Black Sabbathin alkuperäinen kokoonpano – Osbourne, Butler, kitaristiTony Iommi ja rumpaliBill Ward – aloitti albumin työstämisen jo vuonna 2001 tuottajaRick Rubinin kanssa.[24] Albumia viivästytti kuitenkin Osbournen sooloura ja yhtyeen muiden jäsenten perustama Heaven and Hell -yhtye. Viivästysten jälkeen yhtye kertoi vuonna 2011 aloittavansa albumin työstämisen alusta Rubinin kanssa.[25] Rumpali Bill Ward jättäytyi kuitenkin projektin ulkopuolelle,[26] ja hänen sijastaan albumin rumpuosuudet soitti sessiomuusikko Brad Wilk.[23]
Albumin ensimmäinen single ”God is Dead?” julkaistiin digitaalisena singlenä 19. huhtikuuta ja seuraava singlejulkaisu ”End of the Beginning” 15. toukokuuta. Albumi debytoi Suomen albumilistan kolmantena,[27] ja yhtyeen kotimaassa Britannian albumilistalla albumi nousi ensimmäiselle sijalle.[28] Albumi nousi listakärkeen myös Yhdysvaltain Billboard-listalla ollen yhtyeen ensimmäinen listaykkönen Pohjois-Amerikassa.[29]
Black Sabbathin alkuperäiskokoonpano (kitaristi Tony Iommi, rumpali Bill Ward, basisti Geezer Butler ja laulaja Ozzy Osbourne) oli tehnyt kiertueita vuosina 1997–1999 ja julkaissut myös livealbumin Reunion. Vuonna 2001 yhtye aloitti uuden studio-albumin teon tuottaja Rick Rubinin kanssa,[24] mutta projekti keskeytyi, koska Ozzy Osbourne teki samaan aikaan soolo-albumiaan ja muillakin yhtyeen jäsenillä oli omia projekteja.[30]
Osbournen sooloura ja menestyksekäs tosi-tv-show The Osbournes pitivät Black Sabbathin tauolla aina vuoteen 2004 asti, jolloin yhtye lähti jälleen kiertueelle soittaen Ozzfest-kiertueella sekä Euroopassa 2004–2005. Levypuolella Sanctuary Records oli julkaissut vuonna 2002 Past Lives-nimisen kokoelman, joka sisälsi konserttimateriaalia 1970-luvulta. Marraskuussa 2005 yhtye nimettiin Britannian UK Music Hall of Fameen ja maaliskuussa 2006 Yhdysvaltain Rock and Roll Hall of Fameen.
Vuonna 2006 Osbournen jatkaessa soolouraansa Rhino Records ilmoitti julkaisevansa Black Sabbath: The Dio Years-nimisen kokoelman, joka keskittyi nimensä mukaisesti yhtyeen laulaja Ronnie James Dion aikaiseen materiaaliin, eli vuosiin 1980–1982 ja 1992. Dio, Iommi, Butler ja rumpali Vinny Appice olivat lisäksi nauhoittaneet kolme uutta kappaletta kokoelmalle. Bill Wardin piti alun perin olla mukana projektissa, mutta hän jättäytyi musiikillisten erimielisyyksien vuoksi pois ja hänen tilalleen tuli Appice, joten kokoonpanosta tuli Mob Rules ja Dehumanizer-albumeilla vaikuttanut kokoonpano. Kokoelma sai hyvän vastaanoton ja kokoonpano päätti lähteä kiertueelle käyttäen nimeä Heaven and Hell ensimmäisen Dion Sabbath-albumin mukaan välttääkseen ristiriitoja, koska alkuperäinen Black Sabbath oli toiminut virallisesti usean viime vuoden ajan. Kokoonpano julkaisi yhden studioalbumin (The Devil You Know) ja kaksi konserttitallennetta. Heaven and Hellin toiminta päättyi Dion sairastuttua vatsasyöpään, johon hän menehtyi toukokuussa 2010.
Heaven and Hellin lopettamisen jälkeen huhut alkuperäisen Black Sabbathin paluusta lähtivät jälleen liikkeelle. Näitä varjosti Osbournen vuonna 2009 Iommia vastaan nostama kanne Black Sabbath-nimen käyttöoikeudesta.[31] Iommi oli omistanut yksin yhtyeen nimen oikeuden jo vuosia ja Osbourne halusi jakaa nimestä tulevat tuotot kaikkien neljän alkuperäisjäsenen kesken. Heinäkuussa 2010 juttu oli sovittu tietojen mukaan "ystävällisessä hengessä" ja osapuolet eivät kiistäneet mahdollista tulevaa yhteistyötä.[32] Huhumylly pyöri kiivaana pitkin vuotta 2011 kunkin jäsenen kuitenkin kiistäessä mahdollisen uudelleenkokoontumisen.
Lopulta 11. marraskuuta 2011 Black Sabbath piti tiedotustilaisuuden Whisky a Go Go -klubilla Hollywoodissa. Mukana olivat yhtyeen alkuperäisjäsenet, tuottaja Rick Rubin ja juontajana toiminut Henry Rollins. Tilaisuudessa ilmoitettiin Black Sabbathin palaavan virallisesti yhteen ja tekevän uuden studioalbumin sekä kiertueen. Iommin mukaan paluun piti tapahtua "nyt tai ei koskaan" ja hänen mukaansa kaikki tulivat mainiosti toimeen keskenään. Butler totesi tulevan materiaalin kuulostavan "perinteiseltä Sabbathilta".[33] Muutamaa päivää myöhemmin yhtye ilmoitti tekevänsä Euroopan kiertueen touko-kesäkuussa 2012.
Albumin nauhoitukset ja kokoonpanomuutokset
9. tammikuuta 2012 ilmoitettiin Tony Iommin sairastuneen imusolmukesyöpään.[34] Tauti oli esiasteella eikä sen odotettu vaikuttavan suuresti yhtyeen työskentelyyn. Albumin kirjoitussessiot siirrettiin kuitenkin Yhdysvalloista Iommin kotiin Englantiin hoitojen vuoksi. 2. helmikuuta 2012 Bill Ward ilmoitti jäävänsä toistaiseksi pois yhtyeestä sopimusteknisten vaikeuksien vuoksi.[35] Ward ei pitänyt hänelle tarjottua sopimusta kelvollisena. Muu yhtye ilmoitti jatkavansa työskentelyä, mutta sanoi "oven olevan auki" Wardille. Samassa kuussa yhtye ilmoitti peruuttavansa suunnitellun kiertueen ja esiintyvän vain Download-festivaaleilla Englannissa kesäkuussa 2012. Sabbathin tilalla varsinaisella kiertueella esiintyi "Ozzy and Friends"-niminen kokoonpano, johon kuuluivat Osbournen varsinaisen yhtyeen lisäksi Geezer Butler, kitaristi Zakk Wylde sekä vierailevana kitaristina Slash.
Huhtikuussa 2012 Black Sabbath ilmoitti esiintyvänsä Yhdysvalloissa Lollapalooza-festivaaleilla ja lisäksi Birminghamissa toukokuussa 2012. 15. toukokuuta Bill Ward tiedotti ettei osallistu jatkossakaan yhtyeen toimintaan edelleen jatkuvien sopimusongelmien vuoksi.[36] Pari päivää myöhemmin Wardin kuvat poistettiin yhtyeen virallisilta kotisivuilta. Geezer Butler julkaisi tiedotteen, jossa hän pahoitteli Wardin poisjääntiä ja kertoi samalla, että Osbournen yhtyeessä soittanut Tommy Clufetos tulisi soittamaan Wardin tilalla Black Sabbathin sovituilla keikoilla.[37] Wardin poisjäänti on herättänyt runsaasti keskustelua mediassa sekä yhtyeen fanien keskuudessa. Myöhemmin, vuoden 2013 haastatteluissa Osbourne on sanonut, että Ward ei ollut fyysisesti tarpeeksi hyvässä kunnossa pystyäkseen soittamaan esimerkiksi kokonaista konserttia ja että Ward olisi loukkaantunut, koska hänelle ehdotettiin toisen rumpalin ottamista varalle.[38]
Kesäkuussa 2012 Osbourne kertoi NME-lehden haastattelussa yhtyeen kirjoittaneen 15 kappaletta ja vihjasi albumin nimeksi tulevan mahdollisesti 2013.[39] Varsinaiset nauhoitukset alkoivat elokuun 23. päivä 2012. Kuukautta myöhemmin haastattelussa paljastettiin yhden albumille tulevan kappaleen nimen olevan "God Is Dead?". Tammikuussa 2013 yhtye ilmoitti uuden albumin nimeksi tulevan 13 ja että se julkaistaisiin kesäkuussa 2013. Yhtye kertoi myös, että albumilla rumpuja soittaa Rage Against the Machine- ja Audioslave-yhtyeistä tuttu Brad Wilk. Osbournen mukaan hänen rumpalinsa Tommy Clufetosin piti alun perin soittaa albumin rumpuosuudet, mutta tuottaja Rubin vastusti tätä ja ehdotti Wilkia yhtyeelle.[40] Rubinin mukaan Wilkin rumputyöskentely muistutti Bill Wardin vastaavaa varhaisilla Sabbath-albumeilla ja tätä tarvittiin myös uusiin kappaleisiin.[41]
Albumin sisältö
Musiikillisesti 13 edustaa pääasiassa raskasta, hidastempoista doom-vaikutteista heavy metalia sisältäen kuitenkin melodisiakin kohtia ja kappaleita. Vertailukohteena voidaan pitää yhtyeen 1970-luvun alkupuolen albumeja vaikkakin tuoreempiakin vaikutteita albumilta löytyy. Kitaristi Iommin riffit ovat näkyvässä osassa albumilla, ja esim. koskettimien käyttö on hyvin vähäistä. Kappaleet ovat pitkiä ja sisältävät runsaasti tempon sekä sävelkuvioiden vaihdoksia. Osbournen mukaan ennen studioon menemistä tuottaja Rubin kuuntelutti yhtyeellä sen ensimmäisen albumin (vuoden 1970 Black Sabbath) ja halusi yhtyeen pyrkivän samaan tunnelmaan.[42]
Kappaleet on merkitty Iommin, Butlerin ja Osbournen nimiin ja sanoitukset on tehnyt suurimmaksi osaksi Butler.[41] Hänen mukaansa sanoitukset käsittelevät pääasiassa "elämää, kuolemaa ja tuomiota".[43] Albumia varten nauhoitettiin kaiken kaikkiaan 16 kappaletta, joista neljä on vielä julkaisematta.[41] Vuoden 2001 edellisten, keskeytettyjen studiosessioiden materiaalia ei käytetty ollenkaan.[41]
Albumin avaava pitkä "End of the Beginning" muistuttaa alkupuoliskoltaan yhtyeen ensilevyn nimikkokappaletta "Black Sabbath", muuttuen kuitenkin loppua kohti melodisemmaksi. Butlerin mukaan kappaleen sanoituksiin on haettu inspiraatiota Doctor Who -televisiosarjasta.[41] Toisena tuleva, myös yli 8-minuuttinen "God is Dead?" on hidastempoinen, doom-vaikutteinen kappale sisältäen kuitenkin nopeamman väliosion.
Suoraviivaisempaa ja nopeampaa tempoa albumilla edustavat "Loner", jonka toinen riffi muistuttaa yhtyeen vuoden 1980 "Lady Evil" -kappaleen vastaavaa, sekä "Live Forever", joka omaa hieman yhtyeelle erikoisemman kompin.
Akustisen kitaran ja tabla-rumpujen myötä kulkeva space/psych-balladi "Zeitgeist" palaa tunnelmaltaan vuoden 1970 "Planet Caravan" -kappaleeseen. Myös tämän kappaleen lyriikoihin on otettu vaikutteita Doctor Whosta.[41]
Pitkä "Damaged Soul" on blues-henkinen, Osbournen huuliharpun soittoa sisältävä kappale, joka muistuttaa yhtyeen alkuaikojen blues-vaikutteista.
Hitaampitempoisessa "Age of Reason" -kappaleessa Iommin riffiä sekä sooloa säestävät kosketinsoittimet ja musiikillisesti kappaleessa on vaikutteita yhtyeen Ronnie James Dion aikakauden materiaalista. Kappaleen työnimi oli "Epic".[41]
Albumin päättää keskitempoinen, raskaan riffin myötä kulkeva "Dear Father", joka yhtyeen tyyliin sisältää nopeamman väliosan sekä melodisen kertosäkeen. Kappale ja albumi päättyy ukkos- ja vesisade-efektiin, samalla tavoin kuin yhtyeen ensialbumi, vuoden 1970 Black Sabbath alkaa. Butlerin mukaan tämä oli Rubinin idea.[42]
Albumi sisältää, painoksesta riippuen, yhteensä viisi bonus-kappaletta. Deluxe Edition-painoksesta löytyvät albumin sessioissa nauhoitetut "Methademic", "Peace of Mind" ja "Pariah". Spotifyn versiossa on näiden lisäksi kevään 2013 Australian kiertueella taltioitu "Dirty Women"-kappaleen liveversio. Japanin ja Best Buy -yhtiön painoksista löytyy lisäksi "Naiveté in Black"-niminen kappale.
Kansitaide
Albumin kansitaide julkistettiin huhtikuussa 2013. Kansitaiteen suunnitteli Zip Design -niminen ryhmä. Kantta varten tehtiin kahdeksan jalkaa korkea oljista koottu "13"-symboli, joka sytytettiin uhrijuhlan tyyliin tuleen ja kuvattiin.[44] Geezer Butlerin mukaan nimen "13" idea tuli Osbournelta, koska albumi julkaistaisiin vuonna 2013 ja yhtye oli nauhoittanut 13 kappaletta sitä varten.[41]
Albumin julkaisu ja vastaanotto
"God is Dead?" -kappale julkaistiin radiossa ja internetissä huhtikuussa 2013 ja yhtye esiintyi toukokuussa C.S.I.-sarjan 13. kauden finaalissa esittäen kappaleen "End of the Beginning". Molemmista kappaleista tehtiin myös musiikkivideot. Ennen albumin julkaisua yhtye julkaisi Youtube-palvelussa videopätkiä, joissa yhtye nähtiin studiossa.
13 julkaistiin 10. kesäkuuta 2013. Se nousi listakärkeen Britanniassa ollen yhtyeen ensimmäinen listaykkösalbumi lähes 43 vuoteen. Edellisen kerran yhtye oli listaykkönen Paranoid-albumilla lokakuussa 1970. 43 vuoden väli oli myös uusi ennätys brittilistalla.[45] Albumi nousi listakärkeen myös Yhdysvaltain Billboardin listalla ollen yhtyeen ensimmäinen listaykkönen Pohjois-Amerikassa.[29] Albumi sai hyviä listasijoituksia useissa muissakin maissa, esimerkiksi Suomessa albumi nousi listakakkoseksi.
Myös kriitikot ja fanit ovat ottaneet albumin hyvin vastaan ja se on saanut pääasiassa positiivisia arvosteluja. Kritiikkiä on herättänyt lähinnä Rick Rubinin kovavolyyminen tuotanto ja albumi onkin liitetty nykyään käynnissä olevaan "loudness war" -ilmiöön.[46]
Kiertueet ja promootio
Yhtyeen kiertuekokoonpanoon kuuluvat Osbournen, Iommin ja Butlerin lisäksi rumpali Tommy Clufetos ja lavan takana soittava kosketinsoittaja Adam Wakeman. Ennen albumin julkaisua, keväällä 2013 yhtye teki kiertueen Kauko-Idässä esiintyen Australiassa ja Japanissa. Heinäkuusta syyskuuhun Black Sabbath kiersi Pohjois-Amerikassa ja lokakuussa Etelä-Amerikassa. Euroopan kiertueella marras-joulukuussa yhtye esiintyi myös Hartwall AreenallaHelsingissä 20. marraskuuta 2013. Marraskuussa julkaistiin myös keväällä Melbournen konserteissa tallennettu Gathered in Their Masses -live-DVD/CD/Blu-ray.
Kappaleet
Kaikki sanat Geezer Butler, kaikki sävellykset Tony Iommi, Ozzy Osbourne ja Butler.
