E. J. Paronen

E. J. Paronen
E. J. Paronen vuonna 1913.
E. J. Paronen vuonna 1913.
Kansanedustaja
2.2.1914–3.4.1917, 1.11.1917–31.3.1919
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Hämeen pohjoinen
Henkilötiedot
Syntynyt31. maaliskuuta 1879
Ruovesi
Kuollut23. marraskuuta 1957 (78 vuotta)
Ruovesi
Ammatti maanviljelijä

Eemeli Johannes (Juho Emil) Paronen (31. maaliskuuta 1879 Ruovesi – 23. marraskuuta 1957 Ruovesi) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1917–1919.[1]

Elämä

E. J. Parosen vanhemmat olivat torppari Herman Paronen (1850-1929) ja Elviira Nieminen (1857-1936). Kansakoulun käynyt Paronen viljeli Ruoveden Ritoniemessä sijainnutta tilaansa aluksi torpparina ja myöhemmin lohkotilallisena. Hän kuului Ruoveden työväenyhdistykseen vuosisadan alusta lähtien. Paronen oli kuntakokouksen puheenjohtaja ja vuonna 1908 hänet valittiin Ruoveden ensimmäisen kunnanvaltuuston jäseneksi. Vuonna 1914 Parosesta tuli kansanedustaja.[1][2]

Sisällissodan aikana Paronen oli Vallankumouksellisen Ylioikeuden jäsen.[3] Sodan loppuvaiheessa ylioikeus toimi Viipurissa, josta hän pakeni Pietariin ja päätyi lopulta Buin siirtolaan. Paronen työskenteli myöhemmin rakennusmiehenä Inkerissä, kunnes palasi Suomeen evakuoitujen punapakolaisten joukossa kesällä 1921.[4][5] Lokakuussa Turun hovioikeus antoi hänelle valtiopetoksesta kahdeksan vuoden kuritushuonetuomion, josta armahduslakien nojalla vähennettiin kolmasosa.[6]

Vapauduttuaan Paronen hoiti veljinsä kanssa sahaliikettä Ruovedellä työskennellen myös kirvesmiehenä ja rakennusurakoitsijana.[7] 1930-luvulla Paronen vaikutti Suomen Pienviljelijäin Puolueeessa ja oli sen ehdokkaana vuoden 1936 eduskuntavaaleissa.[8][9]

Perhe

E. J. Parosen puoliso oli Elin Salomaa, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1923.[1] Parosen veljiä olivat näytelmäkirjailija Kalle Paronen ja Eetu Paronen (1881-1952), joka toimi muun muassa Ruoveden kunnanvaltuuston varapuheenjohtajana ja Ruoveden työväenyhdistyksen puheenjohtajana sekä edusti seudun torppareita Tampereen torpparikokouksessa.[10][11][12] Veljeksistä Urho (1892-1918) kaatui Tampereen taistelussa ja Väinö (1890-1918) kuoli Tammisaaren vankileirillä.[13]

Lähteet

  1. ↑ a b c E. J. Paronen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 5.1.2016.
  2. ↑ Ruoveden kunnanvaltuusto ollut toiminnassa 20 vuotta. Aamulehti, 30.9.1928, nro 268, s. 8. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.12.2024.
  3. ↑ Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 174–175. Helsinki: Valtion painatuskeskus; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-860-079-1
  4. ↑ Oikeus- ja poliisiasioita. Aamulehti, 18.8.1921, nro 188, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.12.2024.
  5. ↑ Venäjältä palaavat suomalaiset. Kansan Lehti, 29.7.1921, nro 171, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.12.2024.
  6. ↑ Oikeus- ja poliisiasioita. Aamulehti, 4.10.1921, nro 228, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.12.2024.
  7. ↑ Vesanen, Pentti; Kontio, Kimmo: Vanhan Ruoveden historia 3 : Ruoveden historia 1865-1939, s. 355. Ruovesi: Ruoveden kunta, 1994. ISBN 952-90-4299-X
  8. ↑ SPP:n puoluekokous hyväksyi SPP:n ja Kansanpuolueen yhdistämisehdotuksen. Suomen Pienviljelijä, 9.7.1935, nro 75, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.12.2024.
  9. ↑ Hämeen läänin pohjoisessa vaalipiirissä jätettiin 58 ehdokaslistaa kuudesta eri puolueesta. Ruovesi, 3.6.1936, nro 23, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.12.2024.
  10. ↑ Eemeli Paronen 5.1.2024. Geni. Viitattu 17.12.2024.
  11. ↑ Ruoveden kunnanvaltuuston kokouksessa. Aamulehti, 24.03.1920, nro 70, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.12.2024.
  12. ↑ Eetu Paronen. Kansan Lehti, 9.3.1907, nro 57, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.12.2024.
  13. ↑ Olga Elviira, Urho Aaron ja Väinö Iisakki Parosen kuolinilmoitus. Kansan Lehti, 3.5.1920, nro 100, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 13.12.2024.
Sosialidemokraattien kansanedustajat