Antosyaanit

Antosyaanien yleisrakenne.
Syanidiinin C15H11O6+ rakenne.

Antosyaanit ovat punaisia, sinisiä ja violetteja väriaineita, joita esiintyy kasvien solunesteessä. Antosyaanit ovat vesiliukoisia flavonoideja ja monia niistä pidetään terveyttä edistävinä. Esimerkiksi mustikassa on paljon antosyaaneja, joista monet ovat antioksidantteja[1]. Antosyaaneita käytetään myös elintarvikkeiden väriaineina, jolloin niiden E-koodi on E 163.

Antosyaaneja esiintyy muun muassa sinisissä ja punaisissa kukissa sekä monien kasvien, esimerkiksi vaahteran lehdissä, jotka niiden vaikutuksesta muuttuvat syksyllä ruskan aikaan punaisiksi kasvin kerätessä lehtivihreän talteen.[2] Myös esimerkiksi mustikan väriaineet ovat antosyaaneita.

Antosyaanien värivivahde määräytyy sen molekyylirunkoon kiinnittyneiden sokeriryhmien mukaan. Ne toimivat pH-indikaattoreina eli niiden väri vaihtuu happamuuden mukaan: happamassa solunesteessä ne ovat punaisia, emäksisessä sinisiä.[2] Typen puute saattaa johtaa antosyaanien kertymiseen kasviin.

On jotakin näyttöä, että antosyaaneilla on syövän leviämistä ja sydän- ja verisuonitauteja ehkäiseviä vaikutuksia.[3]

  • Syanidiini E-koodi E 163a, C15H11O6+, CAS-numero 13306-05-3, oranssinpunainen
  • Delfinidiini E-koodi E 163b, C15H11O7+, CAS-numero 13270-61-6, violetti tai sininen
  • Malvidiini E-koodi E 163c, C17H15O7+, CAS-numero 643-84-5, violetti
  • Pelargonidiini E-koodi E 163d, C15H11O5+, CAS-numero 134-04-3, harmaansininen tai sinipunainen
  • Peonidiini E-koodi E 163e, C16H13O6+, CAS-numero 134-01-0, harmaansininen/sinipunainen
  • Petunidiini E-koodi E 163f, C16H13O7+, CAS-numero 1429-30-7, tummanpunainen tai violetti

Antosyaanin varsinaista flavonoidiosaa kutsutaan antosyanidiiniksi. Antosyaani tarkoittaa tarkasti ottaen antosyanidiinin ja sokerin yhdistettä.

Lähteet

  1. ↑ Mustikan (Vaccinium myrtillus) antosyaanit ja niiden terveysvaikutukset. Ella Aitta. Kandidaatintutkielma. Oulun yliopisto, Biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunta 2016. Sivu 4. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201702101161.pdf
  2. ↑ a b Jorma Soveri, Arvi Ulvila, Reino Kalliola: Kasvioppi, s. 242. (14. painos) Otava, 1969.
  3. ↑ Sinikka Piippo: Suomalaiset marjat, s. 38. Helsinki: Minerva, 2014. ISBN 978-952-492-351-4

Aiheesta muualla