Kaunotar ja Kulkuri (engl.Lady and the Tramp) on vuonna 1955 valmistunut piirroselokuva. Elokuvan tuotti Walt Disney, ja sen ohjasivat Clyde Geronimi, Wilfred Jackson ja Hamilton Luske. Elokuva perustuu Joe Grantin aiheeseen ja Ward Greenen tarinaan Happy Dan, the Whistling Dog. Musiikin sävelsi Oliver Wallace, ja äänirooleissa esiintyivät muun muassa laulaja Peggy Lee ja näyttelijä Verna Felton.
Kaunotar ja Kulkuri oli The Walt Disney Companyn ja elokuvahistorian ensimmäinen täyspitkä piirretty laajakangaselokuva. Elokuvassa käytettiin varhaista CinemaScope-järjestelmää, jonka kuvasuhde on 2,55 : 1. Koska kaikki elokuvateatterit eivät pystyneet tuohon aikaan vielä esittämään laajakangaselokuvia, Kaunotar ja Kulkuri julkaistiin samanaikaisesti myös niin sanottuna Academy-versiona (kuvasuhde 1,37 :1).
Elokuva alkaa vuoden 1909 jouluaamusta, kun Jukka-Kulta antaa vaimolleen Rakkaalle lahjaksi cockerspanielin pennun, jonka he nimeävät yhdessä Kaunottareksi. Kaunotar viettää onnellista elämää pariskunnan ja naapurissa asuvien ystäviensä, skotlanninterrieri Tupsun sekä vanhan vihikoira Jalon, kanssa. Samaan aikaan kaupungin toisella puolella sijaitsevalla rautatiellä snautseria muistuttava kulkukoira nimeltä Kulkuri elää tyytyväisenä omaa elämäänsä kerjäten tähteitä italialaisesta ravintolasta. Hän myös suojelee kulkuriystäviään lhasa apso Ritua ja englanninbulldoggi Bullia paikalliselta rankkurilta.
Kun Kaunotar täyttää vuoden, Jukka-Kulta ja Rakas alkavat menettää kärsivällisyyttään lemmikkinsä kanssa. Tupsu ja Jalo kertovat loukkaantuneelle Kaunottarelle, että omistajien muuttunut käytös johtuu siitä, että he odottavat vauvaa. Kun ohikulkeva Kulkuri osallistuu keskusteluun kertomalla omia kielteisiä mielipiteitään ihmisvauvoista, ärsyyntyneet Tupsu ja Jalo käskevät tätä poistumaan pihasta.
Vauvan synnyttyä Jukka-Kulta ja Rakas esittelevät hänet Kaunottarelle. Pian sen jälkeen pariskunta lähtee matkalle ja jättää talon ja vauvan Saara-tädin hoitoon. Täti kuitenkin inhoaa koiria ja kieltäytyy päästämästä Kaunotarta vauvan lähettyville. Kun Kaunotar kohtaa ikävissä merkeissä Saara-tädin kaksi hankalaa siamilaiskissaa, Sin ja Amin, täti laittaa hänelle kuonokopan. Kauhistunut Kaunotar karkaa ja saa peräänsä joukon kulkukoiria. Kulkuri pelastaa Kaunottaren ja vie tämän eläintarhaan, jossa Kulkuri huiputtaa majavan puremaan kuonokopan irti. Samana iltana Kulkuri näyttää Kaunottarelle, millaista on elää ”vapaana ja ilman kaulapantaa”. Lopulta hän vie Kaunottaren kynttiläillalliselle italialaiseen ravintolaan.
Kulkurin saattaessa Kaunotarta seuraavana päivänä takaisin kotiin rankkuri sieppaa Kaunottaren ja vie tämän koiratarhaan. Tarhassa muut koirat ihailevat Kaunottaren veromerkkiä, sillä se on ainoa keino päästä tarhasta pois. Koirat kertovat Kaunottarelle myös Kulkurin monista tyttöystävistä ja siitä, että Kulkuri tuskin koskaan asettuu aloilleen. Ennen pitkää Saara-täti hakee Kaunottaren pois ja kahlitsee tämän takapihan koirankoppiin. Kun Tupsu ja Jalo ovat lohduttamassa Kaunotarta, Kulkuri saapuu paikalle ja yrittää pyytää anteeksi. Kaunotar alkaa käydä raivoissaan läpi Kulkurin entisiä tyttöystäviä ja kertoo olevansa vihainen siitä, ettei Kulkuri tullut pelastamaan häntä koiratarhasta. Kulkuri lähtee suruissaan pois.
Hieman myöhemmin alkaa sataa, ja Kaunotar näkee pihalle hiipivän rotan. Rotta onnistuu kiertämään Kaunottaren ja pääsemään sisään taloon. Kaunotar haukkuu kiihdyksissään, mutta Saara-täti käskee häntä olemaan hiljaa. Kulkuri kuulee Kaunottaren ja juoksee apuun. Kulkuri astuu sisään taloon, löytää rotan lastenhuoneesta ja ryhtyy tappelemaan sen kanssa. Sillä välin Kaunotarkin pääsee vapaaksi kahleistaan ja juoksee lastenhuoneeseen. Kun rotta kiipeää vauvan kehdon ylle, Kulkuri huitaisee eläintä ja tappaa sen. Samalla hän kuitenkin kaataa myös kehdon ja herättää vauvan. Kun Saara-täti saapuu itkun havahduttamana paikalle, hän ei näe rottaa vaan pelkästään koirat ja kaatuneen kehdon. Täti työntää Kulkurin komeroon ja vie Kaunottaren kellariin. Sitten hän soittaa koiratarhaan ja pyytää rankkuria hakemaan Kulkurin pois.
Jukka-Kulta ja Rakas saapuvat kotiin juuri, kun rankkuri on lähtemässä takaisin koiratarhalle. He eivät usko Saara-tädin kertomusta ja vapauttavat Kaunottaren kellarista. Kaunotar johdattaa heidät ja tädin kuolleen rotan luo todistaakseen, että Kulkuri on syytön. Kun Tupsu ja Jalo kuulevat sen, he lähtevät jahtaamaan rankkurin vaunuja. Tupsu on varma, että Jalo on jo menettänyt tehokkaan hajuaistinsa, mutta hän onnistuu kuitenkin löytämään vaunut. Koirat haukkuvat vetohevosille ja kaatavat vaunut. Jukka-Kulta saapuu paikalle autolla mukanaan Kaunotar, joka juoksee Kulkurin luokse. Jalo on kuitenkin jäänyt kahakan yhteydessä vaunujen pyörän alle. Tupsu ulvoo surullisena nähtyään ystävänsä elottoman ruumiin.
Elokuvan loppukohtaus sijoittuu puolen vuoden päähän jouluun. Kulkurista on tullut osa Kaunottaren perhettä ja Saara-täti on tehnyt sovinnon Kaunottaren kanssa lähettämällä tälle anteeksipyyntönä paketin koirankeksejä. Kaunottarella ja Kulkurilla on myös neljä koiranpentua. Pennuista kolme muistuttaa Kaunotarta, kun taas pentueen ainoa uros, Pepi, muistuttaa Kulkuria. Koiraperhettä saapuvat katsomaan myös Tupsu ja Jalo, jonka toinen etutassu on murtunut ja kipsattu.
Elokuvan nykyinen suomenkielinen dubbaus tehtiin vuonna 1984. Sen ohjasi ja tuotti Matti Ranin. Jo vuoden 1966 teatterikierroksen aikana ilmoitettiin, että elokuvasta on suomeksi puhuttu versio. Tekijöistä ei kuitenkaan ole tietoa.[1]
