Nuuskamuikkunen
Nuuskamuikkunen.
Luoja(t)	Tove Jansson
Näyttelijä(t)	Suomenkieliset ääninäyttelijät: Heikki Määttänen (1983) Timo Torikka (1991–2006) Pertti Koivula (1993) Pertti Sveholm (2005–2006) Joonas Väisänen (2006) Taneli Mäkelä (2007–2010) CG Wentzel (2014) Ilkka Villi (2017) Niklas Åkerfelt (2017) Olavi Uusivirta (2019–) Markus Niemi (2020) Näyttelijät: Lilian Dahlgren (1973)
Ensi- esiintyminen	Muumipeikko ja pyrstötähti (1946)
Henkilötiedot
Sukupuoli	mies
Asuinpaikka	Muumilaakso
Luonteenpiirteet	viisas, rauhallinen, itsenäinen, filosofoiva, ystävällinen, hieman kapinoiva
Suhteet
Vanhemmat	Juksu (isä), Vanhempi Mymmeli (äiti)
Sisarukset	Pikku Myy, Mymmelin tytär
Tutut	Muumilaakson asukkaat, Muumipeikko, Nipsu, Niiskuneiti, Muumimamma, Muumipappa, Niisku, Hemuli, Aliisa
Infobox OKNimi-testi OK

Nuuskamuikkunen, lyhyemmin Muikkunen (ruots. Snusmumrik[en], Mumrik[en]) on hahmo Tove Janssonin Muumi-tarinoissa. Hän esiintyy ensimmäisen kerran kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti (1946). Hän on Muumipeikon ystävä. Nuuskamuikkunen on Muumipapan nuoruudenystävän, Juksun, poika.^[1] Nuuskamuikkusen tuntomerkkejä ovat lierihattu, huuliharppu ja piippu.

Nuuskamuikkusen ulkoiset ominaisuudet on lainattu Tove Janssonin silloiselta miesystävältä toimittaja, kansanedustaja Atos Wirtaselta. Hahmoon on yhdistelty piirteitä myös Janssonin veljeltä Lars Janssonilta ja Janssonilta itseltään^selvennä. Tyypillistä Nuuskamuikkuselle on, että hän tulee ja menee itsenäisesti, juuri muista välittämättä. Tämän piirteen alkuperänä on Atos Wirtanen. Wirtanen oli Janssonin elämän keskipiste tuohon aikaan, mutta Wirtasella oli monta rautaa tulessa, hän tuli ja meni, Janssonin ikävöidessä.^[2] Wirtasen ulkoasusta on lainattu Nuuskamuikkusen vihreä hattu.^[3]

Nuuskamuikkunen on seikkailijaluonne ja viihtyy usein yksikseen. Nuuskamuikkunen käyttää vanhoja vaatteita, kuten vihreää hattua, takkia ja keltaista kaulahuivia. Hän asuu teltassa joen rannalla aivan Muumitalon liepeillä ja soittaa huuliharppua (Janssonin sarjakuvassa hän soittaa myös haitaria ja Kuka lohduttaisi Nyytiä? -kirjassa poikkihuilua). Hän istuu usein joen rannalla onkimassa itselleen kalaa. Kirjoissa ja joissakin sarjakuvissa Nuuskamuikkunen polttaa myös piippua. Nuuskamuikkusen hatussa oleva koriste vaihtelee: toisinaan reunusta on koristanut sulka, toisinaan kukkaseppele tai naru. Sulan alkuperä ilmenee Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjasta, jossa Nuuskamuikkunen laittaa kondorikotkalta pudonneen sulan hattuunsa.

Nuuskamuikkusen isä on Juksu, joka oli Muumipapan nuoruudenystävä. Muumipappa ja Juksu tapasivat Fredriksonin Merenhuiske-laivan rakennustyömaalla. Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia -kirjassa Nuuskamuikkunen kertoo Nipsulle myös äitinsä tädistä.

Nuuskamuikkusen ikää on vaikea määrittää. Hän leikkii usein mielellään Muumipeikon ja muiden lasten kanssa, mutta toisaalta häneltä luonnistuvat vakavammatkin keskustelut Muumipapan kanssa. Hänen viisautensa, elämänkokemuksensa ja itsenäisyytensä antavat ymmärtää, että hän olisi aikuinen. Ongelmatilanteissa muut turvautuvat usein Nuuskamuikkusen apuun, koska hän nauttii laakson asukkaiden varauksetonta ihailua monitietoisuutensa vuoksi. Hänen neuvojaan myös noudatetaan.

Etelä on Nuuskamuikkusen mieluisin matkakohde. Hän vaeltaa etelään joka talven ajaksi, kun Muumilaakson väki käy talviuneen. Keväisin hän palaa laaksoon ja pystyttää telttansa joen rantaan. Huuliharpun soinnista tietää Nuuskamuikkusen tulleen takaisin. On myös sanottu, että kevät ei ole tullut Muumilaaksoon ennen kuin Nuuskamuikkunen on palannut.

Nuuskamuikkusen voidaan katsoa olevan myös klassinen kapinallinen: hän on repinyt kieltotauluja paikoiltaan ja aukonut lukittuja portteja. Tässä hän tulee isäänsä Juksuun, kuten ulkonäöltään ja pukeutumiseltaankin. Heidän ainoa näkyvä eronsa on, että hänen isänsä hatun ympärillä on nuorarengas. Nuuskamuikkusessa korostuu usein myös täydellinen riippumattomuus ympäröivästä yhteiskunnasta – joskus jopa ystävistään Muumilaaksossa. Esimerkiksi Muumilaakson marraskuu -kirjassa korostuu tarkoituksellinen eristäytyminen muista ja novellissa Kevätlaulu (kirjassa Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia) hän kertoo etelästä palatessaan Ti-ti-uulle, ettei hänen välttämättä tarvitse palata Muumilaaksoon vaan hän voi mennä muuallekin. Tämä kuvastaa Nuuskamuikkusen syvää itsenäisyyttä, samoin kuin se, että käydessään tervehtimässä Muumitalon väkeä hän jää toisinaan kuistille muiden ollessa sisällä. Merkille pantavaa on myös se, että ruokailu- tai teehetkellä hän istuu usein muista erillään Muumitalon ruokasalin seinustalle sijoitetulla sohvalla ruokapöydän sijaan.

Nuuskamuikkusen tavasta ajatella löytyy yhtymäkohtia monenlaisiin filosofisiin näkemyksiin. Hän on eittämättä persoonaltaan yksi monivivahteisimmin tulkittavissa olevia hahmoja Muumi-teoksissa. Nuuskamuikkunen on sanonut, ettei kenenkään pitäisi omistaa enempää kuin jaksaa mukanaan kantaa, eikä hän voi ymmärtää ystävänsä Nipsun kiintymystä tavaroihin ja maallisiin asioihin. Nuuskamuikkunen kerran jopa heittää telttansa rotkoon, koska hänen mielestään turhaan omaisuuteen ei kannata kiintyä, vaan sen sijaan voi vaikka kirjoittaa runon jotain kaunista nähdessään.^[4]

Animaatiosarjassa Muumilaakson tarinoita Nuuskamuikkusen piippu on jätetty kokonaan pois. Hänet nähdään lähes jatkuvasti onkimassa Muumitalon lähellä kulkevasta joesta. Sarjassa Nuuskamuikkusella ja hänen isällään Juksulla on useampikin ulkonäöllinen eroavaisuus: Juksulla on esimerkiksi punainen hattu, mustat hiukset ja eriväriset silmät kuin Nuuskamuikkusella.

Japanissa 1970-luvulla tehdyissä Muumi-piirretyissä Nuuskamuikkusen ulkomuoto oli hieman erilainen, mutta kirjojen mukainen. Hänen vaatetuksensa oli paljon keltaisempaa, ja huuliharpun sijasta hän soitti kitaraa ja lauloi.

Nuuskamuikkunen esiintyy useimmissa Muumilaakson tarinoita -sarjan jaksoissa. Jaksot, joissa hän ei esiinny, ovat Näkymätön lapsi, Tiukka naapuri, Olioita avaruudesta, Talven vieraita, Keskitalven kokko, Primadonna, Äidinrakkaus, Muumipeikko ennustaa korteista, Aikakone, Muumitalvi, Joulutarina ja Koulu kutsuu. Jaksossa Muumipeikon ja Pikku Myyn talvinen seikkailu hänet nähdään hetken aikaa Muumipeikon kuvitelmassa kävelemässä etelässä, ja jaksossa Muumit muinaisuudessa II hänet nähdään jakson lopussa soittamassa huuliharppua. Nämä kaksi ovat ainoat jaksot, joissa Nuuskamuikkunen ei puhu lainkaan.

• Tove Jansson: Muumipapan urotyöt. ((Muminpappas bravader), suomentanut Laila Järvinen) WSOY, 1994. ISBN 951-0-19578-2

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nuuskamuikkunen Wikimedia Commonsissa