Luettelo Suomen vesistöistä luettelee Suomen vesistöalueet. Näitä ovat pinta-alaltaan yli 200 km² suuruiset päävesistöalueet, tätä pienemmät rannikko- ja rajavesistöalueet sekä näiden välisille raja- tai rannikkokaistoille jäävät pienet vesistöt tai vesistöjen osat.
Päävesistöalueita on Suomessa perinteisesti käytössä olleen jaotuksen mukaisesti 74. Kun tiedot vesistöalueitten pinta-aloista tarkentuivat, löytyi yli 200 km² suuruisia valuma-alueita kaksi lisää (Vöyrinjoki ja Kalimeenoja), ja kaksi päävesistöalueisiin luettua vesistöaluetta (Oravaistenjoki ja Piehinginjoki) havaittiin pinta-alaltaan pienemmiksi kuin 200 km². Tunnuksia ei kuitenkaan näiden osalta muutettu, vaan ensin mainitut luetaan edelleen päävesistöalueisiin ja viimeksi mainitut pieniin rannikkovesistöalueisiin.[1] Pieniä rannikkovesistöalueita ja raja-alueiden pieniä vesistöalueita on Suomen vesistöaluejakoon otettu 177.[2] Vaikka Laatokkaan laskevat Suomen vesistöt ovat osa Suomenlahteen laskevaa Nevan vesistöä[3], luetaan ne Suomessa nykyisessä, vuonna 1993 käyttöön otetussa vesistöaluejaossa omiksi vesistöikseen. Raja-alueiden pieniä vesistöjä on käytössä olevassa olevassa vuoden 1993 vesistöaluejaossa määritelty vain Venäjän raja-alueella (86) Suomen ja Venäjän rajalla, mutta ei Ruotsin ja Norjan raja-alueella (85) Suomen ja Norjan rajalla.
Vuonna 2014 oli valmisteilla ehdotus uudeksi valuma-aluejaoksi, joka on pohjaltaan automaattisesti laskettu ja perustuu kolmiulotteiseen korkeusmalliin.[4][5][6] Tätä ehdotusta on aiempaan verrattuna tarkennettu ottamalla mukaan myös joitakin Suomen ja Norjan rajalla olevia, Norjassa mereen laskevien vesistöjen Suomeen ulottuvia valuma-alueen osia.
Luettelon tiedot
Luettelon lähteinä on käytetty Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisua Suomen vesistöalueet (1993)[7], sen tietoihin perustuvaa karttaa ja taulukkoa Ympäristöhallinnon verkkopalvelussa[8][9] sekä Suomen ympäristökeskuksen paikkatietoanalyysien tulosten maanpeite ja valuma-alueet -osiota.[10][11]
Luettelossa ei mainita Suomen päävesistöalueista rannikkoalueita, koska niiden 3. jakovaiheen vesistöalueet koostuvat yksittäisitä irrallaan olevista vesistöalueista muiden päävesistöalueiden välissä. Rannikkoalueen päävesistöalueet ovat: Suomenlahden rannikkoalue 81 (vesistötunnus); Saaristomeren rannikkoalue, Ahvenanmaa 82; Selkämeren rannikkoalue 83; Perämeren rannikkoalue 84; Venäjän raja-alue 86.[10]
Nykyisestä vuonna 1993 käyttöön otetusta Suomen vesistöaluejaosta puuttuuvat siinä määritellyn Ruotsin ja Norjan raja-alueen (85) pienet rajavesistöalueet sekä Venäjän raja-alueelta (86) ne pienet rajavesistöalueet, jotka eivät laske Suomenlahteen. Nykyisessä järvinumeroinnissa tämän alueen järville on annettu järvinumeroita, joissa päävesistöalueen tunnuksena on 00 [12] tai osa on jätetty kokonaan käsittelemättä ja näin ilman järvinumeroa[13].
Luettelossa mainitaan rannikkoalueen päävesistöjen 3. jakovaiheen rannikkovesistöalueet, jos niistä on artikkeli Wikipediassa. Lisäksi mainitaan pienvesiä, jotka kuuluvat pienten rannikkovesistöjen välisiin rannikkokaistoihin, jos näistä on artikkeleita. Nykyisessä vesistöaluejaossa huomioimattomia Norjan raja-alueen (85) ja Venäjän raja-alueen (86) Suomeen ulottuvia pieniä vesistöalueita mainitaan, jos näillä alueilla olevista vesistä on Wikipediassa artikkeleita.
Tiedoista esitetään seuraavassa luettelossa kullekin vesistölle: merialue johon se laskee; mahdollinen tarkempi rannikon kohta; vesistötunnus eli numero (päävesistöalueet tummennettu); vesistöalueen nimi; koko valuma-alueen pinta-ala neliökilometreinä; valuma-alueen pinta-ala Suomen alueella neliökilometreinä; valuma-alueen järvisyys prosentteina; mahdolliset huomautukset viitteissä.
Luettelo Suomen vesistöistä
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Merkinnän syy: Kaikki pienet rannikkovesistöt voisi lisätä.
Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
Olin, T. V.: Suomen vesistöjen alueet ja järvet, s. 21. (Hydrografisen toimiston tiedonantoja 7) Helsinki: Hydrografinen toimisto, 1936.
↑Esimerkiksi Salmijärvi (00.000.1.056) (Suomen ympäristökeskuksen tietojärjestelmistä peräisin oleva ei-muokattava tieto) Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 2.10.2012.
↑Tällainen on esimerkiksi: KurkelanjärviKarttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 19.2.2018. Järveä ei löydy SYKE:n viranomaistiedosta: KurkelanjärviJärviwiki. SYKE. Viitattu 19.3.2018.
↑ abcdefEkholm (1993: 15-154, 160-162) ellei toisin ilmoiteta.
↑Nederborfelt til havNVE atlas. Norges vassdrags- og energidirektorat. Viitattu 19.3.2018.
↑Nederborfelt til havNVE atlas. Norges vassdrags- og energidirektorat. Viitattu 19.3.2018.
↑Nederborfelt til havNVE atlas. Norges vassdrags- og energidirektorat. Viitattu 19.3.2018.
↑ abcKoko valuma alueen pinta-alan lähde: Drainage basins of the White Sea, Barents Sea and Kara Sea (pdf) First Assessment of Transboundary Rivers, Lakes and Groundwaters in the UNECE region. 17 March 1992. UNECE (United Nations Economic Commission for Europe). Viitattu 31.12.2009. (englanniksi)
↑ abJärvisyysprosentti ilmoitettu Suomen rajan yläpuolisella vesistönosalla.
↑SandneselvaNVE-Atlas. Norges vassdrag og energidirektorat. Viitattu 14.1.2018. (norjaksi)
↑ abcKoko valuma alueen pinta-alan lähde: Suomen rajavesistöt (PDF) Suomalais-venäläinen rajavesikomissio. Arkistoitu 27.11.2013. Viitattu 31.12.2009.
NVE Atlas Norges vassdrags- og energidirektorat. Arkistoitu 26.6.2014. Viitattu 13.3.2012. (norjaksi) (Norjan vesistöalueet, sekä Suomen ja Norjan rajalla sijaitsevat vesistöalueet)