Luettelo Nobelin kemianpalkinnon saaneista

Tämä on luettelo Nobelin kemianpalkinnon saaneista henkilöistä. Luettelo on kronologinen.

Luettelo palkinnon saaneista

1900-luku — 1910-luku — 1920-luku — 1930-luku — 1940-luku — 1950-luku — 1960-luku — 1970-luku — 1980-luku — 1990-luku — 2000-luku — 2010-luku — 2020-luku

1900-luku

Vuosi Nimi (nimet) Maa Peruste
1901 Jacobus Henricus van ’t Hoff  Alankomaat Kemiallinen dynamiikka ja osmoottinen paine
1902 Hermann Emil Fischer  Saksa Sokeri- ja puriinisynteesi
1903 Svante August Arrhenius Ruotsi Teoria koskien elektrolyyttien liukenemista
1904 Sir William Ramsay  Britannia Ilman inertit kaasut
1905 Johann Friedrich Wilhelm Adolf von Baeyer  Saksa Orgaaniset väriaineet ja aromaattiset yhdisteet
1906 Henri Moissan  Ranska Fluori ja sähköinen ahjo
1907 Eduard Buchner  Saksa Biokemian tutkimus ja soluton käyminen.
1908 Ernest Rutherford  Uusi-Seelanti/
 Britannia		 Radioaktiiviset aineet ja niiden hajoaminen
1909 Friedrich Wilhelm Ostwald  Saksa Katalyysi, kemiallinen tasapaino ja reaktionopeus


1910-luku

Vuosi Nimi (nimet) Maa Peruste
1910 Otto Wallach  Saksa Alisykliset yhdisteet
1911 Maria Skłodowska-Curie  Puola/
 Ranska		 Radiumin ja poloniumin löytäminen ja niiden yhdisteiden tutkimus
1912 François Auguste Victor Grignard  Ranska Grignardin reagenssi
Paul Sabatier  Ranska Orgaanisten yhdisteiden vedytys
1913 Alfred Werner  Sveitsi Atomien sitoutumisesta molekyyleissä
1914 Theodore William Richards  Yhdysvallat Useiden alkuaineiden atomimassan tarkasta määrityksestä
1915 Richard Martin Willstätter  Saksa Kasvien pigmenttien tutkimuksesta
1916–
1917		 Ei jaettu, palkintosumma rahastoitiin
1918 Fritz Haber  Saksa Ammoniakin synteettinen valmistus Haber–Bosch-menetelmällä (vastaanotti palkinnon vuonna 1919)
1919 Ei jaettu, palkintosumma rahastoitiin


1920-luku

Vuosi Nimi (nimet) Maa Peruste
1920 Walther Hermann Nernst  Saksa Termodynamiikan teorioiden kehittäminen
1921 Frederick Soddy  Britannia Radioaktiivisten aineiden kemia ja isotooppien tutkimus
1922 Francis William Aston  Britannia Useiden ei-radioaktiivisten alkuaineiden isotooppien löytämisestä massaspektrometrillä sekä kokonaislukusäännön muotoilusta
1923 Fritz Pregl  Itävalta Tärkeästä panoksesta orgaanisten yhdisteiden kvantitatiiviselle mikroanalyysille
1924 Ei jaettu, palkintosumma rahastoitiin
1925 Richard Adolf Zsigmondy  Saksa Kolloidisten liuosten heterogeenisen luonteen osoittaminen
1926 Theodor Svedberg  Ruotsi Kolloidien tutkiminen
1927 Heinrich Otto Wieland  Saksa sappihappojen tutkiminen
1928 Adolf Otto Reinhold Windaus  Saksa Tutkimuksistaan steroleista ja niiden suhteista vitamiineihin
1929 Arthur Harden  Britannia Sokerin käyminen ja käymiseen tarvittavien entsyymien tutkimisesta
Hans Karl August Simon von Euler-Chelpin  Ruotsi


1930-luku

Vuosi Nimi (nimet) Maa Peruste
1930 Hans Fischer  Saksa Klorofyllin tutkiminen ja hemin synteesi  
1931 Carl Bosch  Saksa Korkean paineen kemia
Friedrich Karl Rudolf Bergius
1932 Irving Langmuir  Yhdysvallat Pintakemian tutkimus  
1933 Ei jaettu, palkintosumma rahastoitiin
1934 Harold Clayton Urey  Yhdysvallat Deuteriumin löytäminen  
1935 Jean Frédéric Joliot-Curie  Ranska Radioaktiivisten alkuaineiden syntetisointi
Irène Joliot-Curie
1936 Peter Joseph William Debye  Alankomaat Molekyylirakenteen tutkimus dipolimomenttien sekä röntgen- ja elektronidiffraktion avulla
1937 Walter Norman Haworth  Britannia Hiilihydraattien ja C-vitamiinin tutkiminen
Paul Karrer  Sveitsi Vitamiinien, karotenoidien ja flaviinien rakenteen tutkiminen
1938 Richard Kuhn Saksa Saksa Karotenoidien sekä A- ja B-vitamiinien tutkiminen  
1939 Adolf Friedrich Johann Butenandt Saksa Saksa Sukupuolihormonien tutkiminen
Lavoslav Ružička  Sveitsi Polymetyleenien ja terpeenien tutkiminen


1940-luku

Vuosi Nimi (nimet) Maa Peruste
1940–1942 Ei jaettu toisen maailmansodan takia, palkintosumma rahastoitiin
1943 George Charles de Hevesy Saksa Saksa Radioaktiivisten isotooppien käyttämisestä reaktion merkkinä
1944 Otto Hahn Saksa Saksa Fissioreaktio
1945 Artturi Ilmari Virtanen  Suomi Saavutuksista maatalous- ja ravintokemian alalla (AIV-rehun keksiminen).
1946 James Batcheller Sumner  Yhdysvallat Entsyymien kiteyttäminen
John Howard Northrop  Yhdysvallat Tupakan mosaiikkiviruksen eristäminen
Wendell Meredith Stanley
1947 Sir Robert Robinson  Britannia Antosyaanien ja alkaloidien tutkimisesta  
1948 Arne Wilhelm Kaurin Tiselius  Ruotsi Elektroforeesin ja adsorptioanalyysin käyttämisestä molekyylimassaltaan suurien aineiden ja niiden hajoamistuotteiden tutkimisessa.  
1949 William Francis Giauque  Yhdysvallat Termodynamiikka, tutkimukset koskien aineiden käyttäytymistä äärimmäisen alhaisissa lämpötiloissa


1950-luku

Vuosi Nimi (nimet) Maa Peruste
1950 Otto Paul Hermann Diels  Länsi-Saksa Diels–Alder-reaktio
Kurt Alder
1951 Edwin Mattison McMillan  Yhdysvallat Transuraanien kemiaa koskevat havainnot
Glenn Theodore Seaborg
1952 Archer John Porter Martin  Britannia Erotuskromatografia
Richard Laurence Millington Synge
1953 Hermann Staudinger  Länsi-Saksa Makromolekyylien tutkimuksesta  
1954 Linus Carl Pauling  Yhdysvallat Kemiallisten sidosten luonteen ja molekyylien monimutkaisten rakenteiden tutkimuksesta  
1955 Vincent du Vigneaud  Yhdysvallat Biologisesti tärkeiden rikkiyhdisteiden tutkimus ja peptidihormonien synteesi 
1956 Cyril Norman Hinshelwood  Britannia Kemiallisen reaktion mekanismi[a]
Nikolai Semjonov  Neuvostoliitto Kemiallinen palamisreaktio[b]
1957 Alexander Robertus Todd  Britannia Nukleotidit ja nukleotidikoentsyymit 
1958 Frederick Sanger  Britannia Proteiinien, erityisesti insuliinin rakennetutkimuksista 
1959 Jaroslav Heyrovský  Tšekkoslovakia Polarografiset analyysimenetelmät 


1960-luku

Vuosi Nimi (nimet) Maa Peruste
1960 Willard Frank Libby  Yhdysvallat Hiilen isotooppien käyttö ajoitukseen  
1961 Melvin Calvin  Yhdysvallat Hiilidioksidin sitominen kasveissa 
1962 Max Ferdinand Perutz  Britannia Proteiinien rakenne
John Cowdery Kendrew
1963 Karl Waldemar Ziegler  Länsi-Saksa Suuret polymeerit
Giulio Natta  Italia
1964 Dorothy Mary Crowfoot Hodgkin  Britannia Tärkeiden biokemiallisten yhdisteiden röntgensädeanalyysistä  
1965 Robert Burns Woodward  Yhdysvallat Saavutuksista orgaanisen synteesin alalla
1966 Robert Sanderson Mulliken  Yhdysvallat Kemiallisen sidoksen ja molekyylin elektronirakenteen kuvaaminen orbitaalimallin avulla  
1967 Manfred Eigen  Saksa Relaksaatiomenetelmä[c]
Ronald George Wreyford Norrish  Britannia Flash-fotolyysi[d]
George Porter  Britannia Flash-fotolyysi
1968 Lars Onsager  Yhdysvallat Irreversiibelien prosessien termodynamiikkaa kuvaavat Onsagerin vastavuoroisuussuhteet  
1969 Derek Harold Richard Barton  Britannia Molekyylien konformaatioanalyysi  
Odd Hassel  Norja


1970-luku

Vuosi Nimi (nimet) Maa Peruste
1970 Luis Federico Leloir  Argentiina Sokerinukleotidien tutkimuksesta  
1971 Gerhard Herzberg  Kanada Elektronirakenne, molekyylien geometria, vapaat radikaalit  
1972 Christian Boehmer Anfinsen, Jr.  Yhdysvallat Ribonukleaasin tutkimus
Stanford Moore
William Howard Stein
1973 Ernst Otto Fischer  Länsi-Saksa Sandwich-rakenteiset organometalliyhdisteet  
Geoffrey Wilkinson  Britannia
1974 Paul John Flory  Yhdysvallat Makromolekyylien fysikaalinen kemia  
1975 John Cornforth
  Australia/
 Britannia		 Stereokemia
Vladimir Prelog  Sveitsi
1976 William Nunn Lipscomb Jr.  Yhdysvallat Boraanien rakenne ja sidokset  
1977 Ilya Prigogine  Belgia Termodynamiikan, erityisesti häilyvien rakenteiden tutkiminen
1978 Peter D. Mitchell  Britannia Biologisen energian muuntuminen, kemiosmoosi  
1979 Herbert Charles Brown  Yhdysvallat Boori- ja fosforiyhdisteiden käyttö orgaanisessa synteesissä
Georg Wittig  Länsi-Saksa


1980-luku

Vuosi Nimi (nimet) Maa Peruste
1980 Paul Berg  Yhdysvallat Nukleiinihappojen biokemia, DNA
Walter Gilbert  Yhdysvallat Nukleiinihappojen tutkimus
Frederick Sanger  Britannia
1981 Kenichi Fukui  Japani Orbitaalien merkitys kemiallisessa reaktiossa, sillan rakentaminen orgaanisen ja epäorgaanisen kemian välille
Roald Hoffmann  Yhdysvallat
1982 Aaron Klug  Britannia Nukleiinihappojen ja proteiinien kompleksien tutkimisesta elektronimikroskoopilla
1983 Henry Taube  Yhdysvallat Elektroninsiirtoreaktioista metallikomplekseissa
1984 Robert Bruce Merrifield  Yhdysvallat Kiinteän kantajan peptidisynteesistä
1985 Herbert A. Hauptman  Yhdysvallat Kiderakenteen selvittämiseen käytettyjen matemaattisien menetelmien kehittämisestä
Jerome Karle
1986 Dudley Robert Herschbach  Yhdysvallat Kemiallisten alkeisreaktioiden dynamiikka[e]
Yuan T. Lee  Yhdysvallat Kemiallisten alkeisreaktioiden dynamiikka[f]
John Charles Polanyi  Unkari/
 Kanada		 Reaktiotuoteiden infrapunaemissio[g]
1987 Donald James Cram  Yhdysvallat Karserandien, kryptandien ja kruunueettereiden synteesistä
Jean-Marie Lehn  Ranska
Charles J. Pedersen  Yhdysvallat
1988 Johann Deisenhofer  Länsi-Saksa Fotosynteesin proteiinit ja koentsyymit
Robert Huber
Hartmut Michel
1989 Sidney Altman  Kanada/
 Yhdysvallat		 RNA:n katalyyttiset ominaisuudet
Thomas R. Cech  Yhdysvallat


1990-luku

Vuosi Nimi (nimet) Maa Peruste
1990 Elias James Corey  Yhdysvallat Orgaanisen synteesin teorian ja menetelmien kehittäminen
1991 Richard Robert Ernst  Sveitsi Korkean resoluution NMR-spektroskopia  
1992 Rudolph Arthur Marcus  Yhdysvallat Elektronisiirtoreaktioiden teoria kemiallisessa järjestelmässä[h]
1993 Kary Banks Mullis  Yhdysvallat Polymeraasiketjureaktio
Michael Smith  Kanada Suunnatun mutageneesin käyttö proteiinitutkimuksissa
1994 George Andrew Olah  Unkari/
 Yhdysvallat		 Karbokationien kemia  
1995 Paul J. Crutzen  Alankomaat Otsonikatoon liittyvästä työstä[i]
Mario J. Molina  Meksiko/
 Yhdysvallat		 Otsonin ja CFC-yhdisteiden välisistä reaktioista[j]
Frank Sherwood Rowland  Yhdysvallat Otsonin ja CFC-yhdisteiden välisistä reaktioista
1996 Robert Floyd Curl  Yhdysvallat Fullereenin löytäminen
Harold Walter Kroto
Richard Errett Smalley
1997 Paul Delos Boyer  Yhdysvallat ATP:n synteesi
John Ernest Walker  Yhdysvallat
Jens Christian Skou  Tanska Na+/K+-ATPaasi
1998 Walter Kohn  Yhdysvallat Tiheysfunktionaaliteorian kehittämisestä
John Anthony Pople  Britannia Kvanttikemian laskennallisista menetelmistä
1999 Ahmed Hassan Zewail  Egypti/
 Yhdysvallat		 Aikaerotteinen reaktiodynamiikka[k]


2000-luku

Vuosi Nimi (nimet) Maa Peruste
2000 Alan J. Heeger  Yhdysvallat Sähköä johtavien muovien kehittämisestä
Alan Graham MacDiarmid  Uusi-Seelanti/
 Yhdysvallat
Hideki Shirakawa  Japani
2001 William S. Knowles  Yhdysvallat Kiraalisesti katalysoitujen reaktioiden tutkimustyöstä
Ryōji Noyori  Japani
Karl Barry Sharpless  Yhdysvallat
2002 John B. Fenn  Yhdysvallat Biologisten makromolekyylien massaspektrometriaan ja NMR-spektrometriaan liittyvästä tutkimuksesta
Kōichi Tanaka  Japani
Kurt Wüthrich  Sveitsi
2003 Peter Agre  Yhdysvallat Solukalvon vesikanavien ja ionikanavien tutkimus
Roderick MacKinnon
2004 Aaron Ciechanover  Israel Ubikitiinivälitteisen proteiinien hajoamisprosessin selvittämisestä
Avram Hershko  Israel
Irwin Rose  Yhdysvallat
2005 Yves Chauvin  Ranska Työstä metateesireaktion eli katalyyttisen kaksoissidosten toisiintumisreaktion kehittämisessä
Robert H. Grubbs  Yhdysvallat
Richard R. Schrock  Yhdysvallat
2006 Roger Kornberg  Yhdysvallat Työstä RNAn parissa
2007 Gerhard Ertl  Saksa Työstä pintakemian menetelmien parantamisen parissa
2008 Osamu Shimomura  Japani Vihreän fluoresoivan proteiinin GFP:n löytämisestä ja kehittämisestä
Martin Chalfie  Yhdysvallat
Roger Y. Tsien  Yhdysvallat
2009 Venkatraman Ramakrishnan  Yhdysvallat Ribosomien rakenteen ja toiminnan tutkimisesta
Thomas A. Steitz  Yhdysvallat
Ada E. Yonath  Israel


2010-luku

Vuosi Nimi (nimet) Maa Peruste
2010 Richard F. Heck  Yhdysvallat Työstä palladiumin käytöstä ristikytkentäreaktioiden katalyyttinä
Akira Suzuki  Japani
Eiichi Negishi  Japani
2011 Daniel Shechtman  Israel Kvasikiteiden löytämisestä
2012 Robert Lefkowitz  Yhdysvallat G-proteiinikytkentäisten reseptorien tutkimus
Brian Kobilka  Yhdysvallat
2013 Martin Karplus  Yhdysvallat/ Itävalta Monimutkaisten kemiallisten järjestelmien mallinnus tietokoneella[l]
Michael Levitt  Yhdysvallat/ Israel/ Britannia
Arieh Warshel  Yhdysvallat/ Israel
2014 Eric Betzig  Yhdysvallat Fluoresenssimikroskopiatutkimuksista
Stefan Hell  Saksa
William Moerner  Yhdysvallat
2015 Tomas Lindahl  Ruotsi DNA:n korjausmekanismit
Paul Modrich  Yhdysvallat
Aziz Sancar  Turkki
2016 Jean-Pierre Sauvage  Ranska Molekyylikoneiden synteesi ja suunnittelu
Fraser Stoddart  Britannia
Bernard Feringa  Alankomaat
2017 Jacques Dubochet  Sveitsi Biomolekyylien rakenteen tutkiminen korkean resoluution kryoelektronimikroskopialla
Joachim Frank  Saksa/ Yhdysvallat
Richard Henderson  Britannia
2018 Frances Arnold  Yhdysvallat Entsyymien suunnattu evoluutio
George P. Smith  Yhdysvallat Peptidien ja vasta-aineiden tutkiminen bakteriofagien avulla
Gregory Winter  Britannia
2019 John B. Goodenough  Yhdysvallat Litiumioniakkujen kehittäminen
M. Stanley Whittingham  Britannia
Akira Yoshino  Japani

2020-luku

Vuosi Nimi (nimet) Maa Peruste
2020 Emmanuelle Charpentier  Ranska Genomien muokkausmenetelmien kehittäminen
Jennifer Doudna  Yhdysvallat
2021 Benjamin List  Saksa Asymmetrinen organokatalyysi
David MacMillan  Britannia
2022 Carolyn Bertozzi  Yhdysvallat Bio-ortogonaalinen kemia ja klik-kemia
- Morten Meldal  Tanska
Barry Sharpless  Yhdysvallat
2023 Moungi Bawendi  Yhdysvallat Kvanttipisteet
Louis Brus  Yhdysvallat
Aleksei Jekimov  Venäjä
2024 David Baker  Yhdysvallat Tietokoneavusteinen proteiinien rakennetutkimus
Demis Hassabis  Britannia Proteiinien rakenteen ennustaminen laskennallisesti
John Jumper  Yhdysvallat

Huomioita

  1. ↑ Hinshelwood tutki unimolekulaarisen alkeisreaktion mekanismia ottamalla huomioon reaktion molekyylien vibraatiovapausasteet. Hinshelwood selvitti myös heterogeenisen katalyysireaktio mekanismia.
  2. ↑ Semjonov päätteli 1920-luvulla kemiallisen kaasuräjähdyksen ja matalissa lämpötiloissa tapahtuvan palamisen tapahtumisen ketjureaktioiden kautta.
  3. ↑ Vuonna 1954 Eigenin julkaisemassa relaksaatiomenetelmässä nestefaasissa alkeisreaktion tasapainotilaa häiritään ulkoisesti, jonka seurauksena reaktio relaksoituu uuteen tasapainotilaansa. Tämä relaksoitumisaika on mitattavissa spektofotometrisesti. Jos häirintä tehdään lämpötilaa nostamalla, on kyseessä T-jump-menetelmä eli lämpötilahyppäysmenetelmä. Lämpötilamuutos ioniliuoksessa aiheutetaan voimakkaalla lyhyellä jännitepurkauksella näyteliuoksessa olevien elektrodien välille.
  4. ↑ Vuonna 1949 Norrishin ja Porterin julkaisemassa ns. välähdysfotolyysin laitteistossa reaktioastiassa kaasumaisessa olomuodossa oleva lähtöaine viritettiin voimakkaalla Xenon-lampun noin 10 mikrosekunnin välähdyspulssilla viritystiloihinsa, jonka seurauksena lähtöainemolekyylit fotolysoituivat. Muodostunutta radikaalia tai virittynyttä välituotetta tutkittiin fotograafisesti siten, että ajallisesti eri viiveillä toisen välähdyspulssin avulla viritettiin em. radikaali tai välituote ja sen absorptiospektri valotettiin spekrograafin avulla valokuvauslevylle. Laitteistossa oli kaksi eri välähdyslamppua suorakulmassa toisiinsa nähden ja näistä toisena olevan välähdyslampun viivettä vaihdeltiin, jotta saatiin mitattua radikaalin absorptiospektrin intensiteetin aikariippuvuus. Tätä mittausmenetelmää kutsutaan pump-probe:ksi, jonka pump-osa vastaa välähdyspulssia ja prope-osa spektroskoopista pulssia.
  5. ↑ Molekyylisuihku-menetelmässä kaksi toisiinsa nähden suorakulmassa korkeassa paineessa olevaa kapeaa kaasuvirtausta ohjataan laajentumaan pienen reikäkartion läpi hyvin matalaan paineeseen, jossa nämä laajentuneet ja samalla jäähtyneet kaasumolekyylisuihkut törmäytetään toisiinsa. Törmäyskohtaa tutkitaan molekyylisuihkujen tasossa ympyrän kehällä olevalla liikutettavalla massaspektrometrin ilmaisimella, jolloin reaktiotuotteita voi mitata tason eri kulmissa. Menetelmällä voidaan mitata törmäysten vaikutuspinta-ala, lähtöainemolekyylien suuntautuneisuus reaktiossa, ja eri sisäenergisten tuotteiden nopeusjakauma ja sirontakulma.
  6. ↑ Molekyylisuihku-menetelmää on käytetty palamisen kemian ja ilmakehän kemian reaktiodynamiikan tutkimiseen.
  7. ↑ Molekyylisuihku-menetelmällä on aikaansaatu molekyylitörmäyksissä virittyneitä molekyylikomplekseja ja reaktiotuotteita, joita on tutkittu infrapuna-alueen emissiospektroskopialla hyvin matalissa lämpötiloissa. Menetelmällä voidaan mitata reaktiotuotteiden värähdystilojen suhteelista miehittymistä, josta voidaan arvioida reaktion siirtymätilan sijainti reaktion potentiaalienergiapinnalla.
  8. ↑ Liuosreaktiossa elektroninsiirtomekanismin teoreettisen tarkastelun lähtökohta on, että aluksi reaktiossa muodostuu törmäyskompleksi, jonka sisäenergia muuttuu liotinmolekyylien vaikutuksesta, ja elektroni voi siirtyä kahden eri molekyylin kvanttitilojen välillä vain jos ne ovat energialtaan yhtä suuria. Marcus johti teoreettisesti yhtälön, jonka avulla on laskettavissa elektronin siirtymiseen liittyvä energian muutos ja reaktion energiavallin suuruus. Tämä teoreettinen lähetysmistapa liittyy keskeisesti reaktionkinetiikassa kemiallisen reaktion mekanismiin ja kinetiikkaan (ks. RRKM-teoria).
  9. ↑ Maan ilmakehässä typen oksideista NO ja NO2 aiheuttavat otsonin pitoisuuden vähenemisestä noin 70 % katalyysireaktioissaan Maan ilmakehän alaosassa. Ilmakehässä pääasiallinen typpimonoksidin tuotto on maaperästä vapautuvan N2O:n ja singletti-happiatomin välinen reaktio. NO hapettuu nopeasti typpidioksidiksi.
  10. ↑ Maan troposfäärissä reagoimattomat CFC-yhdisteet voivat stratosfäärin kulkeutuessaan ja Auringon säteilyn toimesta fotolysoituessaan aiheuttaa merkittävää otsonin pitoisuuden vähenemisestä. Otsoni ja halogeeniatomin välinen katalyysireaktio tai jääkiteiden pinnalla tapahtuva heterogeeninen katalyysireaktio voi jo pienillä CFC-yhdistemäärillä muodostua merkittäväksi otsonikadon aiheuttajaksi.
  11. ↑ Femtokemiassa tutkitaan reaaliaikaisesti kemiallisen reaktion mekanismin toteutumista, kuten kemiallisen sidoksen katkeamista tai muodostumista, reaktiopolulla. Femtokemiallisella mittausmenetelmällä laserin välähdyspulssilla tuotetaan aluksi reaktiivinen välituote tai virittynyt molekyyli fotolysoimalla lähtöainetta. Muodostunut välituote on hyvin lyhytikäinen, joten sen dynamiikkaa havainnoidaan yhdellä tai kahdella spektroskooppisella laserpulssilla. Kemiallista sidosta voidaan havainnoida aikaerotteisesti muuttamalla välähdyspulssin ja spektroskooppisen pulssin välistä femtosekuntien pituista viivettä.
  12. ↑ Suurten molekyylien kuten proteiinit reaktiota tai molekyylirakenteen muutosta voidaan mallintaa laskennollisesti yksinkertaistamalla tietokoneella tehtävää laskentatapaa. Esimerkiksi proteiinin konformeerimuutoksessa tai proteiinin reaktiossa on tietokoneen laskenta-ajan lyhentämiseksi mielekästä laskea reaktion kannalta oleellinen osa molekyyliä tarkasti kvanttikemiallisesti ja loppuosa molekyylistä käyttäen suurpiirteistä molekyylidynamiikkaa.

Lähteet