Ruska tarkoittaa lehtensä varistavien eli kesävihantienkasviensyksyistä väriloistoa, joka johtuu lehtien sisältämistä väriaineista.[1] Ruskaa esiintyy maapallolla sellaisilla alueilla, joilla on selvästi erotettavat vuodenajat.[2]
Ruska ilmenee sekä puissa (puuruska) että varvuissa ja ruohovartisissa kasveissa (maaruska).[2][3]
Lehtivihreän muodostaneet molekyylit siirtyvät hajottuaan kasvin monivuotisiin elimiin, puilla runkoon ja juuriin, sillä niiden valmistamiseen kuluu puulta paljon energiaa. Tämä mahdollistaa niiden käyttämisen uudestaan. Kuitenkin esimerkiksi harmaa- ja tervaleppä pudottavat lehtensä vihreinä,[2] koska niillä ei ole tarvetta säästää ravinteita niiden juuristossa elävien typpeäilmastasitovien bakteerien vuoksi.[5] Samalla kun puut ottavat lehtivihreästään ravinteet lehdistä runkoon, ne myös ”puhdistautuvat” työntämällä kesän aikana kasvin sisään kerääntyneet mahdolliset epäpuhtaudet lehtiin.[6]
Kun puut ovat varastoineet lehtivihreän, hormonit laukaisevat soluseinämien hajoamisen lehtiruodissa. Niissä kuolee soluja parin solukerroksen verran irtoamisvyöhykkeeksi kutsutulla alueella jolle muodostuu irtoamissolukkoa. Oksan ja lehden välissä oleva liitoskohta sulkeutuu etteivät sienet ja bakteerit pääsisi oksaan. Irtoamissolukon muodostumisen myötä lehden oma painokin voi irrottaa sen.[7][8]
Ruskan ajankohta
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Pohjoisilla seuduilla kasvavien kasvien geneettinen erilaisuus on yleensä vähäistä karujen, juuri tietynlaista perimää tarvitsevien kasvuolojen takia. Tämän takia esimerkiksi Lapin ruska tulee kaikille alueen puille lähes samaan aikaan, kun taas etenkin Keski-Euroopassa saman alueen puiden kesken voi ruskassa olla puolitoista kuukautta eroa esimerkiksi siten, että ensimmäiset puut ovat ruskassa lokakuun alkupuolella ja viimeisimmät vasta marraskuun puolivälissä. Kuiva kasvupaikka yleensä aikaistaa ruskaa. Kylmä sää ei sinällään vaikuta ruskaan, mutta kellastuvien ja kellastuneiden lehtien altistuminen yöpakkasille saa ne irtoamaan helposti. Valtaosa eri alueiden puista on kuitenkin ruskassa juuri tiettyyn aikaan.
Loppukesästä, heinä–elokuulla kellastuvat lehdet eivät ole viitteitä ruskasta, vaan yleensä syypäänä ovat kasvien sienitaudit tai kuivuus.[2][3]
Ruskan huippu etenee syksyisin pohjoisesta etelän suuntaan 500 kilometriä parissa viikossa. Pohjoisimmassa Lapissa ruska on parhaimmillaan yleensä syyskuun toisella viikolla, 70. leveysasteella Nuorgamissa se on huipussaan syyskuun 10.–15. päivien välillä, mutta väriloisto jatkuu taantuvana vielä tämän jälkeen kymmenisen päivää, kunnes kaikki lehdet ovat pudonneet noin syyskuun 25. päivän tienoilla. Maaruskan huippu ajoittuu yleensä noin viisi päivää aiemmaksi. Pohjois-Lapissa sykähdyttävimmän ruskan antaa tunturikoivu.
Ruskahuippu saavuttaa Etelä-Lapin eli käytännössä Kuusamon ja Rovaniemen yleensä syyskuun 15.–20. päivän välillä. Tällöin alueella hehkuvat parhaat ruskan värit, mutta loisto jatkuu sielläkin taantuvana vielä noin kymmenen päivää, kunnes kaikki lehdet ovat yleensä lokakuun alussa pudonneet puista.
Oulun ja Kajaanin korkeuden eli 65. leveysasteen ruska saavuttaa huippunsa syyskuun 20.–25. päivien välillä, mutta ruskan värejä on nähtävillä vielä lokakuun alulle saakka, kunnes lokakuun 15. päivän tienoilla puut ovat täysin paljaita. Ruskahuippu saavuttaa linjan Joensuu–Jyväskylä–Seinäjoki syys-lokakuun vaihteessa. Ruska jatkuu taantuvana kuitenkin vielä lokakuun 20. päivän tienoille, ja puut ovat yleensä kaikkialla paljaita hieman myöhemmin.
Etelä-Suomessa ruskahuippu on aina vasta lokakuulla. Etelä-Suomen sisämaassa, esimerkiksi Lahdessa, Tampereella ja Kouvolassa ruskanhuippu saavutetaan niin ikään lokakuun 1.–5. päivän välillä. Lounais- ja etelärannikon tuntumaan ruskan huippu tulee yleensä pari päivää Etelä-Suomen sisämaan jälkeen, ja se viipyy siellä jonkin verran pidempään meren läheisyyden lämmittävän vaikutuksen ansiosta. Jotkin Etelä-Suomen lehtipuut, kuten tammet varistavat ruskistuneet lehtensä vasta pakkasten tultua. Ruskan ensimerkkejä voi havaita Lapissa jo syyskuun alkaessa ja Etelä-Suomessakin syyskuun puoleen väliin mennessä.
Kulttuurinen merkitys
Ilmaisuna ruska liitettiin aikaisemmin Lapissa syksyn maalintujen ja piilokalojen pyyntiin. Toisen maailmansodan jälkeen suhtautuminen maisemaan muuttui ja Lapissa ryhdyttiin ruska-sanalla viittaamaan syksyiseen maisemien katseluun ja väriloistoon. Ruskan estetisoitumisen myötä ilmestyivät ensimmäiset värivalokuvakirjat, joissa esiteltiin Lapin maisemia.[9]
Kirjailija Yrjö Kokko, joka oli myös Lapin valokuvauksen uranuurtajia, kirjoitti vuonna 1960 monen taiteilijan joutuneen toteamaan, että Lapin ruskasta ei kannata maalata useita tauluja. "Niitä ei etelässä osteta ja, koska värejä pidetään epäluonnollisina, taiteilijan liioittelunhalun aikaansaannoksina. Ostajan täytyy itsensä nähdä ruska todetakseen, ettei taiteilija kaikessa rohkeudessaankaan ole pystynyt siihen, mihin luonto pohjolassa pystyy."[9]
Vaikka ruska on parhaimmillaan Etelä-Suomessa lokakuun alussa, yleensä ruskamatkailu yhdistetään lappimatkailuun, jossa paras ajankohta on jo syyskuussa. Ruskamatkailu oli ennen vanhemman kansan harrastus, mutta myöhemmin patikoinnista on tullut myös nuorempien sukupolvien trendi.[10]
Ruotsissa ruska kulkee maan pituuden takia pitkään. Se on maan pohjoisimmassa osassa syyskuun 10. päivän tienoilla, Skandien tundraseuduilla jo aivan syyskuun alussa. Tukholman seudun ruskahuippu saavuttaa samaan aikaan kuin Suomen etelärannikonkin, eli lokakuun alussa. Skånen eteläkärjessä ruskahuippu on vasta lokakuun viimeisellä viikolla.
Virossa paras ruska on lokakuun 5.–15. päivän välillä, ja puut ovat yleensä marraskuun alkuun mennessä paljaita. Latviassa ja Liettuassa paras ruska on lokakuun 10.–20. päivän välillä ja puusto on yleensä lehdetön marraskuun alussa. Keski-Euroopassa, esimerkiksi Pohjois-Saksassa ja Puolassa, ruskan ensimerkkejä voi havaita syys-lokakuun vaihteessa ja ruskahuippu on marraskuun alkupäivinä. Ruska jatkuu taantuvana joulukuun alkuun, jolloin puusto alkaa olla jo lehdetöntä. Italian ja Espanjan pohjoisosiin ruska tulee vasta marraskuun puoliväliin mennessä, ja saattaa kestää taantuvana tammikuulle saakka. Aivan Välimeren läheisyyteen ruskaa ei kuitenkaan tule lämpimän välimerenilmaston ja nahkealehtisen kasvillisuusvyöhykkeen vuoksi, mutta jotkin puulajit uusivat siellä ruskan tapaan talven aikana lehtensä, ja kasvattavat ennen keväällä alkavaa kuivaa kautta uudet.
Yhdysvalloissakin ruskan ajankohta vaihtelee maan koosta johtuen: Pohjoisessa ja Kalliovuorilla ruska tulee talven pituudesta ja kylmyydestä johtuen samaan aikaan kuin Etelä-Suomeen, eteläisimmille alueille kuten Floridaan sitä ei tule ollenkaan.
Japanissa ruska (jap.紅葉, kōyō) etenee vähitellen maan pohjoisosista Hokkaidōlta etelää kohti. Ruskasta nauttiminen on suosittu vuodenkierron tapahtuma; momijigari (jap.紅葉狩り, ”ruskan metsästys”) tarkoittaa tapaa käydä syksyllä luonnonkauniilla ruska-alueilla. Momijigari on hanamin syksyinen vastine. Erityisen tunnettuja kohteita ruskan katseluun ovat Kioto ja Nikkō. Perinteen sanotaan alkaneen Heian-kaudella kulttuuriharrastuksena, ja sen vuoksi Kioton alueelle on istutettu paljon lehtipuita. Lisäksi on olemassa perinne mennä katsomaan alueita, joissa heinät vaihtavat väriä, esimerkiksi Ozen tasangolla.
