PROFILPELAJAR.COM

Atlantis – Kadonnut kaupunki
Atlantis: The Lost Empire
Ohjaaja	Gary Trousdale; Kirk Wise
Käsikirjoittaja	Tab Murphy
Tuottaja	Don Hahn
Säveltäjä	James Newton Howard
Leikkaaja	Ellen Keneshea
Tuotantosuunnittelija	Mike Mignola; Matt Codd; Ricardo Delgado; Jim Martin
Pääosat	Michael J. Fox; Cree Summer; James Garner; Don Novello; Phil Morris
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö	Toon City; Walt Disney Feature Animation; Walt Disney Pictures
Levittäjä	Walt Disney Studios Motion Pictures; Disney+
Ensi-ilta	3. kesäkuuta 2001; 14. joulukuuta 2001
Kesto	92 min
Alkuperäiskieli	englanti
Budjetti	120 000 000 dollaria
Seuraaja	Atlantis – Milon paluu
Aiheesta muualla
	IMDb
	Elonet
	AllMovie
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OKNimi-testi OK

Tämä artikkeli kertoo elokuvasta. Muista merkityksistä, katso Atlantis (täsmennyssivu).

Atlantis – Kadonnut kaupunki (engl. Atlantis: The Lost Empire) on vuonna 2001 valmistunut Disneyn steampunk-henkinen kokoillan piirroselokuva. Piirretyn pääosassa nähdään nuori kartanpiirtäjä Milo Thatch, joka haaveilee löytävänsä Atlantiksen kadonneen kaupungin ja joutuu suureen seikkailuun.

Alkuperäisissä äänirooleissa esiintyvät muun muassa Michael J. Fox, James Garner ja Leonard Nimoy.^[1] Suomenkielisen version äänirooleissa kuullaan muun muassa Pete Lattu, Vuokko Hovatta ja Seppo Mäki. Elokuva menestyi vain kohtalaisesti — teatteriesitysten tuotto oli noin 85 miljoonaa dollaria.^[lähde? ] Arvosteluissa kiitettiin visuaalista näyttävyyttä, mutta juonta ja henkilöitä moitittiin ohuiksi.^[lähde? ]

Atlantis — Kadonnut kaupunki kuvattiin laajakangaskoossa (kuvasuhde 2,35 : 1). Pohjoismainen DVD-julkaisu sisältää ainoastaan kuvaruutukavennetun version (1,33 : 1). Elokuvan visuaalisesta tyylistä vastasi Mike Mignola. Elokuva oli toinen osa kolmen elokuvan sarjasta, johon James Newton Howard sävelsi musiikin (edeltäjä oli Dinosaurus ja seuraaja Aarreplaneetta).

Elokuvassa käytetyn atlantiksen kielen ovat kehittäneet Marc Okrand ja John Emerson. Okrand tunnetaan myös klingonin kielen kehittäjänä.^[2]^[3]

Juoni

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Eletään loppuvuotta 1914. Milo James Thatch (Pete Lattu) on nuori kielitieteilijä sekä kartanpiirtäjä, joka työskentelee Smithsonian-instituutin pannuhuoneessa. Milo tahtoo kovasti seurata kuolleen isoisänsä Thaddeus Thatchin jalanjäljissä ja löytää Suojelijan Eepokseksi kutsutun kirjan, jolla löytäisi myyttisen, mereen uponneen Atlantiksen kaupungin. Instituutin johtokunta ei kuitenkaan suostu uskomaan Miloa, että Atlantis on joskus ollut olemassa. Myöhemmin Milon isoisän ystävä, miljonääri Preston B. Whitmore (Seppo Mäki), ottaa yhteyttä Miloon ja ojentaa tälle Suojelijan Eepoksen, jonka Milon isoisä oli ehtinyt löytää ennen kuolemaansa. Whitmore paljastaa, että hän on kerännyt kokoon suuren tutkimusryhmän sekä erilaisia varusteita Atlantiksen löytämistä varten, ja tarjoaa Milolle mahdollisuutta johtaa ryhmä Atlantikselle Eepoksen avulla. Milo suostuu tarjoukseen.

Tutkimusretkeläiset sukeltavat meren alle huipputeknologiaa edustavalla sukellusveneellä, jota johtaa komentaja Lyle Rourke (Tapani Perttu) yhdessä apulaisensa luutnantti Helga Sinclairin (Sari Siikander) kanssa. Ryhmä menettää kuitenkin useita henkiä, kun heidän kimppuunsa hyökkää jättimäinen mekaaninen leviathan. Eloonjääneet onnistuvat löytämään suuren ilmataskun sekä tunnelin, joka on lokikirjan mukaan johtava heidät Atlantikseen. Ryhmä menettää vielä lisää tarvikkeitaan, kun he ja heidän ajoneuvonsa putoavat uinuvan tulivuoren kraatteriin. Ryhmäläiset onnistuvat kuitenkin lopulta löytämään valtavan maanalaisen onkalon, jonka keskellä lepää itse Atlantiksen kaupunki. Ryhmä tapaa joukon atlantislaisia, joista yksi on prinsessa Kidagakash ”Kida” Nedakh (Vuokko Hovatta). Ryhmä tuodaan kuningas Kashekim Nedakhin (Esa Saario), Kidan isän, eteen. Kuningas käskee ryhmää lähtemään pois kaupungista, mutta Rourke pyytää, että he saisivat jäädä sinne yhdeksi yöksi kerätäkseen tarpeeksi tarvikkeita paluumatkaa varten.

Kida saa tietää, että Milo osaa lukea Atlantiksen muinaisia kirjoituksia, joten hän vie Milon katsomaan useita seinäkirjoituksia ja pyytää tätä kääntämään ne. Milo selittää, että Atlantis ja sen asukkaat saavat energiaa ”Atlantiksen sydämeksi” kutsutun suuren sinisen ”kristallin” elinvoimasta. Kristallin voimaa on säilötty kaikkien atlantislaisten käyttämiin hohtaviin sinisiin kristallikaulakoruihin. Kida muistelee, miten hänen äitinsä kuoli tuhansia vuosia sitten, kun ”Atlantiksen sydän” valitsi tämän suojellakseen kaupunkia jättimäiseltä tsunamilta, jonka atlantislaiset olivat saaneet aikaan käyttäessään ”Sydämen” voimia väärin. Kaksikko palaa takaisin retkeltään ja saa tietää, että Rourke ja muut ryhmäläiset ovat juonitelleet saadakseen ”Atlantiksen sydämen” haltuunsa ja viedäkseen sen sitten yläpuoliseen maailmaan. Rourke pahoinpitelee kuninkaan kohtalokkaasti pakottaakseen tämän paljastamaan ”Sydämen” olinpaikan, joka sattuu olemaan aivan valtaistuinsalin alapuolella. Rourke, Sinclair, Milo ja Kida laskeutuvat luolaan, jossa ”Sydän” leijuu korkealla ilmassa ympärillään Atlantiksen muinaisten kuninkaiden kiviveistoksia. ”Sydän” vetää Kidaa puoleensa, niin että se lopulta imeytyy prinsessan sisään ja lakkaa tuottamasta energiaa Atlantikselle ja sen asukkaille. Rourken miehet säilövät Kidan metallikonttiin ja valmistautuvat kuljettamaan sen takaisin pinnalle. Siinä samalla Milon ystävät kuitenkin hylkäävät Rourken, kun he ymmärtävät, että ”Sydämen” vieminen tarkoittaa atlantislaisille kuolemaa. Kuningas tekee kuolemaa, mutta ehtii kertoa Milolle totuuden "Sydämestä" ja pyytää häntä pelastamaan sekä sen että Kidan.

Milo usuttaa atlantislaiset ja ystävänsä hyökkäämään Rourken kimppuun. He ottavat käyttöönsä useita lentäviä kulkuneuvoja ja saavuttavat lopulta Rourken uinuvan tulivuoren kraatterissa. Rourke on parhaillaan valmistautumassa nostamaan Kidan maanpinnalle kuumailmapalloa muistuttavan ilmalaivan avulla. Seuraa taistelu, jonka aikana sankarit onnistuvat estämään Rourkea pakenemasta maanpinnalle. Milo hyökkää Rourken kimppuun ja aiheuttaa lopulta tämän kuoleman. Kun ilmalaiva rysähtää takaisin alas kraatteriin, se räjähtää herättäen uinuvan tulivuoren. Milo, hänen ystävänsä ja atlantislaiset pakenevat purkautuvaa tulivuorta Kida mukanaan. Pian he saavat kuitenkin huomata, että tulivuori uhkaa peittää myös Atlantiksen laavallaan. Kida vapautetaan metallikontista, jolloin ”Atlantiksen sydämen” voima aktivoi useita kaupungin laitamilla seisovia jättimäisiä ihmispatsaita. Patsaat muodostavat voimakentän kaupungin ympärille, niin ettei laava pysty tuhoamaan Atlantista. Tämän jälkeen "Sydän" vapauttaa Kidan otteestaan.

Milon ystävät valmistautuvat palaamaan maanpinnalle, kun taas Milo päättää jäädä Atlantikseen Kidan luokse, sillä hän on ehtinyt rakastua prinsessaan. Hän tahtoo myös auttaa atlantislaisia palauttamaan Atlantiksen sen entiseen loistoonsa. Maanpinnalla Milon ystävät harjoittelevat herra Whitmoren johdolla peitetarinaa kokemuksistaan, jotta muut ihmiset luulisivat, etteivät he ikinä Atlantista löytäneetkään. Elokuva päättyy Milon ja Kidan viimeistellessä Kidan isän kuvapatsaan, joka nousee ilmaan muiden ”Atlantiksen sydäntä” kiertävien kivipatsaiden joukkoon kukoistavan kaupungin ylle.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Ääninäyttelijät

Alkuperäinen näyttelijä	Suomalainen näyttelijä	Rooli
Michael J. Fox	Pete Lattu	Milo Thatch
Cree Summer	Vuokko Hovatta	prinsessa Kidagakash ”Kida” Nedakh
John Mahoney	Seppo Mäki	Preston Whitmore
Leonard Nimoy	Esa Saario	kuningas Kashekim Nedakh
James Garner	Tapani Perttu	komentaja Lyle Rourke
Claudia Christian	Sari Siikander	Helga Sinclair
Jim Varney	Jarmo Koski	Jebidiah Allardyce ”Cookie” Farnsworth
Don Novello	Tommi Raitolehto	Vincenzo ”Vinny” Santorini
Corey Burton	Jukka Rasila	Gaetan ”Myyrä” Molière
Jacqueline Obradors	Maija Kinnunen	Audrey Ramirez
Phil Morris	Kari Tamminen	tohtori Joshua Sweet
Florence Stanley	Inkeri Wallenius	Wilhelmina Packard
David Ogden Stiers	Tom Wentzel	Fenton Q. Harcourt

Suomenkielisen version sivurooleista vastaavat Vaula Hyry, Markus Bäckman, Ari Parviainen, Ilkka Heiskanen, Marja-Liisa Pettersson, Veikko Honkanen, Telma Tuomisto, Vesa Helenius, Hannu Väre ja Ralf Öhberg. Ohjauksesta vastaa Annamari Metsävainio ja käännöksestä Jarkko Cairenius.^[4]

Lähteet

↑ Atlantis: The Lost Empire IMDb. Viitattu 9.12.2006. (englanniksi)
↑ Atlantean alphabet omniglot.com. 2024. Viitattu 21.4.2024. (englanniksi)
↑ Atlantis: Lost Word The Washington Post. 17.6.2001. Viitattu 21.4.2024. (englanniksi)
↑ Tiedot perustuvat elokuvan lopputeksteihin.