Hänen äitinsä oli näyttelijä Moyna MacGill ja isänisänsä brittiläisen työväenpuolueen poliitikko George Lansbury. Perhe muutti Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan alkaessa ja heistä tuli maan kansalaisia vuonna 1951.
Ura
Lansburyn elokuvadebyytti oli vuonna 1944 Ingrid Bergmanin ja Charles Boyerin kanssa elokuvassa Kaasuvalo. Siitä hän sai ensimmäinen Oscar-ehdokkuutensa. Toinen Oscar-ehdokkuus tuli seuraavana vuonna elokuvasta Dorian Grayn muotokuva (1945). Lansbury on sen jälkeen nauttinut pitkästä ja antoisasta uransa niin teatterissa, elokuvissa kuin tv:ssäkin. Hänen menestyksekkääseen elokuvauraansa kuuluvat mm. Simson & Delila (1949) ja Disneyn Hokkuspokkus taikaluudalla (1971).
Angela Lansbury vuonna 1950.
Lansburyn suoritus elokuvassa Mantshurian kandidaatti (1962) pahana manipuloivana äitinä toi hänelle runsaasti kunniaa ja kolmannen Oscar-ehdokkuuden. Elokuvassa Lansburyn poikaa näytteli Laurence Harvey, joka oli häntä vain kolme vuotta nuorempi. Lansbury on maininnut elokuvan suosikikseen monista elokuvarooleistaan ja siitä tuli hänelle jo toinen Golden Globe -palkinto.
Angela Lansbury ohjelmassa Dauce vuonna 2007.
Vuonna 1964 Lansbury esitti taas äitiä komediassa Tyttöjen Henry, vastanäyttelijöinään Peter Sellers ja erittäin nuori Tom Bosley, joka näytteli hänen aviomiestään. Myöhemmin hän näytteli Neiti Marplea Agatha Christien romaaniin perustuvassa elokuvassa Tuijottava katse (1980). Lansbury on tehnyt myös dubbauksia useisiin animaatioihin kuten The Last Unicorn (1984), ja vuonna 1991 hän sai paljon huomiota Rouva Pannun äänenä Disneyn animaation Kaunotar ja Hirviö englanninkielisessä versiossa. Hän oli myös leskikeisarinnan äänenä suositussa animaatioelokuvassa Anastasia (1997).
Broadwaylla Lansbury sai loistavat arvostelut kylläkin vain lyhyesti eläneestä näytelmästä, Stephen Sondheimin musikaalista Anyone Can Whistle. Tämä oli Angela Lansburyn ensimmäinen musikaali. Sen jälkeen hän oli vuonna 1966 Jerry Hermannin Mame, josta tuli hänen ensimmäinen Tony-palkintonsa naispääosasta musikaalista. Hän sai myös Tony-palkinnon näytelmistä Dear World (1969), Gypsy (1974) ja Sweeney Todd (1979). Hän on ollut neljä kertaa ehdolla Tony-palkinnon saajaksi ja voittanut joka kerran. Toisin on käynyt epäonnekkaammissa Oscareissa, joista ei ole tullut pystiä kertaakaan, vaikka ehdokkuuksia on ollut kolme kertaa. Vuonna 2013 hänet palkittiin kuitenkin kunnia-Oscarilla yli 70 vuoden työstään elokuva-alalla.[2]
Parhaiten hänet tunnetaan kuitenkin Jessica Fletcherin roolista pitkään jatkuneessa tv-sarjassa Murhasta tuli totta (1984-1996), josta tuli suuri menestys ympäri maailmaa. Se on jäänyt yhdeksi tv-historian pisimpään jatkuneista salapoliisisarjoista. Murhasta tuli totta teki Lansburysta erään maailman parhaiten ansaitsevista näyttelijöistä. Hän voitti Jessica Fletcherin roolista Golden Globe -palkinnon neljä kertaa, mutta Emmy-palkintoa ei kertaakaan, vaikka oli peräti 12 kertaa ehdolla.
Lansbury tyttärensä Deirdren ja poikansa Andrew'n kanssa 1957
Lansburylla oli lyhyt avioliitto vuosina 1945–1946 yhdysvaltalaisen näyttelijän Richard Cromwellin kanssa. Lansbury oli tuolloin 19-vuotias ja Cromwell 35-vuotias. Vuonna 1948 Lansbury avioitui irlantilaisen näyttelijän ja liikemiehen Peter Shaw'n kanssa. Shaw oli näyttelijä Joan Crawfordin entinen poikaystävä. Shaw'lla oli iso vaikutus Lansburyn uraan. Pariskunnan avioliitto oli yksi showmaailman pisimmistä. Shaw kuoli vuonna 2003.
Lansburylla on kaksi lasta ja lisäksi hän oli yhden lapsen äitipuoli. Hän oli myös moninkertainen isoäiti. Lansburyn poika Antony Shaw oli tuottaja/ohjaaja tv-sarjassa Murhasta tuli totta.
.jpg)
