Historioitsija J. R. McNeill on kirjoittanut Midgleyllä olleen "enemmän haitallisia vaikutuksia ilmakehään kuin millään muulla yksittäisellä eliöllä maapallon historiassa"[1]. Bill Brysonin mukaan Midgleyllä oli "kammottava vietti kohti kaduttavia tekoja".[2] Fred Pearce kuvaili Midgleytä New Scientist -lehdessä "yhden miehen ympäristökatastrofiksi".[3]
Joulukuussa 1921 Midgley havaitsi, että tetraetyylilyijyn lisääminen bensiiniin vähensi auton polttomoottorin ”nakutusta”. Tällä oli tuhoisia seurauksia ympäristön kannalta, koska bensiiniin lisätty yhdiste levisi autojen pakoputkista ympäristöön, saastuttaen siten sen lyijyllä, joka on eläimille ja ihmisille vaarallinen raskasmetalli. Myöhemmin uransa aikana Midgley työskenteli kodinkoneiden jäähdytysaineiden parissa. 1900-luvun alussa kylmälaitteissa käytettiin myrkyllisiä ja helposti räjähtäviä ainesosia, jotka Midgley pyrki korvaamaan turvallisemmalla yhdisteellä. Hänen kylmälaitteisiin keksimänsä CFC-yhdisteet osoittautuivat kuitenkin ilmakehänotsonikerrosta tuhoaviksi ja aiheuttivat otsonikatoa.
Midgleyn ura taitavana kemistinä ei jäänyt huomaamatta vaan vuonna 1941 hänelle myönnettiin American Chemical Societyn korkein tunnustus, Priestleyn mitali. Hänen työnsä sai tunnustusta myös monien muiden palkintojen muodossa.[4]
Sekä tetraetyylilyijyn että CFC-yhdisteiden käyttö on suurilta osin kielletty myöhemmin niiden epäsuotuisien ympäristövaikutusten vuoksi.
Tom Phillips: Ihmiset, näin munasimme kaiken. 2018. S. 227–239. ISBN 978-952-04-0720-9. (Englanniksi Humans, A brief History of How We F*cked It All Up).
