpäädyn alkuperäisen kuistin kaltainen uusi ja sen kautta kulku uuteen keittiöön ja ullakolle. Alkuperäinen asemapäällikön asunnon ruokasali muutettiin postin käyttöön. Sen viereen postille järjestettiin vuonna 1950 (alkuperäisen asunnon eteisen kohdalle) hyllyin varustettu säilytyshuone.[24]
Sisätiloissa on korkeiden huoneiden alkuperäisessä koristelussa käytetty leveitä puulistoja ja tammiootrausta.[92] Myöhemmin ootratut pinnat maalattiin valkoisiksi ja kattoja madallettiin (ks. kuva alempaa). Rakennuksen nykyinen omistaja totesi vuonna 2017 kunnostavansa rakennuksen vanhaa kunnioittaen perinnemateriaaleilla, kuten aikakauden mukaisilla maaleilla ja tapeteilla.[93][94][63][95] Rautatierakennuksen kaakeliuunit on jo palautettu alkuperäisiin paikkoihin käyttäen Turun Akatemiatalon vuoden 1977 remontissa purettuja kaakeliuuneja.[25][61]
Asemarakennuksen alkuperäisistä huonekaluista mainitaan seuraavaa Suomen Valtionrautateiden toimesta vuonna 1916:
»Viime aikoina on rautatien asemahuoneiden kalustamiseen ruvettu yleisesti käyttämään kepeitä ja sitäpaitsi verrattain siroja vieniläisiä huonekaluja. Konttori- ja toimistohuoneiden sekä III. luokan odotussalien huonekalusto on tehty erityispiirustusten mukaan. Konttorihuonekalut, jotka t. n. tilataan "Vankilayhdistyksen" kautta, ovat koivusta ja kiillotetut puun värisiksi. Työ on aina ollut lujaa.[21]»
Piikkiön rautatieasemalla alkuperäisiä huonekaluja ei ole säilynyt.[61]
Asemapuisto
Piikkiön rautatieaseman ja asemapuiston puistosuunnitelma vuodelta 1959.
Piikkiön asemapuisto sijaitsee rautatieaseman länsipäädyssä.[40][24] Sen suunnittelu on luultavasti alkanut jo itse aseman rakentamisen yhteydessä, vaikka oletettavasti aluksi ainoastaan aseman välittömin ympäristö laitettiin edustavaksi ja vasta sitten puisto-osa laajennettiin kattamaan iso osa radanviertä.[96] Rautateiden ylipuutarhurina toimi vuosina 1891–1928 Otto Wilhelm Nykopp, joka on vaikuttanut merkittävästi myös Piikkiön asemapuiston suunnitteluun.[96] Puiston laajennustyö suoritettiin suurelta osin Piikkiön pitkäaikaisen asemapäällikön Robert Kokkolan aikana. Puiston laajennus- ja parannustöitä jatkoi Kokkolan seuraaja, asemapäällikkö Tuure Malmivirta.[40]
Asemapuisto on säilynyt perusmuodoltaan hyvin alkuperäisen kaltaisena, eli vapaamuotoisena ja englantilaistyyppisenä sisäosan kaarevine linjoineen.[97][98] Puisto muodostaa pitkänomaisen radan vieressä kulkevan alueen, jossa on säilynyt runsaasti eri puu- ja koristepensaslajeja jo asemapuiston varhaiselta ajalta. VR:n suunnitteluosaston vuonna 1959 laatimiin istutuspiirustuksiin on merkitty mm. yhdeksän eri puulajia. 1900-luvun alussa asemapuistosta löytyi myös tenniskenttä joka sota-ajan jälkeen hävisi.[96] Harvoissa puistosta säilyneissä valokuvissa näkyvät hienosti hoidetut hiekkapolut ja kauniisti geometrisiin muotoihin leikatut pensaat polkujen varrella.[96] Muiden asemapuistojen tavoin myös Piikkiön asemapuisto oli ensisijaisesti virkistävä taukopaikka, mutta myös paikallisväestölle suunnattu uusien kasvi-, puu- ja pensaslajien näyteikkuna.[99] Asemapuiston puilla oli ensisijainen tehtävä estää ja hillitä tulipaloja, joita Piikkiössäkin syttyi veturin tulipesän kipinöistä.[23] Aseman läheisyydessä, asemapuistossa ja siellä sijainneella tenniskentällä piikkiöläiset harrastivat ennen urheilukentän rakentamista noin 1930-luvulle asti urheilutoimintaa, kuten erilaisia juoksu- ja heittolajeja.[100] Puistossa kilpailleilla ja urheilleilla oli asemapäällikön antama lupa toimintaansa.[1] Vuonna 1952 asemapuistoa siistittiin olympiavuoden kunniaksi.[101]
Asemapiiriin on kuulunut aikoinaan myös maa-aluetta aseman henkilökunnan viljeltäväksi vuoden 1904 Rautatiematrikkelin mukaan:
»Asemapiiriin kuuluu melkoinen ala viljeltyä maata potaattimaaksi y.m. [102]»
Rautateiden sisäisillä asemien puistokilpailuilla pidettiin yllä laatua ja hyvää kunnossapitoa.[103] Ensimmäinen Liikennepaikkojen kuntoisuuskilpailu järjestettiin vuonna 1955.[104]
Asemapuisto on edelleen alkuperäiseen tapaansa pitkänomainen ja siellä on säilynyt eri puu- ja koristepensaslajeja asemapuiston varhaiselta ajalta.[96] Asemapuistoa on myöhemmin lyhennetty, ja se päättyy nykyään heti asemarakennuksen itäpään kohdalla Asematien sorapintaiseen kääntö- ja pysäköintialueeseen.[24] Rautatietoiminnan hiljennyttyä asemapuistosta huolehtiminen väheni. [24] 1970-luvulla pensasaitojen ja koristepensaiden hoito ja leikkuu lopetettiin.[23] Myös Piikkiön asemapuisto on jäänyt hoitamattomaksi ja kasvillisuus on jätetty pääosin vaille hoitoa.[24] Asemapuisto on kuitenkin edelleen mahdollista kunnostaa, kuten Arno Kasvi totesi vuonna 1993 Piikkiön rautatieaseman asemapuistossa kuvatussa TV-ohjelmassa Viherpeukalo: Kesän ensi satoa.[105] Huhtikuussa 2022 Kaarinan kaupunginvaltuusto teki valtuustoaloitteen rautatieasemapuiston kunnostamisesta.[106][107]
Ulkorakennukset
Näkymä Asematieltä noin vuonna 1904, oikealla rautatieaseman kulma, vasemmalla valmisteilla oleva kirjurintupa.
Asemarakennuksen pihapiirissä on maakellari, yksi ulkorakennus, ulkohuussi (ei alkuperäinen) ja tavaramakasiini.[24] Hirsisessä ulkorakennuksessa on useita eri huoneita, joilla on ollut eri käyttötarkoituksia: navetta (asemapäälliköllä oli oma lehmä), aitta, lantala ja aseman halkosuoja.[1] Ulkorakennus ja kellari ovat asemakaavassa suojeltuja paikallisesti tai kaupunkikuvallisesti arvokkaina rakennussuojelukohteina merkinnällä sr-2.[24]
Asemalta itään rautatien suuntaisesti kuljettaessa löytyy entinen tavaramakasiini, joka on liikenteenohjauksen käytössä.[24] Asemapäällikön asuessa rautatieasemalla rautatien henkilökuntaa varten rakennettiin aseman viereen kaksi asuinrakennusta tyyppipiirustusten mukaan ja niihin talousrakennukset (navetta, maakellari, käymälä). Ensimmäinen, kirjurintalo valmistui vuonna 1905, ja asemamiehellä sekä kirjurilla oli siinä kahden perheen asunto.[45] Talon pihalta löytyi myös Valtionrautateiden työntekijöilleen takaama sauna pesutupineen.[10] Seuraavana Asematieltä itään kuljettaessa löytyy vaatimattomampi ratavahdin asunto aivan Piikkiönjoen kupeessa.[1] Myös nämä asema-alueeseen kuuluneet rakennukset ovat asemakaavassa suojeltuja rakennuksia.[24]
Kuvagalleria
Vanha postikortti noin 1920/1910-luvulta, jossa kuvituksena Piikkiön rautatieasema
Robert Kokkola, Piikkiön rautatieaseman pitkäaikainen asemapäällikkö, hänen aikanaan perustettiin Piikkiön asemapuisto
Asemapäällikkö Robert Kokkolan perhettä asemapuistossa kesällä 1918
Aseman ulkorakennuksen edessä tuntematon nainen asemapäällikön kanoja ruokkimassa 1930-luvulla
Rautatieaseman asemapäällikön sali, taustalla Robert Kokkola vaimonsa Edlan kanssa
Asemapäällikkö Elis Nyholmin perhe rautatieaseman sisätiloissa kuvattuna. Kuva otettu 7.5.1934
Rautatieaseman makasiinin kulmaus 1930-luvulta, henkilöt tuntemattomia
Tuntematon pieni poika Piikkiön rautatieaseman radanpuoleisen sisäänkäynnin edessä, päässään asemapäällikön lakki
Piikkiön rautatieasema 1960-luvun lopulla
Asema vuonna 1963
Valtion rautateiden henkilöllisyystodistus 1960-luvulta Piikkiöstä, omistaja Senja Helin
Piikkiön rautatieasemaa vastapäätä sijainnut makasiini
Ratapihaonnettomuus 7.10.1966
Piikkiöläiset tutkimassa onnettomuuden jälkiä
Perhe ylittämässä tien kohti Piikkiön rautatieasemaa. Huomaa kapea polku raiteiden yli.
Piikkiön rautatieaseman aukioloajat 1970-luvulla
Piikkiön rautatieaseman puominosturi
Piikkiön rautatieasema vuonna 2008, ikkunat ovat vielä laudoittamatta ja rakennus on vuokrakäytössä
Iltanen, Jussi: Radan varrella : Suomen rautatieliikennepaikat. Helsinki: Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3
Mannonen, Tapio & Nieminen, Johanna: Piikkiön historia 2. Piikkiö: Piikkiön kunta, 2004. ISBN 952-91-7606-6
Nummelin, Markku: Rantarata. Helsinki: Kustantaja Laaksonen, 2008. ISBN 978-952-99685-8-9
Rinne, Matti: Aseman kello löi kolme kertaa - Suomen rautateiden kulttuurihistoriaa. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-15804-X
Rautateiden arkkitehtuuri : asemarakennuksia 1857–1941. (Luettelon suunnittelu: Valanto Sirkka, Ilonen Juha) Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo, 1984. ISBN 951-9229-35-3
Viitteet
↑ abcdefghHeikkinen Taru: Piikkiön asemanseudun synty (n. 1889-1934) Pro gradu-tutkielma. Turun Yliopisto, Suomalainen ja vertaileva kansantiede, 1985.
↑Rautateiden verkkoselostus 2017, s. 77. Liikennevirasto, 2015. Verkkojulkaisu (PDF) Viitattu 12.10.2016. (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ abcdJussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 41. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
↑Mikko Kiviluoto: Höyryä ja nostalgiaa jälleen rautatieasemalla. Salon Seudun Sanomat, 7.9.2017.
↑ abcdefghijklmnopqrsSuomen Rautatiehistoriallinen Seura ry, Marko Anttila, Tapio Muurinen: Piikkiö - Pikis Kuvitettu kertomus Piikkiöstä. Resiina 4/2007, 2007.
↑ abcdSirkka Valanto: Suomen rautatieasemat vuosina 1857-1920, s. 82. Museovirasto, Rakennushistorian osasto, 1982.
↑ abcSuomen Valtionrautatiet 1862–1912 Historiallis-teknillis-taloudellinen kertomus 2, s. 341-342. Suomen Valtionrautatiet, 1916.
↑ abcJari Heino: Rautateiden varsilta löytyy suomalaisen arkkitehtuurin tarina. Turun Sanomat, 20.6.2004.
↑ abcdMatti Rinne: Aseman kello löi kolme kertaa - Suomen rautateiden kulttuurihistoriaa, s. 167, 191. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2001.
↑ abcdefghijklmnopqrsKaarina, Piikkiön rautatieasema-alueella sijaitsevien asemarakennuksen, ulkorakennuksen ja kellarin luovutusasia (Lausunto MV/67/0.5.01.02/2016) (Museoviraston selvitys Suomen valtiolle ja Senaattikiinteistölle asemarakennuksen julkista tarjouskauppaa varten, valtion julkinen asiakirja). Museovirasto, 2016.
↑Ratapiha-alueiden ja asemakeskusten kehittäminen – yleisiä linjauksia ja parhaita käytäntöjä. RAKLI ry, 2017. Teoksen verkkoversio (PDF) Viitattu 3.1.2017.
↑Janne Jokelainen: Hirsirakenteiden merkitys asema-arkkitehtuurille 1860-1950. Oulun yliopisto, 2005. Teoksen verkkoversio.
↑Huonerakennusten rakentamisohjeita, s. 31. Valtionrautatie - Valtioneuvoston kirjapaino, 1930.
↑Piikkiön asema maalattu. Kunnallislehti, 28.7.1980.
↑Paula Heikkilä: Suomen rautatieasemien vanhojen ulkokellojen inventointi, s. 33. ((Opinnäyte)Vuosi=2011) Kymenlaakson ammattikorkeakoulu. Teoksen verkkoversio.
Senjata Bofors 152 mm adalah senjata angkatan laut. Pada awalnya digunakan kapal kapal penjelajah ringan dan kapal penjelajah termasuk Swedia kelas Tre Kronor dan kelas Belanda De Zeven Provincien, setelah Perang Dunia II. Senjata ini masih digunakan pada Peru Angkatan Laut cruiser BAP Almirante Grau dan saat senjata angkatan laut terbesar masih dalam dinas aktif. Senjata 152 mm pertama kali dirancang pada tahun 1939 oleh Bofors untuk Koninklijke Marine cruiser Kijkduin, akhirnya bernama De ...
العلاقات البنينية الكولومبية بنين كولومبيا بنين كولومبيا تعديل مصدري - تعديل العلاقات البنينية الكولومبية هي العلاقات الثنائية التي تجمع بين بنين وكولومبيا.[1][2][3][4][5] مقارنة بين البلدين هذه مقارنة عامة ومرجعية للدولتين: وجه المقارنة...
American actress (1922–1978) In this Spanish name, the first or paternal surname is Cohn and the second or maternal family name is Montealegre. Felicia Montealegre BernsteinPublicity photo, December 10, 1957BornFelicia María Cohn Montealegre(1922-02-06)February 6, 1922San José, Costa RicaDiedJune 16, 1978(1978-06-16) (aged 56)East Hampton, New York, U.S.Burial placeGreen-Wood CemeteryEducationHerbert Berghof StudioDramatic WorkshopOccupationActressTelevisionKraft Television T...
هويزو 惠州市 خريطة الموقع تاريخ التأسيس 1988 تقسيم إداري البلد الصين[1][2] التقسيم الأعلى غوانغدونغ خصائص جغرافية إحداثيات 23°06′41″N 114°24′55″E / 23.11147°N 114.41523°E / 23.11147; 114.41523 [3] المساحة 10922 كم² الارتفاع 15 السكان التعداد السكاني 4598402 نسمة (إحص...
Montagna in Valtellina commune di Italia Tempat Negara berdaulatItaliaRegion di ItaliaLombardyProvinsi di ItaliaProvinsi Sondrio NegaraItalia Ibu kotaMontagna in Valtellina PendudukTotal2.981 (2023 )GeografiLuas wilayah44,97 km² [convert: unit tak dikenal]Ketinggian567 m Berbatasan denganPoggiridenti Ponte in Valtellina Sondrio Spriana Torre di Santa Maria Tresivio Lanzada Faedo Valtellino Piateda Chiuro Caspoggio Albosaggia SejarahSanto pelindungSanto George Informasi tambahanKod...
25th season of the FIA's Formula One motor racing This article needs additional citations for verification. Please help improve this article by adding citations to reliable sources. Unsourced material may be challenged and removed.Find sources: 1971 Formula One season – news · newspapers · books · scholar · JSTOR (September 2019) (Learn how and when to remove this message) 1971 Formula One season Drivers' Champion: Jackie StewartConstructors' Champion:...
Pour les articles homonymes, voir Zach et Braff. Si ce bandeau n'est plus pertinent, retirez-le. Cliquez ici pour en savoir plus. Cet article ne cite pas suffisamment ses sources (juillet 2023). Si vous disposez d'ouvrages ou d'articles de référence ou si vous connaissez des sites web de qualité traitant du thème abordé ici, merci de compléter l'article en donnant les références utiles à sa vérifiabilité et en les liant à la section « Notes et références ». En prati...
Housing activist movement in 2010s United States Marchers hold a banner reading Foreclose On Banks Not People Part of a series onLiving spaces MainHouse (detached) • Apartment • Housing projects • Human outpost • Tenement • Condominium • Mixed-use development (live-work) • Hotel • Hostel (travellers' hotel) • Castles • Public housing • Squat • Flophouse • Green home • Shack • Slum • Shanty town IssuesAffordability • Executive housing • Environmental plannin...
بارودمعلومات عامةصنف فرعي من powder explosive (en) المكتشف أو المخترع بيرثولد شفارتز زمن الاكتشاف أو الاختراع القرن 9 لديه جزء أو أجزاء نترات البوتاسيومفحم نباتيكبريت تعديل - تعديل مصدري - تعديل ويكي بيانات بارود البارود (المعروف أيضًا باسم المسحوق الأسود لتمييزه عن المسحوق الحديث ...
American YouTuber and voice actor VoiceoverPeteAccetturo in November 2018Personal informationBornPete AccetturoNationalityAmericanOccupations YouTuber voice actor spokesperson online streamer Websitevoiceoverpete.comYouTube informationChannel VoiceoverPete Years active2011–presentGenreComedySubscribers988 thousand[1]Total views27.4 million[1] Creator Awards100,000 subscribers20181,000,000 subscribers2019[2] Last updated: October 30, 2023 Pete Accetturo,[...
ChrissiNative name: ΧρυσήA view of Crete from the island of ChrysiChrissiGeographyCoordinates34°52′N 25°43′E / 34.87°N 25.71°E / 34.87; 25.71ArchipelagoCretan IslandsHighest point31AdministrationGreeceRegionCreteRegional unitLasithiDemographicsPopulation3 (2017) Golden coast Chrysi or Chrisi (Greek: Χρυσή, romanized: Chrysí, lit. 'golden'; also known as Gaidouronisi, Greek: Γαϊδουρονήσι, romanized: Gaïdouron�...
حرفي تسمية الإناث حرفية فرع من مبدع [لغات أخرى] المجال حرفة تعديل مصدري - تعديل حرفي الحِرَفِي من امتهن حرفة، وهو عامل يدوي ماهر يقوم بعمل سلع قد تكون وظيفية أو زخرفية، بما في ذلك الأثاث والملابس والمجوهرات والأدوات المنزلية، وحتى الآلات يدوية ال...
Bilateral relationsBritish – Portuguese relations United Kingdom Portugal Diplomatic missionEmbassy of the United Kingdom, LisbonEmbassy of Portugal, London British–Portuguese relations are foreign relations between Portugal and the United Kingdom. The relationship, largely driven by the nations' common interests as maritime countries on the edge of Europe and close to larger continental neighbours, dates back to the Middle Ages in 1373 with the Anglo-Portuguese Alliance. The two countrie...
Anyone Can Play GuitarSingel oleh Radioheaddari album Pablo HoneyDirilis1 Februari 1993 (1993-02-01)[1]GenreRok alternatif, grungeDurasi3:37LabelParlophonePenciptaRadioheadKronologi singel Radiohead Creep (1992) Anyone Can Play Guitar (1993) Pop Is Dead (1993) Anyone Can Play Guitar (terj. har. ''Siapapun Bisa Bermain Gitar'') adalah lagu oleh grup musik rok Inggris Radiohead, dirilis sebagai singel kedua dari album debut mereka, Pablo Honey (1993). Lagu ini mencapai no...
Art by a person lacking formal training For the album, see Naïve Art (album). Henri Rousseau's The Repast of the Lion (circa 1907), is an example of naïve art. Naïve art is usually defined as visual art that is created by a person who lacks the formal education and training that a professional artist undergoes (in anatomy, art history, technique, perspective, ways of seeing).[1] When this aesthetic is emulated by a trained artist, the result is sometimes called primitivism, pseudo-...
1914 US invasion of the city of Veracruz during the Mexican Revolution For other uses, see Battle of Veracruz (disambiguation). United States occupation of VeracruzPart of the Mexican RevolutionJohn H. Quick raises the American flag over VeracruzDateApril 21, 1914 (US occupation of the waterfront) – November 23, 1914 (US withdrawal)LocationVeracruz, Veracruz, MexicoResult American victory[1][2] Veracruz occupied by the United States Mexican president Victoriano Huerta resign...
Questa voce o sezione sull'argomento centri abitati della Campania non cita le fonti necessarie o quelle presenti sono insufficienti. Puoi migliorare questa voce aggiungendo citazioni da fonti attendibili secondo le linee guida sull'uso delle fonti. Sant'Andrea di Conzacomune Sant'Andrea di Conza – Veduta LocalizzazioneStato Italia Regione Campania Provincia Avellino AmministrazioneSindacoGerardo D'Angola (lista civica) dall'8-6-2009 (3º mandato dal 27-5-...
Pour les articles homonymes, voir Koloff et Simpson. Nikita KoloffNikita Koloff en 2006.Données généralesNationalité AméricainNaissance 9 mars 1959 (65 ans)MinneapolisTaille Entre 6′ 2″ (1,88 m)[1] et 6′ 3″ (1,91 m)[2],[3]Poids Entre 268 lb (122 kg)[1] et 275 lb (125 kg)[2],[3]Catcheur retraitéFédération Mid-Atlantic Championship Wrestling (en)American Wrestling AssociationWorld Championship WrestlingCarrière pro. 1984 - 1992...
![Piikkiöläisiä junaa laiturilla odottamassa. Kuva otettu 1910-luvulla, ennen vuoden 1922 asemarakennuksen muutostöitä[1]](Tiedosto:Piikki%C3%B6n_rautatieasema_noin_1920.jpg)
.jpg)
