CFC-yhdisteet eli freonit (engl.chlorine-fluorine-carbon, CFC) ovat kemiallisia yhdisteitä, jotka muodostuvat kloorista, fluorista ja hiilestä.[1] Klooratut ja/tai fluoratut hiilivedyt ovat molekyylipainoltaan pieninä yhdisteinä kaasumaisia, pidempinä ketjuina nestemäisiä tai vahamaisia ja pitkinä polymeereinamuoveja. Yhteistä näille kemikaaleille on se, että ne ovat hyvin inerttejä aineita, jotka eivät helposti reagoi muiden kemikaalien kanssa, ja ovat siten myös turvallisia ihmiselle. Niitä on myös helppo muuttaa kaasusta nesteeksi ja takaisin kaasuksi.
CFC-yhdisteitä käytettiin aiemmin muun muassa ponnekaasuina, kylmäaineina, vaahtomuoveissa, sammutusaineena, liuottimina ja tuholaisten torjunnassa.[2]
CFC-kaasujen tuotanto alkoi 1930-luvun alussa. Kaasumaisia CFC-yhdisteitä on käytetty kylmäkoneissa kauppanimellä freoni, josta on tullut koko ryhmän nimitys.[1] CFC-yhdisteitä saattaa edelleen esiintyä vanhoissa kylmälaitteissa, sumutinpulloissa ponnekaasuna ja vaahtomuoveissa. Bensiinin lisäaineena käytetyn lyijyetyylinkin keksinyt Thomas Midgley kehitti ne korvaamaan siihen asti vastaavissa tarkoituksissa käytettyjä rikkidioksidia ja ammoniakkia, koska nämä olivat myrkyllisyydellään aiheuttaneet useita ihmiskuolemia.[3]
NASA julkaisi vuonna 2009 tietokonesimulaation siitä, miten olisi käynyt ellei CFC-yhdisteiden käyttöä olisi rajoitettu[5]. Simulaation mukaan kaksi kolmasosaa otsonikerroksesta olisi tuhoutunut vuoteen 2065 mennessä ja tämän vuoksi maahan pääsevän ultraviolettisäteilyn määrä olisi lisääntynyt 650 prosenttia. Ultraviolettisäteily olisi aiheuttanut huomattavaa vahinkoa kaikelle maanpäälliselle elämälle.
.jpg)