Tämä artikkeli kertoo Ikaalisten Sarkkilanjärvestä. Myös Hämeenkyrössä on Sarkkilanjärvi.
Sarkkilanjärvi [2][1] on Pirkanmaalla Ikaalisissa Sarkkilanjärven kaupunginosassa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Ikaalisten reitin valuma-alueen Kyrösjärven alueeseen. Sarkkilanjärvi on osa Kyrösjärven lähialuetta.[2][1]
Maantietoa
Järvi on 750 metriä pitkä, 300 metriä leveä ja sen pinta-ala on 21 hehtaaria. Sen etelä- ja itäranta on metsämaastoa ja pohjoisranta rajatuu peltomaihin. Luoteiskulmassa on 200×350 metriä laaja avosuo, johon on ruopattu laskuojaa varten kanava. Laskuoja on 800 metriä pitkä ja se laskee Kyrösjärveen Ikaalisten keskustan itäpuolelle. Sen rannoille on rakennettu toistakymmentä vapaa-ajan ja kiinteää asuntoa. Niille johtaa tiet sekä yhdystieltä 13139 että valtatieltä 3.[1]
Sarkkilanjärvi on hiljalleen päätymässä Ikaalisten keskustan kaavoitetun alueen sisälle.[3][4]
Historiaa
Kyrösjärven vedenpintaa on laskettu 1800-luvulla muutaman metrin ja koska nykyään järvien vedenkorkeuksien ero on neljä metriä. Myös Sarkkilanjärveä on saatettu laskea hieman. Vuonna 1886 on jätetty järvenlaskusta hakemus. Järvenlaskun vaiheista ei kuitenkaan ole tietoa.[5]
Paleobotaniikkaa
Jääkauden jälkeen Kyrösjärven vedenpinta oli kymmeniä metrejä korkeammalla. Silloin olivat Kyrösjärvi ja Sarkkilanjärvi samaan vesistöön ja kummankin pohjaan kertyi suuren vesistön sedimenttejä.[6]
Sarkkilanjärven sedimenttien kerrostumista on tutkittu ja tuloksista on voitu päätellä metsätyyppien muutokset tuhansien vuosien aikana. Järven sedimenttien vanhin radiohiiliajoitus on otettu rajakohdasta, missä mäntyvaltainen metsä vaihtui leppävaltaiseksi (kasvivyöhyke muuttui V→VI). Vahtuminen tapahtui ajoituksen mukaan kalibroimattomana 7980 ±250 BP. Tämä vastaa boreaalisen ilmastokauden vaihtumista atlanttiseen kauteen. Näihin aikoihin Suomen alueella vallitsi jääkauden jälkeinen lämpökausi. Seuraava nuorempi ajoitus 4620 ±180 BP otettiin kerroksesta, jossa kuusen siitepöly ilmaantui ensimmäisen kerran. Kuusi lisääntyi alueella ja vakiinnutti asemanssa kerroksessa, jonka ajoitus oli 4040 ±350 BP. Nämä ajoitukset osuvat subboreaaliseen ilmastokauteen. Lämpökausi viileni ja se näkyi yleisimpien kasvilajien vaihtuessa toisiksi lajeiksi. Ajoituksen mukaan 2440 ±120 BP katosivat jatkuvasti esiintyneiden pähkinäpensaiden, jalavien, tammien ja lehmusten siitepölyt, lisääntyivät männyn siitepölyt ja vähenivät koivun ja lepän siitepölyt (kasvivyöhykkeiden muutos VIII→IX). Tämä vastaa subboreaalisen ilmastokauden vaihtumista subatlanttiseen kauteen.[7][8]
Lähteet
- ↑ a b c d e Sarkkilanjärvi, Ikaalinen (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 14.9.2019.
- ↑ a b c d Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 17.4.2019.
- ↑ Ikaalisten kaupunki: Sarkkilanjärvi Sarkin asemakaava (Sarkinranta II)[vanhentunut linkki], 21.8.2013
- ↑ Ikaalisten kaupunki: Sarkkilanjärvi, Patrakan alue, Asemakaava[vanhentunut linkki], 21.8.2013
- ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. liite 1–3. (Kansatieteellinen arkisto 19) Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY
- ↑ Kakkuri, Juhani & Virkki. Hamma: ”24”, Maa nousee, s. 168–178. (Teoksessa: Koivisto, Marjatta (toim.): Jääkaudet) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3
- ↑ Alhonen, Pentti: Radiocarbon ages from the bottom deposits of laske Sarkkilanjärvi, south western Finland (Arkistoitu – Internet Archive), Geologinen seura, Geological Society of Finland, nro 40, s. 65-70, 1968
- ↑ Vasari, Yrjö: ”26”, Kasvillisuuden vaiheet, s. 185–203. (Teoksessa: Koivisto, Marjatta (toim.): Jääkaudet) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3
Aiheesta muualla
