Ylä-Majavesi [2][1] on Pirkanmaalla Ylöjärvellä Vekaran kylässä sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Ikaalisten reitin valuma-alueen Sipsiönjärven valuma-alueeseen. Ylä-Majavesi on osa Liesijoen aluetta.[2][1]
Maantietoa
Järven pituus on 500 metriä, leveys 400 metriä ja pinta-ala 11 hehtaaria. Se sijaitsee Vekaran kylässä ja on neljästä samalla korkeudella olevasta järvestä keskimmäinen. Muut järvet ovat Ala-Majavesi, Syväjärvi ja Vekarajärvi. Järvellä on yksi lyhyt suo-oja sekä Vekarajärven 70 metriä pitkä Ylä-Majaveden kaakkoiskulmaan laskeva laskuoja. Järven oma laskuoja lähtee sen länsipäästä ja laskee 50 metrin jälkeen Ala-Majaveteen. Veden laskennallinen viipymä järvessä on 29 vuorokautta.[3] Rantaviivan pituus on 1,9 kilometriä. Ranta on moreenipohjaista metsämaata lukuun ottamatta etelärantoja, jotka ovat soistunutta metsää ja peltoa. Rannoille on rakennettu viisi vapaa-ajan asuntoa. Järvestä etelään sijaitsee Mätäsniemen maatila, jonka läpi kulkee Vekaran ja Vahon välinen tie.[2][1]
Vedenlaatu
Järven vedenlaatua on tutkittu talvella 2010. Se sijaitsee metsävaltaisella ja osittain soistuneella valuma-alueella. Vesi on ruskean väristä ja vedessä on runsaasti humusta. Tämä on tyypillistä suoalueella sijaitseville järville. Vesi on kirkasta ja lisäksi myös hapanta. Veden happamuustaso ei alittanut tutkimusaikana kertaakaan pH-arvoa 6,0. Järven puskurikyky happamoitumista vastaan oli vain välttävä, joten vuodenajat ja sääolot vaikuttivat veden happamuuteen. Järvessä oli vähän ravinteita ja sitä luonnehdittiin karuksi järveksi. Typpipitoisuus oli järvityypille luontaisella tasolla ja fosforipitoisuus oli talvella kohtalaisen alhainen. Kesällä järveä ei tutkittu, mutta sen fosforipitoisuus saattaa kohota hieman kesällä muiden lähijärvien tapaan. Fosforin osalta sen ravinnetaso ylittäisi silloin lievästi rehevöityneen järven tason. Happitilanne oli talvella tyydyttävä. Pintaveden happipitoisuus oli melko hyvä, mutta pohjalla happipitoisuus laski arvoon 2,1 milligrammaa litrassa vettä (mg/l). Humusta oli vedessä paljon, mikä kulutti happea nopeasti. Koko vesimassassa todettiin yleisesti happivajetta. Pintaveden hapen kylläisyysaste oli 51 % ja pohjalla se oli 16 %. Veden nopea vaihtuminen järvessä auttoi happitilannetta omalta osaltaan. Järvi soveltui virkistyskäyttöön melko hyvin, mutta vedenlaatua heikensivät humuksen suuri pitoisuus ja veden happamuus.[3]
Lähteet
