Niiskuneiti

Niiskuneiti
Niiskuneiti Tove Janssonin piirtämänä
Niiskuneiti Tove Janssonin piirtämänä
Luoja(t) Tove Jansson
Näyttelijä(t)

Suomenkieliset ääninäyttelijät:
Titta Jokinen (1983)
Aila Svedberg (1991–2006)
Misa Palander (1993)
Elsa Saisio (2007–2010)
Alma Pöysti (2014)
Heljä Heikkinen (2017, 2020)
Alina Tomnikov (2019–)
Jenna Hukkinen (2021)

Näyttelijät:
Ingegerd Lönnroth (1973)
Ensi-
esiintyminen
Muumipeikko ja pyrstötähti (1946)
Henkilötiedot
Sukupuoli nainen
Asuinpaikka Muumilaakso
Luonteenpiirteet huolellinen, hellä
Suhteet
Sisarukset Niisku
Tutut Muumipeikko, Nipsu, Pikku Myy, Nuuskamuikkunen, Muumimamma, Muumipappa, Hemuli, Aliisa, Muumilaakson asukkaat

Niiskuneiti (ruots. Snorkfröken) on hahmo, joka esiintyy Tove Janssonin luomissa Muumi-teoksissa. Hän on Muumipeikon tyttöystävä ja kuuluu niiskujen heimoon. Hänellä on myös isoveli Niisku. Niiskuneidin tunnusmerkit ovat otsatukka ja kultainen nilkkarengas vasemmassa nilkassa.[1]

Niiskuneiti Muumi-teoksissa

Niiskuneiti esiintyy ensimmäisen kerran toisessa Muumi-teoksessa Muumipeikko ja pyrstötähti (Kometjakten, 1946). Kirjassa Nuuskamuikkunen kertoo Muumipeikolle ja Nipsulle niiskujen rodusta, jonka jäsenet muistuttavat muuten muumeja, mutta vaihtavat väriä järkyttyessään. Hänen mukaansa Niiskuneiti on vaaleanvihreä ja kokonaan hienon, pehmeän karvan peitossa.[2] Pian tämän jälkeen he tapaavat Niiskun ja tämän pikkusisaren Niiskuneidin, jonka Muumipeikko pelastaa lihansyöjäpensaan kynsistä. Niiskuneiti matkaa veljensä kanssa Muumilaaksoon ja asettuu asumaan Muumitaloon.

Niiskuneiti ja Niisku ovat keskeisessä osassa myös seuraavassa kirjassa Taikurin hattu (1950). Niiskuneiti esiintyy lisäksi kirjoissa Vaarallinen juhannus (1954),[3] Taikatalvi (1957) sekä Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia (1962). Hän on kiinteä osa muumiperhettä.

Teoksessa Muumipappa ja meri (1965) Niiskuneiti ei enää esiinny, mutta Muumipeikko viittaa häneen yhdessä kohdassa puhuessaan merihevoselle:

»Minulla on eräs ystävä, jolla on otsatukka. Ehkä hän tulee joskus käymään tänne...»
(Jansson, Muumipappa ja meri)

Kuvakirjassa Vaarallinen matka (1977) Niiskuneiti nähdään viimeisen aukeaman kuvassa Muumilaakson asukkaiden joukossa. Kuvakirjassa Outo vieras Muumitalossa (1980) hänellä on hieman isompi rooli.

Niiskuneiti Naantalin Muumimaailmassa.

Tove ja Lars Janssonin Muumi-sarjakuvissa (1954–1975), jotka olivat juoneltaan itsenäisiä kirjoihin verraten, Niiskuneiti sen sijaan oli yksi keskeisimpiä hahmoja ensimmäisestä tarinasta viimeiseen. Sarjan ensimmäisessä sarjakuvassa Muumipeikko pelasti hänet suuren ravun kynsistä (vrt. lihansyöjäpensas) ja näin hän tuli sarjakuvaan.

Sarjakuvien Niiskuneidin luonne eroaa jossain määrin kirjojen Niiskuneidistä: hän on turhamainen ja romanttinen kuten kirjoissakin, mutta vilkuilee Muumipeikon lisäksi myös muita miehiä ja hänen toistuvat ihastumisensa olivat yksi sarjakuvien keskeisiä juonikuvioita. Sarjassa Niiskuneiti on kuitenkin mustasukkainen Muumipeikolle melkein kaikesta. Veli Niisku esiintyy vain yhdessä Lars Janssonin loppupään sarjakuvatarinassa.

Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjassa esiintyvät sekä Niiskuneiti että Niisku.[4] Asetelmaa on jonkin verran muutettu verrattuna kirjoihin ja sarjakuviin: niiskusisarukset eivät asu Muumitalossa vaan omassa talossaan ja Niisku on kuvattu keksijänä, joka suunnittelee ilma-alusta. Animaatiossa niiskut eivät vaihda väriä tunnetilan mukaan. Niiskuneiti esiintyy lähes kaikissa sarjan jaksoissa. Jaksot, joissa hän ei esiinny, ovat Pikkuruiset vieraat, Muumipeikon ja Pikku Myyn talvinen seikkailu ja Talven vieraita. Niiskuneiti ei puhu lainkaan jaksossa Muumipappa kaipaa vaihtelua. Niiskuneiti on sarjassa pitkälti samanluonteinen kuin kirjoissakin, joskin jatko-sarjassa Bōken Nikki hän on lähempänä sarjakuvaminäänsä. Niiskuneiti kärsii; kun toiset pilkkaavat häntä kookkaaksi, mikä ilmenee jaksossa Muumitalvi, kun Niiskuneiti kertoo pienelle Tahmatassulle salaisuudekseen, että hänellä on lipaston laatikossaan laihdutuskeksejä.

Niiskuneidin suomenkieliset ääninäyttelijät

Vuosi Elokuva / Sarja / Peli Näyttelijä
1983 Mumindalen Titta Jokinen
1991–1998 Muumilaakson tarinoita Aila Svedberg
1993 Muumipeikko ja pyrstötähti Misa Palander
1996 Suuri Muumijuhla Aila Svedberg
1997 Muumit ja Taikurin hattu
2001 Muumit ja Taikalamppu Aila Svedberg (puhe)
Päivi Granström (laulu)
2005–2006 Muumien malliin Aila Svedberg (muut jaksot)
Ulla Tapaninen (jakso 11)
2007–2008 Muumien maailma Elsa Saisio[5]
2008 Muumi ja vaarallinen juhannus
2010 Muumi ja punainen pyrstötähti
2014 Muumit Rivieralla Alma Pöysti
2017 Muumilaakson tarinoita Heljä Heikkinen
2019– Muumilaakso Alina Tomnikov
2020 Muumipeikko ja pyrstötähti Heljä Heikkinen
2021 Muumipapan urotyöt – Erään nuoren Muumin seikkailut Jenna Hukkinen
2022 Joulu saapuu Muumilaaksoon Iina Kuustonen

Lähteet

  1. Muumeista taidemuseo.fi. Viitattu 18.4.2011.
  2. Jansson, Tove: Muumipeikko ja Pyrstötähti, s. 64. Helsinki: WSOY, 1946. ISBN 951-0-14442-8
  3. Tove Jansson: Vaarallinen juhannus (suom. Laila Järvinen), s. 15. WSOY, 1954 (2010). ISBN 978-951-0-37219-7
  4. Muumilaakson tarinoita YLE. Arkistoitu 2.2.2010. Viitattu 18.4.2011.
  5. Elsa Saisio Elonet.fi. Viitattu 26.4.2011.