Elokuvasta on julkaistu kaksi versiota: teatteriversio (84 minuuttia) ja erikoisversio (91 minuuttia) vuodelta 2002. Lisäksi DVD:llä ja Blu-raylla on julkaistu ns. työstöversio (engl.work-in-progress). Elokuvan 3D-elokuvateatteriversion ensi-ilta oli syksyllä 2010.
Kaunotar ja hirviö julkaistiin DVD:nä syksyllä 2002 ja Blu-ray-versiona syksyllä 2010.
Elokuva valittiin vuonna 2002 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[2]The New York Timesin kriitikot valitsivat Kaunottaren ja hirviön vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[3]
Varoitus:Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Belle ja hirviö tanssimassa
Elokuvan prologissa vanhaksi kerjäläiseksi naamioitunut haltiatar tarjoaa nuorelle prinssille ruusua vastineeksi yösijasta. Kun prinssi kieltäytyy päästämästä haltijatarta sisään, tämä rankaisee häntä muuttamalla hänet rumaksi hirviöksi ja hänen palvelijansa huonekaluiksi ja muiksi talousesineiksi. Haltiatar antaa prinssille taikapeilin, jonka avulla tämä voi katsella kaukaisia paikkoja, ja sen lisäksi vielä aiemmin tarjoamansa ruusun, jonka on määrä kukkia, kunnes prinssi täyttää 21 vuotta. Ennen kuin ruusun kaikki terälehdet ovat pudonneet, prinssin on rakastuttava ja saatava osakseen myös vastarakkautta. Jollei näin käy, prinssi jää hirviöksi ikuisiksi ajoiksi.
Kuluu useita vuosia. Kaunis mutta epätavallinen nuori nainen nimeltä Belle elää läheisessä ranskalaisessa kylässä yhdessä keksijäisänsä Mauricen kanssa. Belle rakastaa lukemista ja kaihoaa päästä pois pienestä kotikylästään. Eräs paikallinen ja ylimielinen mies nimeltä Gaston kosiskelee Belleä vaimokseen, mutta Belle ei jaksa kiinnostua pöyhkeilevästä miehestä.
Mauricen viimeisin tekemä keksintö on eräänlainen puunhakkaajakone. Kun Maurice lähtee viemään keksintöään keksijämessuille läheisen metsän lävitse, hän eksyy ja saa kimppuunsa susia. Sudet ajavat Mauricen Hirviön linnan portille. Linnassa Maurice tapaa huonekaluiksi muuttuneita palvelijoita, kuten Lumièren, Könnin, rouva Pannun ja tämän pojan nimeltä Kippo. Hirviö vangitsee Mauricen tyrmäänsä. Sillä välin kylässä Gaston kosii Belleä, mutta tämä kieltäytyy kosinnasta. Pian sen jälkeen Belle löytää isänsä pakokauhun vallassa kotiin palanneen hevosen, joka johdattaa hänet Hirviön linnaan. Linnassa Belle tarjoutuu ottamaan isänsä paikan Hirviön vankina. Hirviö suostuu ja lähettää Mauricen kotiin. Kylässä Maurice kertoo Gastonille ja muille kyläläisille Bellen olevan Hirviön vankina, mutta kyläläiset uskovat hänen menettäneen järkensä. Niinpä Maurice lähtee pelastamaan Belleä yksin.
Sillä välin linnassa Hirviö määrää Bellen syömään kanssaan päivällistä, mutta Belle kieltäytyy kunniasta. Hirviö kieltää palvelijoitaan antamasta Bellelle ruokaa, mutta Lumière uhmaa käskyä. Könni vie Bellen kierrokselle linnaan, minkä jälkeen Belle lähtee omille teilleen linnan kiellettyyn siipeen ja löytää sieltä haltijattaren Hirviölle antaman ruusun. Hirviö ajaa raivoissaan Bellen tiehensä. Hirviön säikäyttämänä Belle yrittää paeta linnasta, mutta hän ja hänen hevosensa joutuvat susien hyökkäyksen kohteeksi. Hirviö saapuu pelastamaan Bellen, minkä jälkeen Belle ryhtyy hoitamaan tämän kamppailussa saamia haavoja. Hirviö antaa Bellelle lahjaksi linnan kirjaston, ja Bellestä ja Hirviöstä alkaa vähitellen tulla ystäviä. Myöhemmin he syövät yhdessä upean illallisen ja tanssivat romanttisesti tanssisalissa. Kun Hirviö antaa Bellen käyttää taikapeiliään, Belle näkee, että hänen isänsä makaa metsässä kuoleman kielissä. Vaikka haltijattaren antama ruusu on menettänyt miltei kaikki terälehtensä, Hirviö antaa Bellen lähteä ja lahjoittaa tälle taikapeilin muistoksi itsestään. Palvelijat kauhistuvat Hirviön päätöstä, sillä he pelkäävät, etteivät he enää ikinä muutu takaisin ihmisiksi. Katsellessaan Bellen lähtöä Hirviö myöntää Könnille rakastavansa tyttöä.
Belle löytää Mauricen ja vie tämän kotiin. Kesken kaiken Gaston saapuu kuitenkin paikalle mukanaan suuri väkijoukko. Gaston uhkaa, että jollei Belle mene hänen kanssaan naimisiin, paikallisen hourulan omistaja lukitsee Mauricen iäksi hullujenhuoneelle. Belle todistaa Mauricen kertomukset Hirviöstä todeksi Hirviöltä saamallaan taikapeilillä. Kun Belle sanoo Hirviötä ystäväkseen ja nimittää Gastonia puolestaan todelliseksi ”hirviöksi”, Gaston tulee sairaalloisen mustasukkaiseksi. Raivostunut Gaston lähettää väkijoukon Hirviötä vastaan ja lähtee johtamaan hyökkäystä Hirviön linnaan tappaakseen Hirviön. Gaston lukitsee Bellen ja Mauricen heidän omaan kellariinsa jotta he eivät saa varoittaa hirviötä, mutta Bellen laukkuun piiloutunut Kippo hakkaa kellarin oven palasiksi Mauricen puunhakkaajakoneella.
Sillä välin linnan palvelijat tekevät parhaansa ajaakseen väkijoukon ulos linnasta. Gaston ehtii kuitenkin löytää Hirviön ja hyökkää tämän kimppuun. Hirviö on ensi alkuun liian masentunut puolustautuakseen, mutta asiat muuttuvat, kun hän näkee Bellen palaavan linnaan. Gaston ja Hirviö käyvät kiihkeän kamppailun, minkä päätteeksi voittoisa Hirviö päättää säästää Gastonin hengen. Sitten hän kiipeää parvekkeella odottavan Bellen luo. Gaston seuraa Hirviötä ja puukottaa tätä selkään. Samalla hän kuitenkin menettää tasapainonsa ja putoaa kuolemaansa.
Hirviö kuolee vammoihinsa, mutta Belle ehtii tunnustaa tälle rakkautensa ennen kuin haltiattaren ruusu pudottaa viimeisen terälehtensä. Sen seurauksena lumous raukeaa. Hirviö herää henkiin, ja hänestä ja hänen palvelijoistaan tulee taas ihmisiä. Elokuva päättyy Bellen ja prinssin tanssiessa yhdessä tanssisalissa ympärillään Maurice ja prinssin ihmisiksi muuttuneet palvelijat.
Suomenkielisen version ohjasi Matti Ranin. Dialogin suomensi Matti Olavi Ranin ja laulut sanoitti Jukka Jarvola.
Laulut
Alkuperäinen nimi
Suomenkielinen nimi
Belle
Belle
Gaston
Gaston
Be Our Guest
Vieraamme
Something There
Mä ihastuin
Human again
Taas kun oon ihminen
Beauty and the Beast
Tyttö sekä hän
The Mob Song
Taistelulaulu
Tuotanto
Walt Disney yritti tuoda Kaunotar ja hirviö satua piirroselokuvaksi jo 1930- ja 1950-luvuilla[4], mutta vasta vuoden 1989 Pieni merenneito-elokuvan menestyksen myötä Disneyn silloinen puheenjohtaja Jeffrey Katzenberg kaivoi esille useaan otteeseen haudatun projektin ja piirroselokuva sai alkunsa.
Ohjaajiksi valittiin Gary Trousdale ja Kirk Wise, käsikirjoittajiksi Linda Woolverton.[5]
Piirroselokuvan esiversio näytettiin 29. syyskuuta 1991 New York Film Festival -tapahtumassa, vaikka se ei ollut vielä valmis.[6]
Darryl F. Zanuck Award for Outstanding Producer of Theatrical Motion Pictures (Darryl F. Zanuckin palkinto erinomaiselle teatterielokuvien tuottajalle)
↑Peter M. Nichols: New York Times Essential Library: Children's Movies. Henry Holt and Company, 6.11.2003. ISBN 0805071989Google-kirjat Viitattu 5.3.2017. (englanniksi)
↑Dorothy Chandler Pavilion: THE 64TH ACADEMY AWARDS 1992Academy of Motion Picture Arts and Sciences. 30.3.1992. oscars.org. Viitattu 5.3.2017. (englanniksi)
